Teatterissa: Pokka pitää

Teatteri Päivölä esitti marras-joulukuussa näytelmää Pokka pitää. Ensi-ilta oli 17.11.2022, mutta olimme tietysti nähneet sen jo kenraaliharjoituksissa edellisenä päivänä ja monta kertaa sen jälkeenkin; Heidi oli paikalla joka näytöksessä, minä en ihan joka kerta.

Olimme siis jälleen osallistuneet myös lavasteiden rakentamiseen ja olimme mukana ensimmäisessä läpiluvussa sekä useissa harjoituksissa. Ja minä olin hankkinut kierrätyskeskuksesta 33 kahvikuppia, kun oli laskettu, että yhdessä näytöksessä hajoaa 3 kuppia; kenraaliharjoitus mukaan lukien olisi tarvittu 30 kuppia. Mutta eihän niitä läheskään niin monta hajonnut; näyttämönkin lattia oli sen verran pehmeää kumimattoa, että iso kassillinen niitä kuppeja jäi!

Näytelmä perustuu tietysti tunnettuun englantilaiseen TV-sarjaan Pokka Pitää (Keeping Up Appearances, 1990 - 1995). Tämä on ilmeisesti ainoa näytelmä, jonka on kirjoittanut sarjan käsikirjoittaja Roy Clarke ja jossa on samat hahmot kuin sarjassa. Tarina on kuitenkin eri kuin sarjassa: Hyacinth Bucketin naapuri Emmet ohjaa näytelmää, ja Hyacinth tunkee itsensä väkisin mukaan.

Vaikka näytelmän käsikirjoittaja onkin sama kuin sarjan, näytelmässä oli kohtauksia, joissa Hyacinth käyttäytyy täysin toisin kuin olisi voinut ikinä kuvitella TV-sarjan Hyacinthin käyttäytyvän; kokiksi pukeutuneena hän pitää vaatteitaan niin rumina, että "yrittää kaikkensa peittääkseen henkilöllisyystensä ja vaikuttaakseen mielipuolelta" (sanat suoraan käsikirjoituksesta). TV-sarjan Hyacinth saattoi yrittää paeta paikalta tai piiloutua, mutta ei ikinä olisi tekeytynyt mielipuoleksi.

Käsikirjoituksessa oli muitakin epäjohdonmukaisuuksia; Hyacinthin (Sari Sulasalmi), Rosen (Suzan Ekim-Heikkilä), Daisyn (Elisa Vainio) ja Violetin (joka on läsnä vain puhelimessa) isän eli Isukin (Teemu Majuri) vihellyspillin ääni kuuluu jo ensimmäisessä näytöksessä, jolloin Hyacinth ryntää näyttämöltä pysäyttääkseen Isukin. Mutta vasta toisen näytöksen puolivälissä Hyacinth lähettää Richardin etsimään Isukkia, joka on karannut Violetin luota ilman housuja.

Juonen epäjohdonmukaisuuksista johtuen en antaisi näytelmälle viittä tähteä, mutta olihan se suosittu; suurin osa esityksistä oli loppuunmyyty. Ja olihan se mukavaa osallistua pitkästä aikaa tällaisenkin teatteriesityksen tekoon, olihan siitä jo kaksi vuotta, kun viimeksi olemme tehneet jotain Studio Donnerissa!