Näinkin runollista tekstiä on tässä vuonna 1883 julkaistussa kirjassa (julkaistu myös nimellä Naisten aarreaitta), joka kertoo suuresta pariisilaisesta tavaratalosta. Kirjan tavaratalon esikuva on 1838 perustettu Le Bon Marché(*. Kirjan alku on myös lähes suoraan kopioitu muutama vuosi sitten esitettyyn TV-sarjaan Mr Selfridge -sarjaan, vaikkakin ko. sarjan pitäisi perustua tositapahtumiin. Loppua kohti toki tulee eriävyyksiä.
Émile Zola oli Wikipedian mukaan naturalistinen ja realistinen kirjailija; melkeinpä inhorealistinen. Esimerkkinä kuvaus nuoren Denisen saapumisesta tavarataloon kysymään työtä:
"Jo kymmenen minuuttia hän oli harhaillut osastolta osastolle pohjakerroksen sokkeloissa myyjien ilkeiden ja välinpitämättömien katseiden ristitulessa."
Kirjassa kuvataan useassakin kohtaa työntekijöiden vihamielisyyttä toisiaan ja halveksuntaa uusia työntekijöitä kohtaan. Tämän selittänee se, että myyjät tekivät töitä provisiopalkalla ja kilpailivat asiakkaista; uusi työntekijä oli aina potentiaalinen uhka omalle menestykselle. Näin on edelleen ainakin joissain amerikkalaisissa tavarataloissa ja erikoisliikkeissä, esimerkiksi kenkäkaupoissa.
Ja hetken kuluttua, samaa työnhakukohtausta:
"Mouret hämmästyi kun hän jälleen huomasi kohtaavansa Denisen. Mouret kääntyi rouva Aurélien puoleen ja tiedusteli tytön asiaa. Kun osastonjohtaja kertoi tytön olevan esittäytymässä työhönottoa varten, niin naisvihansa säestyksellä Bourdoncle ihmetteli moista töykeyttä.
-Mitä vielä, murisi Bourndoncle, - se on vain leikinlaskua ja pilaa, sillä hänhän on liian ruma!"
 |
| Au Bon Marché, kirjan esikuvana ollut tavaratalo. |
Kirjan juoni kaikista 518:sta sivusta huolimatta lyhyt: Mouret rakastuu Deniseen ja lopulta saakin tämän omakseen. Sanoisin, että vähemmälläkin sivumäärällä tuon olisi kertonut. Tavaratalon osastot (nenäliinaosasto!?) on varsinkin esitelty turhankin laveasti, henkilöitä ei niinkään.
Jotenkin tämän silti jaksoi lukea, mutta ei ehkä innosta lukemaan Zolan muuta tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti