maanantai 23. marraskuuta 2015

Walter de Camp: Ja homot loivat naisen

Kirja viikossa, osa 68

Kuulin tästä kirjasta Ylen Kultakukume-ohjelmassa ja päätin lainata, kun kirjastosta sattui löytymään. Nyt kyllä tuntuu, että oli jotenkin turha kirja luettavaksi.

Kirjoittajan "suuri ja uusi" havainto on ollut se, että koska useimmat tunnetuimmat muotisuunnittelijat ovat olleet homoja, niin homot ovat päättäneet miten naisten milloinkin tulee pukeutua. Ja se näkyy eniten vaatteiden epäkäytännöllisyytenä ja epämukavuutena; koska homojen ei tarvitse itse pukeutua ko. vaatteisiin, näillä seikoilla ei ole mitään väliä.

No, aika suoraviivaista yksinkertaistamista; korsetit, korkokengät ja muut oli keksitty jo paljon ennen Christian Dioria, joka on kirjassa esitellyistä suunnittelijoista ensimmäinen. Hänen lisäkseen esitellään kahdeksan muuta suunnittelijaa aikajärjestyksessä.

"Pierre Cardinia naisen vartalo, naisen kurvit ja linjat eivät kiinnostaneet lainkaan. Miksi niiden olisi pitänyt kiinnostaa? "Kun muotoilen puvun, en muotoile sitä naisen vartalon ympärille. Muotoilen puvun ja laitan naisen sitten sen sisään."

Kaikki esittelyt toistavat samaa kaavaa: kuinka äidin poika kiinnostui vaatteista ja pääsi sitten lahjakkaana melko helpostikin sisään muotialalle. Lapsuusaikojen esittelyihin käytetään paljon enemmän aikaa kuin varsinaisen uran, ja vähäiset kuvat eivät auta hahmottamaan, millaista muotia kuin on luonut.

Minua lukijana haittasivat myös virheet: asiavirheet (käytetään ilmaisua "vuosituhannen vaihde" vaikka kyse on 1800- ja 1900 -lukujen vaihteesta) ja muutamat väärin kirjoitetut nimet, jotka eivät ole ainakaan käännösvirheitä, koska kirjoittaja on suomalainen.

Tekstin epäjohdonmukaisuus on myös välillä häiritsevää. Esim. Gianni Versacesta kertova luku siirtyy välillä esittelemään Emilio Puccin. Lukija odottaa jotain aasinsiltaa Versaceen, esim. hänen Puccin printtejä jäljitteleviin kankaisiinsa, mutta sellaista ei tule. Samoin muissakin luvuissa jokin asia tulee esille parikin kertaa kuin uutena asiana.

Kaiken kaikkiaan kirja, jota lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että se olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa ja oikolukua, ja nimien oikeinkirjoituksen tarkistamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti