Luin alkukesästä Caitlin Moranin kirjan How To Be A Woman, joka oli eräänlainen kokemusperäinen opaskirja, ja josta todella pidin. Sen vuoksi lainasin nyt tämän, Moranin ensimmäisen fiktiivisen romaanin.
Valitettavasti pitää tunnustaa, että kirja ei ollut kovin hyvä. Ei läheskään niin hyvä kuin se ensimmäinen lukemani. Juonikin oli tuttu; How To Be A Womanissa Moran kertoo omasta elämästään, ja tässä kirjassa saman tarinan, mutta eri nimillä ja joitain yksityiskohtia muuttamalla. Ilmeisesti kustantamo tai joku muu on ehdottanut hänelle, että fiktiivinen romaani voisi mennä paremmin kaupaksi.
Koska kirja menettää uskottavuuspisteitä jo melko alussa (kirjan kertoja Johanna ei muka ole nähnyt itseään peilistä ennen kuin 14-vuotiaana, 90-luvulla!), saattaisi olla vaikeaa uskoa hänen päässeen kirjoittamaan levyarvosteluja maanlaajuuiseen musiikkilehteen jo 16-vuotiaana ellei tietäisi, että Moran todella kirjoitti arvosteluja Melody Makeriin sen ikäisenä.
Muutenkin jäi hieman hämäräksi, onko tämä nuortenkirja vai ei (ei niin, ettäkö sillä olisi väliä). Kirjan kertoja on kirjan tapahtuma-aikana 14 - 17 -vuotias, ja tapahtumat varmasti kiinnostavat juuri nuoria tyttöjä, mutta toisaalta seksistä ja viinasta kerrotaan niin suoraan ja usein, että ainakin osalle nuortenkirjojen kohderyhmästä se voi olla liikaa (suoraan sanoen kirjallista pornoa). Aikuista lukijaa vain ihmetyttää välillä.
Mitenkään tuohon ylläolevaan kappaleeseen liittymättä kirjassa on myös kohtia, jotka minussa herättävät ehkä kipeitäkin muistoja asioista, jotka katosivat, ennen kuin ehdin saada niistä kunnolla kiinni. Saattaa vääristää lukukokemusta...
Kirjassa on myös muutama kohta, jossa Moran puhuu hyvinvointiyhteiskunnan puolesta, mutta asia jää alun jälkeen lähes taustalle:
"Asia on loppujen lopuksi niin, Johanna, ettei kukaan halua matkalla lähikauppaan nähdä siellä täällä itkeviä orpoja, joilla on vain yksi onneton silmä jäljellä. Se on yhteiskunnallisesti paskamaista. Kärsivä kurjalisto on aina ollut olemassa. Hyvin vointiyhteiskunta maksoi, jotta ongelma hoituisi. Ei enää paleltuneita kersoja kauppojen ovilla. Yleistä hyvää mieltä. Kai sinä olet lukenut Charles Dickensiä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti