"Sterilointien rinnalla otettiin käyttöön kastraatiot eli sukupuolirauhasten poistot. Kastraation päämääränä ei ollut ainoastaan estää lisääntymistä vaan hävittää ihmisestä "luonnoton seksuaalinen halu". Pakkosterilointeja ja -kastraatioita perusteltiin ääriesimerkeillä, kuten raiskauksilla ja lasten hyväksikäytöllä. Monet lääkärit suhtautuivat kastraatioihin kuitenkin kriittisesti, koska toimenpide oli mahdollisesti ihmiselle haitallinen.
Pakkotoimet levisivät kattamaan myös uhrittomia rikoksia: seksityötä, naisten harrastamaa irtoseksiä ja miesten samansukupuolisia akteja. Tuon ajan moraalisessa ilmapiirissä vain harvat ajattelivat aikuisten ihmisten välisen suostumuksellisen seksin olevan haitatonta. Ainoastaan heteroseksuaalinen, avioliitossa tapahtuva, lisääntymiseen tähtäävä seksi oli tervettä. Vapaalla seksillä pääteltiin olevan uhrinsa siksikin, että puutteellisen ehkäisyn vuoksi sukupuolitaudit levisivät. Kuppa oli vakava ongelma. Toisaalta ihmiset uskoivat yhä rappeutumistarinaankin. Rotu mätäni, kun piti liikaa hauskaa."
"Sairausdiagnoosi on potilaalle hyväksi. Se ohjaa lääkäriä tai muuta parantajaa antamaan oikeaa hoitoa. Jos ihmisellä on sairaudentunto, hän saa diagnoosista selityksen sairaudelleen ja luvan potea, toipua ja ottaa hoitoa vastaan. Myös yhteisön tarjoama hoiva ja taloudellinen tuki on aina riippunut diagnoosista. Sairauden tunnistaminen muuttaa laiskottelun parantavaksi levoksi. Sosiaalisesti hyväsyttävä diagnoosi kertoo muille, että tästä ihmisestä täytyy pitää huolta eikä häneltä tarvitse odottaa joka tilanteessa yhtä paljon kuin terveeltä kanssakansalaiselta. Jokaisella on tässä elämässä ristinsä kannettavana, ja sairausdiagnoosi auttaa muita ymmärtämään, mikä juuri tämän ihmisen risti on."
TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti