perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kirpparilöytöjä

Tosi vähän pitäisi ostaa, tai mieluummin ei mitään kun tavaraa pitäisi vähentää. Mutta jotain pientä, osa 61:

  • Hopeoiotu sokerikko-joutsen
  • 2 messinkistä joutsenta
  • Musta-valkoinen neule
  • Diddl-avaimenperä / laukkukoru (50 snt.)
  • Siili-tohvelit (just semmoiset joita teki mieleni Tigeristä pari vuotta sitten)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannus tänä vuonna

Vähän erilainen juhannusmatka kuin aiemmin; sitä ei edes aiottu tehdä, koska Heidi ei saanut lomaa tähän kohtaan. Mutta sitten päätettiin mennä kuitenkin; minä menin junalla jo maanantaina ja Heidi autolla töiden jälkeen torstaina. Sunnuntaina sitten yhdessä takaisin.

No maanantai meni sitten melkein kokonaan junassa istuessa, ensin Hyvinkäältä Helsinkiin ja sieltä IC-junalla Joensuuhun, mistä vielä autolla Tuupovaaraan 50 km. Perillä aika myöhään, mutta vielä aurinkoista...ja ensimmäinen kerta, kun näin omenapuut kukassa! Aina ennen ne olivat jo juhannukseen mennessä kukkineet.

Tiistai ja keskiviikko semmoista perinteistä työ/lomailua: saunan lämmitystä (+ polttopuut ja vedet), tiskivuoroa, siivousta... Vasta torstaina "shoppailemaan" eli ruokakauppaan ja nopeasti parille kirpparille Ilomantsiin. Ja myös käynti Ilomantsin Nukke- ja nalletalossa. Mielenkiintoinen kokoelma nukkeja ja nalleja ja vain muutama muu pehmoeläin noin syrjäisessä paikassa, ja avoinna vain kolme kuukautta vuodesta. Takapihalla myös erillisessä talossa melko tyhjänpäiväinen lottanäyttely.

Juhannusaatto sitten melkein perinteinen, ei niin kylmä ja sateinen kuin joskus mutta ei lämmin eikä aurinkoinenkaan. Leivoin raparperipiirakan päiväkahville.

Lauantaina paistoi aurinko ensimmäisen kerran maanantain jälkeen, juuri sen verran että sain muutaman valokuvan. Niitä ei kyllä tullut viikon aikana kovin paljon otettua.

Sunnuntaina sitten takaisin, ajoreittivalintana itärajaa pitkin Ylämaalle ja sieltä etelärannikon suuntaisesti Porvooseen saakka. Ylämaalla poikettiin Jalokivimuseossa, jossa innokas opas (taisimme olla päivän lähes ainoat kävijät) kertoi aika perusteellisesti erityisesti spektroliitista, joka muualla tunnetaan labradoriittina. Kaivos olisi ollut siinä lähellä, mutta kivikaupasta ostettu kolmen markan pala riitti.
Vasemmalla Jalokivimuseon lattia, jossa esitelty eri kivilaatuja; keskellä Nukke- ja nallemuseon ärtsyilmeinen nalle ja
oikealla omenapuu kukassa.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kesäteatterissa: Me Rosvolat

Tasan viikkoa myöhässä tämä päivitys, mutta en ollut kotona enkä muualla ehtinyt. Eli Riihimäen
nuoriteatterin esitys Allinnan montun kesäteatterissa: Me Rosvolat.

Näytelmä perustuu Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Rosvoloiden perhe ryöstää Vilja-tytön mukaansa rosvotessaan hänen perheensä auton. Ja siitähän seuraa kaikenlaista matkalla maantierosvojen vuosittaiseen kokoontumiseen...

Kirjaa en ole lukenut, ainoastaan kuunnellut äänikirjana, ja siinä oli kyllä huomattavasti enemmän tapahtumia kuin näytelmässä joka tuntui välillä aika rajulla kädellä typistetyltä. En ole varma, pysyikö kirjaa lukematon / kuuntelematon ihan koko ajan kärryillä.

Jonkin verran tietenkin häiritsi se, että esiintyjät olivat kaikki kovin nuoria. Jos perheen vanhempia esittää 3-5 vuotta "lapsia" vanhemmat näyttelijät, jonkin verran uskottavuutta menetetään. Muuten kyllä näytteleminen sujui, vuorosanat ja liikkeet lavalla ja välillä sen ulkopuolella olivat hallussa. Väliin oli ängetty mielestäni aivan turha kohtaus, jossa oli kai olevinaan tanssivia karkkeja. Jotain tekemistä mahdollisimman monelle siinä varmaan oli etsitty.

Aivan suositeltava silti, erityisesti kauniina kesäpäivänä, näyttämö kun ei ole katettu!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Strömforsin ruukki ja Ruukinmyllyn kesäteatterissa: Keihäsmatkat

Käytiinpä eilen todella kauniissa paikassa, Strömforsin ruukkialueella Loviisassa. Alue oli siisHelene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu.
todella kaunis, ainakin yhtenä kesän harvoista aurinkoisista hellepäivistä. Vihreää, vettä, pieni koski...isosta koskesta jäi huijauksen maku: kova ääni kuului, mutta mitään ei näkynyt; koski oli piilotettu jonnekin maan alle...oli myös huolellisesti entisöityjä ruukin rakennuksia ja Ruotsinpyhtään kirkko, jossa ainoa

Ruukissa on ollut saha ja mylly, ja 1947 sinne on perustettu A. Ahlströmin sähkö- ja muovitarvikkeita valmistava tehdas. Hyvin tutunnäköisiä valokatkaisijoita ja pistorasioita oli esilla museossa, jonne oli ihme kyllä ilmainen pääsy niinkuin koko alueelle, ja ison navetan ylisille sijoitettuun taidegalleriaankin. Pienet putiikit, kahvila ja ravintola sen sijaan pyysivät kiskurihintoja tuotteistaan! Helppohan se on, kun mitään normaalia kauppaa tai kahvilaa ei ole lähimaillakaan!

Varsinainen syy ruukissa käyntiin oli kuitenkin Ruukinmyllyn kesäteatteri:

Keihäsmatkat

Tämänkin näytelmän käsikirjoituksen olin lukenut etukäteen, jo aikaisin keväällä. Silloin kyllä jäi tunne, että roolihahmot on ns. vedetty yli aika rajusti, kirjoitettu niin tyhmiksi ja yksinkertaisiksi ettei semmoisia olekaan (tai no on, koskaan ei pidä yli- eikä aliarvioida ihmisiä). Mutta enpä ihan kauheasti odottanut, joten siinä mielessä odotukset kyllä ylittyivät: paikoitellen ihan hauska, kesäteatteriin sopivia näyttämöllisiä oivalluksia ja ennen kaikkea tosi hyvät näyttelijät. Vaikka kyse oli ensi-illasta, niin ei minkäänlaista takeltelua eikä tietääkseni unohtelua.

Näytelmällä on Naurutakuu, rahat takaisin jos ei naurata. En kyllä usko, että kukaan kehtaisi vaatia rahojaan takaisin. Erikoista oli se, että näytelmää sai kuvata, siihen oikein kehotettiin. Johtunee siitä, ettei tekijänoikeuksista ollut erityisesti maksettu minnekään, sillä käsikirjoittaja oli itse myös näyttämöllä. Erilaista oli myös se, että katsomon vieressä olevalla ravintolalla oli B-oikeudet, ja sieltä ostetut juomat sai viedä katsomoon.

Miinuksen antaisin ruukin nettisivuista yleensä, ja teatteriosuudesta erityisesti. Todella vaikea löytää mitään ajankohtaista tietoa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Caitlin Moran: Moranthology

Vähän oli pettymys tämä kirja, jonka lainasin koska saman kirjoittajan How To Be a Woman (16.6.2016) oli niiiin hyvä. Ja tämän takia vielä ajoin naapurikunnan kirjastoonkin...no, tuli sieltä lainattua muutakin, ja ne voi palauttaa Hyvinkäälle.

Moranthology on kokoelma The Times of London -sanomalehdessä ilmestyneitä kolumneita. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta mitään jatkuvuutta ei ole. Toiset ovat parempia, toiset huonompia. Osa käsittelee niin englantilaisia aiheita, etteivät ne jaksa suomalaista lukijaa kiinnostaa. Eivätkä ne, joissa käsitellään jotain TV-sarjaa, jota ei itse ole katsonut (Tohtori Who yms.) En myöskään jaksa ymmärtää intoilua Sherlock-sarjasta tai Downton Abbeyn parjaamista. No ne ovat mielipidekysymyksiä.

Mutta enää en ihmettele, miksei kirjaa ole käännetty suomeksi. Ei olisi tarpeeksi menekkiä.

Osa kolumneista sentään on keskinkertaisen hyviä: lomamatkoista, lapsuudesta ja vastaavista kertovat. Niistä myös tämän bloggauksen kirjasitaatti, kolumnista Unlike Most of the Coalition, I Was Raised on Benefits:

"All through history, those who can't earn money have had to rely on mercy: fearful, changeable mercy, that can dissolve overnight if circumstances change, or opinions alter. Parish handouts, workhouses, almshouses - ad-hoc, makeshift solutions that make the helpless constantly re-audition in front of their benefactors, exhaustingly trying to re-invoke pity for a lifetime of bread and cheese.

That's why the invention  of the Welfare State is one of the most glorious events in history: the moral equivalency of the Moon Landings. Something not fearful or changeable, like mercy, but certain  and constanta - a right. Correct and efficient: disability benefit fraud is just 0.5 per cent. A system that allows dignity and certainty to lives otherwise chaotic with poverty and illness.

Certainty, that is, until you cut the budget so savagely, some benefits disappear altogether. Then, you bring back all the fear of he alms house, and the paristh dole. Then, you cut this country back to Victorian times."

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tukholman risteily

Käytiinpä taas parin vuoden tauon jälkeen Tukholman risteilyllä, nyt taas Silja Serenadella. Vähän jotain vaihtelua, ja oli halpakin, koko risteily vain 30 euroa Promenade-hytissä. Tietenkin siihen matkat Helsinkiin ja takaisin, jotain syötävää ja pieniä ostoksia.

Laivalla mennessä muutoin aika hiljaista, mutta mukana joku mahdottoman iso sählyporukka palaamassa Ruotsiin. Kukaan ei viitsinyt edes valvoa nuorempia, jotka alkoivat pelata terminaalissa. Onneksi eivät jatkaneet laivalla...

Laivalla syömään patongit ja munkit Tax Freen aukeamista odotellessa, ja sieltä sitten suklaata, englanninlakua ja pari pulloa likööriä. Ei kovin paljon, piti muistaa että ne on itse kannettava satamasta rautatieasemalle ja eteenkinpäin palatessa.

Illalla join sen yhden ainoan Long Island Ice Tea -drinkin, jonka olin päättänyt. No, eipä ollut yhtään hyvä. Joku Mother Africa -show oli esitysvuorossa, sirkustyyliseksi sitä kai voisi sanoa.

Hiljaista edelleen, ja kun väsytti niin ajoissa nukkumaan. Aamulla sitten vuorossa Grand Puffet -meriaamiainen, jolla jaksoikin kävellä keskustaan ja vanhaan kaupunkiin.

Pääkohde tällä kertaa Tukholman Suurkirkko. Päältäpäin niin vaatimattoman näköinen, ettei koskaan aiemmin ole käynyt edes mielessä mennä sisään. Nytkin syynä oli yksi keväällä Teemalla esitetty dokumenttisarja renesanssin taiteesta(*.

Niin: kirkko oli todella upea sisältä. Ei mahdottoman suuri, mutta sitäkin loistavampi. Kirkon vanhimmat osat on vuodelta 1306 (nykyisen kokoinen 1480-luvulta), sen julkisivu on rakennettu uudelleen italialaisella barokkityylillä 1736-1742 (sopiakseen paremmin yhteen viereisen kuninkaanlinnan kanssa) ja viimeksi 1908 pylväistä on poistettu rappaukset keskiaikaisen tunnelman saamiseksi.

Mutta upein, ei sentään pienin, yksityiskohta on puuveistos Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Luultavasti lyypekkiläisen Bernt Notken tekemä veistos on siunattu alttariveistokseksi 1489.

Olihan siellä kirkossa muutakin kuvattavaa: hopea-alttari, lähetyskynttelikkö, upeita maalauksia...Kyllä niiden vuoksi kannatti jaksaa raahata järkkärikamera naapurimaahan...

Kirkosta käveltiin Tukholman keskustaan, Sergelin torin kautta Galleriet-ostoskeskukseen, jossa syötiin jäätelöt taas American Cookies -jätskipaikassa. Ja sitten takaisin Värtahamneniin vähän eri reittiä kuin aamupäivällä. Muutama puisto ja suihkulähde matkalla.

Laivalla kahvilassa leivät ja prinsessaleivokset, ja istuskelua keulabaarissa parin alkoholittoman drinkin kera. Äkkiä sekin ilta siinä vierähti. Askeleita koko päivän aikana 22 840.

*) Ko. dokumentissa esiteltiin Suurkirkon Pyhä Yrjö -veistos, ja jo se innosti näkemään veistoksen oikeasti. Lisäksi huhtikuussa Suomen Kansallismuseossa näin suomalaisen version samasta aiheesta, ja varmaan samalta ajaltakin. Sitä ei vain voi olla ihmettelemättä, miksi joku  keskieurooppalainen on jo silloin ollut niin taitava, ja miksi Suomessa on riittänyt suoraan sanottuna kömpelö teos? Jos nyt olisi nuori ja mahdollisuus valita ammatti, niin kyllä historian tutkija olisi korkealla listalla.