Alunperin Mika Waltarin kirjoittaman näytelmän tarina oli tuttu, muistan nähneeni tästä jonkin tv-version kauan sitten 80-luvulla, ja nyt olin lukenut sen, tosin alkuperäistä tekstiä oli jonkin verran muokattu. Varsinkin toisesssa näytöksessä, joka jostain minun ymmärrykseni ylittävästä syystä oli sijoitettu nykyaikaan (toisin kuin ensimmäinen näytös, joka sijoittuu noin näytelmän julkaisuaikaan 40-luvun lopulle).
Näytelmä kesti väliaikoineen yli kaksi tuntia, josta lähes koko ajan joku neljästä näyttelijästä oli äänessä. Vaikka vuorosanoja oli ollut opeteltavana tosi paljon, hämmästyttävän sujuvasti näytelmä eteni. Varmaan harmillista näyttelijöille, että niin iso työ vain viiden (tai ehkä kuuden) näytöksen vuoksi.
Hyvin tätä kaikesta huolimatta jaksoi seurata, ja paikoin näytelmä oli ehkä tahattomankin hauska. Ja mistäkö se kertoi? Huijarimiehestä ja kahdesta hyväuskoisesta naisesta sekä heidän ei-niin-hyväuskoisesta sisarentyttärestään. Mika Waltari sai idean näytelmään Ruben Oskar Auervaaran teoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti