Muistoja Anttilasta

Hyvinkään Anttila suljettiin pari viikkoa sitten. Seuraavana aamuna seinustalla oli hautakynttilöitä; ehkä joillekin kyse oli suurestakin menetyksestä, ainakin työntekijöille. Itseäni ei hetkauta yhtään, Anttilan verkkokaupan eli entisen NetAnttilan loppuminen vähän. Vaikka ostinkin sieltä ehkä yhden tuotteen per vuosi, sieltä oli kiva käydä katsomassa hintoja.

Muistoissa on tietenkin Anttilan postimyyntikuvastot, joita en valitettavasti älynnyt aikanaan säästää. Koska meille kotiin ei tilattu oikeastaan mitään (paitsi Aamulehti ja Tyrvään Sanomat), niitä en kyllä lapsuudessani nähnyt montaakaan, mitä nyt jossain sukulaisilla käydessä sain selailla ja pari päätyi kotiinkin. Niitä selaillessa jotenkin kuvitteli näkevänsä, miten ns. "normaalit" perheet elävät.

Yksi ihan erityinen muisto on tuolta aivan 70- ja 80- lukujen vaihteesta jäänyt mieleeni:

Tapahtui varmaan kolmannella luokalla, kun englannintunnille sai viedä jonkin lelun (ehkä erityisesti eläinlelun, en muista) sanaston vuoksi, ja yhdellä luokkakaverilla oli mukana pehmoleijona, oliko sitten Elsa tai Elsan pentu (silloin jonkinlainen TV-julkkis), mutta jotenkin vain niin ihana, että halusin samanalaisen, vaikka en silloin niin pehmoleluista perustanutkaan.

No, sitten Anttilan joulukuvastossa se oli! Taisin ehdottaa tilaamistakin, mutta ei sentään, ei yhden tavaran vuoksi, postimaksukin on niin kamalan iso! Siispä toivoin sitä joululahjaksi äidiltäni, joka asui jo tuolloin Turussa, ja tiesin Turussa olevan Anttilankin,

Joulu tuli, mutta ei leijonaa. Selitykseksi sain, ettei niitä ollut, kaikki oli loppuunmyyty, mutta Anttilassa oli kuulemma luvattu hankkia niitä lisää, ja sitten saisin. En olisi malttanut odottaa, kiersin kaikki mahdolliset Vammalassa leluja myyvät liikkeet josko olisi jossain muualla; kävin jopa Esson huoltoasemalla jossa oli myynnissä pehmotiikereitä (Pistä tiikeri tankkiin!), mutta ei tietenkään leijonia.

Kiirastorstaina oli jokin syy mennä Turkuun, ja kävimme myös Anttilassa - siinä vanhassa, jossa ei ollut erikoisia "liukuratoja" ja monen kerroksen korkuista lasiseinää, kuten sitä seuraavassa. Mutta sen Anttilan leluosastolla oli Se Leijona! Yksi kappale yksinäisenä hyllyllä! Tietenkin halusin sen, muistutin että äitini oli luvannut ostaa minulle sellaisen kunhan niitä vain tulisi lisää joulun jälkeen. Ja niitähän oli tullut, ja mennytkin, koska vain se yksi oli jäljellä. Ja sehän saattaisi mennä kaupaksi vaikka vielä sinä päivänä jollekin muulle, jos sitä ei ihan heti ja välittömästi ostettaisi minulle!

Aika paljon siitä vääntöä käytiin; äitini ei olisi halunnut ostaa sitä, lupasi tulla hakemaan "myöhemmin", mutta kun se oli se ainoa, eihän sitä olisi ollut enää myöhemmin, toistelin monta kertaa. Ja muistutin siitä lupauksesta. Ihme kyllä, lopulta sain sen leijonanpennun. Ja se on minulla vieläkin.

Joskus yläasteaikana kuvastoja pääsi näkemään enemmänkin. Ja sitten tuli tilattuakin jotain, ensimmäisenä muistan kuvassakin olevan keltaisen hupparin, ehkä kevätkuvastosta -86, ja seuraavana syksynä samankaltaisen mustan. Ja sitten aina vähän jotain, yksikin vaate riitti siihen että sai seuraavan kuvaston. Ja lisäksi joulukuvastot, joita 90-luvulla todella odotin: aivan upeita joulukoristeita! Niitä en tilannut, mutta katselin.

Se kun oli jo sitä aikaa, että itsekin pääsi näppärästi Tampereelle. Siellä sekä keskustan Anttilassa että Turtulan Kodin Ykkösessä kävin ennen joulua katsomassa erityisesti kuusenkoristeet, ja sitten heti joulun jälkeen ekana arkipäivänä ostamassa puolella hinnalla ne parhaat (jos oli jäljellä, usein oli).

Joskus kymmenisen vuotta sitten tein periaatepäätöksen(* olla ostamatta postimyynnistä mitään, ja erityisesti vaatteita. Aika hyvin se on pitänytkin, Anttilasta tilasin sen jälkeen jotain isompia tavaroita; maton, tulostimen, polkupyörän...enkä edes tilauksen mukana niitä vaatteita!

*) eBayn ja PayPalin keksimisen jälkeen olen hieman lipsunut päätöksestä, mutta vaatteita olen tilannut sitäkin kautta vain muutaman. Tilaamispäätöksiä helpottaa huomattavasti ilmainen toimitus.