Miksikö Marimekko?
- Printtikuosit ovat kammottavan rumia.
- Vaatteet ovat malliltaan enimmäkseen muodottomia säkkejä vuosikymmenestä toiseen.
- Kankaat eivät ole edes mukavia vaatteina, mutta niiden on oltava ikuisesti samoja kuten printit.
- Vaatteet ovat täysin ylihintaisia.
Marimekko on jostain aivan käsittämättömästä syystä nostettu kaiken arvostelun yläpuolelle, sen on aina oltava huippumuotia, koska se on joskus ollut(?). Lainaus "Thift Fabulous" -blogista: "Koska muoti-ikoni Jackie Kennedy puketui Marimekkoon, se on synonyymi kaikelle mikä on modernia, tyylikästä ja hienostunutta." Jackie Kennedy osti pari Marimekkoa joskus 60-luvulla, 50 vuotta sitten. Miten se tekee jostain ikuisesti tyylikästä? EI MITENKÄÄN!!!
En ymmärrä sitä, että Marimekkoa viedään ulkomaille suomalaisena huippumuotina. Siitähän saa vain käsityksen, että Suomessa muoti on juuttunut tiukasti 60-luvulle, vieläpä sen epäesteettisimpiin ilmiöihin eli jättikuvioihin ja säkkimekkoihin. Samoin uusia suomalaisia suunnittelijoita verrataan jatkuvasti Marimekkoon; mitä lähempänä sitä heidän tuotantonsa on, sitä parempaa kriitikoiden mielestä. Tämä on tulkittavissa myös niin, että mitä kauempana suomalainen suunnittelija on kansainvälisestä huippumuodista, sitä arvostetumpi hän on Suomessa (siis muotikriitikoiden, ei kylläkään kuluttajien) silmissä.
Myönnän tuntevani reilua vahingoniloa viimeaikaisista plagiointisyytteistä. Viimeinkin ylibrändätty Marimekko on saanut tahroja kilpeensä. Olen ollut 30 vuotta oikeassa; jo 15-vuotiaana päätin ikinä olla käyttämättä Marimekkoa missään muodossa!
Perintöprinssijä ja -prinsessana ovat tällä kertaa Muumit. Esiintyvät vähemmän vaatteissa (paitsi lasten). mutta ovat kestomuoti-ilmiö mukeissa ja monissa muissa tavaroissa.
Muumeista on tehty herttaisia ja söpöjä olentoja, joiden helposti kuvitellaan edustavan kaikkea hyvää ja oikeita arvoja. Muumien keksijä Tove Jansson ei kuitenkaan luonut niistä sellaisia, vaan hän kuvasi ne pelottaviksi hahmoiksi, joita saattoi ilmaantua sairastuneen ihmisen sängynpäätyyn. Ne oliva outoja, kummitusten kaltaisia olentoja, jotka yön pimeys oli vapauttanut alitajunnasta. Tutkija Tuula Karjalainen luonnehtii olioita "ihmisen henkilökohtaiseksi demoneiksi". Janssonin maalausten esimuumit ovat mustia, punasimäisiä, laihoja, sarvipäisiä ja pitkänenäisiä. "Juuri sellaisia olentoja, joihin ei yöllä haluaisi törmätä, tutkija Karjalainen tiivistää. (Lähteenä käytetty juttua "Seitsemän askelta Muumilaaksoon", Aamulehti 15.10.2013)
Ei ollenkaan söpöä. Kaiken lisäksi muumitarinat edustavat hyvin sovinistista maailmankuvaa: Niiskuneiti on hyvin avuton ja tyhjäpäinen, satumaailman "pissis, kun taas poika eli muumipeikko on rohkea ja toimelias. Minkäänlaista tasa-arvoa on tuosta maailmasta turha etsiä.
Itse kutsun muumeja ynnä muita Muumilaakson(?!) asukkaita myymeiksi. Samalla nimellä menevät muumit, mymmelit, hemulit sun muut haisulit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti