Työttömien Keskusjärjestön lehdessä oli yhteiskuntatieteiden tohtorin, dosentti Elli Aaltosen (myös entinen Kelan pääjohtaja) haastattelu. Kysymykseen "Mitkä voisivat olla ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyden lievittämiseksi" hän vastaa:
"Esimerkiksi jo mainitsemani osa-aikatyö ja osallissuutulo. Sosiaaliturvan etuuksien jälkijättöisyys on usein suuri este, koska ihminen on epävarma, onko työllistymisessä myös taloutta helpottava vaikutus. Osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen kehittäminen on yksi keino.
Sosiaaliturvan monimutkaisuus tulisi poistaa, se on edelleen asiakkaalle itselleen mysteeri. Järjestelmä ei ole kovinkaan avoin. Viimesijaisen turvan (toimeentulotuki) ja muun perusturvan välinen suhde on hankala. Kun perusturva on suhteellisen matala, haetaan toimeentulotukea ja tehdään paljon hallinnollista työtä kahdella ”luukulla”. Yhteensovittamista ja perusturvan eri lakien yhdistämistä tarvitaan.
En ole myöskään jyvällä siitä, miksi palkkatuki ollaan suurelta osin poistamassa. Sehän on antanut pitkäaikaistyöttömälle työllistymisen mahdollisuuden ja sen kokemuksen kautta siirtymisen avoimille työmarkkinoille. Lisäksi monet järjestöt ovat mahdollistaneet palkkatyön avulla auttamista, jolla on laaja yhteiskunnallinenkin merkitys." (1.6.2022)
Samaa mieltä olen hänen kanssaan tuosta palkkatuen poistamisesta. Jotain mahdollisuuksia siihen kai vielä jää, mutta esimerkiksi kaikki työpaikat, joissa olen ollut, ovat olleet palkkatukityöpaikkoja. En ole kokenut niitä millään tavoilla huonommiksi, vaikka joidenkin mielestä ne ovat. Palkka on maksettu työtuntien mukaan, eläkettä, lomapäiviä ja oikeus ansiosidonnaiseen on aina kertynyt. Unohtamatta työterveyshuoltoa.
Kauhulla kuitenkin jään odottamaan, mitä hän mahdollisesti tarkoittaa toimeentulotuen ja muun perusturvan yhteensovittamisella. Sitäkö, ettei minkäänlaista tukea saisi, ellei olisi realisoinut kaikkea mahdollista?
Voima-lehti jatkaa osittain samasta aiheesta:
”Suomessa on kroonistunut järjestelmätason perus- ja ihmisoikeusongelma”, toteaa perus- ja ihmisoikeuksiin perehtynyt valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen.
Toimeentulotuen saamisen ehtona on, että hakijalla ei ole omaisuutta.
”Saadakseen toimeentulotukea säästöt ja muu varallisuus on muutettava rahaksi. Omaisuudensuojan kannalta on aivan eri asia, maksetaanko ihmiselle toimeentulotukea vai varsinaista perusturvaa, kuten työmarkkinatukea”, hän jatkaa.
Toimeentulotuen saajan omaisuudensuoja on siis muuta väestöä huonompi. Köyhyydestä ei voi nousta eikä omaa taloudellista puskuria luoda vähimmäisturvastaan säästämällä." (Voima 2.6.2022)
Raisa Omaheimon kolumni käsittelee osin samaa aihetta, jota jo viime vuonna julkaistu podcast-sarja Hyvä lihava ja muita kertomuksia (https://areena.yle.fi/audio/1-50943999):
"Median kuvastossa esitellään säännöllisesti hyvä köyhä. Hän on ihminen joka ei tee mitään sopimatonta, esimerkiksi tupakoi, meikkaa ylenpalttisesti tai käytä alkoholia. Hyvä köyhä marjastaa, sienestää ja yrittää kaikin voimin parantaa omia olosuhteitaan. Yhteiskunnassamme apu tuntuu kuuluvan niille, jotka ponnistelevat aktiivisesti tehdäkseen omasta elämästään parempaa." (Yle 9.6.2022)
Tähän voisi listata vaikka kuinka paljon muitakin asioita, joita "hyvä köyhä" ei saa tehdä (omistaa autoa, viettää lomaa, matkustaa yhtään mihinkään) ja asioita, joita "hyvän köyhän" pitäisi tehdä (nuo mainitut marjastus ja sienestys ja tietysti saaliiden pakastus, vaikka ei olisi varaa pakastimeen) eikä kukaan välitä, jos köyhän selkä ei kestä marjastusta ja sienestystä.
Suomen kehuttu työterveysjärjestelmä on täynnä ongelmia, mutta niistä ei julkisuudessa juuri puhuta (Yle 27.6.2022)
"Hoitoonpääsy taas määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, onko kansalaisella käytössään työterveyspalvelut vai ei – mikä on niin ikään voimakkaasti kytköksissä tuloihin.
Työttömät, eläkeläiset ja muut työterveyden ulkopuoliset siis ovat keskimäärin sairaampia ja heidän on vaikeampi päästä lääkärin vastaanotolle, koska he ovat julkisen terveydenhuollon varassa.
– Yhteiskunnan kannalta parasta resurssien käyttöä olisi kohdistaa palvelut sairaimmille, terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen sanoo."
Ja vaikka jonkinlaista hoitoa julkiselta puolelta saisikin, niin sieltä on lähes täysin mahdoton saada A-todistuksia ja B-lausuntoja, joilla voisi hakea mitään etuuksia, ja vaikka voisikin, niin Kela ei niitä myönnä, koska nämä lausunnot ovat aina todella epämääräisiä.
"Terveystaloustieteen professori Petri Böckerman toteaa, että terveydenhuollon resurssien ohjaaminen työttömien pariin olisi perusteltua siksikin, että monet nykyisin käytettävistä aktivointitoimista eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.
– Heillä esteenä ovat usein juuri terveysongelmat, Böckerman sanoo."
Tästä asiasta en osaa olla oikeín mitään mieltä, koska jos terveydenhuollon resursseja ohjattaisiin enemmän työttömille, niin sitä useampi työkyvytön työtön vain yritettäisiin väkisin "kuntouttaa" työkykyiseksi ja jos ei onnistu, niin työttömän oma vika (esim. suurin osa työttömien terveysongelmista halutaan diagnosoida masennukseksi ja sitten painostetaan syömään masennuslääkkeitä, joita popsimalla työtön onkin sitten yhtäkkiä täysin työkykyinen. Vaikka ongelma (kivut, väsymys tms.) johtuisi aivan muusta kuin masennuksesta). Ainakin kaikki hoito, mitä olen viiden viime vuoden aikana julkiselta puolelta saanut (paria aivokasvainleikkausta ja sädehoitoa lukuun ottamatta) on keskittynyt eri tavoin vakuuttelemaan, kuinka olen kaikesta huolimatta täysin työkykyinen.
Oma tilanteeni on edelleen auki. Kela myönsi lopulta sairauslomaa kesäkuun loppuun ja lopetin sen vuoksi TEAK-kuntoutuksen. Nyt jatkohakemus käsittelyssä, juuri luin Kelan sivuilta, että käsittely kestää yli kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti