Taas osui aloitus sateiseen päivään. Tavarat kastuvat sisälle kannettaessa, mutta vaatteet sentään kuivuvat nopeasti. Liimattuja hintalappuja pitää varoa, ne lähtevät helposti irti kosteina. Ja vähän ihmettelin piianpeilin laatikon etusivun halkeilutta maalia: oliko se halkeillut jo aiemmin, vai aiheuttiko sen kahden ja puolen viikon säilytys auton takaluukussa? Ainakaan suoraa kosteutta siihen ei päässyt, mutta vaikuttiko pakkanen?
 |
| Nyt muistin ottaa kuvankin; tämä olisi pitänyt tehdä joka kerta! |
Niin, mistäkö sen tiedän? Aivan liian helpoksi on tämäkin touhu mennyt: netissä Kirpparikalle-sivustolla voi seurata myyntiä lähes reaaliajassa. Enää ei tarvitse tuijottaa pöytää ja miettiä, mitä siitä on poissa ja vielä muistaa se kotona; nyt sen näkee tietokoneelta melkein heti kun tavara on mennyt kassan kautta.
Jos olisin tiennyt aloittavani työkokeilun pari viikkoa sitten, olisin varannut kirpparipöydän aloituksen sunnuntaiksi; tyhjennyt olisi silloin ollut lauantaina. Nyt joutuu purkamisen ja pakkaamisen tekemään työpäivän jälkeen, vaikka ei oikein millään jaksaisi. Ja menihän tänään reilu neljä tuntia myyntiaikaa hukkaan.
Muutenkin varasin pöydän jotenkin liian kiireellä ja harkitsematta. Olin nimittäin aiemmin päättänyt, että pöytä pitää varata kirpparin pääkulkusuunnan oikealta puolelta, sillä sinne ihmiset katsovat (tämä on ihan tutkittu juttu). Ja sitten kuitenkin varasin väärältä puolelta; ajattelin vain, että pöytä on leveällä käytävällä, mistä ehkä on hieman etua. Ei synny ruuhkaa eikä tavaroita tönitä ainakaan sen vuoksi pöydältä alas eikä kenkiä potkita lattialla ohi kuljettaessa.
Aamulla epäonnea: normaalin 1,6 kilometrin työmatkan sijaan jouduin ajamaan 4,1 km jonkun työmaan vuoksi. Ja iltapäivälläkin monta ylimääräistä kilometriä. Onneksi pyörällä pääsee normaalin reitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti