Maaliskuu 2020 muistetaan varmaan aina koronakriisistä; lähes kaikki paikat suljettiin ja tapahtumat peruttiin määrittelemättömäksi ajaksi. Oli sentään muutama koronaan liittymätön uutinen.
Jo viime vuonna julkaistu
Heikki Huilajan väitöstutkimus
"Rekrytoinnin sosiaalinen järjestys – tutkimus työhön sopivuuden neuvottelukontekstista" (Lapin yliopisto) osui silmiini vasta nyt.
"Julkisessa puheessa rekrytointi näyttäytyy kuitenkin varsin yksioikoisesti valintatilanteena, jossa työnantaja seuloo itselleen sopivan työntekijän monien paikkaa hakeneiden joukosta. Lisäksi ongelmat rekrytoinnissa määrittyvät kovin kapeasti työn vaatimusten ja työnhakijoiden osaamisen kohtaamattomuudeksi."
Jos väitetään, että hyvät tyypit saavat aina töitä, työtön ei voi koskaan olla hyvä tyyppi. Tällainen puhe vahvistaa yleistä mielikuvaa työttömästä tietynlaisena toimijana ja työttömyyden syistä työtä hakevan ominaisuuksista johtuvana."
Tämä "työtön ei voi koskaan olla hyvä tyyppi" -ajatus on erittäin hyvin iskostettu työnantajien päähän. Pienikin aukko CV:ssä on musta aukko työttömän elämässä.
Yle julkaisi
9.3.2020 dokumentin
Unelma työstä ja siihen liittyvän
jutun:
"2010-luvun alussa TE-toimistoja oli Helsingin keskustassakin useita. Työtön ei saanut matkustaa ulkomaille pidemmäksi ajaksi ja toimistossa piti ilmoittautua monta kertaa vuodessa. Keskustelut käytiin virkailijan huoneessa ja aina todettiin, että kyllä sinä itse parhaiten tämän alan työt löydät.
Siltä tuntuikin sillä kerralla, kun virkailija kirjasi minut sähkömieheksi. Olin maininnut, että olen ollut sähköisessä mediassa töissä, erotukseksi lehdistöstä. Saatuani ehkä vuoden (!) kuluttua ilmoituksen vapaasta sähkömiehen paikasta, kävin sitä ihmettelemässä ja asiantila kyllä korjattiin.
Sitten yhtäkkiä toimistoja oli vain yksi eikä virkailijoitakaan kovin monta. Jouduimme selostamaan asiamme vastaanottotiskillä, kaikkien kuullen. Lopulta meille ilmoitettiin, ettei tarvitse enää tulla ollenkaan."
Nämä väärinkirjatut ammatit ja osaamiset olivat (ja varmaan ovat vieläkin) ihan jokapäiväistä kauraa. Minä suoritin tietokoneasentajan ammattitutkinnon vuonna 2000 (ja vieläpä TE-toimiston järjestämänä koulutuksena!), ilmoittauduin sen jälkeen työttömäksi ja tietenkin näytin todistuksen, mutta kukaan ei merkinnyt sitä minnekään. Seuraavana vuonna TE-toimistossa ihmeteltiin, miksi en ollut hakenut erästä alan työpaikkaa; olihan siitä varmasti lähetetty minulle tieto. No ei ollut, ja selvisi, ettei minun tiedoissani ollut mitään mainintaa atk-osaamisesta!
12.3.2020 huomasin
Aamupostissa jutun otsikolla
Kaikille töihin pääsy ei ole realistista. Lähteenä oli käytetty
Vates-säätiön
28.2.2020 julkaisemaa uutista.
"Vates-säätiön tutkijan Anne Kallion mukaan riittämätön työ- ja toimintakyvyn arviointi ja heikko palveluun ohjaus johtavat siihen, että työllistymistä ei pidetä realistisena tavoitteena työllistämispalveluiden asiakkaille. Lähes viidesosa työllistämisen parissa toimivista asiantuntijoista mainitsi oman työnsä tärkeimmäksi tavoitteeksi asiakkaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin lisäämisen mutta ei työllistymistä.
Työllisyydenhoidon kenttä on pirstaleinen, ja vastuut ovat jakautuneet useammalle taholle. Organisaatiolähtöisessä palvelutarjonnassa varsinainen asiakas tarpeineen voi helposti hukkua ei-kenenkään maalle.
- Haastatteluissa mainittiin, että yhdellä alueella kuntapäättäjät olivat sanoneet suoraan, että eikö kaikki voitaisi laittaa kuntouttavaan työtoimintaan."
Ristiriitaista! Viidesosa työllistämisen parissa toimivista asiantuntijoista mainitsi tärkeimmäksi tavoitteeksi asiakkaan elämänlaadun ja hyvinvoinnin lisäämisen mutta ei työllistymistä, ja samaan aikaan kuntapäättäjät haluavat kaikki työttömät kuntouttavaan työtoimintaan? Hyvinvoinnilla ja kuntouttavalla työtoiminnalla ei todellakaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa!
"Keskustelin taannoin kahden pitkän linjan te-palveluvirkailijan kanssa. He vertasivat menoa te-toimistossa näytelmään.
”Asiakkaat tietävät oman roolinsa ja vuorosanat, ja me työntekijät tiedämme omamme. Jokainen asiakas kertoo meille vuorollaan samat asiat, että olen valmis vastaanottamaan mitä työtä tahansa, milloin tahansa ja mistä tahansa ja me sitten esitämme uskovamme heitä. Jos meille sattuu huono päivä, niin sitten ei uskota ja tulee karenssi.
Virkailijat nauroivat päälle. Minua heidän kertomansa sekä nauratti että puistatti." (Kansan Uutiset 28.3.2020)
Yllälainatun kirjoittaja, kasvatuspsykologi
Anu Kolmonen joutui absurdiin tilanteeseen sairastuessaan työttömänä.
"– Hei, haluaisin ilmoittaa jääneeni eilen sairauslomalle. Olen siis työtön työnhakija.
– Nythän on niin, ettei sinun kannata ilmoittaa sitä meille. Jos ilmoitat meille olevasi sairas, etkä voi vastaanottaa työtä, sinulla ei ole oikeutta saada sairausloman kahden viikon omavastuuajalta työttömyyskorvausta. Minun onkin nyt kysyttävä, oletko valmis vastaanottamaan jäljellä olevaa työkykyäsi vastaavaa työtä?
– Öö, en, olen todella sairas, en ole leikisti sairas. Minun jäljellä olevaa työkykyäni ei pystytä vielä arvioimaan, koska diagnoosikaan ei ole selvillä.
– Sinun kannattaisi vastata, että olet valmis vastaanottamaan työkykyäsi vastaavaa työtä, muuten et ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen sairausloman omavastuuajalta.
– Kuka minun työkykyni nyt sitten määrittelee?
– Sinä itse.
– Ahaa. Siinä tapauksessa olen valmis vastaanottamaan vaakatasossa tehtäviä töitä.
– Eli oletko valmis vastaanottamaan työkykyäsi vastaavia töitä?
– Kyllä, ehdottomasti olen!
– Hyvä juttu. Kiitos ja kuulemiin.
Puhelun jälkeen minua sekä nauratti että suututti. Olin onnellinen siitä, että langan toisessa päässä ollut virkailija neuvoi minua valehtelemaan, etten menetä vähäisiä tulojani, mutta vielä enemmän minua suututti se, että te-palveluiden sisään on rakennettu tällainen kummallinen himmeli, jossa asiakkaan on valehdeltava saadakseen sen taloudellisen korvauksen, johon hänellä pitäisi kaiken oikeudenmukaisuustajun perusteella olla oikeus."
Minulle pitkäaikaistyöttömänä ja sinä aikana pari kertaa vakavasti sairastaneena tuo on tuttua. Absurdein oli kuitenkin tilanne viime joulukuussa (tai sehän selvisi vasta alkuvuodesta): olin aivokasvainleikkauksessa ja sain lääkärinlausunnon seitsemän viikon sairauslomasta. Kela hylkäsi sairauspäivärahahakemuksen, niin kuin olen
tammikuun työttömyyskatsauksessani jo kertonut.
Sain kuitenkin työmarkkinatukea koko sairausajalta, myös siltä vuorokaudelta, kun ensin oli leikkaus ja sen jälkeen makasin tehovalvontaosastolla erinäisissä piuhoissa ja letkuissa. En olisi pystynyt ottaamaan vastaan minkäälaista työtä. Mutta sujuvasti osasin valehdella työmarkkinatukihakemukseen, eikä Kela sitä kyseenalaistanut.
Työttömistä tämä koronakriisi koskee erityisesti kuntouttavassa työtoiminnassa olevia.
20.3.2020 TE-palvelut julkaisi heitä koskevan omituisen tiedotteen:
"Kuntouttavan työtoiminnan ilmoituksessa on merkitystä, ilmoittaako kuntouttavan työtoiminnan järjestäjä kuntouttavan työtoiminnan tauosta/muutoksesta vaiko kuntouttavan työtoiminnan keskeyttämisestä.
Työnhakija, joka on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa eikä palvelua nyt voida järjestää, koska palvelupaikka suljettu, on tauolla palvelusta. Tauon ajalta maksetaan työttömyysetuutta.
Jos palvelun järjestäjä ilmoittaa TE-toimistolle keskeyttävänsä palvelun, kyseessä ei ole tauko vaan kirjaimellisesti palvelun keskeytys. Tässä tapauksessa TE-toimisto antaa työttömyysetuuden maksajalle lausunnon keskeyttämisestä ja maksaja ratkaisee, miten työnhakijan työttömyysetuuden maksamista jatketaan."
Kyllä on omituista saivartelua TE-palveluilta! Synonyymisanakirjan mukaan "tauko" ja "keskeytys" tarkoittavat kuitenkin samaa, ja merkitsevät palvelussa olevalle samaa.
Eli jos palvelun järjestäjä ilmoittaa keskeyttävänsä kuntouttavan työtoiminnan, pahimmillaan maksaja voi ilmoittaa kieltäytyvänsä maksamasta.
Onneksi en ole kuntouttavassa työtoiminnassa; en tiedä, voiko työtön millään tavalla vaikuttaa siihen, mitä kutyn järjestäjä maksajalle (eli Kelalle tai työttömyyskassalle) ilmoittaa. Mutta saako kukaan kutyssä oleva muutenkaan ansiosidonnaista eli työttömyyskassan maksamaa päivärahaa?
Myös minulle jo myönnetty ammatillinen kuntoutusselvitys peruuntui tai ainakin siirtyy kaukaiseen tulevaisuuteen. Vervessä oli jo alkuvuodesta ruuhkaa, minäkään en ehtinyt saada sieltä mitään tiedotetta; nyt se on suljettu ja jos se edes avataan tänä vuonna, sulun aikaisen jonon purkaminen vie kuukausia. Jos selvitys siirtyisi ensi vuoteen vaikkapa tammikuun loppuun, niin voivatkin sitten sanoa, että myönteinen päätös on vanhentunut, koska sitä varten hankittu B-lausunto on päivätty 20.1.2020!
