Kesäteatterissa: Niskavuoren Naiset

Eilen olimme katsomassa Niskavuoren Naiset -näytelmän ensi-illan Knehtilän ladossa Hyvinkään Palopurolla, eli samassa paikassa kuin viime kesänä esitettiin Niskavuoren Heta (ja jo torstaina näimme kenraaliharjoituksen, ja olin aiemmin lukenut Juhani Tervapään (Hella Wuolijoen salanimi) käsikirjoituksenkin, joten täysi yllätys tarina ei ollut). Eikä sen muutenkaan pitäisi olla niille, jotka ovat nähneet saman tarinan joko vuoden 1938 mustavalkoisen tai vuoden 1958 värillisen elokuvan (minä en ole, odottaa edelleen tallentavassa digiboxissa).

Juonipaljastuksilla ei siis liene niinkään väliä: Pieneen, nimeltä mainitsemattomaan hämäläiseen kylään tulee opettajaksi nuori Ilona Ahlgren (Lumi Aunio). Niskavuoren talon isäntä, naimisissa oleva kolmen lapsen isä Aarne (Tuomas Korkia-Aho) rakastuu häneen, ja Ilona tulee raskaaksi. Koska tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alkuun, tämä oli tietenkin suuri skandaali (vaikka lähes kaikki navettapiiat saivat avioliiton ulkopuolisia lapsia). Mutta että opettaja!

Asia selviää Aarnen äidille Loviisalle (Auli Laine) ja vaimo Martalle (Tiia-Riikka Vuorinen). Martta ja muutama kylän emäntä ryntäävät koululle, jossa sentraali-Sandra (Sirpa Salmi) on ilmoittanut nähneensä Aarnen Ilonan luona. Aarne kuitenkin pakenee ikkunasta, eikä Ilona myönnä hänen huoneessa olleenkaan.

Myöhemmin pidetään koululautakunnan kokous, jossa Ilona edelleen kieltäytyy kertomasta luonaan vierailleen miehen nimeä. Aarne, joka myös on läsnä, ei lopulta kestä Ilonan kiusaamista lautakunnan taholta eikä sitä, että Martta raahaa paikalle myös heidän kolme lastaan, vaan tunnustaa lopulta olleensa Ilonan luona vieraillut mies.

Näytelmä päättyy siihen, kun Aarne lähtee Ilonan perässä pois kokouksesta, seisahtaa hetkeksi ja Loviisa sanoo: "Aioin sanoa, että älä tule haudallenikaan...mutta tule sittenkin."

Näytelmän kokonaissävy oli täysin toisenlainen kuin viimekesän Hetan. Tällä kertaa mukana oli huumoria ja vauhtia, ja vaikka loppu olikin haikea, ei läheskään niin haikea kuin Hetassa. Näytelmän ohjaaja on edellisvuoden tapaan Teemu Ojanne.

Katsomo oli lähes täynnä, ja yleisö eläytyi hienosti, taputti rytmiä Iitin Tiltun soidessa ja muutenkin. Voin ehdottomasti suositella, näytöksiä on vielä runsaasti. Ja lato takaa sekä katetun katsomon että näyttämön.

PS. Osallistuin taas yli vuoden tauon jälkeen katsomon ja lavasteiden rakentamiseen sen verran, että sain nimeni käsiohjelmaan. Palkkaa en saanut senttiäkään, mutta todella hyvää kuntoilua ennen ensi syksyn (mahdollista) uutta leikkausta. Yhteiskunta kun pitää huolen, ettei minulla todellakaan ole varaa kuntosaleihin tai muihin maksullisiin liikuntaharrastuksiin!