Miksi ihmeessä sitkeästi leivon joka vuosi ison satsin pipareita, kun suurin osa niistä menee pieleen? Tuntuu jopa siltä, että vuosi vuodelta suurempi osa. Ja aina samalla tavalla pieleen: venyvät uunissa muodottomiksi. Mitä järkeä ostaa hienon mallisia piparimuotteja (palapelipala, orava, Suomen kartta), kun kaikki ovat lopulta vain muodottomia möykkyjä?
En tiedä, mitä teen väärin. Taikina on tehty ihan ohjeen mukaan, se näyttää (ja maistuu) ihan hyvältä ja sellaiselta kuin kuuluu, mutta silti. Pari viimeistä pellillistä onnistuu; siitä voisi tulkita, että venyminen johtuu liian kylmästä uunista, ja vasta noin tunnin paistamisen jälkeen uuni on tarpeeksi kuuma. Mutta miten jaksaa pitää uunia päällä tunnin ennenkuin paistaa mitään? Joku kakunpaistaminen siihen koloon tietenkin mahtuisi...
Paraisten piparkakut -hakusanalla tulee Googlesta noin 7 740 tulosta. Alusta muutaman katsoin, ja kaikki ovat vähän erilaisia. Siirapin, mausteiden ja munien määrä suhteessa rasvaan ja jauhoihin vaihtelee, mutta ei niistäkään löydy selitystä siihen, miksi minun piparini venyvät. Pitäisi vain päättää olla tekemättä yhtään mitään.
Ohje oli kuitenkin seuraava, vanha yläasteen kotitaloustunneilta peräisin oleva:
3 dl siirappia
2 dl sokeria
4 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
500 g margariinia
4 munaa
2 tl suolaa
13 dl vehnäjauhoja
6 tl soodaa
Siirappi, sokeri ja mausteet kiehautetaan, kaadetaan kulhoon margariinin päälle ja kun margariini on sulanut, lisätään munat ja muut aineet. Annetaan jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti