"Hieman yleisistä käsityksistä poiketen sijoitan joitakin työmarkkinoiden ulkopuolella olevia ryhmiä työväenluokan käsitteen alle. Tyypillisesti tällöin kyse on perusturvan varaan päätyneistä ihmisistä, joiden arki poikkeaa merkittävästi tavallisen duunarin päivärytmistä.
Lisäksi useimmille suomalaisille työttömyys tai sairaus on ohimenevä vaihe, ja elämänkaarelle
mahtuu myös ansiotyötä. Erittäin harvoin Suomessa tapaa aikuista, joka ei olisi koskaan tehnyt
ansiotyötä edes välityömarkkinoilla. Siten myös sosiaalietuuksia saavien keskuudessa identifioidutaan usein ja perustellusti työväenluokkaan."
"Koska kyse on todellakin ”monialaisesta” työstä, saattavat käyttöoikeudet olla varsin kattavalla joukolla sosiaali- ja terveysviranomaisia, työnkuvasta riippuen esimerkiksi sosiaalityöntekijällä, sosiaaliohjaajalla, psykologilla, TE-virkailijalla, nuorisovalmentajalla, päihdetyöntekijällä, sairaanhoitajalla, terveydenhoitajalla sekä tietysti monen sortin kouluttajalla ja ohjaajalla. Ainakin pienemmällä paikkakunnalla joukkoon mahtuu helposti myös pitkäaikaistyöttömän sukulaisia, tuttavia tai vaikka entisiä ja tulevia seurustelukumppaneita. Jos on inhimillistä tirkistellä julkkisten elämää, miksi samaa ei voisi tapahtua tutun kohdalla?
Rekisteriin eivät päädy kaikki työttömät. Pääsääntönä on, että monialaisen yhteispalvelun tarve arvioidaan, kun henkilö on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti vuoden. Kyse on siis työttömiksi kutsuttujen ongelma-ihmisten kovasta ytimestä. Rekisteriä ylläpitävästä Työ- ja elinkeinoministeriöstä ei osattu tarkalleen sanoa, miten rekisteristä pääsee pois."
Sanktioiden tarkoituksena on kannustaa ihmisiä aktiiviseen työnhakuun ja työkyvyn ylläpitoon. Tavoite sisältää ainakin kaksi ongelmallista taustaoletusta – että työttömät noin yleensä
eivät näin muutenkin toimisi, ja että nimenomaan sanktioiden uhka saisi heidät muuttamaan käyttäytymistään. Kummankaan oletuksen tueksi ei löydy uskottavaa tutkimustietoa. Varsinkaan pitkäaikaistyöttömien kohdalla sanktioilla ei kuitenkaan ollut työllistymistä lisäävää vaikutusta, sillä työllistymisen esteet ovat muualla kuin työhalukkuudessa.
On selvää, että jokaisesta yhteiskuntaryhmästä löytyy henkilöitä, jotka pyrkivät käyttämään järjestelmää väärin. Työväenluokalle kohdennettujen järjestelmien lähtöoletuksena on epäluottamus, että jokainen sen piiriin päätynyt henkilö on ainakin potentiaalinen väärinkäyttäjä.
Asetelman tekee erityisen ongelmalliseksi se, että paljon viranomaisharkintaa sisältävä järjestelmä on myös otollinen kasvupohja mielivallalle. Tilaa syntyy, kun säännöt laaditaan niin väljästi,
että ihmisten on vaikea tulkita niistä oikeuksiaan. Esimerkiksi työtarjouksesta kieltäytyminen on keskeinen sanktioperuste, mutta toisaalta sallittua, jos kieltäytymiseen on ”pätevä syy”. Työtön voi kuitenkin tietää vasta kokeilemalla, onko hänellä tällainen pätevä syy vaiko ei.
työ on hänen uskonnollisen tai omantunnon vakaumuksensa vastaista;
Kun viranomaisharkinta yhdistyy työttömyysturvajärjestelmän genetiikkaan koodattuun epäluottamukseen työttömiä kohtaan, syntyy yksilön kannalta kohtuuttomia tilanteita. Työttömän näkökulmasta työttömyysturvan menettäminen on varsin ankara sanktio.
Samankaltainen jako on havaittavissa puhuttaessa työttömistä. Varsin usein työttömät kuvataan
elätteinä, joiden elämä on liian mukavaa ja helppoa. Tämän puhetavan haastajana näkee toisaalta tekstejä, joissa kiistetään kielteisiä väitteitä ja vakuutetaan työttömien noudattavan vallitsevia moraalikäsityksiä.142 Pahan työttömän sijalle asetetaan köyhä ja huono-osainen uhri-työtön. Myönteistä puhetta työttömistä on sen sijaan hyvin vähän."
"Esimerkki tällaisesta diskurssista löytyy aikaisemmasta luvusta Mielivalta, jossa hairahdun
itse todistelemaan työttömien työhalukkuutta – koska ahkeruus on yhteiskunnassamme vallitseva moraalikoodi, jonka hylkäämisestä työttömiä usein epäillään. Asiallisempi lähestymistapa itseltäni olisi ollut todeta, että kun ei täällä muidenkaan työmoraalia lakkaamatta kysellä, miksi sitten työttömien."
TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!
