Margaret Atwood: Noidan sikiö

Noidan sikiö (Hag-seed, The Tempest Revisited, 2016, suomeksi 2019) on Margaret Atwoodin Testamentit-kirjaa edeltävä teos, siis tällä hetkellä toiseksi viimeinen. Se on osa Hogarth Shakespeare -projektia, Hogarth Press -kustantamon tukemaa ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli kirjoittaa uudelleen William Shakespearen tunnetuinpia näytelmiä. Teoksia on julkaistu seitsemän ja ne kaikki on myös suomennettu (ja löytyvät ainakin Ratamo-kirjastoista).

Felix Phillips on ollut vuosia kuvitteellisen kanadalaiskaupungin Makeshiwegin teatterifestivaalin taiteellinen johtaja. Muutamia vuosia aiemmin hänen vaimonsa on kuollut synnytykseen ja tytär Miranda kolmevuotiaana aivokalvontulehdukseen, ja kun teatterifestivaalin talousjohtaja Anthony (Tony) Price sitten antaa Felixille potkut juuri ennen Myrskyn ensi-iltaa, tämä vetäytyy katkeroituneena syrjäiseen ja rähjäiseen mökkiin maaseudulla.

Jonkin ajan kuluttua Felix huomaa lehdessä ilmoituksen, jossa etsitään kirjallisten taitojen opettajaa läheiseen Fletcherin vankilaan; Felix hakee paikkaa, saa sen ja saa vankilan johdon vakuutettua, että paras tapa opettaa vangeille kirjallisia taitoja on laittaa heidät harjoittelemaan ja esittämään näytelmiä, ja nimenomaan Shakespearen näytelmiä.

Kahdentoista vuoden kuluttua Felix kuulee, että hänelle potkut antanut Tony (nyt kulttuuriministeri) ja oikeusministeri Sal O´Nally ovat tulossa vankilaan katsomaan näytelmää ja toteamaan, että tällainen näytelmien harjoitteleminen ja esittäminen on turhaa rahan haaskausta. Felix päättää valita näytelmäksi Myrskyn.

Vankilanäytelmät on toteutettu aiemminkin niin, että ne on kuvattu kohtauksittain ja editoitu ennemminkin elokuvaksi kuin näytelmäksi, joka on sitten esitetty vangeille ja vankilan henkilökunnalle. Näin nytkin. Kun Tony, Sal ja pari muuta vierasta tulevat vankilaan katsomaan näytelmää, heidät ohjataan eri huoneeseen kuin muut katsojat, ja seuraavat tapahtumat todennäköisesti jäljittelevät alkuperäistä Myrskyä. Koska en sitä ole nähnyt, enkä oikein ymmärtänyt sen juonta kirjan pohjalta enkä muutaman YouTubesta(* katsomani lyhennelmänkään perusteella, niin jätän sen kertomatta. 

Jos kirjasta joskus tehtäisiin elokuva, se varmasti selkeyttäisi asiaa, mutta sen suuntaisia suunnitelmia ei taida olla. Kirja ei kuitenkaan ollut huono, sen jaksoi lukea hyvin. Ja harvinaista Atwoodia; kirja ei sijoittunut historiaan eikä epämääräiseen tulevaisuusdystopiaan kuten useimmat muut hänen teoksensa.

*)Hakusanoilla "the tempest shakespeare" YouTubesta löytyy vaikka kuinka monta osumaa: on animaatioita, näytelmiä, elokuvia, äänikirjoja...ehkä selkein, jonka löysin, on 25-minuuttinen animaatio [Shakespeare: The Animated Tales] The Tempest (https://www.youtube.com/watch?v=kAZKIpWGN_Q).

Työttömyyskatsaus 2/2022

Sosiaali- ja terveysministerin mielestä taloudellisia kannustimia suurempi este työllistymiselle ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työkyvyn ongelmat (Helsingin Sanomat 12.2.2022)

”Meillä on pitkäaikaistyöttömyys ollut pitkään korkealla tasolla. Pitäisi mennä katsomaan, mitkä ovat yksilötasolla niitä todellisia työllistymisen esteitä. Syitä on toki monia, mutta siellä korostuu työkykyyn liittyvät ongelmat. Ja toki siellä näkyy myös ulosotossa olevien ja ylivelkaantuneiden kannustinongelmat. Ne eivät ratkea työttömyysturvan leikkauksilla.”

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen (vas.) viittaa esimerkiksi taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n näkemykseen, jonka mukaan sosiaalietuuksien tason sijaan keskeisiä syitä työttömyyteen Suomessa ovat työttömien terveysongelmat – erityisesti mielenterveyden ongelmat – ja sopivien työmahdollisuuksien puute. Sarkkinen ei silti kiistä, että taloudelliset kannustimetkin voivat vaikuttaa työllistymiseen.

”Mutta niin kauan kun meillä on hyvinvointivaltio ja sosiaaliturvajärjestelmä, niin aina on jonkinlaisia kannustinloukkuja jossain kohdin. Siksi meidän pitäisi minusta keskittyä muuhunkin kuin vain tähän yhteen asiaan, joka ei välttämättä ole edes merkittävin osa työllisyyspolitiikkaa.”

Työllistymiseen vaikuttaa eniten työpaikkojen puute. Piste. Ja ainakin minun ja ehkä monen muunkin kohdalla tunnustamattomat terveysongelmat; minun väsymykseni halutaan toistuvasti diagnosoida masennukseksi, mutta koska kieltäydyn syömästä masennuslääkkeitä, mitään työkykyongelmaa ei ole!

Hämeen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija Tuovi Hakola on tehnyt (ilmeisesti hyväksytyn) opinnäytetyön kuntouttavasta työtoiminnasta. Eniten ja ensimmäiseksi minua todella ihmetyttää, että HAMK on hyväksynyt opinnäytetyöksi tekeleen, jossa on haastateltu vain viittä henkilöä. Viittä! Hämeenlinna ei kuitenkaan ole ihan mikään pikkukaupunki, ja aivan varmasti siellä on kuntouttavassa työtoiminnassakin moninkertainen määrä työttämiä.

Kohdassa 3.3. Aineistonhankinta lukee mm. "ennen haastatteluita opinnäytetyön tekijä lähetti yhteistyöhenkilölle saatekirjeen". Ja kukahan tämä yhteistyöhenkilö mahtoi olla, sitä ei mainita. Todennäköisesti joku kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja, joka tiesi jo valmiiksi, kuka suhtautuu kuntouttavaan positiivisesti ja kuka negatiivisesti, ja ehdotti haastatteluun vain näitä positiivia. Entäs se yksi, joka ensin suostui, mutta keskeytti sitten osallistumisensa tutkimukseen? Oliko hänellä mahdollisesti vääriä mielipiteitä ja painostiko joku hänet keskeyttämään? Ainakin Vammalan Työteekissä tämä olisi ollut täysin mahdollista, mitään negatiivista ei olisi ollut hyväksyttävää kertoa ulkopuolisille.

"Jokainen kuntouttavan työtoiminnan asiakas koki kuntouttavan työtoiminnan oikeaksi paikaksi itselleen, vaikka asiakkaat hakeutuivat jokainen eri tahoiltaan" ja "asiakkaiden kokemukset kuntouttavasta työtoiminnasta olivat pääasiassa positiivisia ja rakentavia, lukuun ottamatta muutamaa negatiivista kokemusta".

Positiivisia kokemuksia korostetaan, negatiivisten mainitaan liittyvän ympäristön rakenteisiin ja työvälineisiin, sekä tiloihin, joiden koettiin olevan ahtaat ja epäkäytännölliset ryhmätoimintoihin.

Hämmästyttävän paljon puhutaan "ryhmistä", "ryhmäytymisestä" ja mainitaan myös "isot retket" (s.20), joten ainakin minusta tuntuu, etteivät nämä haastateltavat ole lainkaan olleet sellaisessa kuntouttavassa työtoiminnassa kuin minä ja tuhannet muut, siis jossain työpajalla, jossa pakotetaan tekemään alihankitöitä yrityksille ja käsitöitä myytäväksi, vaan jossain keskustelukerhossa. Ja mistään ryhmäytymisestä olisi ainakin Työteekin tapauksessa turha puhua; yksi ohjaaja jopa kielsi keskustelun, koska se hidasti liikaa "työtä".

Myöhemmin löytyi myös toinen opinnnäytetyö, jossa oli käytetty vain viittä haastateltavaa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta vuodelta 2020, ViaDia Mikkelin tilaustyö.

Toisin kuin HAMKin opinnäytetyössä, joka esitteli kuntouttavan työtoiminnan vain positiivisessa valossa, tässä sentään kerrottiin rehellisesti, kuinka "81 % kunnista ilmoitti yleisimmäksi vaihtoehdoksi asiakkaan siirtymisen uudelle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle ja vain 3 % työllistyi". Ja todettiin myös, että "haasteena on usein asiakkaalle sopivan työpaikan löytyminen kuntouttavan työtoiminnan jälkeen, näin ollen saavutetut kuntoutumistulokset voidaan menettää nopeasti." Nauraisin, ellei tämä oikeasti olisi todella surullista.

"Kaikki haastateltavat kokivat kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisen mielekkäänä." Paitsi yksi, joka "koki ilmapiirin huonoksi ja kuvasi ViaDialla olevan pieniä ryhmittymiä ja selän takana puhumista". Mahdollista on, että mielekkäänä pitämiseen vaikutti se, että ViaDiasta sai ilmaiseksi ruokaa, jopa kotiinvietäväksi. Näinhän ei ole kaikissa paikoissa, Työteekissä ei saanut mitään ilmaiseksi, kahvista täytyi maksaa ja jos halusi maitoa kahviin, se maksoi ainakin tuplasti. Sokeria ei saanut rahallakaan; jos sitä halusi, se piti itse tuoda.

Työllisyyden kuntakokeilun helmikuun uutiskirjeessä kiinnitti huomiota seuraava kohta:

"Etsitkö työtä? Oletko 55-64 vuotias ja aloittanut juuri työn tai ollut pitkään jo työttömänä?

Työsuhteen ajaksi voit saada valmentajan, joka auttaa ja tukee työssä. Valmennus sisältää 15 tapaamista työpaikalla. Valmennus kestää 4-6 kuukautta. Valmennus toteutetaan osana Kelan 55-64 –vuotiaiden työttömien kuntoutuksen kehittämisprojektia. Valmentajina toimivat Eezy Työllisyyspalvelut sekä KK-Verve Oy."

Siis jos 55-64 -vuotias on löytänyt työpaikan ja aloittanut siellä, hän voisi saada valmentajan, joka kävisi siellä työpaikalla 15 kertaa? Miksi ihmeessä? En minä ainakaan mitään valmentajaa tarvisisi, jos olisin saanut työpaikan.

25.2.2022 sitten lopultakin väsymystyöryhmään osallistunut lääkäri soitti. Mitään muuta ei selvinnyt, mutta lähettävät Kelaan B-lausunnon kuntoutushakemusta varten (TULES-kuntoutus), ja samalla lausunnolla voisin hakea Kelan työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen ja sitä kautta työkokeiluun.

Nämähän ovat molemmat ehdollisia; haen kyllä molempiin, mutta Kela päättää, hyväksyykö hakemukseni vai ei. En edes tiedä, kauanko hakemusten käsittely kestää, joka tapauksessa menee reilusti yli 2 kk, ennen kuin pääsisin siihen TEAK-kuntoutukseen, ja vielä ties kuinka kauan, ennen kuin työkokeilupaikka löytyisi. Lääkäri ei lainkaan ottanut huomioon sitä, että mitä teen sitten, jos hakemukset hylätään.

Mainitsin kyllä lääkärille toukokuun alussa voimaantulevasta pohjoismaisen työnhaun mallista, mutta hän ei ilmeisesti ollut siitä ikinä kuullutkaan. Sairauslomastakin kysyin, mutta siihen ei ollut kuulemma sopivaa diagnoosia; ehdottomasti kieltäydyn hakemasta mitään etuutta masennusdiagnoosilla.

Tuon perjantaisen puhelun jälkeen en kyllä pystynyt viikonloppuna keskittymään mihinkään. Yritän sopeutua ajatukseen, että en koskaan pääse eläkkeelle. En ainakaan työkyvyttömyyseläkkeelle, koska jo sen hakeminen edellyttäisi 300 päivän sairauspäivärahajaksoa. Eli seuraavat 13 ja ½ vuotta kituuttamista työmarkkinatuella, jos edes sen saisin.

Lytton Strachey: Kuningatar Viktoria

No jopas oli elämäkerta; täysin erilainen kuin yksikään aiemmin lukemani. Kirjoittaja, englantilainen Giles Lytton Strachey (1880 - 1932), tunnetaankin "eritoten uudenlaisen elämäkerran kehittäjänä, missä psykologinen tulkinta ja sympattinen suhtautuminen yhdistyvät huumoriin" (Wikipedia). Lisäksi kirja on kirjoitettu jo vuonna 1921, eli yli sata vuotta sitten, joten silläkin lienee vaikutusta (toistaiseksi vanhin lukemani elämäkerta on ollut Joan Haslipin vuonna 1965 kirjoittama kirja Itävallan keisarinna Elisabethista). Ilmeistä on myös, että Stracheyn kehittämä "uudenlainen elämäkerta" ei kovin kauan ollutkaan enää uudenlaista...

Kirjassa minua häiritsi jonkin verran se, että henkilöistä käytettiin vain arvonimiä (herttua, paroni jne...)

"Pian sen jälkeen kuningatar sai kestää ensimmäisen kerran kokemuksen, jonka läheisen henkilön kuolema tuottaa. Kentin herttuatar sairastui vakavasti alkuvuodesta 1861 ja kuoli maaliskuussa. Tuo tapaus vaikutti Viktoriaan järkyttävästi." 

Lukijan täytyy joko muistaa tai lukea vielä jonkin verran eteenpäin, että selviää Kentin herttuattaren olleen Viktorian äiti. Myöskään lapsia ei juurikaan mainita. Viktorialla ja hänen prinssipuolisollaan Albertilla oli kuitenkin 9 lasta; näistä taidettiin mainita vain neljä: lapsista ensimmäinen, äitinsä mukaan nimetty Victoria, kruununprinssi Edward (Bertie), prinssi Arthur ja nuorimmainen, prinsessa Beatrice. Viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä, jätetään mainitsematta.

Yle esitti pari vuotta sitten kolmiosaisen dokumenttisarjan Kuningatar Viktorian lapset (Queen Victoria And Her Nine Children, 2018). Kun Viktorian puoliso Albert kuoli vuonna 1861, vanhin lapsista oli 21-vuotias ja nuorin vasta 4. Tämän jälkeen kuningatar joutui kasvattamaan lapsensa yksin (ja tietysti lukuisten lastenhoitajien ja kotiopettajien kanssa). Äärimmäinen suru puolison kuoleman vuoksi teki kuitenkin Viktorian kyvyttömäksi toimimaan äitinä ja epävarmuuttaan hän heittäytyi hallitsevaksi. Viktorian halu rajoittaa lasten elämää muodostui pakkomielteeksi. 

Hän ei esimerkiksi olisi halunnut antaa nuorimpien tyttäriensä mennä naimisiin (kaikki kuitenkin lopulta menivät). Hänen vanhin vanhin lapsensa, prinsessa Victoria meni 1858 naimisiin Saksan keisarin pojan kanssa, eli appiukon kuoleman jälkeen hänestä tulisi Saksan keisarinna. Tuohon aikaan oli oletus, että keisarikunta on suurempi ja mahtavampi kuin kuningaskunta, joten keisari ja keisarinna ovat myös mahtavampia kuin kuningas ja kuningatar. Ainakin osittain tämän vuoksi kuningatar Viktoria halusi tulla julistetuksi Britannian siirtomaan Intian keisarinnaksi, koska oli kateellinen omalle tyttärelleen. Prinsessa Victoria tosin ehti olla keisarinna vain noin kolme kuukautta; hänen miehensä Fredrik III oli vakavasti sairas jo noustessaan Saksan keisarin valtaistuimelle maaliskuussa 1888 ja kuoli jo 99 päivän kuluttua.

Näistä(kään) Strachey ei mainitse kirjassaan mitään. Jonkin verran on otteita Viktorian päiväkirjoista; otteista selviää mm. se, miten hän lähes teinitytön tapaan ihaili miestään Albertia ja antoi tämän huolehtia aina vain useammasta asiasta, ja miten järkyttynyt hän oli Albertin kuolemasta. Miehensä kuoleman jälkeen Viktoria pukeutui loppuelämänsä (40 vuotta!) mustaan surupukuun ja vetäytyi lähes täysin julkisuudesta.

No, tämä kirja oli minulle eräänlainen "satunnaisotanta", kävin palauttamassa edellisen kirjan, kiersin nopeasti Riihimäen kirjaston väistötilan ja tämä osui silmääni palautetuissa tietokirjoissa, joten lainasin tämän. Ei kovin hyvä ja välillä melko sekava, ensimmäisessä osassa myös suhteettoman paljon prinssi Albertista.

Kirja on luettavissa ilmaiseksi englannin kielellä Project Gutenbergissä (gutenberg.org).