Edenissä ja vähän muualla

Sain Kelalta myönteisen päätöksen pääsystä Medifamilian järjestämään selkäkuntoutukseen Nokian Scandic Edeniin jo maaliskuussa. Päätöksessä luki, että kutsu kuntoutukseen tulee myöhemmin; odotin ja odotin, kaksi viikkoa ennen kuntoutuksen ilmoitettua alkua soitin Medifamiliaan. Yllätys, yllätys: Kela oli unohtanut lähettää tiedon sinne. No sain sitten kutsun ja alustavan (todella hataran) ohjelman sähköpostilla, eikä ennakkotietolomakkeita tarvinnut lähettää postitse, vaan sain viedä ne itse paikan päälle.

Lähdin jo sunnuntai-aamuna 19.6. Pirkanmaalle; näillä bensanhinnoilla kannattaa yhdistellä "matkakohteita". Ensimmäiseksi Viialan Haihunkoskelle; todella kuvauksellinen koski, josta olen ajanut hyvin läheltä ties kuinka monta kertaa tietämättä koskesta mitään. Nyt olin joskus talvella lukenut siitä Aamulehdestä, ja päättänyt jo silloin käydä siellä heti seuraavalla kerralla, kun menen Vammalaan.

Haihunkoski

Sunnuntai 19.6.2022 ja maanantai 20.6.2022

Vammalassa ruusu Tyrvään kirkon muistolehtoon ja yksi sukulaisvierailu, sitten yöksi Karkkuun ja sieltä aamulla Nokialle, jossa ohjelma alkoi 9:30 ryhmämuotoisella aloituskeskustelulla, jossa jaettiin myös tarkemmat ohjelmat. Lounas oli tarjolla 11.30 ja sen jälkeen taas ryhmätoimintaa. Huoneen sai vasta klo 15:n jälkeen, mikä aiheutti pieniä hankaluuksia tavaroiden kanssa.

Auton akkuongelman vuoksi oli pakko ajella jonkilainen lenkki joka päivä, maanantaina kävin tankkaamassa. Sitten lenkillä, päivällinen ja illalla allasosastolle.

Tiistai 21.6.2022

Kuntoutusryhmässä oli 10 henkilöä, 7 naista ja 3 miestä. Ryhmä oli jaettu kahtia; en tiedä, jakoivatko fysioterapeutit ryhmät vasta ensimmäisen päivän jälkeen, vai olivatko jakaneet jo aiemmin papereiden perusteella. Oli kuinka oli, pääsin sen mukavamman fysioterapeutin ryhmään. Ja ensimmäinen (ja tämän jakson ainoa) fysioterapeutin yksilöaika olikin sitten heti tiistaiaamuna klo 8:15.

Heti sen jälkeen ohjelman mukaan pienryhmätoimintaa terveydenhoitajan ohjaamana. Tästä en kyllä muista kovin paljon. Ryhmä oli edelleen jaettu kahtia, ja minun ryhmäni "toiminta" päättyi jo 10:15, joten päätin ennen lounasta lainata hotellin polkupyörää ja käydä Nokian keskustassa parilla kirpparilla.

Kirppiksiltä en löytänyt mitään, Citymarketista kävin ostamassa tarjouksessa olleita viinirypäleitä. Takaisin Edeniin ja lounaalle noin tasan klo 12, ja vaikka lounasta oli tarjolla vielä tunnin, suurin osa tarjoiluastioista oli jo tyhjiä.

Lounaan jälkeen kuntosalille, jossa kolmas fysioterapeutti esitteli laitteet, ja sitten oli tarkoitus tehdä 10 liikkeen kuntopiiri, minuutin mittaisia liikkeitä osa laitteilla, osa ilman (esim. yhdellä jalalla seisonta). Osa liikkeistä kohdistui tasapuolisesti molempiin puoliin, osa ei, mutta kuntopiiri oli tarkoitus tehdä kaksi kertaa. Minä en ehtinyt, minulla oli sairaanhoitajan yksilöaika klo 15.

Sen jälkeen lenkille, päivälliselle, pakollinen autoajelu (Nokian Prismalle hakemaan tarjouskahvia) ja lääkärin yksilöaika klo 18:30. No, ei tässäkään suunnittelussa ollut kovin paljon päätä käytetty, päivän ensimmäinen ja viimeinen yksilöaika samalle kuntoutujalle! Illan lopuksi allasosastolle.

Keskiviikko 22.6.2022

Vähän lyhyempi päivä tänään, ohjelma alkoi 9:15 ja päättyi jo 14:30. Ensimmäiseksi UKK-kuntotestit pienryhmässä fysioterapeutin ohjaamana: 5 kg:n käsipainojen nostelua, yhdellä jalalla seisomista, perinteistä vatsalihasliikettä, kyykkyyn-ylös -liikettä kaikkia minuutti. Taisi olla joku viideskin liike, mutta en muista enkä löydä netistä mitään. Nämä tehtiin sisällä liikuntasalissa, ja sitten ulkona 6 minuutin kävelytesti, jossa mitattiin myös alku- ja loppusyke. Odotin, että olisi käytetty sykevyötä ja -mittaria kuten aikoinaan Turussa(*, mutta ei: ohjaajalle riitti ihan omien älykellojen sykelukemat ja muilta mitattiin sormenpäästä.

Lounaan jälkeen ravitsemusterapeurin luento ja virallisen ohjelman jälkeen Tampereen Lielahteen parille kirppikselle. Paluumatkalla todella kova mutta lyhyt sadekuuro, eikä päivällisen jälkeen lenkillä  enää satanut. Illalla jälleen allasosastolle.

Torstai 23.6.2022

Aamupäivällä fysioterapeutit jakoivat tekemänsä yksilölliset jumppaohjeet; ainakin minä sain tehtäväksi neljä liikettä, ja näitä liikkeitä harjoiteltiin kuntosalilla.

Huoneen luovutus viimeistään klo 12, jonka jälkeen vielä lounas ja palautekeskustelu sekä osallistumistodistusten jako.

Muuta

Aamiainen oli joka päivä runsas hotelliaamiainen, kaikkea en yrittänytkään syödä, jonkin verran hankalaa se, ettei tarjottimia ollut (en muista, onko ollut muissakaan hotelleissa) eli jokainen lautanen, lasi, kahvikuppi, jogurttikulho jne. täytyi viedä pöytään erikseen. Aamiaisella oli pakko käydä aikaisin kaikkina aamuina, että ehti jotain syödä ennen virallista ohjelmaa, mutta muilla aterioilla ruokalajit saattoivat loppua kesken, eikä päivällisellä ollut tarjolla lainkaan leipää. Päivällisen aikana sivupöydältä sai kerätä ainekset iltapalaa varten: sämpylää ja sen väliin juustoa ja kinkkua, tomaattia ja kurkkua sekä jogurttipurkki ja pillimehu.

Allasosaston pesuhuoneissa oli tavallisen saunan lisäksi myös höyrysauna ja infrapunasauna (sekä lisäksi allasosastolla yksi melko viileä infrapunasauna); näissä kun kaikissa kävi joka ilta, niin kyllä väsytti aika hyvin.

*) Olin Turussa Kelan kuntoutuslaitoksella selkäkuntoutuksessa vuonna 2000. Hetken aikaa sen jälkeen laitos oli nimeltään Petrea, mutta nykyisin rakennuksessa ei ole mitään Kelan toimintaa. Kela ostaa kaikki kuntoutukset ulkopuolisilta palveluntuottajilta.

Työttömyyskatsaus 6/2022

Työvoimapula, työvoimapula, kannustinloukut, kannustinloukut...Tässä puheenaiheet, joista olen kyllästymiseen saakka saanut lukea kesäkuussa ja aiemminkin. Kannustinloukkujen "purkamista" ehdottavat tarkoittavat tietysti työttömyyskorvausten ja muiden tukien leikkaamista. En tiedä, itse en koskaan ole ollut kannustinloukussa, pienikin palkka on aina ollut suurempi kuin työmarkkinatuki. Tosin minä en ole koskaan hakenut (enkä olisi hakemisesta huolimatta saanut) toimeentulotukea eikä minulla ole ollut lapsia eikä velkoja ulosotossa.

Työttömien Keskusjärjestön lehdessä oli yhteiskuntatieteiden tohtorin, dosentti Elli Aaltosen (myös entinen Kelan pääjohtaja) haastattelu. Kysymykseen "Mitkä voisivat olla ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyden lievittämiseksi" hän vastaa:

"Esimerkiksi jo mainitsemani osa-aikatyö ja osallissuutulo. Sosiaaliturvan etuuksien jälkijättöisyys on usein suuri este, koska ihminen on epävarma, onko työllistymisessä myös taloutta helpottava vaikutus. Osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen kehittäminen on yksi keino.

Sosiaaliturvan monimutkaisuus tulisi poistaa, se on edelleen asiakkaalle itselleen mysteeri. Järjestelmä ei ole kovinkaan avoin. Viimesijaisen turvan (toimeentulotuki) ja muun perusturvan välinen suhde on hankala. Kun perusturva on suhteellisen matala, haetaan toimeentulotukea ja tehdään paljon hallinnollista työtä kahdella ”luukulla”. Yhteensovittamista ja perusturvan eri lakien yhdistämistä tarvitaan.

En ole myöskään jyvällä siitä, miksi palkkatuki ollaan suurelta osin poistamassa. Sehän on antanut pitkäaikaistyöttömälle työllistymisen mahdollisuuden ja sen kokemuksen kautta siirtymisen avoimille työmarkkinoille. Lisäksi monet järjestöt ovat mahdollistaneet palkkatyön avulla auttamista, jolla on laaja yhteiskunnallinenkin merkitys." (1.6.2022)

Samaa mieltä olen hänen kanssaan tuosta palkkatuen poistamisesta. Jotain mahdollisuuksia siihen kai vielä jää, mutta esimerkiksi kaikki työpaikat, joissa olen ollut, ovat olleet palkkatukityöpaikkoja. En ole kokenut niitä millään tavoilla huonommiksi, vaikka joidenkin mielestä ne ovat. Palkka on maksettu työtuntien mukaan, eläkettä, lomapäiviä ja oikeus ansiosidonnaiseen on aina kertynyt. Unohtamatta työterveyshuoltoa.

Kauhulla kuitenkin jään odottamaan, mitä hän mahdollisesti tarkoittaa toimeentulotuen ja muun perusturvan yhteensovittamisella. Sitäkö, ettei minkäänlaista tukea saisi, ellei olisi realisoinut kaikkea mahdollista?

Voima-lehti jatkaa osittain samasta aiheesta:

”Suomessa on kroonistunut järjestelmätason perus- ja ihmisoikeusongelma”, toteaa perus- ja ihmisoikeuksiin perehtynyt valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen. 

Toimeentulotuen saamisen ehtona on, että hakijalla ei ole omaisuutta. 

”Saadakseen toimeentulotukea säästöt ja muu varallisuus on muutettava rahaksi. Omaisuudensuojan kannalta on aivan eri asia, maksetaanko ihmiselle toimeentulotukea vai varsinaista perusturvaa, kuten työmarkkinatukea”, hän jatkaa.

Toimeentulotuen saajan omaisuudensuoja on siis muuta väestöä huonompi. Köyhyydestä ei voi nousta eikä omaa taloudellista puskuria luoda vähimmäisturvastaan säästämällä." (Voima 2.6.2022)

Raisa Omaheimon kolumni käsittelee osin samaa aihetta, jota jo viime vuonna julkaistu podcast-sarja Hyvä lihava ja muita kertomuksia (https://areena.yle.fi/audio/1-50943999):

"Median kuvastossa esitellään säännöllisesti hyvä köyhä. Hän on ihminen joka ei tee mitään sopimatonta, esimerkiksi tupakoi, meikkaa ylenpalttisesti tai käytä alkoholia. Hyvä köyhä marjastaa, sienestää ja yrittää kaikin voimin parantaa omia olosuhteitaan. Yhteiskunnassamme apu tuntuu kuuluvan niille, jotka ponnistelevat aktiivisesti tehdäkseen omasta elämästään parempaa." (Yle 9.6.2022)

Tähän voisi listata vaikka kuinka paljon muitakin asioita, joita "hyvä köyhä" ei saa tehdä (omistaa autoa, viettää lomaa, matkustaa yhtään mihinkään) ja asioita, joita "hyvän köyhän" pitäisi tehdä (nuo mainitut marjastus ja sienestys ja tietysti saaliiden pakastus, vaikka ei olisi varaa pakastimeen) eikä kukaan välitä, jos köyhän selkä ei kestä marjastusta ja sienestystä.

Suomen kehuttu työterveysjärjestelmä on täynnä ongelmia, mutta niistä ei julkisuudessa juuri puhuta (Yle 27.6.2022)

"Hoitoonpääsy taas määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, onko kansalaisella käytössään työterveyspalvelut vai ei – mikä on niin ikään voimakkaasti kytköksissä tuloihin.

Työttömät, eläkeläiset ja muut työterveyden ulkopuoliset siis ovat keskimäärin sairaampia ja heidän on vaikeampi päästä lääkärin vastaanotolle, koska he ovat julkisen terveydenhuollon varassa.

– Yhteiskunnan kannalta parasta resurssien käyttöä olisi kohdistaa palvelut sairaimmille, terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen sanoo."

Ja vaikka jonkinlaista hoitoa julkiselta puolelta saisikin, niin sieltä on lähes täysin mahdoton saada A-todistuksia ja B-lausuntoja, joilla voisi hakea mitään etuuksia, ja vaikka voisikin, niin Kela ei niitä myönnä, koska nämä lausunnot ovat aina todella epämääräisiä.

"Terveystaloustieteen professori Petri Böckerman toteaa, että terveydenhuollon resurssien ohjaaminen työttömien pariin olisi perusteltua siksikin, että monet nykyisin käytettävistä aktivointitoimista eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.

– Heillä esteenä ovat usein juuri terveysongelmat, Böckerman sanoo."

Tästä asiasta en osaa olla oikeín mitään mieltä, koska jos terveydenhuollon resursseja ohjattaisiin enemmän työttömille, niin sitä useampi työkyvytön työtön vain yritettäisiin väkisin "kuntouttaa" työkykyiseksi ja jos ei onnistu, niin työttömän oma vika (esim. suurin osa työttömien terveysongelmista halutaan diagnosoida masennukseksi ja sitten painostetaan syömään masennuslääkkeitä, joita popsimalla työtön onkin sitten yhtäkkiä täysin työkykyinen. Vaikka ongelma (kivut, väsymys tms.) johtuisi aivan muusta kuin masennuksesta). Ainakin kaikki hoito, mitä olen viiden viime vuoden aikana julkiselta puolelta saanut (paria aivokasvainleikkausta ja sädehoitoa lukuun ottamatta) on keskittynyt eri tavoin vakuuttelemaan, kuinka olen kaikesta huolimatta täysin työkykyinen.

Oma tilanteeni on edelleen auki. Kela myönsi lopulta sairauslomaa kesäkuun loppuun ja lopetin sen vuoksi TEAK-kuntoutuksen. Nyt jatkohakemus käsittelyssä, juuri luin Kelan sivuilta, että käsittely kestää yli kuukauden.

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Jokin aika sitten TV 1 alkoi esittää uutta sarjaa, joka perustuu Jules Vernen vuonna 1872 julkaistuun kirjaan Maailman ympäri 80 päivässä. Kirjasta vuonna 2004 tehdyn elokuvan olen nähnyt, mutta en pitänyt siitä. Aamulehdessä julkaistu sarja-arvostelu ei saanut minua innostumaan tämän uudenkaan version katsomisesta, mutta siinä mainitiin sarjaan puoliväkisin ympätty naistoimittaja, jonka hahmo perustuu todelliseen henkilöön, New York World -lehden toimittajaan Nellie Blyhyn (oikealta nimeltään Elizabeth Jane Cochran 1864 - 1922). Luettuaan Vernen kirjan hän ehdotti lehden päätoimittajalle haluavansa koettaa, pystyisikö kiertämään maapallon nopeammin, ja sai luvan aloittaa matkan 14.11.1889. Hän palasi 25.1.1890 eli hän käytti matkaan vain 72 päivää.

Kirjan kansikuvassa Nelliellä on kädessään käsilaukku. En tiedä, onko se sama laukku, josta hän kirjoittaa seuraavasti, mutta todennäköisesti on:

"Se, mitä kaikkea tavalliseen käsilaukkuun saa mahtumaan, selviää vasta kun äärimmäinen hätä pakottaa käyttämään kaiken kekseliäisyytensä, jotta jokaisen tavaran saa mahdollisimman pieneksi. Omaan laukkuuni onnistuin pakkaamaan kaksi matkahattua, kolme huivia, tohvelit, täyden valikoiman toalettitarvikkeita, mustepullon, muste- ja lyijykyniä, paperia, hiusneuloja, neuloja ja lankaa, aamutakin, jakun, pienen taskumatin, juomakupin, alusvaatteita, runsaasti nenäliinoja ja puhtaita irtokauluksia sekä eniten tilaa vievän ja periksiantamattomimman kaikista, ihovoidepurkin.

Käsivarrellani kannoin vedenpitävää silkkiviittaa, joka oli ainoa varautumiseni sateeseen. Jälkeenpäin totesin, että matkatavaraa oli pikemminkin liian paljon kuin liian vähän."

KIrjan esipuheessa Tuija Tuomaala kertoo, kuinka suomennoksessa on haluttu säilyttää alkuperäisen tekstin henki eikä sanastoa ole siloilteltu, joten sanasto ja asenteet eivät nykypäivän näkökulmasta ole kaikilta osin korrekteja. Tämä näkyy mm. kuvauksessa Egyptin Port Saidista:

"Valtaosasta kerjäläisiä huokui niin luotaantyöntävä kurjuus, etteivät he onnistuneet vetoamaan myötätuntooni, kuten yleensä tapahtuu, vaan paaduttivat mieleni. He tuntuivat tyrkyttävän epämuodostumiaan meidän silmillemme pakottaakseen meidät antamaan rahaa ja ostamaan heidät pois näköpiiristämme."

Ja myös seuraavassa, jossa kuvataan japanilaisten ja kiinalaisten eroja:

"Japanilaiset ovat kiinalaisten vastakohta. He ovat puhtain kansa maan päällä, kun taas kiinalaiset ovat likaisin. Japanilaiset ovat iloisia ja hyväntuulisia, kiinalaiset tyytymättömiä ja kärttyisiä. Japanilaiset ovat erittäin sulavaliikkeisiä, kiinalaiset kömpelöitä. Japanilaisilla ei juuri ole puutteita, kiinalaisilla ei muuta olekaan. Lyhyesti sanottuna japanilaiset ovat mitä ihastuttavinta väkeä, kiinalaiset taas hyvin epämiellyttäviä."

Täytyy muistaa myös, että Nellie Bly ei käynyt matkallaan Intiassa, eteläisen Afrikan maissa tai yhdessäkään Etelä-Amerikan maassa. Hänen käsityksestä "maailman likaisimmasta kansasta" olisi saattanut olla erilainen.

Ennen tätä kirjaa Nellie Bly oli kirjoittanut mm. kirjan Kymmenen päivää mielisairaalassa. Hän oli kirjautunut sisään potilaana Blackwell's Islandin(* naisten mielisairaalaan paljastaakseen sairaalan epäinhimilliset olot.

Maailman ympäri 72 päivässä oli ihan luettava kirja. Kuvia olisin kaivannut, ja Nellietäkin harmitti, ettei hän ollut ottanut kameraa mukaan. Tuohon aikaan kamerat tietysti olivat paljon isompia kuin nykyään, ja kuvaaminenkin moninkertaisesti hankalampaa. Kuvin puutteesta huolimatta voin suositella.

*) https://www.nps.gov/places/blackwell-s-island-new-york-city.htm

Työttömyyskatsaus 5/2022

Toukokuussa ei ole juuri muusta puhuttakaan kuin uudesta pohjoismaisesta työnhaun mallista. Aivan kuun alussa Ilta-Sanomat tosin julkaisi jutun palkattomasta työstä. Alun perin Me Naiset -lehteen tehtyä juttua varten kokemuksistaan oli kertonut noin 400 henkilöä, joista kahdeksan kokemuksia käytettiin. Tähän valitsin muutaman esimerkin:

”Opiskelin korjaamoalalle. Työnantaja toitotti, että minulle olisi tiedossa työpaikka, kunhan valmistuisin. Kun firman palkkaa saavat työntekijät olivat lomautettuna ja työnantaja itse kulki muualla töissä, pyöritin firmaa yksin. Siitäkin huolimatta, että minulla olisi pitänyt olla valvoja aina paikalla.

Kuten arvata saattaa, sain valmistuessani vastaukseksi vain, ettei töitä ollut tarjolla, vaikka siihen asti niitä oli kyllä riittänyt. Nykyään olen työllistynyt aivan eri alalle.” –Janna, 34. Nykyään töissä eri toimialalla.

”Olen tehnyt palkatonta työtä ensin Kelan työkokeilussa ja myöhemmin puoli vuotta ammattia palkattomassa harjoittelussa. Työkokeilu oli pienessä yrityksessä puualalla, missä kävi heti selväksi, ettei palkkatöitä ole tiedossa. Jouduin silti hakemaan paikkaa, sillä muuten olisin menettänyt etuuteni. Kokeilu ei koskaan hyödyttänyt työllistymistäni, eikä kukaan työnantaja ole ollut kokeilusta kiinnostunut." Jasmiina, 31. Nykyään töissä eri toimialalla.

"Olin harjoittelijana turvallisuusalan firmassa palkattomassa harjoittelussa viimeisenä vuotenani ennen valmistumista. Sain työpaikalta vain työvaatteet, ja minun piti itse ostaa 400 euron työvälineeni. Koululta sain vain ruokarahan, 4 euroa per päivä. Unirytmini meni ihan sekaisin, enkä saanut tarpeeksi unta tai lepoa. Olin kuitenkin niin pettynyt, että harjoittelun aikana mielenkiinto alaan lopahti täysin.” –Mies, 19. Työtön.

Sitten pohjoismaisen työnhaun malliin:

"Nopeimmin on edennyt Espoo, joka on jo ehtinyt kokeilla pohjoismaista työnhakumallia käytännön asiakastyössä. Keskeisiä havaintoja on kolme. Ensimmäinen on sinänsä vanha havainto, että työnhakijat eivät välttämättä toivo tapaamisia kasvokkain.

”Meille tuli palautetta, että eikö tätä voitaisi hoitaa puhelimitse”, työllisyyspalvelupäällikkö Hilla-Maaria Sipilä kertoo.

Toinen havainto oli neuvottelutilojen riittämättömyys. Kun palvelusuunnitelmia pitäisi päivittää kahden viikon välein, luottamuksellisia asiakas­tapaamisia kertyy toimistoille paljon.

Kolmas havainto liittyy ajanvarausjärjestelmän puutteisiin. Valtion TE-toimistoille uusi ajanvarausjärjestelmä saatiin, mutta se ei tullut kuntakokeilujen käyttöön." (Helsingin Sanomat 1.5.2022)

Kummassa päässä tämä ajanvarausongelma on? Tietääkseni työttömät eivät ole koskaan missään voineet varata aikoja itse, vaan ne ajat annetaan. Ja tuo toive tapaamisten hoitamisesta puhelimitse liittyy usein pitkään ja monelle ehkä hankalaan matkaan TE-toimistoon tai kuntakokeilun palvelupisteelle.

"Helsingin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden johtaja Ilkka Haahtela arvioi, että rekry- ja koulutustapahtumiin saatetaan kutsua myös sellaisia työnhakijoita, joiden elämäntilanteeseen, koulutustasoon tai työkokemukseen tapahtuma ei sovellu.

”Uuden työnhakumallin idea ja tavoitteet ovat hyviä, mutta datajärjestelmien puutteiden vuoksi se työllistää meitä mahdottomasti. Aikaa menee tarkistamiseen ja tarkistamiseen, ja se on pois asiakastyöstä”, Haahtela sanoo."

Rekry- ja koulutustapahtumista en osaa sanoa mitään, eipä ole pitkään aikaan tullut minkäänlaista kutsua, ei ainakaan kiinnostavaa eikä velvoittavaa.

"Pitkäaikaistyöttömien kannalta palvelutilanne ei hurjasti muutu, sillä sama keskimääräinen haastatteluintensiteetti heillä on myös jatkossa. Voi olla, että saavat entistä vähemmän palvelua, jos viranomaisten henkilöresurssit valuvat ensimmäisen kolmen kuukauden työttömyyden selvittämiseen.

Ensisijaisesti huolettaa osatyökykyiset työnhakijat, jotka joutuvat entistä haastavampaan asemaan pallotellessaan työnantajien ja työllisyyspalveluvirkailijoiden odotusten välillä, mikäli heidän todellista tilannettaan ei palveluissa tunnisteta. Osatyökykyisyyden laadun ratkaisee työllisyyspalveluvirkailija, ei välttämättä edes oma lääkäri." (Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken blogi 6.5.2022)

Kuinkahan monella työttömällä on "oma lääkäri", joka tunnistaisi hänen todellisen tilanteensa? Ei minulla ainakaan koskaan sellaista ole julkisessa terveydenhuollossa ollut.

TEAK-kuntoutuksen aloitin. Ja neljän päivän kuluttua lopetin. En jaksanut. Tästä en nyt kerro enempää, koska tilanne on täysin auki.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2022

Halusin pitää pari viikkoa kirpparipöytää vielä ennen juhannusta, ja tähän väliin sen sitten sain. Hinnoitteluunkin jäi aikaa viitisen viikkoa. Myytävää tavaraa ei nyt kovin paljon löytynyt, mutta parin viikon pöytävuokran edestä sentään.

Kirpparilöytöjä helmikuu - toukokuu 2022

• Kävelysauvat lumikenkäilyyn
• Joutsen-kynäteline
• Nahkasandaalit
• Volcom-ompakko
• David-sporttitoppi
• Minions-rasia
  

Kaikkea kummallista kirpparilla

En ehtinyt käydä kirpparilla lainkaan maanantaina 23.5. ja sitten kun tiistaina menin, jonkin aikaa ihmettelin voimakasta hajuveden tuoksua pöytäni kohdalla; sitten selvisi syy: joku oli avannut ja osittain kaatanut myynnissä olleen pienen DKNY-tuoksun Arabian Oksa-kannun sisään! Ensin ajattelin viedä kannun kotiin ja pestä sen siellä, mutta koska siinä oli hälytin, kävin kassalla kysymässä, saisinko vessan avaimen lainaan ja kerroin tilanteen. Pesivät sen kannun sitten onneksi siellä kassan takana olleessa altaassa.

Raparperipiirakka

En muista, koska viimeksi leivoin raparperipiirakkaa. Enkä ole kovin usein saanut raparperiakaan, mutta nyt sain, ja löysin uudenlaisen ohjeenkin, nimellä Äidin raparperipiirakka:

• 8 dl vehnäjauhoja
  
• 4 dl sokeria
• 250 g sulaa voita
• 1 tl soodaa
• 1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja siirrä 1/3 taikinasta toiseen kulhoon (piirakan päälle tuleva murukerros) ja jätä sivuun. Lisää suurempaan puolikkaaseen seuraavat aineet:

• 2 dl kermaviiliä
• 1 kananmuna

Sekoita kananmuna ja kermaviili hyvin keskenään ja lisää taikinaan – sekoita.

Levitä taikina pellille, jossa on leivinpaperi ja lisää raparperit pohjan päälle. Levitä taikinamuruseos päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa 30 min. Syödään vaniljakastikkeen kanssa!

Olin ostanut vaniljakastiketta silloin, kun sain raparperit, mutta en tietenkään kermaviiliä. Käytin sen sijaan pikkupurkin Valion vaniljajogurttia. Enkä lukenut ohjetta niin tarkkaan, että olisin huomannut, että kermaviili (siis se jogurtti) olisi ensin pitänyt sekoittaa kananmunan kanssa ja sitten vasta lisätä taikinaan - heitin vain jogurtin ja munan sekaan ja sekoitin sitten kunnolla. Valmiissa piirakassa ei haitannut.

Työttömyyskatsaus 4/2022

Heti huhtikuun alussa Työ-ja elinkeinoministeriö kertoi palkkatuen uudistuksesta.

"Hallituksen tavoitteena on yksinkertaistaa palkkatukea koskevia säännöksiä ja lisätä siten palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä. Palkkatuen käytön lisäämisen tavoitteena on edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä ja sitä kautta nostaa työllisyysastetta." (Tiedote 1.4.2022)

Muutoksia olisi tulossa mm. palkkatuen kohderyhmään, myöntämisen edellytyksiin, määrään ja kestoon sekä uutuutena ehdotetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea. Näistä voi lukea täältä: https://tem.fi/-/palkkatukea-uudistetaan-esitysluonnos-lausuntokierrokselle?fbclid=IwAR3d9YUznCMMOuO-HfaM0Sd9JufwJeRuNVAhRTOYBrhuejF6G-W_mKuVZEU

Soste on huolissaan palkkatuen uudistuksesta, erityisesti kohdasta, jossa esitetään 100% palkkatukimahdollisuuden poistamista niiltä järjestöiltä, joilla myytyjen tavaroiden ja palvelujen arvo on yli 100 000 euroa vuodessa.

"Järjestöjen 100 %:n palkkatuella on pystytty tarjoamaan polku työelämään niille heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuransa aloittamiseen." (28.4.2022)

No, minä olen ollut 100% palkkatuella parissakin yhdistyksessä, kummassakaan ei minulle tarjottu "tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuran aloittamiseen". Ei tarjottu minkäänlaista tukea eikä valmennusta.

"Vaarana on, että uudistuksen seurauksena suuri joukko ihmisiä syrjäytyy työmarkkinoilta pysyvästi.

Jos uudistus toteutuu esityksen mukaisesti, se tulee vaikuttamaan monien järjestöjen toimintaan merkittävästi. Kyseisissä järjestöissä mietitään nyt, mitä toimintoja pystytään jatkossa tarjoamaan ja voidaanko enää ylipäätään tarjota palkkatuettua työtä. Katkeaako polku kuntouttavasta työtoiminnasta eteenpäin?"

Mitäköhän tuo viimeinen lause tarkoittaa? Että ensin joku on kuntouttavassa työtoiminnassa yhdistyksessä ja sitten hänet palkataan 100% palkkatuella, mutta uudistuksen jälkeen ei enää voidakaan palkata, vaan kuntouttava työtoiminta vain jatkuu? Kaameaa, monella tavalla.

Anna-lehdessä (15-16/2022) oli usean sivun artikkeli naisten työttömyydestä. Toinen juttuun haastateltu oli 55-vuotias Anna-Kaarina Autere, joka on ollut työttömänä neljä vuotta. Hänellä on sairaanhoitajan ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnot, viimeisen puolen vuoden aikana hän on päässyt kolmesti työhaastatteluun, mutta ei töihin:

"Minulle on tullut vaikutelma, että mieluiten palkataan nelikymppinen kuin päälle viisikymppinen."

Hän on tehnyt myös ehkä ei niin yllättävän havainnon:

"Myös yli viisikymppiset naiset ovat niitä, jotka syrjivät yli viisikymppisiä naisia. He ovat usein päättämässä siitä, kenet otetaan haastatteluun ja kuka valitaan. Eräs sudenkuoppa on siinä, että minut voidaan kokea uhkana. Viisikymppisellä naisella voi olla turhan paljon näkemyksiä, ja myös uskallusta kertoa niistä."

Toinen oli 47-vuotias Johanna Laakso, joka on kuitenkin tällä hetkellä töissä:

"Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni nimi alla sopimuksessa, joka ei ole määräaikainen, osa-aikainen eikä keikkatyö."

On siis epäonnistunut ja onnistunut esimerkki, sekä Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Sari Näreen mietteitä aiheesta, ja otteita hänen yhdessä Lena Näreen kanssa kirjoittamasta kirjasta Työttömyys sattuu, josta olenkin jo kirjoittanut tähän blogiin.

"Yhä useampi nuori on niin huonossa fyysisessä kunnossa, että eivät välttämättä kykene tulevaisuudessa ruumiilliseen työhön kuten rakennusalalle.

– Rakennus- ja palvelualoilla on jouduttu lyhentämään nuorten työpäiviä, koska heidän kuntonsa ei riitä täyteen työaikaan. Fyysisen kunnon heikentyminen näyttäytyy myös henkisen jaksamisen haasteina, jolloin opiskelijalle joudutaan räätälöimään työssäoppimisjakso vain muutamalle päivälle viikossa."(Helsingin Uutiset 21.4.2022)

Aivan käsittämätöntä! Opiskelin noin nelikymppisenä ammatin (joka oli aivan väärä) ja olin kaikkien työssäoppimisjaksojen ajan todella väsynyt, mutta ei olisi tullut mieleenikään edes ehdottaa saati vaatia lyhennettyjä päiviä!

Kolmekymppinen Johannes on opiskellut yliopistossa, mutta ei saadakseen ammattia. Hän nimittäin aikoo pysyä työttömänä niin kauan kuin se vain on mahdollista. Miksi Johannes haluaa elää näin? (Yle 22.4.2022)

Tämä oli todella asenteellinen kirjoitus Yleltä. Otsikko "Johanneksella ei ole ammattia eikä hän aio sellaista hankkia" nostattaa työssäkäyvässä lukijassa isomman tai pienemmän ärsytyksen: "Taas yksi MINUN verorahoillani loisiva työtön! Tuet on aivan liian suuria! Kaikki tuet pois ja töihin!" Moniko jaksaa lukea sinne saakka, että selviää, ettei Johannes ole työtön vaan mielenterveyskuntoutuja? Miksi halutaan korostaa Johanneksen työttömyyttä todellisen tilanteen sijasta?

Artikkeli antaa myös väärän käsityksen töihin menemisestä. "– Jos joskus pitää elättää esimerkiksi lapsia, sitten ehkä menen töihin. Mutta juuri nyt ei tarvitse ja jatkan tätä niin kauan kuin voin."

Johannes on voinut sanoa jotain muuta, mutta toimittaja on muotoillut sen noin: sitten ehkä menen töihin. Että töihin vain mentäisiin noin vain! Kuntouttavaan työtoimintaan ehkä mennään "noin vain", mutta kuinka moni työnantaja palkkaa tuosta vain henkilön, jolla ei ole juurikaan työkokemusta ja pitkiä sairausloma/kuntoutustukijaksoja takana? Ei yksikään.

Ja vielä lopuksi omasta tilanteestani:

Sain jo helmikuussa väsymystyöryhmästä B-lausunnon, mutta vasta nyt huhtikuussa jaksoin lukea sen tarkemmin. Viime kuussa jo mainitsinkin, että pääsin sillä B-lausunnolla TULES-kuntoukseen, mutta nyt sanottiin, että pitäisi hakea myös TEAK- eli työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen.

Hainkin, koska olin lähes varma, etten pääse: arvelin, että Kelan mielestä työllistymiseni edistämiseksi ei ole mitään tehtävissä. Pääsin kuitenkin, alkaa 2.5. työkokeilua tai työkokeilupaikan etsimistä enimmäkseen. Ihmettelen kuitenkin tuota hirveän suurta intoa kuntouttaa minut työkykyiseksi, vaikka B-lausunnossakin lukee, että "9/20 Verven ammatillinen kuntoutusselvitys, jossa todettiin, että voimakkaan väsymysoireen vuoksi ei ole työkykyinen" sekä "arvioidaan, että meningeoomaleikkaukset ja keskushermostoon saatu sädehoito voivat myötävaikuttaa väsymykseen" ja lisäksi on mainittu 11 työkykyyn vaikuttavaa diagnoosia. Ja silti B-lausunnon allekirjoittanut lääkäri on laittanut rastin ruutuun "pidän tutkittavaa työkykyisenä"!