maanantai 28. huhtikuuta 2014

Lauantaina tyhjensin kirpparipöydän; kadonneeksi jäänee varastettu navigaattori, yksi iso punainen roskis ja mustat housut. Roskis on omituinen esine varastettavaksi, mutta niin vain meni; housujen ei niin väliä, olisin laittanut ne SPR:lle joka tapauksessa.

Omituisinta oli kuitenkin se, että hakiessani tänään tilityksen, sain 2 euroa "ylimääräistä", joka oli jostain kumman syystä kirjautunut niille vanhoille tunnuksille! Ei mitään käsitystä, mistä tuotteesta se tuli. Tai no, saattoihan se olla niistä housuista vaikka...

Olen viikon kärsinyt käsittämättömän kovasta (todennäköisesti) allergisesta nuhasta, enkä jaksanut edes kirjoittaa viimeviikkoisesta Ikea-hyllyn metsästyksestä:

Olen pitkään ihaillut Ikean Expedit-sarjan 5x5 -hyllyä ja halusin ehdottomasti sellaisen valkoisen Tervakoskelle. Ja sitten pääsiäisenä tuli järkytys: Ikea on lopettanut koko sarjan valmistuksen! Tiistaina soitin Ikeaan, josko olisi vielä myymättömiä. Vain koivunvärisiä Espoossa ja Raisiossa. Tori.fi:ssä oli kaksi hyllyä, jotka kuitenkin oli jo myyty, ja lisäksi yksi hylly joka oli yhtä aikaa myynnissä huuto.netissä. Lopulta tuli mieleen poiketa Kierrätyskeskukseen. Siellä oli tuotteiden myyntihyllyinä 3 kpl, joista onnistuin puhumaan itselleni yhden. Onhan se käytetty ja ainakin yksi kolhu ja naulanjälkiä, mutta parempi kuin ei mitään.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kahden euron pääsiäinen








Ihan turhaa pitää kirpparia pääsiäisenä auki; myyntituloista päätellen siellä ei käynyt juuri kukaan. Eilen tuloa 0,50 € ja tänään 1,50 €! Tänäänkään en käynyt siellä, valitsin mieluummin kevään ensimmäisen maastopyörälenkin.


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Porkkanakakku

Lopultakin sain aikaiseksi porkkanakakun ties kuinka kauan pakastimessa olleesta porkkanaraasteesta. Ohje on Arlan sivulta, mutta myös tässä:

Ainekset
300 g porkkanoita
100 g Arla Ingman Meijerivoita
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa tai kanelia

Kuorrutus
50 g Arla Ingman Meijerivoita
200 g Arla Apetina maustamatonta tuorejuustoa
1 1⁄2 dl tomusokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata voi. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita mukaan porkkanaraaste ja voi. Sekoita jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja kardemumma keskenään, ja sekoita sitten taikinan joukkoon. Kaada taikina voidellulle ja jauhotetulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Myös noin 25x30cm-kokoinen vuoka tai muotti käy. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Sulata kuorrutusta varten voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja appelsiinin kuori voin kanssa tasaiseksi massaksi. Levitä kuorrutus kakun päälle ja anna sen jähmettyä jääkaapissa.


P.S. Jos tarvitsee vähän lahjapaperia eikä viitsi ostaa koko rullaa, pienen paketin voi kääriä paperiin, johon on tulostettu jotain siistiä kuviota!

2. P.S. Kirppari puolivälissä. Alun perin varasin pöydän juuri tähän pääsiäisen aikaan, kun luulin kirppiksen olevan suljettu edes pitkäperjantain, eikä olisi tarvinnut käydä siellä joka päivä. No, nyt se ei olekaan suljettu, vaan auki joka päivä. Tosin en tänään käynyt siellä, valitsin mieluummin kevään ensimmäisen pyörälenkin.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ja nyt sitä saa taas...varastaa!

Eipä mennyt vuorokauttakaan, kun (tietääkseni) ensimmäinen tavara kirppispöydästäni varastettiin: navigaattori ja laturi oli revitty pussista, vain kartta-CD oli jäänyt. Kassahenkilö vain toisteli, että omalla vastuulla, omalla vastuulla...niin on, mutta miksi edes vaivautuvat varoittelemaan valvontakameroista?

Ja sattuipa samalla, kun kassajonossa silloin sunnuntaina jonotettiin: kirppikselle tuli kaksi poliiisia, jotka hetken kuluttua poistuivat takahuoneesta mukanaan mies ja kassillinen tavaraa. Lauantaillinen varas oli kuulemma ehtinyt juosta karkuun ennen poliisien saapumista. Tottakai sana kulkee: sinne vaan varastamaan, kovin suurta kiinnijäämisriskiä ei ole!

No, onneksi sentään Kirppari-Kallen myyntiseuranta alkoi toimia eilen; silloin pöytää varatessani minulle oli luotu uusi käyttäjätunnus ja lähetetty se kaiken lisäksi väärään puhelinnumeroon!

Tämä kaikki tietysti kuuluu sarjaan Kaikkea kummallista kirpparilla, mutta niin tämäkin: erään kirpparin kassalle taisi tulla pieni lyöntivirhe (kuva oikealla)! Huomasin asian vasta kotona, ja tunnustan: en lähtenyt takaisin sitä korjauttamaan, ja olin heittänyt hintalapunkin jo roskiin. Oikea hinta saattoi olla 2 euroa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kirpputori, taas...

Kuinka monta pientä peräkkäistä vastoinkäymistä täytyy olla, että niistä tulee yksi tarpeeksi iso?

Tällä viikolla en saanut odottamaani pyörää, joka oli luvattu loppuviikoksi; tulee ehdä pääsiäisen jälkeen. Lidlistä oli jo kello kahdelta loppuunmyyty tarjoussalaattijuusto; kauppa oli sentään auki kuuteen! Ja se isoin harmi tänään: aloitin kirpparipyödän, mutta Kirppari-Kallessa ei näy mitään tietoja tästä jaksosta, enkä pysty seuraamaan myyntiä. Ennen maanantaita ei kukaan edes selvitä asiaa. Sittenkin pelkään, ettei asia selviä, ja myyntituloni haihtuu ties minne. En jaksaisi hirveää selvitysrumbaa, mikä tästäkin taas voi olla tulossa.

No, joka tapauksessa aloitin tänään, ja kahden viikon päästä lopetan. Yksi ylimääräinen päivä on luvattu, koska pääsiäisen aikaan päivittäiset aukioloajat on niin lyhyitä. Tavaraa oli taas liikaa, mutta sain melkein kaiken kuitenkin järkevästi esille, ja vaatetangolle jäi jopa tilaa. Pieni ongelma on todella reilusti notkolla oleva hylly, jossa kirjatkaan eivät pysyneet pystyssä. Sekin vielä...

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kermakakku

Vanhaa kermaa melkein kokonainen purkki jääkaapissa; jotain siitä on tehtävä, kun en poiskaan heitä. Eli:

Kermakakku

2 dl hapanta kermaa*
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vanilliinisokeria

* Noin kolmasosa tuosta määrästä oli tällä kertaa valmista suklaakastiketta.

Sokeri ja munat olisi pitänyt vaahdottaa, mutta kiireessä vain sekoitin kaikki aineet. Paisto 175 asteessa 40-50 minuuttia.

Käytin ensimmäisen kerran jo talvella ostamaani silikonikakkuvuokaa. Siistiä jälkeä tuli, eikä pientäkään uhkaa tarttumisesta (taisin voidella vuoan vähän liikaakin; kakku oli aika kiiltävä!). Ihan hyvän makuinen kakkku, mutta "kuori" on vähän liian kova. Ehkä hitusen liian kauan uunissa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, onko ystävistä mihinkään?

Kirja viikossa, osa 30

Neljäs lukemani Nuija päiväkirja, ihan satunnaisjärjestyksessä osui käteeni kirjastossa. Yhtä hauska kuin aiemmatkin.

"Jostain syystä minulla oli siihen aikaan pakkomielle piirtää alastomia Barbie-nukkeja. Opettajat eivät pitäneet niitä sopivana aiheena lasten taidenäyttelyyn, joten he panivat näytteille ainoan koko vuonna tekemäni työn, jossa ei ollut alastomia Barbieita. Se oli kuva navetan edessä seisovasta lehmästä. Ei muuten kovin kummoinen, mutta olin tehnyt sen osin kartongista, ja navetan ovet pystyi avaamaan.
Näyttelyssä huomasin, että ovet oli unohdettu avata, joten avasin ne itse paljastaen samalla navetassa olevat kymmenen pientä alastonta Barbieta. Voitin saman tien palkinnon, koska järjestäjät katsoivat parhaaksi käyttää kolmannen sijan palkintotarraa liimatakseen ovet kiinni, luultavasti ikuisiksi ajoiksi."

Kaikkea kummallista kirpparilla: Syksyllä jäi myymättä kiilakorkoiset kengät, joissa kiinnityksenä on nilkkoihin ja sääriin kiedottavat ja solmittavat nauhat. Olin silloin vain pakannut ne kassiin muiden kanssa. ja nyt kun aloin hinnoitella niitä uutta kirpparijaksoa varten huomasin, että joku oli sitonut toisen kengän nauhan moneen tiukkaan solmuun ja kiinni kengän etuosassa olevaan hihnaan! Tod.näk. ei ollut ymmärtänyt, miten kenkä kiinnitetään, ja oli sitten kokeillut moista solmuviritelmää. Älytöntä! Olisi edes avannut solmut, kun ei kerran ostanut kenkiä. Nyt nauha jäi ryppyiseksi ja epäsiistin näköiseksi, kun lopulta sain solmut avattua.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Nevil Shute: Viimeisellä rannalla

Kirja viikossa, osa 29

Olen nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan (vuodelta 1959) ja minisarjan (2000), ja lopultakin löysin kirjastosta alkuperäisen kirjan. Tämä ei ole minkään vaihtoehtoisen tulevaisuuden kuvaus, vaan tulevaisuudeton vaihtoehto.

Kirja sijoittuu Australiaan 60-luvun alussa; puoli vuotta aiemmin on päättynyt Albanian ja Israelin konfliktista maailmansodaksi laajentunut sota, jonka aikana on pohjoisella pallonpuoliskolla pudotettu ainakin 4700 atomipommia. Kaikki elämä maapallolla lukuun ottamatta Australian, Afrikan ja Amerikan eteläisimpiä osia on kuollut, ja noissakin paikoissa vain odotellaan ydinsaastepilvien saapumista ja loppua.

Kirjan alussa on vuodenvaihde, ja loppu on tulossa elokuussa. Ihmiset suhtautuvat asiaan kummallisen ristiriitaisesti; ei paniikkia, tulevaisuutta suunnitellaan, vaikka kaikki tietävät, miten tulee käymään...

"Voitko kuvitella mielessäsi tuota kaikkea, Dwight? -Mitä tarkoitat? - Kaikkia noita kaupunkeja, peltoja ja maalaistaloja, joissa ei ole ketään elossa, ei yhtä ainoaa olentoa. Ehdottomasti ei ketään. En vain aivan yksinkertaisesti voi käsittää sitä. -En minäkää. Enkä edes halua käsittää. Haluan ajatella kaikkea sellaisena kuin se oli aikoinaan...Kaikki tuttavani tuntuvat minusta eläviltä. He asuvat entisissä kodeissaan Yhdysvalloissa samanlaisina kuin ennenkin. Haluan heidän pysyvän yhtä elävinä mielessäni ensi syyskuuhun saakka."

Dwight Towers on sodasta pelastuneen amerikkalaisen sukellusveneen kapteeni, joka puhuu vaimostaan ja lapsistaan kuin nämä olisivat elossa Connecticutissa. Pariskunta Peter ja Mary Holmes tekevät monivuotisia puutarhasuunnitelmia:

"Haluaisin istuttaa tähän kukkivan kumipuun, juuri tähän. Luulen, että se olisi ihanan näky kesällä. -Vie noin viisi vuotta ennen kuin se kukkii, huomatti Peter. -Mitä sillä on väliä! Siinä kumipuu olisi ihana, sininen meri taustanaan. Se näkyisi makuuhuoneen ikkunasta."

Vain parikymppinen Moira ottaa lähellä olevan lopun edes joskus puheeksi:

"Joku täällä on hullu. En vain tiedä, minä vai he? -Miksi sinä sanot noin? -Eiväthän he ole täällä enää edes kuuden kuukauden kuluttua. Minä en ole täällä. Sinä et ole täällä. He eivät tarvitse mitään vihanneksia ensi vuonna."

On jotenkin epäuskottavaa, että ihmiset ottaisivat asian noin tyynesti. Todellisuusessa ainakin osa hamstraisi hurjasti kaikkea mahdollista ja yrittäisi kaivaa ydinsuojia, joissa voisi elää kymmeniä vuosia. Itsemurhaluvut lisääntyisivät rajusti ja osa laittaisi kaiken ranttaliksi. Hirveää hysteriaa ja paniikkia joka tapauksessa.

Näille viimeisille ihmisillekin jaetaan ilmaiseksi syanidikapseleita, mutta kukaan ei ota niitä ennen kuin säteilysairauteen sairastuminen on jo varmaa. Dwight Towers vie sukellusveneensä ja jäljellä olevan miehistön avomerelle upottaakseen sen:

"Yhdysupseeri puki sanoiksi kysymyksen, joka oli äsken ollut hänen huulillaan: -Lähetänkö hinaajan teidän kanssanne, jotta se voi tuoda miehistön takaisin? -Sitä ei tarvita, vastasi Dwight."

Kirjassa on tietenkin hyvin ydinaseiden vastainen sanoma. Sen kirjoitusajankohtana (1957) kylmän sodan aikana ydinsodan uhka oli paljon suurempi ja todellisempikin kuin nyt. Ei tämä kirja silti mitenkään vanhentunut ole, ja aivan suositeltava luettavaksi.

Kirja on inspiroinut myös Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -bändin levyttämän samannimisen kappaleen (levyltä Kymmenen tikkua laudalla vuodelta 1993).

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Messupalloja ja palkintoja

Tänään Helsingin Messukeskuksessa OmaMökki-, OmaPiha-, OmaKoti- ja Sisustusmessuilla töistä saaduilla ilmaislipuilla. Sisustusosuus oli kyllä melko vähäinen, etten sanoisi huomaamaton, mutta piha- ja mökkiosastot olivat laajat. Ei kyllä kauheasti jaksa innostua pihasaunoista ja kylpytynnyreistä ja ulkoporealtaista, kun semmoisille ei koskaan ole tilaa pihassa eikä budjetissa.

Erilaiset kasvi-istutukset ja varsinkin viherseinät olivat kyllä todella hienoja. Ja kyllä noin nopealla tuntumalla infrapunasaunan lämpö tuntui ihan oikealta, lämmöltä siis.

Niin, se palkinto: voitin Vattenfallin onnenpyörästä pääpalkinnon eli SmartPlug-kulutusmittari / kaukosäädin / ajastimen. Tarkemmat käyttöohjeet täytyy vielä tarkistaa netistä.

Lisäksi tuli kerättyä kassillinen kasseja ja muutama kynä, jakoipa joku firma muistikirjoja ja stressipallojakin. Ja ostin kristallijoutsenen.