Kesäteatterissa: Pikku naisia

Teatteri Päivölän tämän kesän näytelmä on Pikku Naisia. Se perustuu Louisa May Alcottin (1832 - 1988) vuonna 1868 julkaistuun ja vuonna 1916 suomennettuun romaaniin ja tähän näytelmään sen on dramatisoinut ohjaaja Teemu Ojanteen vaimo Virve Ojanne.

Kirjaa en ole lukenut; kun olin iältäni sen kohderyhmää, se vaikutti aivan liian lapselliselta. Kirjasta tehtyjä elokuvia ja TV-sarjoja sen sijaan olen katsonut, ainakin seuraavat: elokuvat vuosilta 1933 (ohjaus George Cukor), 1994 (ohjaus Gillian Armstrong) ja 2019 (ohjaus Greta Gerwig) sekä TV-sarjan vuodelta 2017. YouTubesta löysin TV-minisarjan vuodelta 1978 (ainakin hiustyylit muistuttivat enemmän Charlien enkeleitä tai varhais-Dallasia) ja lisäksi muistan nähneeni myös elokuvan vuodelta 1949, jossa yhtä "pikku naista" näytteli Elizabeth Taylor, mutta ehkä olen nähnyt sen vasta vuoden 2004 jälkeen*.

Tämä näytelmä on melko uskollinen näille elokuville ja TV-sarjoille, ainoastaan luistelukohtaus on vaihdettu tapahtuvaksi kesäaikaan rannalla. Mutta edelleenkin tämä on melko lapsellinen, katsojista suurin osa tosin on ollut eläkeläisiä, ilmeisesti he ovat lukeneet kirjan jo lapsina ja ehkä ihastuneet siihen. Myös teini-ikäisiä tyttöjä on ollut katsomossa jonkin verran.

Minä ja Heidi osallistuttiin perinteiseen tapaan näytelmän lavasteiden tekoon ja tarpeiston hankkimiseen, ja nyt näytöskautena pysäköinninohjaukseen

Clockwise from left: Kansallisteatterista saadut portaat, jotka alun perin valkoisina symboloivat Olympiastadionin tornia Kjell Westön kirjaan perustuvassa näytelmässä Kangastus 38; piano, jonka sain Riihimäen Annetaan ilmaiseksi Facebook-ryhmästä; kuva käsiohjelmasta ja tarpeistoa, joista suurimman osan ostin Hyvinkään Kerkästä eli kierrätyskeskuksesta.

*) Olen listannut kaikki vuosina 1983 - 2004 televisiosta näkemäni elokuvat, mutta sen jälkeen kanavia ja elokuvia alkoi tulla liikaa. En enää ole ehtinyt enkä jaksanut listata niitä.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2023

Alun perin oli tarkoitus ottaa kirpparipöytä vain kaksi kertaa tänä vuonna, keväällä ja syksyllä. Mutta jossain vaiheessa huomasin, että minulla on aivan hirveän paljon kesävaatteita ja joukossa paljon sellaisia, joista voisin hyvin luopua. Joten touko-kesäkuun vaihteessa varasin pöydän ja sain sen heinäkuun alkuun.

Kirpparilöytöjä Huhtikuu - Heinäkuu 2023

Eipä juuri mitään:

• Iso yksisarvispyyhe (1,50 €)
• Danskin-urheilushortsit
• Nike-lenkkitossut (3 €)

Teatterissa: Tuntematon sotilas

Tammikuun lopussa kävimme Lahdessa Teatteri Vanhassa Jukossa katsomassa näytelmän Tuntematon sotilas.

Menimme katsomaan tämän osittain siksi, että sen oli ohjannut etäisesti tuntemamme Juho Mantere, Teatteri Päivölän perustajahahmon Eeva Mantereen poika (joka ohjasi Päivölälle kesäteatterinäytelmän Nuolikärppä v. 2016). Koska Juho Mantere on erittäin tuttu Hyvinkään teatteripiireissä, kuulimme hänen uusinta näytelmäänsä kehuttavan paljon Teatteri Päivölän Pokka pitää -esityksen harjoituksissa; useat näyttelijät olivat käyneet sen katsomassa, muutama moneen kertaankin.

Minä en kovin paljon pitänyt näytelmästä; mielestäni se oli sekava, varsinkin kun vain neljä näyttelijää (Annika Hartikka, Esa-Matti Smolander, Minja Koski, Olli Riipinen) esitti kaikki roolit. En ole koskaan edes lukenut Väinö Linnan kirjaa Tuntematon sotilas, olen vain nähnyt siitä tehdyt elokuvat, vuonna 1955 valmistuneen Edvin Laineen ohjaaman ja vuonna 1985 valmistuneen Rauni Mollbergin version.

Ne katsojat, jotka ovat lukeneet Tuntemattoman sotilaan ehkä useammankin kerran tunnistivat hahmot tietysti murteesta ja tapahtumista muutenkin, mutta minun täytyi välillä arvailla, kuka kirjan hahmoista oli äänessä milloinkin,

Näytelmän soittolista (kuva oikealla) oli kyllä mielenkiintoinen, ja suurin osa kappaleista aivan osuvissa paikoissa. Sen sijaan jäävedellä ja jääpaloilla lotraamista en oikein ymmärtänyt, enkä sitä, miten ne liittyivät jatkosotaan. Talvisotatalvihan muistetaan erittäin kovista pakkasista.

Lahdesta esitys siirtyi Turun kaupunginteatteriin helmikuussa, ja se esitetään kaksi kertaa Tampereen Teatterikesässä, 12.8. ja 13.8. Ainakin tuohon lauantain näytökseen näyttää olevan vielä lippuja saatavana niille, jotka tämän vielä haluavat nähdä. Minulle riitti yksi kerta, vaikka en huonoksi voikaan tätä sanoa.

Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus

Uudenvuodenpäivänä (eli yli 3 kuukautta sitten) kävimme katsomassa elokuvan Saapasjalkakissa: Viimeinen toivomus (Puss in Boots: The Last Wish, 2022). Olimme saaneet ilmaisliput hyvitykseksi viime kesän ovenavausviivästyksen vuoksi.

Olen nähnyt ensimmäisen, vuonna 2011 valmistuneen Saapasjalkakissa-elokuvan, mutta en muista missä ja milloin. Todennäköisesti videovuokraamon DVD:ltä joskus kymmenkunta vuotta sitten. Kovin paljon en edes muista siitä, eikä sen tarina ainakaan ollut samanlainen kuin samannimisessä sadussa (jota sitäkään en muista kuulleeni).

Nyt nähty elokuva oli jollain tavalla jatkoa ykkösosalle, mutta kyllä tämänkin juoneen pääsi kiinni, vaikkei siitä aiemmasta juuri mitään muistanutkaan. Elokuvan alussa Saapasjalkakissa saa kuulla, että onkin jo käyttänyt kahdeksan elämäänsä, ja jäljellä on enää yksi. Sitten hän kuulee maahan pudonneesta toivomustähdestä, joka voisi palauttaa menetetyt elämät, ja hän lähtee etsimään sitä. Tähteä etsivät myös muutamat muut satuhahmot: Kultakutri ja kolme karhua, Jaakko Perso (hämärästi muistan kuulleeni joskus) ja ilmeisesti myös iso, paha susi (jonka yhteyttä tähän satuun en ymmärrä).

Sitten seuraa räiskettä ja räminää, välillä niin paljon, ettei oikein perässä pysy. Koko aikaa ei oikein pysy kärryillä, kuka tekee mitä ja miksi. 

Paikoin hauska, paikoin todella sekava; en välttämättä suosittelisi.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 1/2023

Päätin alkuvuodesta varata kirpparipöydän jonnekin maaliskuulle, ja sattui taas käymään niin, että pöydän aloitus osui heti kuntoutusviikon jälkeiselle maanantaille niin kuin lokakuussakin.

Aika huono myyntitulos tällä kertaa, sentään kahden viikon pöytävuokra ja vähän tuottoa itsellekin.

Kirpparilöytöjä marraskuu 2022 - maaliskuu 2023

• Kayland Ascent -vaelluskengät
• Keltainen Rukka -ulkoilutakki
• Marilyn Monroe -suihkuverho
• Reebok-juoksutrikoot
• Under Armour -juoksutrikoot
• Under Armour -hupullinen urheilupaita
• Harmaa farkkumekko
• Pingviinipankki

Edenissä kolmas ja viimeinen kerta

Viimeinen kerta, viisi päivää. 

Maanantai 20.2.2023

Aamulla ajoissa Nokialle, että saisin lämpötolppapaikan. Sain kyllä, mutta ihmettelin myös autoja "tolppapaikoilla", joista ei kuitenkaan ollut minkäänlaista kaapelia tolpassa kiinni.

Ohjelma alkoi 9:30 niinkuin aiemmillakin jaksoilla, aluksi viikko-ohjelman jako, joka olikin erilainen kuin aikaisemmin. Minun ohjelmaani oli unohdettu merkitä varaamani yksilöaika kuntoutuksen ohjaajalle, mutta onneksi selvisi, että se on keskiviikkona klo 14:00.

Lounaan jälkeen parin fysioterapeutin ohjelmaa kolmisen tuntia. Huone olisi pitänyt saada viimeistään klo 15, mutta talvilomaruuhkan vuoksi saimme huoneen vasta n. 15:45, ja hyvitykseksi erikoiskahvit.

Illalla vielä allasosastolle ja saunoihin ja viimeiseksi iltapala, tällä kertaa ravintolassa. Edellisillä kerroillahan iltapalan on saanut mukaan päivälliseltä, ja sen sai syödä vaikka yöllä; nyt iltapala-aika oli 19:30 - 21:00. No, sai ainakin teetä, mutta jos olisin tiennyt, olisin ehkä ottanut mukaan jonkinlaisen iltapalavaatteen.

Tiistai 21.2.2023

Aamulla ensimmäiseksi samat kuntotestit kuin kesäkuussa(*. Koska testit päättyivät reilusti ennen lounasta, kävin lenkillä. Lounaan jälkeen psykologi (ryhmänä) ja yksilöllinen loppukeskustelu lääkärin kanssa.

Koska osaltani ohjelma päättyi jo klo 15:00 ja päivällinen oli vasta 16:30 (ja olin jo käynyt lenkilläkin), päätin lähteä Nokian keskustan suuntaan kävellen kameran kanssa. Kävin kirppis Helmi Centerissä, mutta en löytänyt mitään. Paluumatkalla muutamia kuvia Nokian tehtaista, vanhoista ja uudemmista.

Jostain syystä koko päivän kestänyt närästys muuttui vatsakivuksi kävellessä; ehkä olin syönyt liikaa eilen tai juonut liikaa kahvia, epämukava olo joka tapauksessa ja ehkä kuumetta. En mennyt illalla uimaan, vain saunoihin.

Huomasin myös, että kylpyhuoneen pyyhekuivausteline oli kylmä. Ilmoitin asiasta iltapalalle mennessä.

Keskiviikko 22.2.2023

Aamulla venyttelyä ja sen jälkeen hotellin vesijumppa, sama ohjaaja ja ohjelma kuin syksyllä.

Lounaan jälkeen rentoutusta fysioterapeutin ryhmässä, ravitsemusterapeutin ryhmä ja se yksilöaika kuntoutuksen ohjaajalle (josta ei ollut juurikaan hyötyä).

Huoneessa kävi huoltomies, joka ilmoitti, että pyyhekuivaustelineen korjaus vaatii putkimiehen, jota ei ainakaan perjantain huoneenluovutukseen mennessä näkynyt.

Torstai 23.2.2023

Aamupäivä jälleen pelkkää istumista: kuntoutuksen ohjaajan ja psykologin höpötystä, ja yksilöllinen lopputapaaminen, jossa läsnä fysioterapeutti ja terveydenhoitaja. Lounaan jälkeen lähes samaa, paitsi viimeiseksi venyttelyä.

Perjantai 24.2.2023

Aamulla kuntosalilla, jokainen sai halutessaan näyttää liikkeen, josta oli ollut hyötyä. Tähän käytettiin noin tunti, jonka jälkeen sai mennä pakkaamaan ja viemään tavaroita autoon vielä ennen kuntoutuksen ohjaajan ryhmää, huoneenluovutusta ja lounasta. Lounaan jälkeen vain pikainen osallistumistodistusten jako. Hyvitykseksi toimimattomasta pyyhekuivaustelineestä minun ei tarvinnut maksaa lämpötolppapaikasta.

Kotimatkalla pysähdyin jälleen Viialan Haihunkoskelle kuvaamaan; olihan se hieno paikka talvellakin.

*) Kuntoutuspalautteessa oli sitten testitulokset:

                                                21.6.2022            21.2.2023

Yhdellä jalalla seisominen        21 s.                    23,37 s.

5 kg:n käsipainojen nosto          27/27                    31/31

Istumaannnousu 30 sek.           10                        9         

Toistokyykky 60 sek.                27                        24

6 min. kävelytesti                    525 m                    533 m

Teatterissa: Pokka pitää

Teatteri Päivölä esitti marras-joulukuussa näytelmää Pokka pitää. Ensi-ilta oli 17.11.2022, mutta olimme tietysti nähneet sen jo kenraaliharjoituksissa edellisenä päivänä ja monta kertaa sen jälkeenkin; Heidi oli paikalla joka näytöksessä, minä en ihan joka kerta.

Olimme siis jälleen osallistuneet myös lavasteiden rakentamiseen ja olimme mukana ensimmäisessä läpiluvussa sekä useissa harjoituksissa. Ja minä olin hankkinut kierrätyskeskuksesta 33 kahvikuppia, kun oli laskettu, että yhdessä näytöksessä hajoaa 3 kuppia; kenraaliharjoitus mukaan lukien olisi tarvittu 30 kuppia. Mutta eihän niitä läheskään niin monta hajonnut; näyttämönkin lattia oli sen verran pehmeää kumimattoa, että iso kassillinen niitä kuppeja jäi!

Näytelmä perustuu tietysti tunnettuun englantilaiseen TV-sarjaan Pokka Pitää (Keeping Up Appearances, 1990 - 1995). Tämä on ilmeisesti ainoa näytelmä, jonka on kirjoittanut sarjan käsikirjoittaja Roy Clarke ja jossa on samat hahmot kuin sarjassa. Tarina on kuitenkin eri kuin sarjassa: Hyacinth Bucketin naapuri Emmet ohjaa näytelmää, ja Hyacinth tunkee itsensä väkisin mukaan.

Vaikka näytelmän käsikirjoittaja onkin sama kuin sarjan, näytelmässä oli kohtauksia, joissa Hyacinth käyttäytyy täysin toisin kuin olisi voinut ikinä kuvitella TV-sarjan Hyacinthin käyttäytyvän; kokiksi pukeutuneena hän pitää vaatteitaan niin rumina, että "yrittää kaikkensa peittääkseen henkilöllisyystensä ja vaikuttaakseen mielipuolelta" (sanat suoraan käsikirjoituksesta). TV-sarjan Hyacinth saattoi yrittää paeta paikalta tai piiloutua, mutta ei ikinä olisi tekeytynyt mielipuoleksi.

Käsikirjoituksessa oli muitakin epäjohdonmukaisuuksia; Hyacinthin (Sari Sulasalmi), Rosen (Suzan Ekim-Heikkilä), Daisyn (Elisa Vainio) ja Violetin (joka on läsnä vain puhelimessa) isän eli Isukin (Teemu Majuri) vihellyspillin ääni kuuluu jo ensimmäisessä näytöksessä, jolloin Hyacinth ryntää näyttämöltä pysäyttääkseen Isukin. Mutta vasta toisen näytöksen puolivälissä Hyacinth lähettää Richardin etsimään Isukkia, joka on karannut Violetin luota ilman housuja.

Juonen epäjohdonmukaisuuksista johtuen en antaisi näytelmälle viittä tähteä, mutta olihan se suosittu; suurin osa esityksistä oli loppuunmyyty. Ja olihan se mukavaa osallistua pitkästä aikaa tällaisenkin teatteriesityksen tekoon, olihan siitä jo kaksi vuotta, kun viimeksi olemme tehneet jotain Studio Donnerissa!