Nyt taas, ties kuinka monennen kerran, aletaan selvittämään osatyökykyisten työllistymistä.
"Tullin pääjohtajana työskentelevä Hannu Mäkinen esittää perustettavaksi valtion kokonaan omistaman yhtiön tai liikelaitoksen, joka tarjoaisi vaikeimmassa asemassa oleville osatyökykyisille sekä palveluja että työpaikkoja.
– Tämä osakeyhtiö ottaisi osatyökykyisiä palvelukseensa oikealla palkalla oikeisiin töihin ja myisi niitä työsuorituksia sitten ulos, Mäkinen kuvaa perusideaa.
Yhtiö kilpailisi työvoimallaan eri toimialoilla ja osallistuisi esimerkiksi tarjouskilpailuihin.
– Työ voi olla mitä tahansa, mutta käytännössähän se on varmasti esimerkiksi kiinteistönhoidon tehtäviä tai siivousta, pesula- ja keittiöalaa. Suorittavia tai avustavia tehtäviä, selvityshenkilö Mäkinen kuvaa.
Osatyökykyiset työntekijät saisivat työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja erilaisia tukipalveluja. Tavoitteena olisi, että mahdollisimman moni kuntoutuu niin, että voi työllistyä avoimille työmarkkinoille." (Yle 9.2.2021)
Kiinteistönhoidon tehtäviä, siivousta, pesula- ja keittiöalaa? Juuri näihin töihinhän suurin osa osatyökykyisistä pystyisi? Tässäkin näkyy se yleinen oletus, että kaikki osatyökykyiset ovat osatyökykyisiä vain ja ainoastaan psyykkisistä syistä, kenelläkään ei tietenkään ole mitään fyysisiä vaivoja. Tai tietenkin on, mutta niitähän ei uskota.
"Mukaan otettaisiin ihmisiä, jotka ovat "ilmeisen pitkäaikaisesti vain varsin rajoitetusti kykeneviä tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä" ja tämä johtuu sairaudesta, viasta tai vammasta tai henkilö on ollut työtön vähintään kaksi vuotta 28 kuukauden aikana.
Lisäksi toiminnan piiriin otettaisiin henkilöitä joille on myönnetty pysyvä osatyökyvyttömyys- tai työkyvyttömyyseläke."
No, jos minä joskus olisin saanut työkyvyttömyyseläkkeen, en varmasti menisi töihin yhtään mihinkään!
Viime vuoden syyskuussa julkaistiin Valtioneuvoston raportti Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä?, jonka löysin vasta nyt.
"Monesti palveluissa ihmiset kohdataan ja heille ehdotetaan uusia palveluja tai etenemistä tiettyjen ennakko-oletusten mukaan. Jos yksilöllistä tilannetta ja siten yksilöllisiä palvelutarpeita ei selvitetä, tarjottavat palvelut tai ehdotettu eteneminen eivät tunnu ihmisen mielestä sopivilta.
Haastatteluissa yksi yleisimmistä teemoista oli keskustelu ihmisen koetusta työkyvystä ja ennen kaikkea oman koetun työkyvyn ja asiantuntijoiden arvioiden ristiriidasta. Jokaisessa haastattelussa ihmiset toivat esiin kokemuksia, joissa he itse arvioivat olevansa vain osittain työkykyisiä, mutta heidän mielestään asiantuntijoiden viesti oli, että heidän työkyvyssään ei ole vikaa.
Osatyökykyisen ihmisen näkökulmasta asiat eivät etene ollenkaan, jos eri ammattilaisilla on erilainen näkemys ihmisen työkyvystä. Monimutkaisemmissa tapauksissa ihminen saattoi joutua käymään useissa tutkimuksissa eri alojen erikoislääkäreillä ilman, että tilanteeseen saatiin selvyyttä. Käyminen eri asiantuntijoiden vastaanotoilla ja tutkimus- ja kuntoutusjaksoilla toisensa perään ilman selvää lopputulosta alkaa jossain vaiheessa turhauttaa, jos tilanteeseen ei näy ratkaisua lyhyellä tai pitkälläkään aikavälillä."
Raportin otsikossakin se jo mainitaan: Elämää työ edellä, eli työ on tärkeämpää kuin elämä; jos jaksat tehdä työtä, mutta et mitään muuta sen jälkeen, niin silti täytyy tehdä työtä. Eikä palkastakaan ole väliä; kuntouttavat työtoiminnat ja toistuvat työkokeilut riittävät tässä yhteydessä työksi.
"Käyminen eri asiantuntijoiden vastaanotoilla ja tutkimus- ja kuntoutusjaksoilla toisensa perään ilman selvää lopputulosta alkaa jossain vaiheessa turhauttaa, jos tilanteeseen ei näy ratkaisua lyhyellä tai pitkälläkään aikavälillä." Tämä on niiiin totta. Itse en enää jaksa edes laskea, kuinka mones kierros erilaisilla erikoislääkäreillä ja muilla jaksoilla työkykyni selvittämiseksi on menossa. Eikä mitään loppuratkaisua näkyvissä tälläkään kertaa.
Raportti on luettavissa osoitteessa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162412.
Joskus viime vuonna liityin Facebook-ryhmään nimeltä Aivokasvain-potilasverkosto. Ryhmä järjesti 19.2. webinaarin, jossa neurologian erikoislääkäri Merja Kallio kertoi aivokasvainten vaikutuksesta (joka usein riippuu niiden sijannista) ja vastaili kysymyksiin. Minä kysyin, kuka/mikä taho todentaisi leikkausten ja sädehoidon aiheuttaman väsymyksen ja uupumuksen, ja näiden vaikutuksen työkykyyn. Muillakin osallistujilla oli samantapaisia kysymyksi.
LT Merja Kallio totesi, että tämä on ongelma. Vaikka magneettikuvissa näyttäisi, että kasvain on saatu pois, niin leikkauksessa on kuitenkin katkottu neuroverkkoja. LT Kallio oli myös sitä mieltä, että minullekin vaikka kuinka monta kertaa tehtyä BDI-kyselyä ei saisi tehdä fyysisesti sairaalle, koska se lähes väistämättä antaa tulokseksi masennuksen. Minäkin olen yrittänyt monessa paikassa selittää, että jos on koulukiusattu, pitkäaikaistyötön, köyhä ja turhautunut, koska fyysisiä sairauksia ei haluta tutkia, niin kyllä aivan varmasti BDI-kyselyn tulos on "masentunut", vaikka mistään oikeasta masennuksesta ei ole lainkaan kyse.
Helmikuussa päädyin osana väsymystyöryhmän selvittelyä Toiminnallisuuden arviointi -ryhmään. Ryhmä järjestetään jostain syystä Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatrian poliklinikalla, mutta, no niinkuin olen sanonut, en kieltäydy muusta kuin masennuslääkkkeistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta.
Ryhmässä oli myös muita, joiden ongelmat näyttätyivät enemmänkin fyysisinä kuin psyykkisinä (selviä reumaoireita, yliliikkuvia nikamia yms.), mutta ilmeisesti hekään eivät ole saaneet työkyvyttömyyseläkettä vaan joutuneet samankaltaiseen pyöritykseen kuin minä.
Tämä on helmikuun työttömyyskatsaus, mutta nyt on jo takana kaksi viikko maaliskuuta, eli kaksi viikkoa työllisyyden kuntakokeilua minunkin osaltani. Ei mitään tiedotusta vieläkään.
