Teatterissa: Kalenteritytöt

Nyt kun kesäteatterin harjoitukset, lavastesuunnittelu ja tarpeistonetsintä ovat jo hyvässä vauhdissa ja ensi syksynkin näytelmä ja pääosanesittäjät jo päätetty, täytyy kai vihdoinkin kirjoittaa myös viime syksyn näytelmästä, eli:

Syksyllä 2023 Teatteri Päivölä esitti näytelmän Kalenteritytöt, joka on tositapahtumiin perustuva tarina keski-ikäisistä englantilaisnaisista, jotka päättävät tehdä "tyttökalenterin" kerätäkseen rahaa ostaakseen uuden sohvan sairaalan odotushuoneeseen (jossa kaksi heistä vietti paljon aikaa toisen naisen aviomiehen sairastaessa leukemiaa). Tarinasta on tehty v. 2003 elokuva , joka on esitetty joskus TV:ssä ja on ainakin ollut nähtävissä Disney+ -suoratoistopalvelussa.

Näytelmän ohjasi Tiina Alapaattikoski, ja minä ja Heidi osallistuttiin lavasteiden tekoon ja tarpeiston hankintaan, jota tarvittiinkin todella paljon. Isoin ongelma oli auringonkukkien hankinta tai valmistus; jos olisi ollut tiedossa jo keväällä (kun oli ensimmäinen palaveri näytelmän tienoilta), että kukat ovat lavastustiimin vastuulla, niin olisimme voineet tilata tekoauringonkukkia Kiinasta, mutta kun asia selvisi, oli liian myöhäistä. Lopulta päädyttiin maalattuihin kertakäyttölautasiin, jotka eivät aiheuttaneet katsomossa mitään "wau-efektiä". 

Ylhäällä alun lavasteet, alarivissä auringonkukat,"aito" Tescon kassi
ja pesuainepaketti sekä kuva käsiohjelmasta.

Niin kuin jo kerroin, tarpeistoa tarvittiin siis todella paljon; osa löytyi kierrätyskeskuksesta, osa Maurin varastosta, osa oli näyttelijöiden omia. Sulkapallosetin ostin kaupasta, ja sekin oli turhan kallis; jos olisin ostanut sen jo kesällä, Puuilosta olisi saanut viidellä eurolla, mutta kun odotin varmistusta, tarvitaanko sitä, niin Puuilossa oli "kesäjutut" jo laitettu varastoon ja kuulemma niin syvälle, ettei niitä alettu sieltä kaivelemaan. Ostin sitten Prismasta kolminkertaiseen hintaan!

Näytelmän idea, keski-ikäisten naisten "tyttökalenteri" eli naisia lähes alastomina ei ehkä saunakulttuurin Suomessa ole niin radikaali kuin puritaanisessa Englannissa; eräskin roolihahmo sanoo, ettei edes hänen aviomiehensä ole nänyt häntä alasti(?). Ja näytelmä kuitenkin sijoittuu 1990-luvulle, ei mihinkään viktoriaaniseen aikaan.

Olihan tämä melko hauska. Esityskaudella oli muutama sairastuminen, mutta ohjaaja paikkasi hyvin, vaikka olikin ehkä hieman liian nuori keski-ikäisten rooleihin. Ensi-ilta oli jo lokakuussa, ja marraskuussa oli valitettava tauko: eräs toinen teatteri oli varannut marraskuun, mutta peruikin sitten. Mutta Kalenterityttöjen mainokset oli jo silloin painettu, joten esitykset jatkuivat vasta joulukuussa.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 3/2023

Teatterihommissa oli taukoa koko marraskuu ja päätin varata pariksi viikoksi kirpparipöydän tuon tauon ajalle. Tavaraa oli kyllä pöytä täynnä, mutta tuotto ei ollut kummoinenkaan; ehkä toiseksi huonoin Femmatorilla. Tosin hinnoittelin tavaraa tosi väsyneenä ja unohdin paljon esim. joulukoristeita, jotka olisivat ehkä menneet kaupaksi.

Kirpparilöytöjä elokuu - joulukuu 2023

• Yksisarvispehmo
• Pallolumiukkopehmo
• Seepralompakko
• Kivi-metallijoutsen
• Kirjavat toppakintaat
• Desigual Mini Polynesia -laukku
• Crocs-saappaat (Mallinimeä en löydä mistään, muistaisin, että nämä ovat ne, joita etsin noin vuonna 2012, mutta silloin olivat loppuunmyydyt joka paikasta, mutta ne olivatkin Crocs Claire -saappaat)

Teatterissa: The Addams Family

No nyt on aika erikoinen blogikirjoitus; kävimme nimittäin Heidin kanssa katsomassa tämän Kotkan kaupunginteatterin musikaalin jo 4. maaliskuuta viime vuonna eli yli 10 kuukautta sitten. Välillä olin muistavinani, että olen tästä jo kirjoittanut, mutta sitten huomasin, etten olekaan.

En ole aivan varma, milloin kuulin tai näin ensimmäisen kerran, että tätä musikaalia esitetään Kotkassa. Suomen kantaesityshän oli Tampereen Työväen Teatterissa 4.10.2013. Musikaalia on esitetty myös Oulussa, Jyväskylässä ja Seinäjoella, ja tietysti alkuperäinen versio Broadwaylla vuonna 2010.

Addamsin perhe on alunperin sarjakuvapiirtäjä Charles Addamsin luomus, joka ilmestyi The New Yorker -lehdessä vuosina 1938 - 1988. Perheeseen kuuluu isä Gomez, äiti Morticia, lapset Wednesday ja Pugsley (joiden ikäjärjestys vaihtelee eri sarjoissa ja elokuvissa) sekä Fester-setä, Isoäiti ja hovimestari Lurch (Lurkki). Ja välillä myös The Thing (Käsi).

Perheestä on tehty kahden kauden mittainen televisiosarja (1964 - 1966) TV-elokuva Halloween with the New Addams Family (1977), animaatiosarja kahdesti (1973 sekä 1992 - 1993, TV-sarja The New Addams Family (1998 -1999) sekä vuonna 2022 eräänlainen spin-off sarja Wednesday, joka kertoo perheen tyttären opiskelusta Nevermoren sisäoppilaitoksessa.

Näyteltyjä elokuvia: The Addams Family - Perhe Addams (1991), Addams Family Values (1993), Addams Family Reunion - Sukukokous (1998) sekä animaatioelokuvia: The Addams Family (2019) ja The Addams Family 2 (2021).

Mutta sitten tähän nähtyy musikaaliin. Wednesday on rakastunut ja menossa naimisiin, ja hän haluaa esitellä sulhasen vanhemmat perheelleen. Seuraa päivällinen, joka päättyy kaaokseen ja lopulta myrskyyn, joka pakottaa kaikki jäämään Addamsien kartanoon yöksi. Ja seuraavana päivänä asiat tietysti selviävät ja kaikki on taas hyvin.

Musikaalissa oli hauskoja kohtia ja oli ihan hyvä tuntea Addamsin perheen "taustoja" ymmärtääkseen niitä. Hauskoja olivat myös Addamsin perheen jo kuolleet esi-isät, jotka kuitenkin välillä tulivat elävien maailmaan. Oli esi-isä (tai -äiti) kivikautisissa vaatteissa; joku parrakas heppu Kolumbuksen ajoilta; ilmeisesti alttarille jätetty nainen edelleen morsiuspuku yllään; lentoemäntä pölyisessä puvussa, joka jostain syystä toi mieleeni New Yorkin kaksoistornien tuhon syyskuussa 2001 ( en tiedä, oliko tämä tarkoituksellista vai vain minun mielikuvitustani).

Ihan kaikkea en enää muísta, ja tätä musikaalia on turha suositella kenellekään, koska sen esitykset ovat päättyneet ajat sitten.

Kotkan kaupunginteatterille aioin laittaa palautetta siitä, että yhtä aikaa tämän musikaalin väliajan kanssa Naapurinäyttämöllä oli alkamassa joku lastennäytelmä, ja teatterin muutenkin pieni eteisaula ja narikka oli aivan tukossa lapsiperheistä rattaineen ja väliajalla vessaan jonottavista musikaalikatsojista. Tämä olisi kannattanut ottaa huomioon ohjelmiston suunnittelussa ja erityisti näytelmien aloitusajoissa.