tiistai 12. tammikuuta 2021

Työttömyyskatsaus 12/2020

Joulukuun alussa julkaistiin väitöskirjatutkimus "Aktiivisen sosiaalipolitiikan ytimessä: Etnografinen tutkimus kuntouttavasta työtoiminnasta". Aivan loistava 93 sivuun kiteytetty tutkimus! Väitöskirjan pysyväisosoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6320-2. Lainaan tähän muutamia kohtia:

"Tutkimus havainnollisti todeksi sen, miten työttömien osalta väliaikaisiksi tarkoitetuista palveluista ja sosiaaliturvan muodoista oli tullut monelle pysyvä elämäntapa, jossa työvoiman ulkopuolella tai työttömänä oleminen vuorottelevat kuntouttavan työtoiminnan kanssa. 

Työtoiminnasta on muodostunut rinnakkaistodellisuus palkkatyöyhteiskunnalle, kuntouttava työtoiminta on vain osa työtoiminnan kirjoa. Tämä pätee kuntouttavan työtoiminnan lisäksi esimerkiksi vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työtoimintaan, kuntoutukseen ja lainrikkojien yhteiskuntaan sopeutumisen tueksi. Myös osallisuuden kannalta kuntouttava työtoiminta on epäselvä."

Rinnakkaistodellisuus-vertaus kuvaa kyllä hyvin kuntouttavaa työtoimintaa. Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa teet täsmälleen samaa työtä työmarkkinatuella ja 9 euron kulukorvauksella, jota joku toinen siinä vieressä tekee normaalilla palkalla työsuhteessa, joka kerryttää eläkettä, lomapäiviä, mahdollisuutta ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen ja johon sisältyy työterveyshuolto ja työpaikasta riippuen monenlaisia muita etuja!

"Palvelun kohderyhmän määrittely työttömiin, joiden pääsääntöinen tulonlähde ovat sosiaalietuudet, ei ole riittävä peruste. Terveydentila, vammaisuus tai pitkäaikaistyöttömyys eivät saa asiaa tutkineen Jaana Paanetojan (2013) mukaan olla esteenä sille, että henkilö ei saa työoikeudellista suojaa, jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät."

Tässähän se mainittiin: vaikka työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, kuntouttavassa työtoiminnassa ei ole työoikeudellista suojaa.

"Tutkimuksen perusteella voi kriittisesti pohtia, ylläpitääkö kuntouttava työtoiminta palvelujärjestelmän osana osaltaan illuusiota siitä, että palveluihin osallistumalla ylläpidetään ja edistetään työkykyä, kunnes sopivaa palkkatyötä on tarjolla. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole."

Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon siitä, että työttömiä huijataan yhä uudestaan ja uudestaan kuntouttavaan työtoimintaan lupaamalla työpaikka "sitten joskus". Sitä työpaikkaa ei vain koskaan tule.

"Tutkimuksen tulokset antavat selkeän viestin siitä, että työtoimintaan liittyy toimintamahdollisuuksia kaventavaa byrokratiaa ja epäjohdonmukaisuuksia:aikarajoja, portteja, ja myös palvelupolkuja, jotka saattavat vaikeuttaa työttömien asemaa entisestään. Tässä tutkimuksessa byrokraattisuus oli työtoiminnan ajallista ehdollistumista kolmen kuukauden välein, tilanteissa joissa mahdollisuudet myönteisiin siirtymiin – lähinnä palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön olivat vähäisiä. Tutkimuksessa tapahtui yksittäisiä siirtymiä toiselle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle, toiseen organisaatioon sekä siirtymä ylläpitävään työtoimintaan aikamääreiden pakosta ja sopimuksellisista syistä sekä takaisin työttömäksi. 

Osalla osallistujista olisi tarvetta saada osallistua pitkäaikaisempana toimintaan, mihin palvelu ei pysty vastaamaan. Tämä on osa työttömyyden ja työtoiminnan kielteistä kierrettä, joka voi entisestään pahentaa osallistujien tilanteita. Monet kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneiden elämäntilanteet, silloin kun he ovat ainoastaan vailla palkkatyötä, kertovat, että he ovat jääneet palvelujärjestelmän väliinputoajiksi."

Mahdollisuut myönteisiin siirtymiin - palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön - ovat, eivät vain vähäisiä, maan lähes olemattomia. Useimmiten todella pakotetaan siirtymään seuraavalle kutyjaksolle, erittäin harvoin annetaan jäädä edes työttömäksi työnhakijaksi.

Vähän jotain muutakin:

"Uuden tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista kannattaa sosiaaliturvan uudistamista niin, että vastikkeeksi tuesta täytyy tehdä nykyistä enemmän jotakin hyödyllistä, esimerkiksi opintoja tai vapaaehtoistyötä. Kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaaliturva voisi olla vastikkeetonta eikä järjestelmän pitäisi määrittää ehtoja sen saamiseksi.

Jos ihmisellä oli omaa kokemusta työttömyydestä viiden viime vuoden aikana, se vähensi vastikkeellisuuden kannatusta ja vastaavasti jos kokemusta ei ollut, vastikkeellisuutta myös kannatettiin enemmän." (Helsingin Sanomat 8.1.2020)

Vastikkeellisuuden kannattajat eivät lainkaan huomaa sitä, että mitä enemmän tuen saamiseksi täytyisi tehdä jotain "hyödyllistä", sitä enemmän normaalit palkkatyöpaikat muutettaisiin ilmaistöiksi ja "vapaaehtoistöiksi". Jutun kommenteissa nimimerkki Henrix sanoo tämän samoin kuin itse ajattelen:

"Työttömien työnhakijoiden tehtävä on nimenomaan hakea niitä töitä ja he saavat siitä sen korvauksensa. Heidän tehtävänsä ei ole tehdä millekään yritykselle ilmaiseksi töitä eikä toimia millekään kunnalle tekemässä istutuksia tai siivoamassa katua. Se ei ole työttömyyskorvauksen idea, vaan siihen tehtävään on omat palkatut ammattilaisensa."

Valtioneuvosto julkaisi 18.12.2020 toimintasuunnitelman kuntoutuksen uudistamiseksi.

"Kuntoutuksen haaste on erityisesti ollut se, että kuntoutuspalveluiden tarjoamaa mahdollisuutta ei ole riittävästi tunnistettu esim. työllisyyden tukemisessa. Työllisyyspalvelut ovat olleet osittain erillisiä asiakkaan hoito- ja kuntoutuspolusta.

Erityistä huomiota kiinnitetään pitkäaikaistyöttömien tai heikossa työmarkkina-asemassa olevien yksilöllisen kuntoutustarpeen tunnistamiseen. Myös osatyökykyisten työttömien työkyvyn tuen tarpeen tunnistamiseen panostetaan moniammatillisissa tiimeissä. 

Työllistymistä tuetaan ammatillisella kuntoutuksella ja työttömille suunnatuilla palvelutarvearvioilla. Työssäjaksamista tuetaan kehittämällä työkykyjohtamista. Käyttöön otetaan myös tutkimusnäyttöön perustuva tuetun työllistymisen malli.

Osa-aikaista ja varhaista työhön paluuta tuetaan kehittämällä etuuksia kuten osasairauspäivärahaa ja kuntoutustukea."

Mitä hyötyä tästäkään toimintasuunnitelmasta on kenellekään? Kuntouttavaa työtoimintaakaan ei ole tarkoitus muuttaa mitenkään, sivulla 78 on maininta, että sitä ja muita palveluita "koskevaa lainsäädäntöä selkeytetään. Toimintamalleja on tarkoituksenmukaista uudistaa niin, että palveluiden vaikuttavuus lisääntyy". Muutenkin tähän uudistussuunnitelmaan on ängetty aivan liian paljon kohderyhmiä: lapset ja nuoret, työikäiset (erikseen mainittuna vammaiset ja kehitysvammaiset), ikääntyvät ja sotaveteraanit... ja sitten näille kaikilleko on tarkoitus suunnitella samanlaista "kuntoutusta"? 

En jaksanut lukea koko suunnitelmaa, halukkaille linkki http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8443-1.

Valtioneuvosto julkaisi joulukuussa (16.12.2020) myös valtion työvoima- ja yrityspalveluita koskevan palvelustrategian vuosille 2021–2023. Siinä kiinnitin huomiota lauseeseen "luodaan yhtenäinen alkupalvelun palveluprosessi, jossa otetaan käyttöön vahvan alun periaate".

Vahvan alun? Mitäs jos työttömyyden alusta on 6 vuotta tai enemmän?

"TE-toimisto tai kunta järjestäisi tämän jälkeen henkilökohtaisen tapaamisen (alkuhaastattelun) työnhakijan kanssa viiden arkipäivän kuluessa työnhaun käynnistämisestä. Lisäksi TE-toimiston ja kokeilukuntien tulisi järjestää työnhaun ensimmäisten kolmen kuukauden aikana työnhakijalle intensiivinen haastattelujakso, joka koostuisi yhteensä kuudesta (+alkuhaastattelu) työhakukeskustelusta."

Just joo. Viiden arkipäivän kuluessa työnhaun käynnistymisestä? Mitä tehdään pitkäaikaistyöttömille?

"Nykyistä palvelutarpeen arviointia on kritisoitu mm. siitä, että arvio voi johtaa henkilöasiakkaan ohjaamisen vääriin palveluihin. Palvelutarvearvio voi perustua liikaa asiakkaan omaan, mahdollisesti liian toiveikkaaseen näkemykseen omasta tilanteesta ja työllistymismahdollisuuksistaan. Tämän vuoksi palvelutarpeen arvioinnin määrittelyssä tulee nykyistä vahvemmin huomioida myös työllistymiseen vaikuttavat taustatekijät (mm. työ- ja toimintakyky, asuminen ja perhe, liikkuvuus, toimeentulo sekä henkilökohtaiset kiinnostukset ja motivaatio)."

En tiedä, onko minulle koskaan tehty palvelutarpeen arviointia(?), mutta jos onkin, niin ainakaan siinä ei ole otettu huomioon näkemyksiäni omasta tilanteestani ja työllistymismahdollisuuksistani, eikä myöskään huomioitu työllistymiseen vaikuttavia taustatekijöitä. Minkäänlaisiin muihin palveluihin ei ole ohjattu, mutta vuosituhannen vaihteen aikoihin määrättiin useammallekin työnhakukurssille (vai kutsuttiinko niitä jo silloin palveluiksi?).

Tämäkin TE-palvelustrategia löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-524-9.

Ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin oma tilanteeni ei ole edennyt suuntaan tai toiseen.

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Caitlin Moran: Kuinka olla kuuluisa

Lainasin tämän, koske olen lukenut Caitlin Moranin kolme aiempaa kirjaa: How To Be a Woman oli loistava, Moranthology ei niin hyvä ja Ja näin minusta tuli tyttö, Moranin ensimmäinen fiktiivinen teos, jolle tämä nyt lukemani oli selvästi jatko-osa.

Nyt Moranin alter ego Johanna Morrigan on jo 19-vuotias ja kirjan alussa edelleen töissä kuvitteellisessa musiikkilehdessä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun alkuun; paljon puhetta brittipop-ilmiöstä, joka ainakin minulle on lähes tuntematon. Tunnistan sen ajan bändien nimiä, mutta en niiden musiikkia. Kirjassa Johannan ihastuksen kohde on laulaja-lauluntekijä John Kite, joka ehkä perustuu todelliseen henkilöön, mutta en tiedä, keneen. Kun hain Googlesta britpop-hakusanalla genren esiintyjiä, tuloksena oli vain bändejä.

No, juontahan tässä kirjassa ei juuri ole, mitä nyt jossain vaiheessa Johanna lopettaa työn musiikkilehdessä ja alkaa myydä kolumnejaan jollekin toiselle lehdelle. Ja niinkuin jo Moranin "Näin minusta tuli tyttö" -kirjan arvostelussani kirjoitin, niin tässäkin "seksistä ja viinasta (ja lisäksi huumeista) kerrotaan niin suoraan ja usein, että ainakin osalle nuortenkirjojen kohderyhmästä se voi olla liikaa (suoraan sanoen kirjallista pornoa). Aikuista lukijaa vain ihmetyttää välillä."

Jossain kirjan mainoksessa (ja näkyy lukevan myös kannessa) sanotaan, että kirja "naurattaa ääneen". No, minä en ainakaan nauranut kertaakaan. Kirja vain ei ollut hauska, vaan melko naivi. En erityisesti suosittele kenellekään.