Kirpparilla pyöriessä mielessä käy kaikenlaista, kuten lista omituisimmista tavaroista, jotka olen saanut kaupaksi, nyt tai joskus:
- Pussillinen riisimuropakkauksesta kertyneitä lusikoita, semmoisia koottavia, joiden lusikkaosa muuttaa väriä kylmässä maidossa.
- Pussillinen (n. 40) toimimatonta kuulakärkikynää. Menivät lopulta kaupaksi, jokuhan niitäkin keräilee.
- 6 kpl vanhoja, pieniä, käyttämättömiä joulukortteja; sellaisia ostettiin 25 kpl:n nipuissa ja "lähetettiin" luokassa toisille oppilaille joskus ala-asteella. Tod. näk. ruotsalaisen Curt Nyströmin kuvituksella.
- Nippu lyijykyniä, vanhoja mutta käyttämättömiä; peruskoulussa oli minun aikanani varaa jakaa useampi kynä lukuvuodessa; jäivät käyttämättä, kun käytin lyijytäytekynää neljänneltä luokalta asti.
- Nippu C5-kirjekuoria. Joskus oli Tiimarissa ollut tarjous: 7 pakettia kuoria johonkin yhteishintaan.
Nämä ainakin, ja varmaan kaikenlaista muutakin, jonka ei olisi odottanut menevän kaupaksi.
Tänään, kun taas kerran jouduin useammankin ostoskärryn tönimäksi, aloin miettiä, miksi ihmiset tönivät ja runnovat toisiaan kirppareilla selvästi enemmän kuin kaupoissa (en ole käynyt Stockan Hulluilla päivillä, niistä en tiedä)? Päädyin siihen, että nämä tönijät kuvittelevat ITSE olevansa parempia kuin muut asiakkaat (jotka ovat aivan varmasti köyhiä ja työttömiä), niin heillä ITSE on oikeus päästä ensin ja nopeimmin ja ostaa parhaimmat päältä. Tähän ilmiöön olen törmännyt Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä, jossa itseään asiantuntijoina ja oikeina kirjankeräilijöinä pitävät käyttäytyvät samalla tavalla.
Yhden sortin huippu oli tänään naishenkilö, joka sauvakäveli kirpparilla. Siis todella piteli ja liikutti niitä sauvoja niin kuin sauvakävellessä kuuluu, vähät välittämättä viemästään tilasta ja muista asiakkaista. Ymmärrän kyllä, että ne sauvat pitää ottaa sisälle mukaan, mutta siististi nippuun yhteen käteen ilman huitomista. Parasta olisi tehdä sauvakävelylenkit ja kirpparikierrokset ihan erikseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti