"Syyskuussa 1941 atlantalainen gynekologi Walter Holmes kertoi raportissaan 80 yksityispotilaasta, joissa oli diagnosoitu endometrioosi vuoden 1930 jälkeen. Holmes ei käyttänyt endometrioosia keppinä, jolla heristää naimattomille ja lapsettomille naisille. Sen sijaan hän keskittyi sairauden tuhoisiin vaikutuksiin, diagnostisiin haasteisiin ja mahdollisiin hoitoihin. Meigsin raportissa aiemmin samana vuonna mainittiin "kipu" vain kahdesti. Holmes puolestaan mainitsi potilaidensa kivun eri sijainnit ja vakavuuden. Hän totesi, ettei kipu liittynyt vain kuukautisiin; 25 prosenttia hänen potilaistaan kärsi yhtämittaisista kivuista. Eikä kipu rajoittunut lantioon ja vatsaan, vaan säteili selkään, nivusiin, lonkkiin, reisiin, munuaisiin ja mahalaukkuun. Potilailla oli monia vakavia oireita, kuten ummetusta, virtsarakon ongelmia, kuumetta, ruuansulatushäiriöitä, päänsärkyä, yhdyntäkipuja ja hermostuneisuutta.
1930-luvun loppuun mennessä gynekologeille ja patologeille selvisi, että endometrioosi saattoi levitä munasarjojen ja vatsan alueen ulkopuolella. Kohdun limakalvon kudosta oli löydetty kohtu-nivussiteestä, suolistosta, paksusuolesta, peräsuolesta, kohdunkaulasta, virtsarakosta, imusolmukkeista ja keuhkoista."
"Lupus oli selvästi vaihteleva sairaus, joka ilmeni monella tavalla väärän positiivisen tuloksen saaneen potilaan kehossa ja mielessä. Lupus levisi niveliin, ihoon, silmiin, sydämeen, munuaisiin, keuhkoihin ja verisuoniin ja vaikutti mielenterveyteenkin vakavasti. Joukko naisia oli pantu psykiatriseen hoitoon sen jälkeen, kun heissä oli väärin diagnosoitu syfilis.
On hirveää kuvitella, kuinka paljon nämä naiset saivat kärsiä väärän diagnoosin ja kliinisen tietämättömyyden takia. Vaikka LE-koe saattoi vahvistaa sairauden, naisten täytyi tapella omituisten ja arvoituksellisten oireidensa lääkärinlausuntoja vastaan ennen kuin lupusta edes esitettiin. Oli paljon helpompaa pitää naisten nimeämättömiä kipuja sopeutumisvaikeuksista, tunne-elämän epävakaudesta, psykoosista tai luulotaudista johtuvina kuin myöntää tietämättömyyttään."
"Oli syy mikä tahansa, Miltown auttaa hänen hoitamisessaan - saa hänet lievittämään sekä tunteiden että lihasten jännitystä. Se ei vastaa viikkoa Bermudalla tai emotionaalista sopeutumista. Mutta se tekee jälkimmäisen helpoksi hänelle sekä lääkärille.
Tämä uusi kulttuurinen stereotyyppi ahdistuneen sairaasta kotiäidistä pani vauhtia bentsodiatsepiinien tuotannolle. Esimerkiksi Valium, Librium ja Serax tulivat markkinoille Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa. Muutaman pillerin jälkeen nainen selviäisi vaivatta arkiongelmistaan. Uneliaisuus, huimaus, pyörtyminen, ihottoma, pahoinvointi, velttous, turvotus, epäselvä puhe ja muuttunut sukupuolivietti olivat vain joitakin pienellä tekstillä varoitetuista sivuvaikutuksista."
"Vuonna 1992 tehty tutkimus Bostonin Brigham and Women's Hospital -sairaalassa osoitti, että 90 prosentissa tapauksista lääkärit eivät olleet piitanneet oireista. Eräs osallistuja selitti, että lääkärit "kokeilevat monenlaista - ja kun mikään ei onnistu, he päättelevät sinun olevan sekopää - he voivat sanoa vaikka: Et voi kokea sitä mitä koet. Sinun on syytä mennä psykologille. Et ole niin sairas kuin luulet." Monia ei uskottu vaan heitä holhottiin, koska "he eivät näyttäneet sairailta", kun taas toisten oireita vähäteltiin arjen epämukavuuksina."
"Tunnen monta naista, joille on sanottu oireiden olevan teeskentelyä, kuvittelua tai liioittelua."
TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti