Musikaali sai ensi-illan jälkeen hieman ristiriitaisia arvosteluja: toisten mielestä erittäin hyvä, joidenkin mielestä sekava. Olihan se, molempia.
Musikaali kertoo Suomen (silloin vielä osa Venäjän keisarikuntaa) valmistautumisesta osallistumaan Pariisin maailmannäyttelyyn. Kiire rakentaa näyttelyosasto on kova, näyttelyn avautumisesta puhutaan paljon, mutta hämäräksi jäi, aukeniko näyttely ja missä vaiheessa musikaalia, enemmän olisin kaivannut ihan konkreettisia näkymiä näyttelystä ja siellä esitellyistä uutuuksista.
Hannu Lindholmin lavastus oli loistava (useista hänen lavastuksistaan oli näytteillä pienoismalleja teatterin ylälämpiössä) ja aivan erityisen upeita olivat valo- ja videosuunnittelija Eero Auvisen taustaprojektiot: Pariisin katunäkymät, pyörivä tähtitaivas... (Valaistustekniikka on selvästi kehittynyt valtavasti aivan muutaman viime vuoden aikana, vielä muutama vuosi sitten käytettiin paljon maalattuja fondeja.)
 |
| Lavastuksen pienoismalli |
Musiikki ja laulut...no, jostain syystä oikein yksikään ei jäänyt mieleen soimaan, vaikka osa oli aika iskeviä. Akustiikka saattoi olla hieman huono, kaikista sanoista en aina saanut selvää. Ja sama mustapukuisten tanssijoiden kohtaus tuntui toistuvan turhan monta kertaa.
Musikaalin on ympätty myös turhalta tuntuva sivujuoni; Vladimir Lenin on vapautettu Siperiasta ja saapumassa junalla Pariisiin, jossa hänet aiotaan tappaa. Muutama musikaalin päähenkilö värvätään estämään salamurha, jolloin Verna* (Emilia Keskivinkka) löytää asemalta lastenvaunut, joissa on pommi. Pommi räjähtää, ja katsojan annetaan ymmärtää, että Verna kuolee räjähdyksessä.
Lenin kyllä pääsi pois Siperiasta vuonna 1900, mutta mistään en löydä tietoa, että hän olisi mennyt Pariisiin ennen vuotta 1908. Eli melko varmasti salamurhajuoni ei ole historiallinen fakta.
Yleisöä ehkä eniten (ei minua) nauratti toisen näytöksen ensimmäinen kohtaus, jossa kuvanveistäjä Ville Vallgren (Martti Suosalo) viimeistelee Havis Amanda -veistostaan ja arvelee, että veistosta tullaan vielä tulevaisuudessa arvostamaan. Samaan aikaan taustalle heijastetaan kuvia nyky-Helsingistä, jossa taas jonkin jääkiekon kultamitalin villitsemät kansalaiset kiipeilevät Havis Amandan päällä vaurioittaen sitä.
Hieman ihmettelin myös kohtausta, jossa taustalle heijastettiin renesanssiajan veistoksia, esim. Michelangelon David-patsas. Ei mitään yhteyttä ajankohtaan eikä Suomen itsenäistymisajatuksiin.
Kaikenkaikkiaan, lavastuksen ja valotekniikan vuoksi voin suositella, tarinan ja musiikin vuoksi en niinkään.
*Verna, jolla ei ole sukunimeä, mutta joka esitellään Ville Vallgrenin veljentyttäreksi, on täysin kuvitteellinen hahmo. Musikaalissa hän saapuu Pariisiin ilmeisesti opiskelemaan taidetta, mutta todennäköisesti hahmo on kirjoitettu musikaalin vain sen vuoksi, että on aikaansaatu romanssi Eliaksen (Saska Pulkkinen) kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti