"Passi ei myöskään riittänyt osoittamaan haltijansa henkilöllisyyttä. Suuriruhtinaskunnan sisällä matkustettaessa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa riittänyt liikkumiseen oikeuttava sisämaan passi, vaan mukana piti olla muita todistuksia siitä, kuka oli, mistä tuli, mihin oli menossa, mitä varten sekä oliko elänyt kunniallista elämää."
"Passia fyysisenä dokumenttinä on vain silloin pidetty luotettavana, jos passi itsestään tuntuu, näyttää ja tuoksuu luotettavalta.
Dokumentin allekirjoittajan auktoriteetillä oli suuri merkitys. Passi oli diplomaattien välistä viestintää vastaanottavalle yhteisölle tai maalle: ilmoitus passinhaltijan tahdosta matkustaa ja pyyntö päästää passinhaltija kulkemaan vapaasti ja turvallisesti. Kansalainen oli ennemminkin viestin tuoja kuin passin omistaja eikä passinhaltijan henkilöllisyys ollut niin tärkeä kuin passin myöntäjän arvovalta."
TEKSTIÄ TULOSSA LISÄÄ, KUN EHDIN JA JAKSAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti