Sain tämän kirjan vähän erikoisella tavalla: Finnkino järjesti joskus kauan sitten nettisivuillaan helppoja tietokilpailuja ensi-iltaelokuvista, ja palkinnot liittyivät ko. elokuvaan. Eli voitin tämän kirjan silloin, kun Salma Hayekin pääosittama Frida oli ensi-illassa. Kirjan painovuosi on 2002, eli tuon 14 vuotta kirja on odottanut sopivaa hetkeä lukea. Lopulta se koitti.
Frida Kahlo muistetaan lähinnä omalaatuisista maalauksistaan ja pahasta onnettomuudesta. Tuohon raitiovaunun ja linja-auton kolariin hän joutui 18-vuotiaana; irronnut metallitanko lävisti hänet ja ruhjoi selkärankaa ja sisäelimiä. On melkein ihme, että 1920-luvun lääketiede yleensä pystyi pelastamaan hänet liikuntakykyiseksi. Vammat alkoivat vaivata vasta myöhemmin, nelikymppisenä, ja osittain niitä pahensi myös lapsena sairastettu polio.
Frida Kahlo syntyi 1907 ylemmän keskiluokan meksikolaisperheeseen, mutta ei koskaan tiedostanut etuoikeutettua asemaansa, vaan ihaili esim. Stalinia ja mielessään samaistui Meksikon köyhälistöön kuvitellen kommunismin tuovan idealistisen tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Toinen asia, missä Frida ei suostunut myöntämään realiteetteja, oli lähes pakkomielteinen halu saada lapsi. Hän hankkiutui useita kertoja raskaaksi vain päätyäkseen keskenmenoon tai aborttiin, koska onnettomuudessa revennyt kohtu ei kestänyt täysiaikaista raskautta. Tahallista itselleen kivun ja surun aiheuttamista, jolla hän myös pönkitti marttyyrimainettaan.
Frida oli kahdesti naimisissa meksikolaisen taiteilijan Diego Riveran kanssa, joka oli lähes 20 vuotta häntä vanhempi ja kansainvälisesti tunnettu jo tuolloin. Diegolla oli jatkuvasti lukuisia suhteita toisten naisten kanssa, ja hänellä oli jopa lääkärinlausunto "kykenemättömyydestä yksiavioisuuteen". Toisen avioliiton ehtona oli (Fridan taholta) liitto ilman seksisuhdetta, koska Diegolta saadut sukupuolitaudit pahensivat Fridan muita sairauksia. Suhde perustui Fridan taholta jonkinlaiseen läheisriippuvuuteen; hän jopa hidasti omien leikkaushaavojensa parantumista pitääkseen kiinni Diegosta.
Kirja yrittää alussa antaa Fridasta hyvin ihanteellisen kuvan, mutta loppua kohti muuttuu selvästi realistisemmaksi,tosin jättää varmasti paljon negatiivisia asioita kuvaamattakin. Sairaudet, onnettomuudet ja lapsettomuus eivät sinällään riitä tekemään kenestäkään loistavaa taiteilijaa.
Kirjassa kuvaillaan Fridan maalauksia aivan liian tarkasti, varsinkin kun läheskään kaikista ei ole kuvaa kirjan kuvaliitesivuilla. Ja kenen tulkintaa kuvien symboliikan selitykset ovat? Kirjoittaja Herraran vai jonkun aikalaistaideriitikon? Tässä voisi kai käyttää sanontaa "kauneus on katsoja silmissä".
Jaksoi tämän jotenkin lukea, mutta yksi kerta riitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti