Teatterissa: Ensimmäinen viimeinen matka

On ollut niin kiireinen syksy, ja samalla olen ollut todella väsynyt, niin ehdin kirjoittamaan vasta nyt tästä jo monta viikkoa sitten nähdystä Teatteri Wilnun esityksestä. Kävimme katsomassa tämän osittain siksi, että osallistuimme lavastukseen ja saimme ilmaiset liput.

Tiesimme jo etukäteen, että tarina sijoittuu  risteilyalukselle, koska lavastukseen oli toivottu 1920-luvun tyylinen pöytä, 9 tuolia, nojatuoli, seinä, ovi... Nojatuolin löysin kierrätyskeskuksesta, ja minun ideani oli käyttää noita punaisia "lampunvarjostimia", joiden tekoon olin osallistunut jo keväällä 2020, jolloin niitä oli tarkoitus käyttää Teatteri Päivölän esityksessä Vaarallisia suhteita (ja käytettiin kolme kertaa sitten marraskuussa 2020).

Käsikirjoitus ja ohjaus oli wilnulaisen Inka Taljan. Verrattuna Wilnun vuoden 2019 esitykseen Bolly - kun maailmat eivät kohtaa, tällä kertaa oli aivan järjellinen juoni eikä juurikaan tyhjäkäyntiä. Yhdessä kohtauksessa "pariskunta" sanoi menevänsä hetkeksi hyttiin antaen muille mahdollisuuden keskustella ilman heitä. Koska hytti oli kuitenkin koko ajan katsojien nähtävänä, "pariskunnalle" olisi voinut kehitellä siellä jotain tekemistä; nyt he vain seisoivat. Jos olisi edes ollut kaksi tuolia, kumpikin olisi voinut istua ja vaikkapa lukea. Toinen asia, johon kiinnitin huomion, oli nimet: laivan nimi oli Wellamo, siis selvästi suomalainen nimi, mutta roolihahmoilla oli englannninkieliset nimet. 

Tuotteistuksesta kyllä plussaa: väliaikatarjoilun tarjottavat oli nimetty teeman mukaan!

Huomattavasti parempi kuin se mainitsemani Bolly, mutta turha tätä on enää katsojille suositella. Mekin näimme viimeisen näytöksen, jonka jälkeen purimme lavasteet.