Teatterissa: Kalenteritytöt

Nyt kun kesäteatterin harjoitukset, lavastesuunnittelu ja tarpeistonetsintä ovat jo hyvässä vauhdissa ja ensi syksynkin näytelmä ja pääosanesittäjät jo päätetty, täytyy kai vihdoinkin kirjoittaa myös viime syksyn näytelmästä, eli:

Syksyllä 2023 Teatteri Päivölä esitti näytelmän Kalenteritytöt, joka on tositapahtumiin perustuva tarina keski-ikäisistä englantilaisnaisista, jotka päättävät tehdä "tyttökalenterin" kerätäkseen rahaa ostaakseen uuden sohvan sairaalan odotushuoneeseen (jossa kaksi heistä vietti paljon aikaa toisen naisen aviomiehen sairastaessa leukemiaa). Tarinasta on tehty v. 2003 elokuva , joka on esitetty joskus TV:ssä ja on ainakin ollut nähtävissä Disney+ -suoratoistopalvelussa.

Näytelmän ohjasi Tiina Alapaattikoski, ja minä ja Heidi osallistuttiin lavasteiden tekoon ja tarpeiston hankintaan, jota tarvittiinkin todella paljon. Isoin ongelma oli auringonkukkien hankinta tai valmistus; jos olisi ollut tiedossa jo keväällä (kun oli ensimmäinen palaveri näytelmän tienoilta), että kukat ovat lavastustiimin vastuulla, niin olisimme voineet tilata tekoauringonkukkia Kiinasta, mutta kun asia selvisi, oli liian myöhäistä. Lopulta päädyttiin maalattuihin kertakäyttölautasiin, jotka eivät aiheuttaneet katsomossa mitään "wau-efektiä". 

Ylhäällä alun lavasteet, alarivissä auringonkukat,"aito" Tescon kassi
ja pesuainepaketti sekä kuva käsiohjelmasta.

Niin kuin jo kerroin, tarpeistoa tarvittiin siis todella paljon; osa löytyi kierrätyskeskuksesta, osa Maurin varastosta, osa oli näyttelijöiden omia. Sulkapallosetin ostin kaupasta, ja sekin oli turhan kallis; jos olisin ostanut sen jo kesällä, Puuilosta olisi saanut viidellä eurolla, mutta kun odotin varmistusta, tarvitaanko sitä, niin Puuilossa oli "kesäjutut" jo laitettu varastoon ja kuulemma niin syvälle, ettei niitä alettu sieltä kaivelemaan. Ostin sitten Prismasta kolminkertaiseen hintaan!

Näytelmän idea, keski-ikäisten naisten "tyttökalenteri" eli naisia lähes alastomina ei ehkä saunakulttuurin Suomessa ole niin radikaali kuin puritaanisessa Englannissa; eräskin roolihahmo sanoo, ettei edes hänen aviomiehensä ole nänyt häntä alasti(?). Ja näytelmä kuitenkin sijoittuu 1990-luvulle, ei mihinkään viktoriaaniseen aikaan.

Olihan tämä melko hauska. Esityskaudella oli muutama sairastuminen, mutta ohjaaja paikkasi hyvin, vaikka olikin ehkä hieman liian nuori keski-ikäisten rooleihin. Ensi-ilta oli jo lokakuussa, ja marraskuussa oli valitettava tauko: eräs toinen teatteri oli varannut marraskuun, mutta peruikin sitten. Mutta Kalenterityttöjen mainokset oli jo silloin painettu, joten esitykset jatkuivat vasta joulukuussa.