Kirja viikossa, osa 84:
Edelleen keskiajan innostamana lainasin tämänkin kirjan. Kirja perustuu kokonaan akateemiseen tutkimukseen, mutta on silti ymmärrettävästi kirjoitettu ja sujuva luettava. Tekijät ovat selvästi ajatelleet lukijaa, toisin kuin joskus, kun saa luettavakseen lähes suoraan gradusta tai vastaavasta kokoonpannun kirjan.
Lapsiin liittyvää aineistoa toki on vähän, lasten itsensä kirjoittamaa ei lainkaan. Joidenkin merkkihenkilöiden muistelmia, mutta ne taas ovat värittyneet henkilön myöhemmän elämän mukaan.
Keskiaikaiset lapsuuden kuvaukset perustuvat suurelta osin kanonisointiprosesseihin(* liittyviin kertomuksiin. Näitäkään ei ole kovi monta, ja samoja toistetaan eri kanteilta aika usein. Kirja olisi kaivannut jonkinlaista kustannustoimittajaa karsimaan toistoa. Vai onko tekstiä tarkoituksellisesti venytetty, että saatiin edes 250 tekstisivua?
Kirjassa kyllä vakuutellaan, ettei antiikin ja keskiajan lapsuus ollut pelkkää kurjuutta ja julmaa kohtelua, vaan erilaista verrattuna nykyaikaan. Ihmiskauppaa, orjakauppaakin oli, mutta ne jätettiin kirjassa lähes mainitsematta lukuunottamatta ns. Jumalalle luvattuja lapsia. Vanhemmat saattoivat jostain kuvittelemastaan ihmeteosta palkkioksi luvata jopa syntymättömän lapsensa Jumalalle, mikä tarkoitti sitä, että lapsi laitettiin jo hyvin nuorena luostariin tietenkin hänen omaa tahtoaan kysymättä.
Kirjoittajat eivät näe tätä ihmiskauppana vaikka sitähän se oli: lapsi oli joko maksu tapahtuneesta ja / tai myös maksu tulevasta armosta.
*)Kanonisointiprosessi = prosessi henkilön julistamiseksi pyhimykseksi; käytössä katolisessa kirkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti