Työttömyyskatsaus 1/2021

Tammikuun alussa julkaistiin Yle Areenassa paljon ennakkomainostusta saanut kolmiosainen kotimainen minisarja Sisäilmaa. Aivan äärimmäisen harvoin katson kotimaisia elokuvia ja tv-sarjoja, nyt katsoin tämän aiheen vuoksi.

Sarja oli muka draamakomedia, mutta ainakaan minä en kovin paljon komediaa tässä nähnyt; heti alussa yksi työntekijä tekee itsemurhan hyppäämällä katolta ja lopun aikaa kummittelee muille!

Väkisin on myös yritetty tunkea samaan sarjaan nyt niin muodikasta sisäilmaongelmaa, kauhuelementtejä, työpaikkaromanssia ja ties mitä. Homekoiria tiedän käytettävän, mutta ei niitä kahta kerrallaan tuoda yllättäen mihinkään koheltamaan!

Ja mitä tapahtuikaan niille 2000 pitkäaikaistyöttömälle, jotka yhden viikonlopun aikana kurssitettiin ja työllistettiin Anneli Tiaisen dementoituneen äitinsä nimiin perustamiin kuuteen yritykseen? Kortistosta pudotettiin, mutta maksoiko kukaan palkkaa? Kaikki työttömäthän myös tietävät, että viikonlopun aikana on mahdoton ilmoittaa työllistyneensä.

Yle on käyttänyt sarjan taustoittamisessa Uudenmaan TE-palveluita. No, enpä tiedä, missä se näkyi; ainakin kohtaukset täpötäydestä työvoimatoimistosta ja avoimet asiakaspisteet, joista kaikki kuulivat kaiken, eivät ole olleet tätä päivää enää vuosiin.

"Osatyökykyisten työllistymisestä on jo vahvaa näyttöä

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti jo vuonna 2012 silloisen sosiaali- ja terveysministerin Paula Risikon (kok) johdolla Osatyökykyiset työssä -ohjelman. Sitä seurasi Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanke (Ote), joka päättyi vuonna 2019. Ote-hanke toteutettiin yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön, sote- ja vammaisjärjestöjen sekä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Hanke koulutti noin tuhat työkykykoordinaattoria. He toimivat osatyökykyisten tukena työllistymisen polulla. He tuntevat palvelut, keinot ja etuudet. Myös lainsäädännön uudistuksia ajettiin läpi ja tuotettiin matalan kynnyksen palveluita sekä verkkopalvelu osatyökykyisten työllistymisen tueksi." 

Kirjoittajat Päivi Mattila-Wiro, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Raija Tiainen, psykoterapeutti, työkykykoordinaattori (Helsingin Sanomat 9.1.2021)

Tämä oli täysin outo mielipidekirjoitus, joka vaati kirjoittamaan oman kommenttini:

"Tämän kirjoituksen mukaan Ote-hanke oli voimassa 2012-2019. Tuosta ajasta suurimman osan olin (osatyökykyisenä) työttömänä työnhakijana, mutta en muista kuulleeni enkä edes lukeneeni ko. hankkeesta yhtään mitään silloin, vaikka olen jo vuosia seurannut hyvin tarkkaan työttömyyteen liittyvää uutisointia.

Jo v. 2012 sain B2-lääkärinlausunnon vajaakuntoisen työllistämistukea varten, ja sain syksyllä 2013 kahden vuoden palkkatuen yksityiseen yritykseen. Yritys vain lopetti toiminnan jo vuoden kuluttua, joten minulla jäi vuosi palkkatukea käyttämättä.

V. 2015 TE-toimisto ehdotti työvalmentajan apua työpaikan etsintään; kukaan ei edelleenkään maininnut Ote-hanketta. Työvalmentaja kysyi noin 10 yrityksestä, ottaisiko joku minut ensin ilmaiseksi työkokeiluun, ja ainakin vuoden jatkon mahdollistaisi se käyttämättä jäänyt palkkatuki. Yksikään yritys ei huolinut. Tähän saattoi vaikuttaa se, ettei työvalmentaja kertonut yrityksille, miksi saisin sen vajaakuntoisen palkkatuen; kaikki arvelivat, että minulla on varmaan joku mielenterveysongelma, vaikka vajaakuntoisuuteni syy on väsymys ja uupumus sekä selkäkivut (ei siis ole tarkoitus mitenkään vähätellä mielenterveysongelmia).

Vuonna 2016 päädyin kotikuntani Janakkalan TYP:n järjestämään eläkeselvittelyyn. Useampikin TYP:n palaveri vuosina 2016-2018, ei sielläkään mitään mainintaa Ote-hankkeesta, vaikka ainakin vielä 2016 olisin pystynyt tekemään max. nelituntista työpäivää. 2017 alkoi ilmetä oireita, jotka sitten kesällä 2018 paljastuivat aivokasvaimen oireiksi.

Ja kun maaliskuussa 2019 pitkän sairausloman jälkeen päädyin taas työttömäksi työnhakijaksi, koko Ote-hanke taisi olla jo haudattu."

En kyllä edelleenkään tiedä, minne nämä kirjoittajien mainitsemat 1000 työkykykoordinaattoria on sijoitettu, ainakaan minä en ole tavannut heistä ainuttakaan eikä minua ole millään tavalla tuettu "työllistymisen polulla".

"Sanna Marinin (sd.) hallitus päätti poistaa niin sanotun eläkeputken asteittain vuodesta 2023 alkaen.

Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Regina Saari kertoo, että Tampereella on tähän asti ollut vuositasolla noin 100–150 velvoitetyöllistettyä.

– Kun eläkeputki poistuu, määrä voi hyvinkin kaksinkertaistua, Saari arvioi.

Samalla myös kustannukset paisuvat, mikä voi olla ongelma varsinkin pienille kunnille. Työllistämiseen varattu rahamäärä saattaa huveta vain tämän ikäryhmän hoitamiseen.

– Aikaisemmin kunnalle tuli yhden työttömän osalta yksi työllistämisjakso, minkä jälkeen hän pääsi ansiosidonnaiselle ja lisäpäivien kautta eläkkeelle. Kun työttömyysputken alarajaa on nostettu, näitä jaksoja on voinut tulla samalle ihmiselle parikin ja nyt uuden lakimuutoksen jälkeen ties kuinka monta." (Aamulehti 20.1.2021)

Noin äkkiä ajatellen minulle on se ja sama, poistetaanko eläkeputki; en koskaan kuitenkaan pääsisi siihen. Mutta tuo Saaren mainitsema seikka, työllistämiseen varatun rahamäärän hupeneminen vain tuon yhden ikäryhmän palkkatukiin, saattaa vaikuttaa siihen, että se vähäinenkin mahdollisuus, mikä minulla on ollut palkkatuella työllistymiseen, katoaa kokonaan.

Omasta tilanteestani ei kovin paljon uutta; kävin kuukauden alussa TAYSin sisätautipoliklinikalla, jossa lääkäri kyllä myönsi, että aivokasvainleikkaukset ja sädehoito ovat mahdollisesti pahentaneet väsymystäni, mutta ei kuitenkaan kirjannut asiasta Kantaan mitään. 

Emma Kline: Tytöt

Tämän kirjan löysin Riihimäen kirjaston vaihtohyllystä. Tartuin siihen, koska muistin jostain lukeneeni kirjasta, ja takakansitekstinkin mukaan sen taustalla on tositarina Charles Mansonin johtamasta kultista.

Samoihin aikoihin, kun luin tätä kirjaa, Yle Teema esitti pariosaisen dokumenttisarjan Manson ja pahuuden kultti (joka on nähtävissä Yle Areenassa vuoden 2021 loppuun). Elokuussa 1969 Manson yllytti 3 "perheensä" jäsentä murhaamaan näyttelijä Sharon Taten ja neljä muuta ihmistä. Tate ja hänen puolisonsa Roman Polanski asuivat vuokralla talossa, jonka aiempi vuokralainen, levytuottaja Terry Melcher, oli kieltäytynyt tuottamasta Mansonin levyn. Manson todistettavasti tiesi asukkaiden vaihtuneen, mutta ei luopunut suunnittelemastaan verilöylystä. Mansonin perhe surmasi myös 5 muuta ihmistä.

Kirjan kertoja on 14-vuotias Evie, joka päätyy kesällä 1969 epämääräiseen Russell-nimisen miehen johtamaan kommuuniin. Russell-hahmon taustalla on aivan selvästi Manson, ja kirjassa kuvattu kommuuni hänen pahamainenen "perheensä".

Kirjassa Melcher on Mitch Lewis, kuuluisa muusikko, "lihavampi kuin olisin odottanut julkkikselta" (esikuvana ehkä Elvis). Esikuvansa tapaan hän kieltäytyy tuottamasta Russelin levyä, mikä johtaa neljän täysin syyttymän ihmisen murhaan.

Erityisen huono kirja ei mielestäni ollut. Se oli sujuvasti kirjoitettu ja myös sujuva lukea. Mutta kirja kuvaa nuoruutta ja Evien huomionkaipuuta tavalla, johon en osaa samaistua enkä olisi osannut 14-vuotiaanakaan.

"Tyttöys oli jatkuva projekti, joka tuntui vaativan täsmällisiä ja kummallisia hoitotoimia. Sitä juhlaa ja kärsimystä, jota meidät opetettiin odottamaan maailmalta, kuvalehtien päiväkohtaisia ohjelmia, joissa meitä opastettiin valmistautumaan ensimmäiseen koulupäivään kuukautta etukäteen.

Päivä 28: Tee kasvonaamio avokadosta ja hunajasta.

Päivä 14: Tee testimeikki erilaisiin valaistuksiin (luonnonvalo, toimistovalo, iltahämärä.

Kaiken sen ajan, minkä olin käyttänyt valmistautumiseen - olin lehdistä oppinut, että elämä on pelkkä odotushuone, kunnes joku huomaa - pojat olivat käyttäneet omaksi itsekseen kasvamiseen."

En oikein ymmärrä, miksi kirjoittaa näennäisesti fiktiivinen teos selkeästi tosiasioiden pohjalta? Onko se kirjailijalle helpompaa, kun ei tarvitse niin millintarkasti välittää yksityiskohdista, vai mikähän siinä on taustalla? Tämänkaltaisia kirjojahan on varmasti vaikka kuinka paljon, itse olen lukenut ainakin Joyce Carol Oatesin (s.1938) kirjoittaman  ja vuonna 2000 julkaistun kirjan Blonde (suomennettu v. 2001 nimellä Blondi), joka on aivan ilmiselvä Marilyn Monroen elämäkerta ja jonka kannessakin on Marilynin kuva, mutta muiden päähenkilöiden nimet ja ammatit on muutettu, kuitenkin selvästi tunnistettavasti.

Myös Harold Robbins (1916 - 1997) on kirjoittanut useampiakin tositapahtumiin perustuvia fiktiivisiä teoksia, joista olen lukenut ainakin kaksi: Rahantekijät (The Carpetbaggers, 1961), joka kertoo Howard Hughesin elämästä sekä kirjan Where Love Has Gone (1962), jonka juoni pohjautuu Hollywood-tähti Lana Turnerin ja tämän teini-ikäisen tyttären Cheryl Cranen tosielämän tapahtumiin.

Työttömyyskatsaus 12/2020

Joulukuun alussa julkaistiin väitöskirjatutkimus "Aktiivisen sosiaalipolitiikan ytimessä: Etnografinen tutkimus kuntouttavasta työtoiminnasta". Aivan loistava 93 sivuun kiteytetty tutkimus! Väitöskirjan pysyväisosoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6320-2. Lainaan tähän muutamia kohtia:

"Tutkimus havainnollisti todeksi sen, miten työttömien osalta väliaikaisiksi tarkoitetuista palveluista ja sosiaaliturvan muodoista oli tullut monelle pysyvä elämäntapa, jossa työvoiman ulkopuolella tai työttömänä oleminen vuorottelevat kuntouttavan työtoiminnan kanssa. 

Työtoiminnasta on muodostunut rinnakkaistodellisuus palkkatyöyhteiskunnalle, kuntouttava työtoiminta on vain osa työtoiminnan kirjoa. Tämä pätee kuntouttavan työtoiminnan lisäksi esimerkiksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työtoimintaan, kuntoutukseen ja lainrikkojien yhteiskuntaan sopeutumisen tueksi. Myös osallisuuden kannalta kuntouttava työtoiminta on epäselvä."

Rinnakkaistodellisuus-vertaus kuvaa kyllä hyvin kuntouttavaa työtoimintaa. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa teet täsmälleen samaa työtä työmarkkinatuella ja 9 euron kulukorvauksella, jota joku toinen siinä vieressä tekee normaalilla palkalla työsuhteessa, joka kerryttää eläkettä, lomapäiviä, mahdollisuutta ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen ja johon sisältyy työterveyshuolto ja työpaikasta riippuen monenlaisia muita etuja!

"Palvelun kohderyhmän määrittely työttömiin, joiden pääsääntöinen tulonlähde ovat sosiaalietuudet, ei ole riittävä peruste. Terveydentila, vammaisuus tai pitkäaikaistyöttömyys eivät saa asiaa tutkineen Jaana Paanetojan (2013) mukaan olla esteenä sille, että henkilö ei saa työoikeudellista suojaa, jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät."

Tässähän se mainittiin: vaikka työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kuntouttavassa työtoiminnassa ei ole työoikeudellista suojaa.

"Tutkimuksen perusteella voi kriittisesti pohtia, ylläpitääkö kuntouttava työtoiminta palvelujärjestelmän osana osaltaan illuusiota siitä, että palveluihin osallistumalla ylläpidetään ja edistetään työkykyä, kunnes sopivaa palkkatyötä on tarjolla. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole."

Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon siitä, että työttömiä huijataan yhä uudestaan ja uudestaan kuntouttavaan työtoimintaan lupaamalla työpaikka "sitten joskus". Sitä työpaikkaa ei vain koskaan tule.

"Tutkimuksen tulokset antavat selkeän viestin siitä, että työtoimintaan liittyy toimintamahdollisuuksia kaventavaa byrokratiaa ja epäjohdonmukaisuuksia:aikarajoja, portteja, ja myös palvelupolkuja, jotka saattavat vaikeuttaa työttömien asemaa entisestään. Tässä tutkimuksessa byrokraattisuus oli työtoiminnan ajallista ehdollistumista kolmen kuukauden välein, tilanteissa joissa mahdollisuudet myönteisiin siirtymiin – lähinnä palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön olivat vähäisiä. Tutkimuksessa tapahtui yksittäisiä siirtymiä toiselle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle, toiseen organisaatioon sekä siirtymä ylläpitävään työtoimintaan aikamääreiden pakosta ja sopimuksellisista syistä sekä takaisin työttömäksi. 

Osalla osallistujista olisi tarvetta saada osallistua pitkäaikaisempana toimintaan, mihin palvelu ei pysty vastaamaan. Tämä on osa työttömyyden ja työtoiminnan kielteistä kierrettä, joka voi entisestään pahentaa osallistujien tilanteita. Monet kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneiden elämäntilanteet, silloin kun he ovat ainoastaan vailla palkkatyötä, kertovat, että he ovat jääneet palvelujärjestelmän väliinputoajiksi."

Mahdollisuut myönteisiin siirtymiin - palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön - ovat, eivät vain vähäisiä, maan lähes olemattomia. Useimmiten todella pakotetaan siirtymään seuraavalle kutyjaksolle, erittäin harvoin annetaan jäädä edes työttömäksi työnhakijaksi.

Vähän jotain muutakin:

"Uuden tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa sosiaaliturvan uudistamista niin, että vastikkeeksi tuesta täytyy tehdä nykyistä enemmän jotakin hyödyllistä, esimerkiksi opintoja tai vapaaehtoistyötä. Kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaaliturva voisi olla vastikkeetonta eikä järjestelmän pitäisi määrittää ehtoja sen saamiseksi.

Jos ihmisellä oli omaa kokemusta työttömyydestä viiden viime vuoden aikana, se vähensi vastikkeellisuuden kannatusta ja vastaavasti jos kokemusta ei ollut, vastikkeellisuutta myös kannatettiin enemmän." (Helsingin Sanomat 8.1.2020)

Vastikkeellisuuden kannattajat eivät lainkaan huomaa sitä, että mitä enemmän tuen saamiseksi täytyisi tehdä jotain "hyödyllistä", sitä enemmän normaalit palkkatyöpaikat muutettaisiin ilmaistöiksi ja "vapaaehtoistöiksi". Jutun kommenteissa nimimerkki Henrix sanoo tämän samoin kuin itse ajattelen:

"Työttömien työnhakijoiden tehtävä on nimenomaan hakea niitä töitä ja he saavat siitä sen korvauksensa. Heidän tehtävänsä ei ole tehdä millekään yritykselle ilmaiseksi töitä eikä toimia millekään kunnalle tekemässä istutuksia tai siivoamassa katua. Se ei ole työttömyyskorvauksen idea, vaan siihen tehtävään on omat palkatut ammattilaisensa."

Valtioneuvosto julkaisi 18.12.2020 toimintasuunnitelman kuntoutuksen uudistamiseksi.

"Kuntoutuksen haaste on erityisesti ollut se, että kuntoutuspalveluiden tarjoamaa mahdollisuutta ei ole riittävästi tunnistettu esim. työllisyyden tukemisessa. Työllisyyspalvelut ovat olleet osittain erillisiä asiakkaan hoito- ja kuntoutuspolusta.

Erityistä huomiota kiinnitetään pitkäaikaistyöttömien tai heikossa työmarkkina-asemassa olevien yksilöllisen kuntoutustarpeen tunnistamiseen. Myös osatyökykyisten työttömien työkyvyn tuen tarpeen tunnistamiseen panostetaan moniammatillisissa tiimeissä. 

Työllistymistä tuetaan ammatillisella kuntoutuksella ja työttömille suunnatuilla palvelutarvearvioilla. Työssäjaksamista tuetaan kehittämällä työkykyjohtamista. Käyttöön otetaan myös tutkimusnäyttöön perustuva tuetun työllistymisen malli.

Osa-aikaista ja varhaista työhön paluuta tuetaan kehittämällä etuuksia kuten osasairauspäivärahaa ja kuntoutustukea."

Mitä hyötyä tästäkään toimintasuunnitelmasta on kenellekään? Kuntouttavaa työtoimintaakaan ei ole tarkoitus muuttaa mitenkään, sivulla 78 on maininta, että sitä ja muita palveluita "koskevaa lainsäädäntöä selkeytetään. Toimintamalleja on tarkoituksenmukaista uudistaa niin, että palveluiden vaikuttavuus lisääntyy". Muutenkin tähän uudistussuunnitelmaan on ängetty aivan liian paljon kohderyhmiä: lapset ja nuoret, työikäiset (erikseen mainittuna vammaiset ja kehitysvammaiset), ikääntyvät ja sotaveteraanit... ja sitten näille kaikilleko on tarkoitus suunnitella samanlaista "kuntoutusta"? 

En jaksanut lukea koko suunnitelmaa, halukkaille linkki http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8443-1.

Valtioneuvosto julkaisi joulukuussa (16.12.2020) myös valtion työvoima- ja yrityspalveluita koskevan palvelustrategian vuosille 2021–2023. Siinä kiinnitin huomiota lauseeseen "luodaan yhtenäinen alkupalvelun palveluprosessi, jossa otetaan käyttöön vahvan alun periaate".

Vahvan alun? Mitäs jos työttömyyden alusta on 6 vuotta tai enemmän?

"TE-toimisto tai kunta järjestäisi tämän jälkeen henkilökohtaisen tapaamisen (alkuhaastattelun) työnhakijan kanssa viiden arkipäivän kuluessa työnhaun käynnistämisestä. Lisäksi TE-toimiston ja kokeilukuntien tulisi järjestää työnhaun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana työnhakijalle intensiivinen haastattelujakso, joka koostuisi yhteensä kuudesta (+alkuhaastattelu) työhakukeskustelusta."

Just joo. Viiden arkipäivän kuluessa työnhaun käynnistymisestä? Mitä tehdään pitkäaikaistyöttömille?

"Nykyistä palvelutarpeen arviointia on kritisoitu mm. siitä, että arvio voi johtaa henkilöasiakkaan ohjaamisen vääriin palveluihin. Palvelutarvearvio voi perustua liikaa asiakkaan omaan, mahdollisesti liian toiveikkaaseen näkemykseen omasta tilanteesta ja työllistymismahdollisuuksistaan. Tämän vuoksi palvelutarpeen arvioinnin määrittelyssä tulee nykyistä vahvemmin huomioida myös työllistymiseen vaikuttavat taustatekijät (mm. työ- ja toimintakyky, asuminen ja perhe, liikkuvuus, toimeentulo sekä henkilökohtaiset kiinnostukset ja motivaatio)."

En tiedä, onko minulle koskaan tehty palvelutarpeen arviointia(?), mutta jos onkin, niin ainakaan siinä ei ole otettu huomioon näkemyksiäni omasta tilanteestani ja työllistymismahdollisuuksistani, eikä myöskään huomioitu työllistymiseen vaikuttavia taustatekijöitä. Minkäänlaisiin muihin palveluihin ei ole ohjattu, mutta vuosituhannen vaihteen aikoihin määrättiin useammallekin työnhakukurssille (vai kutsuttiinko niitä jo silloin palveluiksi?).

Tämäkin TE-palvelustrategia löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-524-9.

Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin oma tilanteeni ei ole edennyt suuntaan tai toiseen.

Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa

Lainasin tämän, koske olen lukenut Caitlin Moranin kolme aiempaa kirjaa: How To Be a Woman oli loistava, Moranthology ei niin hyvä ja Ja näin minusta tuli tyttö, Moranin ensimmäinen fiktiivinen teos, jolle tämä nyt lukemani oli selvästi jatko-osa.

Nyt Moranin alter ego Johanna Morrigan on jo 19-vuotias ja kirjan alussa edelleen töissä kuvitteellisessa musiikkilehdessä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun alkuun; paljon puhetta brittipop-ilmiöstä, joka ainakin minulle on lähes tuntematon. Tunnistan sen ajan bändien nimiä, mutta en niiden musiikkia. Kirjassa Johannan ihastuksen kohde on laulaja-lauluntekijä John Kite, joka ehkä perustuu todelliseen henkilöön, mutta en tiedä, keneen. Kun hain Googlesta britpop-hakusanalla genren esiintyjiä, tuloksena oli vain bändejä.

No, juontahan tässä kirjassa ei juuri ole, mitä nyt jossain vaiheessa Johanna lopettaa työn musiikkilehdessä ja alkaa myydä kolumnejaan jollekin toiselle lehdelle. Ja niinkuin jo Moranin "Näin minusta tuli tyttö" -kirjan arvostelussani kirjoitin, niin tässäkin "seksistä ja viinasta (ja lisäksi huumeista) kerrotaan niin suoraan ja usein, että ainakin osalle nuortenkirjojen kohderyhmästä se voi olla liikaa (suoraan sanoen kirjallista pornoa). Aikuista lukijaa vain ihmetyttää välillä."

Jossain kirjan mainoksessa (ja näkyy lukevan myös kannessa) sanotaan, että kirja "naurattaa ääneen". No, minä en ainakaan nauranut kertaakaan. Kirja vain ei ollut hauska, vaan melko naivi. En erityisesti suosittele kenellekään.

Teatterissa: Järki nukkuu pois / Backstage

Yli kuukausi sitten, sunnuntaina 8.11. kävimme katsomassa Willan nuorisoteatterin "tuplanäytöksen", eli kahdesta lyhyehköstä näytelmästa koostuvan esityksen yhteisnimeltään Newgen 2020. Ja ne kaksi näytelmäähän oli mainittu jo otsikossa, eli Järki nukkuu pois ja Backstage.

Järki nukkuu pois oli juoneton kokoelma runoja, monologeja ja tanssiesityksiä. Aamupostin arvostelussa esitystä kuvailtiin surrealistiseksi, ja olen samaa mieltä. Ymmärrä kyllä, että Hillle Niemitukian käsikirjoitus kosketti monia, mutta minä en saanut siitä otetta.

Backstage taas oli draamakomediaksi mainittu tarina näyttämön takaa. Samasta aiheestahan on tehty ties kuinka monta näytelmää ja elokuvaa. Backstage oli minun mielestäni kyllä paljon parempi kuin Järki nukkuu pois.

Arvostettavaa on se, että Willan nuorisoteatteri oli tehnyt lähes kaiken itse: käsikirjoitukset, koreografian, (jonkinlaisen) lavastuksen ja puvustuksen sekä suurimman osan musiikista eikä ottanut työstettäväksi jotain valmista näytelmää.

Työttömyyskatsaus 11/2020

 "Vielä runsas vuosi sitten kukaan ei ollut kuullutkaan ”päätösperäisestä työllisestä”. Nyt tämä mystinen hahmo hallitsee päivänpoliittista talouskeskustelua.

Syynä on Antti Rinteen (sd) hallituksen tekemä linjaus, jota yksikään hallitus ei ollut aiemmin tehnyt. Hallitus päätti sitoa työllisyystavoitteensa etukäteen tehtäviin vaikutusarvioihin: valtiovarainministeriön virkamiesten on pystyttävä luotettavasti ennakoimaan, kuinka monta lisätyöllistä työllisyysuudistukset Suomeen tuovat.

Jos virkamiehet arvioivat esimerkiksi jonkin työttömyysturvan muutoksen lisäävän työllisyyttä 5 000 henkilöllä vuosi­kymmenen loppuun mennessä, hallitus on nykykielellä ”saavuttanut 5 000 päätös­peräistä työllistä”." (Helsingin Sanomat 12.11.2020)

"Päätösperäinen työllinen" ilmestyi uutisiin joskus kesän tienoilla. Kukaan ei ole ymmärrettävästi selittänyt, mitä se tarkoittaa, mutta mitä ilmeisimmin se ei tarkoita (kuten voisi luulla) henkilöä, joka todella olisi "työllinen" eli jolla on työpaikka, vaan henkilöä, joka oikeasti on vain ja ainoastaan yksi työtön lisää kilpailemassa niistä ennestäänkin liian vähistä työpaikoista.

Työllisyyden kuntakokeilun aloitus siirtyy ja siirtyy (onneksi), mutta aiheuttaa jo ongelmia:

"Ekonometrisin työkaluin varustautuneet taloustieteilijät ovat kritisoineet kahta edellistä kuntakokeilua siitä, että sopivia vertailukuntia ei riitä. Talous- ja tilastotieteen näkökulmasta kokeilu vaatisi tutkimuksellisesti mielekkään kokeiluasetelman rakentamista – ei niinkään kuntien omaa kehittämishalukkuutta – vaikka toki tämä on tärkeää, silloin kun itse kokeilua toteutetaan.

Nyt näyttää siltä, että mennään vielä aiempaakin enemmän politiikka edellä. Kokeilukuntia on mukana hallituksen esityksen mukaan 90 – ja kaikki isot kaupungit ovat mukana. Tämä on määrällisesti enemmän kuntia kuin aiemmissa kokeiluissa. Mutta nyt tästä nousee kiperämmin esiin ongelma, onko sopivia vertailukuntia." (Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakosken blogi 30.10.2020)

No, voidaan sitten kuntakokeilun päätyttyä sanoa, ettei kokeilusta saatu tuloksia, koska ei ollut vertailukuntia.

"Ongelmaksi on noussut myös se, että maakuntatasolla TE-toimistot ovat edelleen se ensimmäinen palvelupiste työttömälle. Nyt vain on syntymässä uusi luukku, kun maakunnan sisällä osa työttömistä saa jatkopalvelunsa edelleen TE-toimistosta ja osa ohjataan samaisesta TE-toimistosta kuntakokeilukuntien palvelupisteisiin. Käytännössä olisi syytä järjestää tämä ohjaus niin mutkattomasti kuin mahdollista – esimerkiksi puhelinsoiton tai sähköpostin uudelleen välittämisellä relevantille taholle."

Ei varmasti järjestetä helpoksi ja mutkattomaksi, vaan mahdollisimman hankalaksi työttömälle. 

Helsingin elinkeino-osaston työvoima ja maahanmuutto -yksikön päällikkö Ilkka Haahtela osallistuu kuntakokeilukeskusteluun Helsingin Uutisissa:

"Kunnat ovat saamassa paljon vastuuta, mutta eivät kaikkia välineitä toimia.

– Vastuu siirtyy, mutta paljon valtaa jää valtiolle, eikä kokonaisuus ole tasapainoinen.

– Kaikille emme varmasti löydä töitä. Järjestelmässä on muutenkin pieni joukko ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen. Tavoitteemme kuitenkin on, että sinne jäisi mahdollisimman vähän ihmisiä, joilta puuttuu koulutus ja osaaminen, tai jotka eivät näe taloudellista motivaatiota mennä töihin." (Helsingin Uutiset 28.11.2020)

Tämän jutun otsikoksi on nostettu "Nyt se sanotaan suoraan: Osalla ei ole taloudellista motivaatiota mennä töihin – "Pieni joukko ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen"

Otsikossa yhdistetään ihmiset, joilla ei ole taloudellista motivaatiota mennä töihin sekä ne, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen, ja annetaan lukijan ymmärtää, että kyse on samoista ihmisistä. Minä taas sanon, että tuskin on: useimmilla terveillä työttömillä olisi kyllä motivaatio mennä töihin, mutta niillä sairailla työttömillä, jotka eivät saa heille kuuluvaa tukea, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea työmarkkinatukea, ja näin kuuluvat siihen  "pieneen joukkoon ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen"!

"Hyvään vauhtiin on jo päässyt sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteinen Työkykyohjelma. Sen tavoitteena on helpottaa osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ja työssä pysymistä sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä. Ohjelma haluaa myös lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Työkyvyn alenema ei saa tarkoittaa jäämistä kokonaan työelämän ulkopuolelle. Osatyökykyisten työttömien työllistymisen edellytyksiä voidaan lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimenpiteillä. Myös hallitusohjelmassa sovittu kuntoutuksen uudistaminen kuntoutuskomitean työn pohjalta on käynnistetty.

Työkykykohjelman hankkeissa valmistellaan matalan kynnyksen työkyvyn tuen palveluita sote-keskukseen. Palveluiden yhteensovittamisessa tehdään tiivistä yhteistyötä TE-toimistojen ja Kelan kanssa. Yhteistyön tuloksena asiakas saa joustavasti tarvitsemiaan palveluja ja edellytykset palata työelämään paranevat.

Osatyökykyisten saaminen työmarkkinoille ja työkyvyn ongelmien ennaltaehkäiseminen ovat avainasemassa hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisessa." (Sosiaali-ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekonen STM:n kolumnissa 17.11.2020)

Onkohan tällä Työkykyohjelmalla jotain tekemistä sen syyskuun budjettiriihessä käsitellyn tulevan työllisyystoimen, "Osatyökykyisten työllisyys", kanssa, jota jäin silloisessa työttömyyskatsauksessani odottamaan? 

Kuinka monta kertaa tuossa Pekosen kirjoituksessa toistetaan, että ohjelman tavoite on "on helpottaa osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ja työssä pysymistä sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä"? Kuulostaa ristiriitaiselta; miten pitkäaikaistyöttömien kohdalla enää ehkäistäisiin työttömyyden pitkittymistä ja osittain siitäkin johtuvaa työkyvyttömyyttä? Työttömien osatyökykyisten kohdalla taas on turha puhua työssä pysymisen helpottamisesta. Osa heistä varmasti olisi pysynyt mielellään töissä, jos vakituisen työpaikan olisi joskus onnistunut saamaan, mutta yksikään työnantaja ei palkkaa osatyökykyistä. 

Osittain aihetta sivuaa myös Aamulehdessä julkaistu mielipidekirjoitus:

"Tavoitteena on, että sairaus vaikuttaisi mahdollisimman vähäisesti työkykyyn ja asiakkaalla itsellään olisi mahdollisimman selkeä hallinnantunne omasta terveydentilastaan. Parhaassa tapauksessa vika, vamma tai sairaus saadaan hoidettua siten perusterveydenhuollossa, ettei se vaikuta oleellisesti työnhakuun.

Jos vika, vamma tai sairaus vaikuttaa edelleen olennaisesti työkykyyn hyvän hoitotasapainon löydyttyä, voidaan tehdä erillinen työkykyarvio. Työkykyarvion tavoite ei ole työssä olevalla eikä työttömällä määrittää osatyökykyisyyttä, vaan sen tavoite on selvittää ne työkyvyn rajoitteet, joihin henkilö ei terveydentilansa vuoksi kykene.

Jos sairauseläkkeen kriteerit eivät täyty, tarkoittaa se työttömyysturvan saamiseksi kokopäiväisen työn hakemista. Jos asiakkaalla on haasteita työllistyä kokopäiväisesti, voidaan työllistymistä edistää erilaisin tukimuodoin ja palveluin, joista suuri osa on kaikkien TE-palveluiden asiakkaiden käytettävissä riippumatta terveydentilasta. Jos terveydentilassa on haasteita, voidaan hyödyntää kohdennettuja TE-palveluita, kuten työolosuhteiden järjestelytukea ja työkykyyn suhteutettua palkkatukea.

Kirjoittajat Salla Rantanen, Tea Häkli ja Ilkka Rantanen, työkykykoordinaattorit, Pirkanmaa TE-palvelut" (Aamulehti 19.11.2020)

Työolosuhteiden järjestelytuki ja työkykyyn suhteutettu palkkatuki edellyttävät olemassaolevaa tai, palkkatuen ollessa kyseessä, sovittua työpaikkaa. En jaksaisi enää toistaa, että kun asiakkaalla  (ts. työttömällä työnhakijalla) on haasteita (ts. ongelmia työkyvyssä) hänen on mahdotonta työllistyä kokopäiväisesti tai työllistyä ylipäätään yhtään minnekään, missä maksettaisiin oikeaa palkkaa!

Eli en odota tulevalta(?) työkykyohjelmaltakaan mitään, työttömän pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle ei ole aikomuskaan helpottaa, painostaa vaan toistuvasti hakemaan töitä tai edes opiskelemaan.

Oma tilanteeni ei ole edistynyt yhtään. Vervessä ehdottu hakeutuminen TAYSin väsymystyöryhmän konsultaatioon ei ole minun vaikutusvallassani, eikä uusi ja outo terveyskeskuslääkärikään osannut sanoa siitä mitään. Sain kuitenkin kutsun TAYSin sisätautipoliklinikalle tammikuussa 2021. Melko paljon arveluttaa kuitenkin se, että yksi väsymystyöryhmän lääkäri on Virpi Heikkinen, hän joka 15 vuotta sitten sanoi minulle kuntoutustutkimuspoliklinikalla, että minun täytyy ymmärtää, että tutkimiseeni ei kannata käyttää kovin paljon resursseja, koska olen pitkäaikaistyötön!

Niin, ja syyskuussa mainitsemani TE-toimiston ehdotus palkkatukipaikasta Hattulassa on ainakin toistaiseksi unohdettu.

Kirpparipöytä ja -löytöjä, osa 3/2020

Vuokrasin tämän vuoden kolmannen ja viimeisen kerran kirpparipöydän marraskuun puolenvälin tienoilta alkaen; päätin pitää tällä kertaa kolme viikkoa eli ensi maanantaina on tyhjennys edessä.

Olin varannut pöydän jo lokakuun alussa, ja nyt samaan aikaan tulikin sitten yllättäen mahdottoman paljon muita kiireitä. Mutta kun minulla oli myytävänä jonkin verran joulukoristeita, niin en halunnut perua ja taas jättää niitä joulukoristeita odottamaan ensi vuoden joulunalausaikaa. Kesällä on melko turha yrittää myydä joulukoristeita; vaikka niitä itse ostankin, niin eipä kovin moni muu.

Kirpparilöytöjä heinäkuu - joulukuu 2020

Vaikea muistaa, mitä olen ostanut heinäkuussa...no, ainakin seuraavat ja jotain muutakin:

• Pari lompakkoa
• Musta-valkoinen hupullinen olotunika (?!)
• Pinkki H&M-toppaliivi
• Desigual-neuletakki
• Musta-oranssi Adidas-uimapuku
• Oranssi Adidas-urheilutoppi
• Villasukat