keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Teatterissa: Vaarallisia suhteita

Nyt sitten saatiin tämäkin esitettyä. Jo keväällä oli tarkoitus, lavasteet olivat valmiina, näyttelijät olivat harjoitelleet...sitten vain muutama päivä ennen ensi-iltaa 12.3. hallitus kielsi koronan vuoksi kaikki teatteriesitykset ja muut yleisötilaisuudet. Joten kaikki pakettiin odottamaan uutta yritystä...joka siis oli nyt marraskuussa ja tälläkin kertaa jäi vain kolmeen esitykseen, kun taas kiellettiin kaikki yli 20 hengen kokoontumiset HUSin alueella...

Näytelmä oli siis Christopher Hamptonin sovitus ranskalaisen Choderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistusta kirjeromaanista Les liaisons dangereuses. Elokuvia tarinasta on tehty ainakin nimillä Vaarallisia suhteita (Ranska, 1959), Valheet ja viettelijät (1988), Valmont (1989), Julmia aikeita (1999) ja Vaarallisia suhteita (Etelä-Korea, 2003). Näyttämösovituksia on tehty useita sekä ainakin kolme oopperaa ja muutama baletti.

Juonipaljastuksia en nyt jaksa sen enempää kirjoittaa, valheita ja viettelyksiä niinkuin yhden elokuvan nimessäkin. Näyttelijöiksi oli saatu tällä kertaa vain naisia, joista kaksi esitti miesroolin, ja yhdellä nuorella naisella oli kaksoisrooli sekä miehenä että naisena, jotka jopa seurustelivat toistensa kanssa! Yhdessäkään kohtauksessa eivät tietenkään olleet yhtä aikaa näyttämöllä.

Puvustus ja maskeeraus olivat upeita, samoin lavastus. Musiikki oli juuri tätä näytelmää varten sävelletty; paikoin oikein hyvin sopivaa, välillä tuntui olevan vähän irrallaan näytelmästä. Näyttelijät olivat tehneet valtavan työn harjoitellessaan melko pitkiä ja koukeroisia vuorosanoja; en ihmetellyt, että osaa heistä harmitti todella kovasti kahden viimeisen esityksen peruuntuminen.

Jos koronatilanne mahdollistaa, näytelmää olisi tarkoitus esittää vielä muutama kerta, ehkä tammi-helmikuussa. Silloin voin suositella, en nyt tällä kertaa enää, koska näytöksiä ei vain ole.


perjantai 13. marraskuuta 2020

Työttömyyskatsaus 10/2020


Suuri osa Suomen työttömistä ei enää edes yritä työllistyä, sanoo OECD:n selvitys – ”He ovat tavallaan luovuttaneet”

Näin otsikoi Helsingin Sanomat juttunsa työttömyydestä ja työttömistä 8.10.2020. Juttu jatkui:

"Suurimmat työllistymisen esteet Suomessa ovat terveysongelmat ja sopivien työmahdollisuuksien puute. Näin arvioidaan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n torstaina julkistetussa selvityksessä. Selvityksen tilasivat sosiaali- ja terveysministeriö ja Kela.

Sen sijaan liian anteliaat sosiaalietuudet eivät selvityksen mukaan lukeudu suurimpiin työllistymisen esteisiin.

”Liian anteliaat työttömyystuet nousevat säännöllisesti julkisessa keskustelussa keskeiseksi huoleksi, mutta tukien suuruus näyttää olevan muita työllistymisen esteitä harvinaisempi”, selvityksessä sanotaan."

Otsikossa yritetään jälleen antaa kuva laiskoista työttömistä, jotka eivät edes etsi töitä, mutta jutussa kuitenkin todetaan "liian suurien" tukien olevan muita työllistymisen esteitä harvinaisempi. Tämä olisi ennemminkin pitänyt nostaa otsikkoon.

Samana päivänä samasta OECD:n raportista kertoi myös Ilta-Sanomat:

"Raportissa käytettiin työttömyyden kasvot -menetelmää, jossa tunnistetaan tukea tarvitsevat ryhmät sen perusteella, millaisia työllistymisesteitä ne kokevat. Suomalaiset työtä vailla olevat jaettiin tällä perusteella kahdeksaan ryhmään:

1. Maaseudulla asuvat työnhausta luopuneet (26 prosenttia kohderyhmästä)

2. Epävakaissa tai satunnaisissa töissä olevat (20 prosenttia)

3. Varhain eläköityneet osaajat (12 prosenttia)

4. Urbaanit työnhakijat, joilla on terveysrajoitteita (11 prosenttia)

5. Lapsia kotona hoitavat (10 prosenttia)

6. Nuoret, joilla on heikko ammattitaito (9 prosenttia)

7. Parhaassa työiässä olevat, joilla on terveysongelmia ja vähän työtilaisuuksia (8 prosenttia)

8. Ne, joilla on muita merkittäviä tulonlähteitä kuin ansiotyö (4 prosenttia)

Itseni tunnistan kuuluvan ryhmään 7, jossa lisämääritelmiä olivat keski-ikä 51, 81 prosentilla on vakavia terveysrajoitteita, lähes puolet alimmassa tuloviidenneksessä.

"Tässä ryhmässä yli kolmannes hakee aktiivisesti töitä, mutta ei onnistu sitä saamaan. Lähes kaikki ryhmässä olivat kokeneet työnhakunsa epäonnistuvan. Tässä joukossa keskimääräinen työttömyyden kesto oli kaikista pisin."

Terveysongelmien vaikutusta työllistymiseen on vähitellen alettu tunnistamaan; tähän asti kun työttömien on enimmäkseen ajateltu valehtelevan ja teeskentelevän sairauksia ja työkyvyttömyyttä.

"Sosiaali- ja terveysministeriö on nyt myöntänyt valtionavustuksina 17 miljoonaa euroa osatyökykyisten henkilöiden työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujen kehittämiseen. Avustusta saa 22 alueellista hanketta eri puolilta Suomea.

Asiasta kertoneen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen mukaan hankkeissa tuodaan työkyvyn tuen palvelut osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten toimintaa ja lisätään tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä kaikkein vaikeimmin työllistyvien henkilöiden avuksi.

Hän viittaa aiemmin lokakuussa julkaistuun OECD:n raporttiin , jonka mukaan suurimmat työllistymisen esteet Suomessa ovat terveysongelmat ja sopivien työmahdollisuuksien puute.

"SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas arvioi lokakuun alun haastattelussa , että pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ja toistuvasti työttömien määrä oli ennen koronakriisiä noin 300 000 henkilöä.

– Jos sen koko potentiaalin saisi töihin ja työmarkkinoille, niin kaikki työllisyysastetavoitteet toteutuisivat. Mutta jos ajatellaan realistisesti, että heistä kolmasosakin työllistyisi pysyvästi seuraavan kolmen vuoden aikana, niin se tekisi työllisyysasteeseen kolme prosenttiyksikköä." (Kansan Uutiset 26.10.2020)

Näiden 30 vuoden aikana, kun minäkin olen ollut työ(ttömyys)markkinoiden käytettävänä, vuoroin on oltu huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vuoroin osatyökykyisten työllisyydestä, mutta mitään ratkaisua ei ole kumpaakaan löytynyt. Miksi ihmeessä työnantaja ottaisi töihin nuoren kokemattoman tai vanhemman mutta osatyökykyisen, kun parhaassa työiässä olevia täysin terveitä ja työkykyisiäkin on tarjolla pilvin pimein?

No, se viime kuussa mainitsemani uniapneatutkimuskin sitten tehtiin, tulos: ei uniapneaa. Muuten lokakuu menikin osaltani lähiomaisen kuoleman vuoksi aikalailla sumussa, enkä kovin paljon tähän postaukseenkaan jaksanut keskittyä.