Luin kirjan, koska olen lukenut Eugenideksen kaksi aiempaakin kirjaa ja ne olivat todella hyviä. Mutta tämä ei ollut. Kirjassa oli 600 sivua, mutta ei mitään tarinaa! 600 sivua tylsää höpotystä filosofiasta, uskonnosta, maanis-depresiivisyydestä ja hiivan biologiasta, mutta juonta tuskin nimeksikään.
Aiemmissa kirjoissa sentään oli: Virgin Suicides kertoo perheestä, jonka viisi tytärtä tekevät vuorollaan itsemurhan liian tiukan ja itsemurhien myötä tietysti tiukkenevan kurin vuoksi; ja Middlesex kertoo interseksuaalisen Calin kehityskertomuksen.
Tässä kirjassa pyöritään vuoden verran vastavalmistuneiden Madeleinen, Leonardin ja Mitchellin elämässä; Mitchell on rakastunut Madeleineen, mutta tämä valitsee Leonardin. Sairas Leonard kuitenkin lopussa katoaa omille teilleen, eikä Mitchellkään enää halua Madeleinea. Loppu jää auki, eikä lukija siitä edes välitä.
Enpä voisi suositella kirjaa kenellekään, vaikka sivumäärästään huolimatta nopea ja helppo luettava olikin. Todellinen pettymys Eugenideksen muihin kirjoihin verrattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti