Tajuntaa räjäyttäviä toimenpiteitä, osa 2

Karlsson 2.9.2016 (HS)

Heinäkuussa kirjoitin silloin uutisoiduista työttömille suunnitelluista järjettömistä toimenpiteistä: kuntotuttavan työtoiminnan palveluseteleistä ja oppisopimuskoulutuksen kevytversiosta. Nämä taisivat unohtua jonnekin, kun hallituksen budjettiriihessä keksittiin monin verroin älyttömämpi suunnitelma: työttömien pakollinen haastattelu kolmen kuukauden välein!

Alkuperäisissä suunnitelmissa tuohon oli liitetty myös automaattileikkuri: jos työtön ei kyseisen kolmen kuukauden jakson aikana olisi ollut vähintään viittä päivää töissä, hänen työttömyysturvaansa leikattaisin kolmella prosentilla. Siis joka haastattelussa, 4 kertaa vuodessa.

Mistä ihmeestä nuo viisi päivää työtä pitäisi löytää? Jos töitä ja / tai palkanmaksuhaluja ei yrityksillä ole, ei sinne oteta ketään viideksi päiväksikään hortoilemaan. Harva työ on nykyään sellainen, jota pystyy tekemään tuosta noin vain täydellä teholla ilman perehtymistä työhön ja työpaikkaan. Hoitoalalla on sijaisrekistereitä, joista voisi sen viisi päivää saadakin, mutta toisaalta hoitoalalla on työvoimapula, joten siellä ei muutenkaan tarvitse olla työttömänä. Mutta millä muulla alalla on vastaavia; ei tietääkseni millään. "Tarvittaessa töihin kutsuttaviin" taas on yhtä vaikea eli mahdoton päästä kuin vakituisiinkin.

Pahimmillaan tämä tarkoittaisi sitä, että jo vuodessa työtön menettäisi tulojaan niin, ettei niillä selviäisi edes nuukasti eläen. Osa pystyisi korvaamaan menetystä toimeentulotuella, mutta se edellyttää ensin kaiken omaisuuden realisoimista. Elämän vähäinenkin tarkoitus katoaa, kun joudut myymään kaiken, minkä olet joskus parempina aikoina pystynyt hankkimaan.

Paha vaihtoehto olisi myös se, että työttömien työpajat alkaisivat ihan rutiininomaisesti tarjota viiden päivän kuntouttavan työtoiminnan jaksoja, mikäli kuty tulkittaisiin työksi. Ja niinhän se jo nytkin välillä tulkitaan. Tai no, ei mitään viiden päivän jaksoja; vähintään kolmen kk:n sopimushan siinä pakotettaisiin allekirjoittamaan...

Viime viikolla julkaistussa hallituksen esityksessä ei ole mainintaa kolmen prosentin leikkurista, mutta ei se tarkoita, etteikö sitä jossain vaiheessa tulisi. Sen sijaan haastattelut on päätetty toteuttaa poikkeuksetta, työttömien ON käytävä kolmen kuukauden välein kuulemassa, kuinka ei taaskaan ole ollut riittävän hyvä ihminen. Erityisesti korostetaan, että "velvoittavan työllistymissuunnitelman toteutumista seurataan tehostetusti ja rikkomuksista säädetyt sanktiot toimeenpannaan täysimääräisesti."

Koska haastattelut tietävät jättimäistä urakkaa - jopa 1,5 miljoonaa tapaamista vuodessa - ne on jo osittain päätetty ulkoistaa. Innokkaita ehdokkaita ovat tietenkin henkilöstövuokrausfirmat. Ja kun suunnitteilla on maksaa yrityksille tulosperusteisesti, ne tietenkin kirjaavat parhaat työttömät listoilleen ja - voilà - saavat palkkion "työllistämisestä". Kukaan ei tietenkää seuraa, tarjotaanko näille henkilöille sitten oikeasti muitakin kuin nollatuntisopimuksia.

Yksityisillä yrityksillä ei toistaiseksi ole oikeutta määrätä karensseja, mutta mahdollista on haastattelussa listata kaikki työttömän tekemiset ja tekemättä jättämiset, jotka voi jotenkin tulkita rikkomuksiksi, ja lähettää sitten lista TE-toimistoon karenssin määräämistä varten. Em. tulosperusteeksi lisätään todennäköisesti myös ehdotettujen (ja sittenmin määrättyjen) karenssien määrä.

Tärkein asia vain unohtuu koko ajan: työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole! 300 000 työtöntä ja noin 20 000 - 30 000 työpaikkaa. Mikään hieno matemaattinen kaava ei ratkaise tuota, eikä varsinkaan työttömien rankaiseminen.

P.S. Lisää järjettömyyttä: Aamulehti uutisessa "Ansiosidonnaisen porrastus myrkkyä SAK:lle" on SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kommentti: "Ei pelkästään työntarjontapuolelle voida käydä käsiksi, vaan pitäisi myös miettiä, millä työn kysyntää saadaan lisää"!? Siis työn kysyntää on jo 300 000:n työttömän edestä, eikä se riitä?