Tämä kirja oli eräänlainen herätelaina (vrt. heräteostos), sattui vain osumaan silmiin kirjaston hyllyssä.
Kirjassa oli jotain samoja aiheita kuin tammikuussa lukemassani Vesa Sisätön kirjassa Unohtunut avain joka upotti Titanicin. Ainakin talidomidi, Enron ja eurooppalaisten päätös jakaa Afrikka siirtomaiksi...
Asioiden ryhmittely on erilainen; sen sijaan että kerrottaisiin tapauksista yksitellen niitä on ryhmitelty ylimielisyyden lajin mukaan, kappaleiden nimet ovat: Kun se nousee päähän, Ego, Maailmannapa, Paremmat ihmiset, Monopoli ja Nöyryyden taito.
"Yhteiskunnissa on aina ollut parempien ihmisten luokka, jolla on omasta mielestään oikeus valtaan. He ovat halveksineet köyhiä ja vähemmistöjä."
Ja halveksivat edelleen.
"Orjuutta ja toisten alistamista pidettiin vuosituhansia itsestäänselvyytenä. Mitä muuta olisi voinut tehdä voitetuille sotilaille? Joidenkin oli kuitenkin tehtävä työt, joita muut eivät viitsineet tehdä. Jotkut varhaisista paaveista pitivät orjia, ja 1700-luvun Britanniassa orjakauppiaat olivat pormestareita tai jopa kansanedustajia. Filosofi John Locke oli osakkeenomistajana Royal African Company -yhtiössä, jonka bisnes oli orjakauppa. Ja mistä John Locke kirjoittikaan mielellään: vapaudesta ja tasa-arvosta. Hänen mukaansa kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Britannian parlamentti lopetti orjuuden vasta vuonna 1807."
Orjuus ei ole loppunut, se on vain muuttanut muotoaan. Edelleen parempina itseään pitävät pakottavat muita rangaistuksen uhalla erilaisiin ilmais- eli orjatöihin, eikä kukaan suostu myöntämään kuntouttavaa työtoimintaa virheeksi, joka pitäisi poistaa laista kokonaan.
Helposti tätä kirjaa lukee verraten erilaisia ylimielisyyskuvauksia työttömien kohteluun. Mutta voi tämän lukea muutenkin, sopivan kevyt välipalakirja.
Kirjassa oli jotain samoja aiheita kuin tammikuussa lukemassani Vesa Sisätön kirjassa Unohtunut avain joka upotti Titanicin. Ainakin talidomidi, Enron ja eurooppalaisten päätös jakaa Afrikka siirtomaiksi...
Asioiden ryhmittely on erilainen; sen sijaan että kerrottaisiin tapauksista yksitellen niitä on ryhmitelty ylimielisyyden lajin mukaan, kappaleiden nimet ovat: Kun se nousee päähän, Ego, Maailmannapa, Paremmat ihmiset, Monopoli ja Nöyryyden taito.
"Yhteiskunnissa on aina ollut parempien ihmisten luokka, jolla on omasta mielestään oikeus valtaan. He ovat halveksineet köyhiä ja vähemmistöjä."
Ja halveksivat edelleen.
"Orjuutta ja toisten alistamista pidettiin vuosituhansia itsestäänselvyytenä. Mitä muuta olisi voinut tehdä voitetuille sotilaille? Joidenkin oli kuitenkin tehtävä työt, joita muut eivät viitsineet tehdä. Jotkut varhaisista paaveista pitivät orjia, ja 1700-luvun Britanniassa orjakauppiaat olivat pormestareita tai jopa kansanedustajia. Filosofi John Locke oli osakkeenomistajana Royal African Company -yhtiössä, jonka bisnes oli orjakauppa. Ja mistä John Locke kirjoittikaan mielellään: vapaudesta ja tasa-arvosta. Hänen mukaansa kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Britannian parlamentti lopetti orjuuden vasta vuonna 1807."
Orjuus ei ole loppunut, se on vain muuttanut muotoaan. Edelleen parempina itseään pitävät pakottavat muita rangaistuksen uhalla erilaisiin ilmais- eli orjatöihin, eikä kukaan suostu myöntämään kuntouttavaa työtoimintaa virheeksi, joka pitäisi poistaa laista kokonaan.
Helposti tätä kirjaa lukee verraten erilaisia ylimielisyyskuvauksia työttömien kohteluun. Mutta voi tämän lukea muutenkin, sopivan kevyt välipalakirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti