Kukaan ei tiedä, missä he ovat ja mitä he tekevät!

Sinä Kunnon Kansalainen, Rehti ja Rehellinen Veronmaksaja, Yhteiskunnan Suoraselkäinen Ranka…Elätkö vieläkin täydellisen tietämättömänä Sinua uhkaavasta vaarasta, Sinun kovalla työllä ansaitsemiasi rahoja alati havittelevasta yhteiskunnan mätäpaiseesta? Tiedätkö, että se voi olla takanasi hienon hypermarketin kassajonossa, uida kanssasi samassa vedessä Sinun maksamassasi uimahallissa, jopa kävellä ohitsesi Sinun maksamallasi jalkakäytävällä tai koskettaa kaupassa samaa omenaa, jonka Sinä ostat? Mikä vielä pahempaa, se voi vaania Sinua kirjastossa, kahvilassa tai melkein missä tahansa näyttäen täsmälleen samalta ja tehden samaa työtä Sinun kaltaistesi Kunnon Veronmaksajien rinnalla olemalla silti jotain muuta? Tämä iljettävä yhteiskunnan syöpäkasvain, tämä likainen loiseläjä, koko Suomen taloudelliseen tuhoon viejä…se on TYÖTÖN!!!

Jos vaihtaisin tuon ensimmäisen kappaleen viimeiseksi sanaksi sanan pakolainen, maahanmuuttaja, somali, muslimi, ryssä tai lähes mitä muuta tahansa, olisin jo huomenna syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (Rikoslaki 13.5.2011/511)

Mutta kun se sana on työtön, kukaan ei välitä, ehkä naurahtaa vaivautuneesti (paitsi se työtön, joka miettii ajatellaanko hänestä noin ellei hän jo sitä tiedä). Työttömiä saa julkisuudessa haukkua, loukata ja verrata vaikka mihin ilman minkäänlaisia seurauksia. Eikä vain saa, vaan monien mielestä pitää, se on sitä kannustamista: jos haluat haukkumisen loppuvan, mene töihin!

Suomi on kärsinyt osittain samasta (pitkäaikais)työttömyydestä jo 1990-luvun alusta, mutta nyt parin viime vuoden aikana työttömien demonisointi on pahentunut huomattavasti. Työttömät on niin moneen kertaan haukuttu vallassa olevien poliitikkojenkin taholta laiskoiksi loisiksi, jotka eivät halua mennä töihin, ja jos menevätkin eivät osaa tehdä muuta kuin hakea toistuvasti sairaslomaa. Mahdolliset työnantajat on tehokkaasti saatu uskomaan, ettei missään nimessä kannata palkata henkilöä, joka on hetkenkin ollut työttömänä.

Lehdet julkaisevat työttömiä negatiivisesti leimaavia juttuja ilman taustatutkimusta: joku yrittäjä saa tuosta vain julkisuutta kertomalla, kuinka haki työntekijöitä eikä halukkaita ilmaantunut, koska "päivärahalla on niin paljon mukavampi loisia kotisohvalla". Eikä toimittaja viitsi tutkia yrityksen taustoja eikä sitä, millaisilla ehdoilla työtä olisi ollut tehtävä. Kaikki työttömät ovat automaattisesti laiskoja, jos joku työtön ei halua töihin nollatuntisopimuksella?

Osittain kai tästä leimaamisesta johtuu myös se, etteivät työttömät saa aikaiseksi mitään toimivaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa yhteistyötä; he jakavat toisiaan kasteihin. On "me paremmat työttömät" jotka lähetämme 500 hakemusta kuukaudessa emmekä silti saa töitä, ja sitten ne "sohvalla sossurahalla loisijat", täytyyhän niitä olla tosi paljon kun niistä kaikki puhuvat, vaikka itse ei tuntisi ainuttakaan. Ja sitten monenlaista siltä väliltä; ei 20 vuotta töissä ollut nykyinen akateeeminen työtön tunne välttämättä mitään yhteenkuuluvuutta viime keväänä ammattikoulusta valmistuneen nuorisotyöttömän kanssa. Vaikka ehdottomasti pitäisi, vaikka väkisin pitäisi työttömien järjestäytyä vastustamaan hallituksen hankkeita työttömien pään menoksi.

Kirjoituksen otsikko on Voima-lehden artikkelista Osallistu...tai kuole nälkään (27.1.2014). Artikkelin on jo yli kaksi vuotta vanha, mutta aiheeltaan ei vanhentunut. Se käsittelee osallistavaa eli vastikkeellista sosiaaliturvaa, joka tarkoittaa sitä, että saadakseen työttömyyskorvausta työttömän pitää tehdä töitä (olen kirjottanut tästä pätkän Lehdistä leikattua -postaukseen). Alkuperäinen Voiman artikkeli on niin hyvä, että se kannattaa jokaisen lukea, ja minun on siksi turha sieltä kovin paljon lainailla. Mieleenjäävintä on kuitenkin Antti Parpon ja ehkä monen Kunnon Veronmaksajan pelko:

"Kukaan ei tiedä, missä he ovat ja mitä he tekevät."

Miksi pitäisi tietää?

P.S. Korjaus postaukseen Työttömyyskatsaus 8/2016: lopun lainaus ei ole Päivi Tynin blogista, vaan Vasen kaista -verkkolehden kolumnista.