Joulukuusi

Kolme yötä jouluun ja niin edelleen...

Tämän vuoden joulukuusenkoristelu-urakka oli ohjelmassa jo itsenäisyyspäivänä. Sellainen sopiva päivä, ei ainakaan mitään muuta virallista ohjelmaa ole.

Lapsena meillä oli aito kuusi, vain aatosta uudenvuodenpäivään. Pidempään se ei pitänyt piikkejään, pahimpana vuonna se täytyi viedä ulos heti Tapaninpäivän jälkeen. Koristeita ei niin kovin paljon, eikä ainakaan mitään lasipalloja, vaan sellaisia alumiinifolioisia, joihin tuli lommoja helposti laatikossa.

Olin jo ostanut jonkin joulun jälkeisestä alennusmyynnistä muovikuusen, kun eräs entinen sukulaismies kuitenkin toi vielä aidon kuusen yhtenä aatonaattona (ei sentään ilmaiseksi eikä edes kovin halvalla). Aattoaamuna aloin laittamaan siihen kynttilöitä; koskin yhteen oksaan – kaikki piikit siitä putosivat! Koskin vielä toiseen oksaan, jonka kanssa kävi samoin. Ja samassa päätös heittää kuusi välittömästi ulos ja hakea varastosta se muovikuusi!

Ihan niin yksinkertaista se ei sitten ollutkaan; aito kuusi tarttui ovenkarmeihin ja pudotti loputkin piikit pitkin lattioita. Pakkohan ne oli imuroida ensin alta pois, eikä se uusi kuusikaan ollut mikään pikakuusi: hankalasti koottava jalka ja kaikki oksat tietenkin ihan lytyssä laatikon jäljiltä. Aika monta tuntia siihen sitten meni.

No sitten kuitenkin oli kuusi, joka kesti kivasti loppiaiseen saakka, ja enemmän koristeitakin kuin aito. Niitä koristeita sitten pikkuhiljaa kertyikin aika paljon (ja kertyy lisää koko ajan, tosin poistuu toisesta päästä). Eikä se eka muovikuusikaan kovin kestävä ollut: se oli koottu kahdesta osasta, ja latvaosa heilui puolelta toiselle. Yritin sitä rungosta tukea ja koristeilla tasapainottaa, mutta lopulta sen kuusen viimeisenä jouluna latva oli pakko kiinnittää ruuvikoukulla ja siimalla kattoon, muuten se olisi voinut heilahtaessaan kaataa koko kuusen. Ja sitten taas alennusmyyntiin Nekalan Löytöliiteriin ostamaan vähän tukevampi versio…

Se onkin sitten toistaiseksi kestänyt, ainakin kymmenen vuotta jo. On tullut reilusti halvemmaksi kuin jokavuotinen aito kuusi, ja onhan se ekologinenkin, kun ei tule joka vuosi jätettä.

Koristelu tuntuu vievän vuosi vuodelta enemmän aikaa, vaikka koristeiden kokonaismäärä ei kasvaisikaan. Kaikille kun haluaisi löytää kuusesta sen ”paraatipaikan”. Valoja on neljä sarjaa, kolme värillistä pienillä lampuilla ja yksi 36-osainen sarja ihan perinteisiä kuusenkynttilöitä, Lidlistä joskus löysin. Tänä vuonna ehdin jo innostua Clas Ohlsonin mainoksen langattomista kuusenkynttilöistä, mutta niitä on vain 16 sarjassa ja mikä epämiellyttävintä: jokaisessa kynttilässä on tietenkin paristo, mitenkäs ne muuten toimisivat! En sellaisia halua, en malttaisi niitä pitää päällä, kun paristot kuluisivat koko ajan. Verkkovirta on sentään ihan eri asia…

Clas Ohlsonia pitää vielä sen verran mainostaa, että sieltä ostetut ja viime vuonna lahjaksi saamani joulukoristelaatikot ovat melko kätevä keksintö. Helpottaa koristeiden pakkaamista ja purkamista.

Ja sitten niistä koristeista; joskus yritin laskea, mutta kärsivällisyys ei riittänyt, sanoisinko että kolmisensataa niitä on. Plus nauhat kahteen eri kiertosuuntaan, eBaysta löytämäni (perinteinen Aku Ankka -joulun) junarata ja viime talven kahden euron kirpparilöytö: viiden talon valokylä, joka näyttää todella kauniilta kuusen alla!

Vanhin yksittäinen koriste on lumiukko, jonka sain pikkujoululahjaksi reilusti alle kouluikäisenä. Sitä vanhempia taitavat olla kaksi hopea-valkoista koristenauhaa, jotka olivat aina lapsuudenkodin kuusessa, ja ovat käytössä edelleen. Oikealla oleva valokuva on jostain 70-luvun puolivälistä, ja siinä näkyvät sekä lumiukko että ne hopeanauhat!

Kaikenlaista nykyisestä kuusesta löytyy, tähtiä, sydämiä, pingviinejä, joutsenia, enkeleitä, lumiukkoja…muutama perinteinen pallokin vielä… Ehdottomasti söpöimmät ovat valkoiset karvasomisteiset tumput (kyllä, Tyrvään murretta, jossain muualla lapaset tai vanttuut). Kauneinta on vaikea valita, joku joutsen varmaan.