Alkuperäisen näytelmän on kirjoittanut Teuvo Pakkala vuonna 1899, Tähän Teatteri Päivölän esitykseen sen oli dramatisoinut Virve Ojanne ja ohjannut Teemu Ojanne. Alkuperäistä tekstiä oli paikoin lyhennetty ja vähennetty toistoa, ja alkuperäisestä poiketen lauluja oli vähemmän, osittain myös eri kappaleita.
Näytelmästä on tehty kolme elokuvaa: ensimmäinen Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaama mykkä versio 1928 (kuvauspaikkoja mm. nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla Kaurakoskella sekä Kirkkojärvi Iitissä), Kalle Kaarnan ohjaama 1937 (kuvauspaikkana sama Kaurakoski kuin ensimmäisessä) ja viimeisin ja ehkä tunnetuin Roland af Hällströmin ohjaus vuodelta 1952 (kuvauspaikkoja mm. Pamilonkoski ja Kuusamonkoski Joensuussa sekä Lylykoski ja Möhkön koski Ilomantsissa). Näiden koskella kuvattujen elokuvien vuoksi ainakin osalla oli ensiajatuksena, että "mitenkäs se koski tehdään?". Täytyy kuitenkin muistaa, että alkuperäinen näytelmä oli Suomalaisen Teatterin (nyk. Kansallisteatteri) lavalle. Tuolloin näytelmän ei uskottu menestyvän viittä iltaa enempää, mutta lopulta sen kolmassadas esitys oli samassa teatterissa vuonna 1928 ja nykyisin se taitaa olla yleisömäärillä mitattuna Suomen katsotuin näytelmä (Wikipedia).
Tällä kertaa emme olleet katsomassa ainoitakaan harjoituksia kuten yleensä. Aikaisempina vuosina on yleensä ollut jotain lisättävää lavastukseen, ja silloin olemme usein jääneet hetkeksi katsomaan myös harjoituksia, mutta tänä vuonna ei tarvinnut, ja pelkkien harjoitusten vuoksi ei kannattanut lähteä Hyvinkään eteläpuolella, joten näimme näytelmän ensimmäisen kerran vasta kenraaliharjoituksessa.
Juonenkin lainaan suurimmaksi osaksi Wikipediasta: Näytelmä kertoo pienelle paikkakunnalle saapuvasta uittoporukasta. Pietolan talon isäntä (Henri Inkinen), joka on hiljan jäänyt leskeksi ja menettänyt työhalunsa ja -ilonsa, inhoaa tukkilaisia. Talon tila on sellainen, että se olisi parhaiten ratkaistavissa ottamalla taloon kotivävy talon ainoan tyttären Katrin (Linda Maria Laaksonen) puolisoksi. Pietolaa vaivaa myös toinen ongelma: kylän uskovaiset epäilevät häntä Sysi-Pertun lesken rahojen varastamisesta. Myös vainajan poika, Kustaa (Lahja Luukkonen), osallistuu syytöksiin.
Pietolan tytär Katri rakastuukin tukkilaissakin työnjohtajana toimivaan Turkkaan (Auli Laine), joka osoittautuu myös hyväksi työihmiseksi. Katrin ystävä, mökintytär Anni (Aino Karlstedt) puolestaan rakastuu toiseen tukkilaiseen Huotariin (Eerika Pesonen) ja tukkiemäntä Maija (Eliisa Vainio) tukkirenki Tolariin (Risto Myllys). Katriin on rakastunut myös lopulta roistoksi osoittautuva nimismiehen apulainen, rättäri (Hanna Tarkiainen). Erilaisten väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen tukkilaiset saavat rakastettunsa ja rättärin osoitetaan kavaltaneen Kustaan äidin rahat. Pietolan maine ja talon tulevaisuus on pelastettu.
Näytelmässähän on todella monta miesroolia, joita nyt näyttelevät naiset; tämä ei tainnut olla alunperin tarkoitus, mutta kun teatteri yksinkertaisesti näyttää kiinnostavan enemmän naisia kuin miehiä! Se, kuinka uskottavia naiset ovat miesrooleissa, riippuu todella paljon henkilöstä, ja esim. Auli Laine esitti miestä jo Teatteri Päivölän toissavuotisessa näytelmässä Vaarallisia suhteita.
Arvioksi antaisin keskinkertainen. Juoni hieman sekava, eikä yksittäisiä erityisen viihdyttäviä (lue: naurattavia) kohtauksia juuri ole. Kauniita lauluja ja toisessa näytöksessä yksi yllättävä kappale. Loppuunmyytyjä esityksiä ei ole tainnut olla muuta kuin ensi-ilta, jäljellä vielä neljä esitystä, joissa kaikissa paikkoja jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti