maanantai 2. syyskuuta 2024

Elinor Gleghorn: Sairas ja viallinen - naiset lääketieteen historiassa




"Syyskuussa 1941 atlantalainen gynekologi Walter Holmes kertoi raportissaan 80 yksityispotilaasta, joissa oli diagnosoitu endometrioosi vuoden 1930 jälkeen. Holmes ei käyttänyt endometrioosia keppinä, jolla heristää naimattomille ja lapsettomille naisille. Sen sijaan hän keskittyi sairauden tuhoisiin vaikutuksiin, diagnostisiin haasteisiin ja mahdollisiin hoitoihin. Meigsin raportissa aiemmin samana vuonna mainittiin "kipu" vain kahdesti. Holmes puolestaan mainitsi potilaidensa kivun eri sijainnit ja vakavuuden. Hän totesi, ettei kipu liittynyt vain kuukautisiin; 25 prosenttia hänen potilaistaan kärsi yhtämittaisista kivuista. Eikä kipu rajoittunut lantioon ja vatsaan, vaan säteili selkään, nivusiin, lonkkiin, reisiin, munuaisiin ja mahalaukkuun. Potilailla oli monia vakavia oireita, kuten ummetusta, virtsarakon ongelmia, kuumetta, ruuansulatushäiriöitä, päänsärkyä, yhdyntäkipuja ja hermostuneisuutta.

1930-luvun loppuun mennessä gynekologeille ja patologeille selvisi, että endometrioosi saattoi levitä munasarjojen ja vatsan alueen ulkopuolella. Kohdun limakalvon kudosta oli löydetty kohtu-nivussiteestä, suolistosta, paksusuolesta, peräsuolesta, kohdunkaulasta, virtsarakosta, imusolmukkeista ja keuhkoista."


"Lupus oli selvästi vaihteleva sairaus, joka ilmeni monella tavalla väärän positiivisen tuloksen saaneen potilaan kehossa ja mielessä. Lupus levisi niveliin, ihoon, silmiin, sydämeen, munuaisiin, keuhkoihin ja verisuoniin ja vaikutti mielenterveyteenkin vakavasti. Joukko naisia oli pantu psykiatriseen hoitoon sen jälkeen, kun heissä oli väärin diagnosoitu syfilis.

On hirveää kuvitella, kuinka paljon nämä naiset saivat kärsiä väärän diagnoosin ja kliinisen tietämättömyyden takia. Vaikka LE-koe saattoi vahvistaa sairauden, naisten täytyi tapella omituisten ja arvoituksellisten oireidensa lääkärinlausuntoja vastaan ennen kuin lupusta edes esitettiin. Oli paljon helpompaa pitää naisten nimeämättömiä kipuja sopeutumisvaikeuksista, tunne-elämän epävakaudesta, psykoosista tai luulotaudista johtuvina kuin myöntää tietämättömyyttään."

"Oli syy mikä tahansa, Miltown auttaa hänen hoitamisessaan - saa hänet lievittämään sekä tunteiden että lihasten jännitystä. Se ei vastaa viikkoa Bermudalla tai emotionaalista sopeutumista. Mutta se tekee jälkimmäisen helpoksi hänelle sekä lääkärille.

Tämä uusi kulttuurinen stereotyyppi ahdistuneen sairaasta kotiäidistä pani vauhtia bentsodiatsepiinien tuotannolle. Esimerkiksi Valium, Librium ja Serax tulivat markkinoille Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa. Muutaman pillerin jälkeen nainen selviäisi vaivatta arkiongelmistaan. Uneliaisuus, huimaus, pyörtyminen, ihottoma, pahoinvointi, velttous, turvotus, epäselvä puhe ja muuttunut sukupuolivietti olivat vain joitakin pienellä tekstillä varoitetuista sivuvaikutuksista."


"Vuonna 1992 tehty tutkimus Bostonin Brigham and Women's Hospital -sairaalassa osoitti, että 90 prosentissa tapauksista lääkärit eivät olleet piitanneet oireista. Eräs osallistuja selitti, että lääkärit "kokeilevat monenlaista - ja kun mikään ei onnistu, he päättelevät sinun olevan sekopää - he voivat sanoa vaikka: Et voi kokea sitä mitä koet. Sinun on syytä mennä psykologille. Et ole niin sairas kuin luulet." Monia ei uskottu vaan heitä holhottiin, koska "he eivät näyttäneet sairailta", kun taas toisten oireita vähäteltiin arjen epämukavuuksina."

"Tunnen monta naista, joille on sanottu oireiden olevan teeskentelyä, kuvittelua tai liioittelua."


TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Rachel Williams: Ystäväni Anna - Huijariperijättären tarina

 

TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Marko Home & Mika Taanila: Futuro, Tomorrow's House from Yesterday

 




https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_775478




TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Anna Kontula: Luokkalaki

Miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa

"Hieman yleisistä käsityksistä poiketen sijoitan joitakin työmarkkinoiden ulkopuolella olevia ryhmiä työväenluokan käsitteen alle. Tyypillisesti tällöin kyse on perusturvan varaan päätyneistä ihmisistä, joiden arki poikkeaa merkittävästi tavallisen duunarin päivärytmistä. 

Lisäksi useimmille suomalaisille työttömyys tai sairaus on ohimenevä vaihe, ja elämänkaarelle
mahtuu myös ansiotyötä. Erittäin harvoin Suomessa tapaa aikuista, joka ei olisi koskaan tehnyt
ansiotyötä edes välityömarkkinoilla. Siten myös sosiaalietuuksia saavien keskuudessa identifioidutaan usein ja perustellusti työväenluokkaan."

"Koska kyse on todellakin ”monialaisesta” työstä, saattavat käyttöoikeudet olla varsin kattavalla joukolla sosiaali- ja terveysviranomaisia, työnkuvasta riippuen esimerkiksi sosiaalityöntekijällä, sosiaaliohjaajalla, psykologilla, TE-virkailijalla, nuorisovalmentajalla, päihdetyöntekijällä, sairaanhoitajalla, terveydenhoitajalla sekä tietysti monen sortin kouluttajalla ja ohjaajalla. Ainakin pienemmällä paikkakunnalla joukkoon mahtuu helposti myös pitkäaikaistyöttömän sukulaisia, tuttavia tai vaikka entisiä ja tulevia seurustelukumppaneita. Jos on inhimillistä tirkistellä julkkisten elämää, miksi samaa ei voisi tapahtua tutun kohdalla?

Rekisteriin eivät päädy kaikki työttömät. Pääsääntönä on, että monialaisen yhteispalvelun tarve arvioidaan, kun henkilö on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti vuoden. Kyse on siis työttömiksi kutsuttujen ongelma-ihmisten kovasta ytimestä.  Rekisteriä ylläpitävästä Työ- ja elinkeinoministeriöstä ei osattu tarkalleen sanoa, miten rekisteristä pääsee pois."

Sanktioiden tarkoituksena on kannustaa ihmisiä aktiiviseen työnhakuun ja työkyvyn ylläpitoon. Tavoite sisältää ainakin kaksi ongelmallista taustaoletusta – että työttömät noin yleensä
eivät näin muutenkin toimisi, ja että nimenomaan  sanktioiden uhka saisi heidät muuttamaan käyttäytymistään. Kummankaan oletuksen tueksi ei löydy uskottavaa tutkimustietoa. Varsinkaan pitkäaikaistyöttömien kohdalla sanktioilla ei kuitenkaan ollut työllistymistä lisäävää vaikutusta, sillä työllistymisen esteet ovat muualla kuin työhalukkuudessa.

On selvää, että jokaisesta yhteiskuntaryhmästä löytyy henkilöitä, jotka pyrkivät käyttämään järjestelmää väärin. Työväenluokalle kohdennettujen järjestelmien lähtöoletuksena on epäluottamus, että jokainen sen piiriin päätynyt henkilö on ainakin potentiaalinen väärinkäyttäjä.

Asetelman tekee erityisen ongelmalliseksi se, että paljon viranomaisharkintaa sisältävä järjestelmä on myös otollinen kasvupohja mielivallalle. Tilaa syntyy, kun säännöt laaditaan niin väljästi,
että ihmisten on vaikea tulkita niistä oikeuksiaan. Esimerkiksi työtarjouksesta kieltäytyminen on keskeinen sanktioperuste, mutta toisaalta sallittua, jos kieltäytymiseen on ”pätevä syy”. Työtön voi kuitenkin tietää vasta kokeilemalla, onko hänellä tällainen pätevä syy vaiko ei. 

työ on hänen uskonnollisen tai omantunnon vakaumuksensa vastaista;

Kun viranomaisharkinta yhdistyy työttömyysturvajärjestelmän genetiikkaan koodattuun epäluottamukseen työttömiä kohtaan, syntyy yksilön kannalta kohtuuttomia tilanteita. Työttömän näkökulmasta työttömyysturvan menettäminen on varsin ankara sanktio. 

Samankaltainen jako on havaittavissa puhuttaessa työttömistä. Varsin usein työttömät kuvataan
elätteinä, joiden elämä on liian mukavaa ja helppoa. Tämän puhetavan haastajana näkee toisaalta tekstejä, joissa kiistetään kielteisiä väitteitä ja vakuutetaan työttömien noudattavan vallitsevia moraalikäsityksiä.142 Pahan työttömän sijalle asetetaan köyhä ja huono-osainen uhri-työtön. Myönteistä puhetta työttömistä on sen sijaan hyvin vähän."

"Esimerkki tällaisesta diskurssista löytyy aikaisemmasta luvusta Mielivalta, jossa hairahdun
itse todistelemaan työttömien työhalukkuutta – koska ahkeruus on yhteiskunnassamme vallitseva moraalikoodi, jonka hylkäämisestä työttömiä usein epäillään. Asiallisempi lähestymistapa itseltäni olisi ollut todeta, että kun ei täällä muidenkaan työmoraalia lakkaamatta kysellä, miksi sitten työttömien." 

TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!

Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan

Kuuntelin keväällä Yle Areenasta Kirja vs. Leffa -sarjasta jakson, jossa käsiteltiin Lauren Weisbergin kirjaa Paholainen pukeutuu Pradaan vuodelta  2003 ja siitä vuonna 2006 tehtyä elokuvaa. Elokuvan näin vuosia sitten, en juuri muista siitä mitään, mutta yllämainitun jakson ansiosta innostuin lainaamaan kirjan.

Kirja kertoo nuoresta, juuri yliopistosta valmistuneesta Andystä (nimestään huolimatta nainen), jonka toiveammatti on päästä kirjoittamaan The New Yorker -lehteen. Sen vuoksi hän hakee ja pääsee saman kustantamon muotilehden päätoimittajan assistentiksi, tarkoituksenaan tehdä tätä työtä vuosi ja sen jälkeen edetä himoitsemaansa lehteen. Muotilehden nimi (Runway) sekä kustantamo (Elias-Clark) ovat keksittyjä ja viittaavat Vogueen ja sen kustantamoon, Condé Nastiin.



Haluan Harry Winstonin

"Emmy kampesi lasinsa ylös kuin se olisi ollut paperipaino. "Meille", hän julisti. "Ensi kesään mennessä olen tehnyt itsestäni porton ja nainut puolta Manhattania, ja Adriana on vihkiytynyt yksiavioisuuden iloihin. Ja Leigh...on tehnyt jotain."

Lainasin tämän, koska jonkin verran pidin saman kirjoittajan kirjasta Paholainen pukeutuu Pradaan. Luin muutaman sivun, jostain sieltä on ylläoleva lainaus, ja päätin lopettaa lukemisen.


perjantai 10. toukokuuta 2024

Kirpparipöytä ja -löytöjä 1/2024

Oli taas kertynyt sen verran tavaraa, että varasin alkuvuodesta kirpparipöydän. Ja kun olin sen myönteisen eläkepäätöksenkin saanut, niin oli aika käydä läpi tavaroita, joita olin säästänyt sen varalta, että joskus pääsisin töihin tai joutuisin työkokeiluun. No, nyt ei ole enää pelkoa kummastakaan.




Kirpparilöytöjä tammikuu - maaliskuu 2024

  • Jabra Evolve 65 SE -langattomat kuulokkeet 15,00 (hinta Gigantissa 189,00)
  • Oranssi kevyttoppatakki (logossa on selvästi R-kirjain, mutta edes Google Lens ei löydä, minkä merkin logo se on)
  • Musta-valkoinen lasijoutsen



tiistai 23. huhtikuuta 2024

Teatterissa: Kalenteritytöt

Nyt kun kesäteatterin harjoitukset, lavastesuunnittelu ja tarpeistonetsintä ovat jo hyvässä vauhdissa ja ensi syksynkin näytelmä ja pääosanesittäjät jo päätetty, täytyy kai vihdoinkin kirjoittaa myös viime syksyn näytelmästä, eli:

Syksyllä 2023 Teatteri Päivölä esitti näytelmän Kalenteritytöt, joka on tositapahtumiin perustuva tarina keski-ikäisistä englantilaisnaisista, jotka päättävät tehdä "tyttökalenterin" kerätäkseen rahaa ostaakseen uuden sohvan sairaalan odotushuoneeseen (jossa kaksi heistä vietti paljon aikaa toisen naisen aviomiehen sairastaessa leukemiaa). Tarinasta on tehty v. 2003 elokuva , joka on esitetty joskus TV:ssä ja on ainakin ollut nähtävissä Disney+ -suoratoistopalvelussa.

Näytelmän ohjasi Tiina Alapaattikoski, ja minä ja Heidi osallistuttiin lavasteiden tekoon ja tarpeiston hankintaan, jota tarvittiinkin todella paljon. Isoin ongelma oli auringonkukkien hankinta tai valmistus; jos olisi ollut tiedossa jo keväällä (kun oli ensimmäinen palaveri näytelmän tienoilta), että kukat ovat lavastustiimin vastuulla, niin olisimme voineet tilata tekoauringonkukkia Kiinasta, mutta kun asia selvisi, oli liian myöhäistä. Lopulta päädyttiin maalattuihin kertakäyttölautasiin, jotka eivät aiheuttaneet katsomossa mitään "wau-efektiä". 

Ylhäällä alun lavasteet, alarivissä auringonkukat,"aito" Tescon kassi
ja pesuainepaketti sekä kuva käsiohjelmasta.
Niin kuin jo kerroin, tarpeistoa tarvittiin siis todella paljon; osa löytyi kierrätyskeskuksesta, osa Maurin varastosta, osa oli näyttelijöiden omia. Sulkapallosetin ostin kaupasta, ja sekin oli turhan kallis; jos olisin ostanut sen jo kesällä, Puuilosta olisi saanut viidellä eurolla, mutta kun odotin varmistusta, tarvitaanko sitä, niin Puuilossa oli "kesäjutut" jo laitettu varastoon ja kuulemma niin syvälle, ettei niitä alettu sieltä kaivelemaan. Ostin sitten Prismasta kolminkertaiseen hintaan!

Näytelmän idea, keski-ikäisten naisten "tyttökalenteri" eli naisia lähes alastomina ei ehkä saunakulttuurin Suomessa ole niin radikaali kuin puritaanisessa Englannissa; eräskin roolihahmo sanoo, ettei edes hänen aviomiehensä ole nänyt häntä alasti(?). Ja näytelmä kuitenkin sijoittuu 1990-luvulle, ei mihinkään viktoriaaniseen aikaan.

Olihan tämä melko hauska. Esityskaudella oli muutama sairastuminen, mutta ohjaaja paikkasi hyvin, vaikka olikin ehkä hieman liian nuori keski-ikäisten rooleihin. Ensi-ilta oli jo lokakuussa, ja marraskuussa oli valitettava tauko: eräs toinen teatteri oli varannut marraskuun, mutta peruikin sitten. Mutta Kalenterityttöjen mainokset oli jo silloin painettu, joten esitykset jatkuivat vasta joulukuussa.