Teatterissa: Järki nukkuu pois / Backstage

Yli kuukausi sitten, sunnuntaina 8.11. kävimme katsomassa Willan nuorisoteatterin "tuplanäytöksen", eli kahdesta lyhyehköstä näytelmästa koostuvan esityksen yhteisnimeltään Newgen 2020. Ja ne kaksi näytelmäähän oli mainittu jo otsikossa, eli Järki nukkuu pois ja Backstage.

Järki nukkuu pois oli juoneton kokoelma runoja, monologeja ja tanssiesityksiä. Aamupostin arvostelussa esitystä kuvailtiin surrealistiseksi, ja olen samaa mieltä. Ymmärrä kyllä, että Hillle Niemitukian käsikirjoitus kosketti monia, mutta minä en saanut siitä otetta.

Backstage taas oli draamakomediaksi mainittu tarina näyttämön takaa. Samasta aiheestahan on tehty ties kuinka monta näytelmää ja elokuvaa. Backstage oli minun mielestäni kyllä paljon parempi kuin Järki nukkuu pois.

Arvostettavaa on se, että Willan nuorisoteatteri oli tehnyt lähes kaiken itse: käsikirjoitukset, koreografian, (jonkinlaisen) lavastuksen ja puvustuksen sekä suurimman osan musiikista eikä ottanut työstettäväksi jotain valmista näytelmää.

Työttömyyskatsaus 11/2020

 "Vielä runsas vuosi sitten kukaan ei ollut kuullutkaan ”päätösperäisestä työllisestä”. Nyt tämä mystinen hahmo hallitsee päivänpoliittista talouskeskustelua.

Syynä on Antti Rinteen (sd) hallituksen tekemä linjaus, jota yksikään hallitus ei ollut aiemmin tehnyt. Hallitus päätti sitoa työllisyystavoitteensa etukäteen tehtäviin vaikutusarvioihin: valtiovarainministeriön virkamiesten on pystyttävä luotettavasti ennakoimaan, kuinka monta lisätyöllistä työllisyysuudistukset Suomeen tuovat.

Jos virkamiehet arvioivat esimerkiksi jonkin työttömyysturvan muutoksen lisäävän työllisyyttä 5 000 henkilöllä vuosi­kymmenen loppuun mennessä, hallitus on nykykielellä ”saavuttanut 5 000 päätös­peräistä työllistä”." (Helsingin Sanomat 12.11.2020)

"Päätösperäinen työllinen" ilmestyi uutisiin joskus kesän tienoilla. Kukaan ei ole ymmärrettävästi selittänyt, mitä se tarkoittaa, mutta mitä ilmeisimmin se ei tarkoita (kuten voisi luulla) henkilöä, joka todella olisi "työllinen" eli jolla on työpaikka, vaan henkilöä, joka oikeasti on vain ja ainoastaan yksi työtön lisää kilpailemassa niistä ennestäänkin liian vähistä työpaikoista.

Työllisyyden kuntakokeilun aloitus siirtyy ja siirtyy (onneksi), mutta aiheuttaa jo ongelmia:

"Ekonometrisin työkaluin varustautuneet taloustieteilijät ovat kritisoineet kahta edellistä kuntakokeilua siitä, että sopivia vertailukuntia ei riitä. Talous- ja tilastotieteen näkökulmasta kokeilu vaatisi tutkimuksellisesti mielekkään kokeiluasetelman rakentamista – ei niinkään kuntien omaa kehittämishalukkuutta – vaikka toki tämä on tärkeää, silloin kun itse kokeilua toteutetaan.

Nyt näyttää siltä, että mennään vielä aiempaakin enemmän politiikka edellä. Kokeilukuntia on mukana hallituksen esityksen mukaan 90 – ja kaikki isot kaupungit ovat mukana. Tämä on määrällisesti enemmän kuntia kuin aiemmissa kokeiluissa. Mutta nyt tästä nousee kiperämmin esiin ongelma, onko sopivia vertailukuntia." (Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakosken blogi 30.10.2020)

No, voidaan sitten kuntakokeilun päätyttyä sanoa, ettei kokeilusta saatu tuloksia, koska ei ollut vertailukuntia.

"Ongelmaksi on noussut myös se, että maakuntatasolla TE-toimistot ovat edelleen se ensimmäinen palvelupiste työttömälle. Nyt vain on syntymässä uusi luukku, kun maakunnan sisällä osa työttömistä saa jatkopalvelunsa edelleen TE-toimistosta ja osa ohjataan samaisesta TE-toimistosta kuntakokeilukuntien palvelupisteisiin. Käytännössä olisi syytä järjestää tämä ohjaus niin mutkattomasti kuin mahdollista – esimerkiksi puhelinsoiton tai sähköpostin uudelleen välittämisellä relevantille taholle."

Ei varmasti järjestetä helpoksi ja mutkattomaksi, vaan mahdollisimman hankalaksi työttömälle. 

Helsingin elinkeino-osaston työvoima ja maahanmuutto -yksikön päällikkö Ilkka Haahtela osallistuu kuntakokeilukeskusteluun Helsingin Uutisissa:

"Kunnat ovat saamassa paljon vastuuta, mutta eivät kaikkia välineitä toimia.

– Vastuu siirtyy, mutta paljon valtaa jää valtiolle, eikä kokonaisuus ole tasapainoinen.

– Kaikille emme varmasti löydä töitä. Järjestelmässä on muutenkin pieni joukko ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen. Tavoitteemme kuitenkin on, että sinne jäisi mahdollisimman vähän ihmisiä, joilta puuttuu koulutus ja osaaminen, tai jotka eivät näe taloudellista motivaatiota mennä töihin." (Helsingin Uutiset 28.11.2020)

Tämän jutun otsikoksi on nostettu "Nyt se sanotaan suoraan: Osalla ei ole taloudellista motivaatiota mennä töihin – "Pieni joukko ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen"

Otsikossa yhdistetään ihmiset, joilla ei ole taloudellista motivaatiota mennä töihin sekä ne, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen, ja annetaan lukijan ymmärtää, että kyse on samoista ihmisistä. Minä taas sanon, että tuskin on: useimmilla terveillä työttömillä olisi kyllä motivaatio mennä töihin, mutta niillä sairailla työttömillä, jotka eivät saa heille kuuluvaa tukea, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea työmarkkinatukea, ja näin kuuluvat siihen  "pieneen joukkoon ihmisiä, joilla ei ole muuta tavoitetta kuin työttömyysturvan saaminen"!

"Hyvään vauhtiin on jo päässyt sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteinen Työkykyohjelma. Sen tavoitteena on helpottaa osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ja työssä pysymistä sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä. Ohjelma haluaa myös lisätä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työelämäosallisuutta.

Työkyvyn alenema ei saa tarkoittaa jäämistä kokonaan työelämän ulkopuolelle. Osatyökykyisten työttömien työllistymisen edellytyksiä voidaan lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimenpiteillä. Myös hallitusohjelmassa sovittu kuntoutuksen uudistaminen kuntoutuskomitean työn pohjalta on käynnistetty.

Työkykykohjelman hankkeissa valmistellaan matalan kynnyksen työkyvyn tuen palveluita sote-keskukseen. Palveluiden yhteensovittamisessa tehdään tiivistä yhteistyötä TE-toimistojen ja Kelan kanssa. Yhteistyön tuloksena asiakas saa joustavasti tarvitsemiaan palveluja ja edellytykset palata työelämään paranevat.

Osatyökykyisten saaminen työmarkkinoille ja työkyvyn ongelmien ennaltaehkäiseminen ovat avainasemassa hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisessa." (Sosiaali-ja terveysministeri Anna-Kaisa Pekonen STM:n kolumnissa 17.11.2020)

Onkohan tällä Työkykyohjelmalla jotain tekemistä sen syyskuun budjettiriihessä käsitellyn tulevan työllisyystoimen, "Osatyökykyisten työllisyys", kanssa, jota jäin silloisessa työttömyyskatsauksessani odottamaan? 

Kuinka monta kertaa tuossa Pekosen kirjoituksessa toistetaan, että ohjelman tavoite on "on helpottaa osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ja työssä pysymistä sekä ehkäistä työttömyyden pitkittymistä ja työkyvyttömyyttä"? Kuulostaa ristiriitaiselta; miten pitkäaikaistyöttömien kohdalla enää ehkäistäisiin työttömyyden pitkittymistä ja osittain siitäkin johtuvaa työkyvyttömyyttä? Työttömien osatyökykyisten kohdalla taas on turha puhua työssä pysymisen helpottamisesta. Osa heistä varmasti olisi pysynyt mielellään töissä, jos vakituisen työpaikan olisi joskus onnistunut saamaan, mutta yksikään työnantaja ei palkkaa osatyökykyistä. 

Osittain aihetta sivuaa myös Aamulehdessä julkaistu mielipidekirjoitus:

"Tavoitteena on, että sairaus vaikuttaisi mahdollisimman vähäisesti työkykyyn ja asiakkaalla itsellään olisi mahdollisimman selkeä hallinnantunne omasta terveydentilastaan. Parhaassa tapauksessa vika, vamma tai sairaus saadaan hoidettua siten perusterveydenhuollossa, ettei se vaikuta oleellisesti työnhakuun.

Jos vika, vamma tai sairaus vaikuttaa edelleen olennaisesti työkykyyn hyvän hoitotasapainon löydyttyä, voidaan tehdä erillinen työkykyarvio. Työkykyarvion tavoite ei ole työssä olevalla eikä työttömällä määrittää osatyökykyisyyttä, vaan sen tavoite on selvittää ne työkyvyn rajoitteet, joihin henkilö ei terveydentilansa vuoksi kykene.

Jos sairauseläkkeen kriteerit eivät täyty, tarkoittaa se työttömyysturvan saamiseksi kokopäiväisen työn hakemista. Jos asiakkaalla on haasteita työllistyä kokopäiväisesti, voidaan työllistymistä edistää erilaisin tukimuodoin ja palveluin, joista suuri osa on kaikkien TE-palveluiden asiakkaiden käytettävissä riippumatta terveydentilasta. Jos terveydentilassa on haasteita, voidaan hyödyntää kohdennettuja TE-palveluita, kuten työolosuhteiden järjestelytukea ja työkykyyn suhteutettua palkkatukea.

Kirjoittajat Salla Rantanen, Tea Häkli ja Ilkka Rantanen, työkykykoordinaattorit, Pirkanmaa TE-palvelut" (Aamulehti 19.11.2020)

Työolosuhteiden järjestelytuki ja työkykyyn suhteutettu palkkatuki edellyttävät olemassaolevaa tai, palkkatuen ollessa kyseessä, sovittua työpaikkaa. En jaksaisi enää toistaa, että kun asiakkaalla  (ts. työttömällä työnhakijalla) on haasteita (ts. ongelmia työkyvyssä) hänen on mahdotonta työllistyä kokopäiväisesti tai työllistyä ylipäätään yhtään minnekään, missä maksettaisiin oikeaa palkkaa!

Eli en odota tulevalta(?) työkykyohjelmaltakaan mitään, työttömän pääsyä työkyvyttömyyseläkkeelle ei ole aikomuskaan helpottaa, painostaa vaan toistuvasti hakemaan töitä tai edes opiskelemaan.

Oma tilanteeni ei ole edistynyt yhtään. Vervessä ehdottu hakeutuminen TAYSin väsymystyöryhmän konsultaatioon ei ole minun vaikutusvallassani, eikä uusi ja outo terveyskeskuslääkärikään osannut sanoa siitä mitään. Sain kuitenkin kutsun TAYSin sisätautipoliklinikalle tammikuussa 2021. Melko paljon arveluttaa kuitenkin se, että yksi väsymystyöryhmän lääkäri on Virpi Heikkinen, hän joka 15 vuotta sitten sanoi minulle kuntoutustutkimuspoliklinikalla, että minun täytyy ymmärtää, että tutkimiseeni ei kannata käyttää kovin paljon resursseja, koska olen pitkäaikaistyötön!

Niin, ja syyskuussa mainitsemani TE-toimiston ehdotus palkkatukipaikasta Hattulassa on ainakin toistaiseksi unohdettu.

Kirpparipöytä ja -löytöjä, osa 3/2020

Vuokrasin tämän vuoden kolmannen ja viimeisen kerran kirpparipöydän marraskuun puolenvälin tienoilta alkaen; päätin pitää tällä kertaa kolme viikkoa eli ensi maanantaina on tyhjennys edessä.

Olin varannut pöydän jo lokakuun alussa, ja nyt samaan aikaan tulikin sitten yllättäen mahdottoman paljon muita kiireitä. Mutta kun minulla oli myytävänä jonkin verran joulukoristeita, niin en halunnut perua ja taas jättää niitä joulukoristeita odottamaan ensi vuoden joulunalausaikaa. Kesällä on melko turha yrittää myydä joulukoristeita; vaikka niitä itse ostankin, niin eipä kovin moni muu.

Kirpparilöytöjä heinäkuu - joulukuu 2020

Vaikea muistaa, mitä olen ostanut heinäkuussa...no, ainakin seuraavat ja jotain muutakin:

• Pari lompakkoa
• Musta-valkoinen hupullinen olotunika (?!)
• Pinkki H&M-toppaliivi
• Desigual-neuletakki
• Musta-oranssi Adidas-uimapuku
• Oranssi Adidas-urheilutoppi
• Villasukat

Teatterissa: Vaarallisia suhteita

Nyt sitten saatiin tämäkin esitettyä. Jo keväällä oli tarkoitus, lavasteet olivat valmiina, näyttelijät olivat harjoitelleet...sitten vain muutama päivä ennen ensi-iltaa 12.3. hallitus kielsi koronan vuoksi kaikki teatteriesitykset ja muut yleisötilaisuudet. Joten kaikki pakettiin odottamaan uutta yritystä...joka siis oli nyt marraskuussa ja tälläkin kertaa jäi vain kolmeen esitykseen, kun taas kiellettiin kaikki yli 20 hengen kokoontumiset HUSin alueella...

Näytelmä oli siis Christopher Hamptonin sovitus ranskalaisen Choderlos de Laclosin vuonna 1782 julkaistusta kirjeromaanista Les liaisons dangereuses. Elokuvia tarinasta on tehty ainakin nimillä Vaarallisia suhteita (Ranska, 1959), Valheet ja viettelijät (1988), Valmont (1989), Julmia aikeita (1999) ja Vaarallisia suhteita (Etelä-Korea, 2003). Näyttämösovituksia on tehty useita sekä ainakin kolme oopperaa ja muutama baletti.

Juonipaljastuksia en nyt jaksa sen enempää kirjoittaa, valheita ja viettelyksiä niinkuin yhden elokuvan nimessäkin. Näyttelijöiksi oli saatu tällä kertaa vain naisia, joista kaksi esitti miesroolin, ja yhdellä nuorella naisella oli kaksoisrooli sekä miehenä että naisena, jotka jopa seurustelivat toistensa kanssa! Yhdessäkään kohtauksessa eivät tietenkään olleet yhtä aikaa näyttämöllä.

Puvustus ja maskeeraus olivat upeita, samoin lavastus. Musiikki oli juuri tätä näytelmää varten sävelletty; paikoin oikein hyvin sopivaa, välillä tuntui olevan vähän irrallaan näytelmästä. Näyttelijät olivat tehneet valtavan työn harjoitellessaan melko pitkiä ja koukeroisia vuorosanoja; en ihmetellyt, että osaa heistä harmitti todella kovasti kahden viimeisen esityksen peruuntuminen.

Jos koronatilanne mahdollistaa, näytelmää olisi tarkoitus esittää vielä muutama kerta, ehkä tammi-helmikuussa. Silloin voin suositella, en nyt tällä kertaa enää, koska näytöksiä ei vain ole.

Työttömyyskatsaus 10/2020

Suuri osa Suomen työttömistä ei enää edes yritä työllistyä, sanoo OECD:n selvitys – ”He ovat tavallaan luovuttaneet”

Näin otsikoi Helsingin Sanomat juttunsa työttömyydestä ja työttömistä 8.10.2020. Juttu jatkui:

"Suurimmat työllistymisen esteet Suomessa ovat terveysongelmat ja sopivien työmahdollisuuksien puute. Näin arvioidaan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n torstaina julkistetussa selvityksessä. Selvityksen tilasivat sosiaali- ja terveysministeriö ja Kela.

Sen sijaan liian anteliaat sosiaalietuudet eivät selvityksen mukaan lukeudu suurimpiin työllistymisen esteisiin.

”Liian anteliaat työttömyystuet nousevat säännöllisesti julkisessa keskustelussa keskeiseksi huoleksi, mutta tukien suuruus näyttää olevan muita työllistymisen esteitä harvinaisempi”, selvityksessä sanotaan."

Otsikossa yritetään jälleen antaa kuva laiskoista työttömistä, jotka eivät edes etsi töitä, mutta jutussa kuitenkin todetaan "liian suurien" tukien olevan muita työllistymisen esteitä harvinaisempi. Tämä olisi ennemminkin pitänyt nostaa otsikkoon.

Samana päivänä samasta OECD:n raportista kertoi myös Ilta-Sanomat:

"Raportissa käytettiin työttömyyden kasvot -menetelmää, jossa tunnistetaan tukea tarvitsevat ryhmät sen perusteella, millaisia työllistymisesteitä ne kokevat. Suomalaiset työtä vailla olevat jaettiin tällä perusteella kahdeksaan ryhmään:

1. Maaseudulla asuvat työnhausta luopuneet (26 prosenttia kohderyhmästä)

2. Epävakaissa tai satunnaisissa töissä olevat (20 prosenttia)

3. Varhain eläköityneet osaajat (12 prosenttia)

4. Urbaanit työnhakijat, joilla on terveysrajoitteita (11 prosenttia)

5. Lapsia kotona hoitavat (10 prosenttia)

6. Nuoret, joilla on heikko ammattitaito (9 prosenttia)

7. Parhaassa työiässä olevat, joilla on terveysongelmia ja vähän työtilaisuuksia (8 prosenttia)

8. Ne, joilla on muita merkittäviä tulonlähteitä kuin ansiotyö (4 prosenttia)

Itseni tunnistan kuuluvan ryhmään 7, jossa lisämääritelmiä olivat keski-ikä 51, 81 prosentilla on vakavia terveysrajoitteita, lähes puolet alimmassa tuloviidenneksessä.

"Tässä ryhmässä yli kolmannes hakee aktiivisesti töitä, mutta ei onnistu sitä saamaan. Lähes kaikki ryhmässä olivat kokeneet työnhakunsa epäonnistuvan. Tässä joukossa keskimääräinen työttömyyden kesto oli kaikista pisin."

Terveysongelmien vaikutusta työllistymiseen on vähitellen alettu tunnistamaan; tähän asti kun työttömien on enimmäkseen ajateltu valehtelevan ja teeskentelevän sairauksia ja työkyvyttömyyttä.

"Sosiaali- ja terveysministeriö on nyt myöntänyt valtionavustuksina 17 miljoonaa euroa osatyökykyisten henkilöiden työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujen kehittämiseen. Avustusta saa 22 alueellista hanketta eri puolilta Suomea.

Asiasta kertoneen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen mukaan hankkeissa tuodaan työkyvyn tuen palvelut osaksi sosiaali- ja terveyskeskusten toimintaa ja lisätään tuetun työllistymisen menetelmien käyttöä kaikkein vaikeimmin työllistyvien henkilöiden avuksi.

Hän viittaa aiemmin lokakuussa julkaistuun OECD:n raporttiin , jonka mukaan suurimmat työllistymisen esteet Suomessa ovat terveysongelmat ja sopivien työmahdollisuuksien puute.

"SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas arvioi lokakuun alun haastattelussa , että pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ja toistuvasti työttömien määrä oli ennen koronakriisiä noin 300 000 henkilöä.

– Jos sen koko potentiaalin saisi töihin ja työmarkkinoille, niin kaikki työllisyysastetavoitteet toteutuisivat. Mutta jos ajatellaan realistisesti, että heistä kolmasosakin työllistyisi pysyvästi seuraavan kolmen vuoden aikana, niin se tekisi työllisyysasteeseen kolme prosenttiyksikköä." (Kansan Uutiset 26.10.2020)

Näiden 30 vuoden aikana, kun minäkin olen ollut työ(ttömyys)markkinoiden käytettävänä, vuoroin on oltu huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja vuoroin osatyökykyisten työllisyydestä, mutta mitään ratkaisua ei ole kumpaakaan löytynyt. Miksi ihmeessä työnantaja ottaisi töihin nuoren kokemattoman tai vanhemman mutta osatyökykyisen, kun parhaassa työiässä olevia täysin terveitä ja työkykyisiäkin on tarjolla pilvin pimein?

No, se viime kuussa mainitsemani uniapneatutkimuskin sitten tehtiin, tulos: ei uniapneaa. Muuten lokakuu menikin osaltani lähiomaisen kuoleman vuoksi aikalailla sumussa, enkä kovin paljon tähän postaukseenkaan jaksanut keskittyä.

Evelyn Waugh: Mennyt maailma

En muista, mistä tämä kirja on minulle tullut; luultavasti kirjaston vaihtohyllystä joskus vuosia sitten. Sen muistan, että kirjaan perustuva vuonna 1981 valmistunut minisarja esitettiin Suomessa joskus 80-luvun alussa, joko vuonna 1982 tai -83. Silloin en sitä katsonut, mutta joskus 2000-luvulla se uusittiin, ja silloin katsoin sen. Vuonna 2008 kirjasta tehtiin myös elokuva, senkin olen nähnyt.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen 1920- ja 1930-lukujen Englantiin, Oxfordin yliopistoon ja maaseudulle, kuvitteelliseen Bridesheadin kartanoon. Kirjan kertoja on Charles Ryder, joka Oxfordissa ystävystyy yläluokkaisen Sebastian Flyten kanssa, ja tutustuu myös hänen perheeseensä, ja erityisesti Sebastianin siskoon Juliaan, jota kuvaillaan kirjassa näin:

"Hän näytti olevan pelkkää jäseniä ja kaulaa, ruumiiton, hämähäkkimäinen, mikä kaikki vastasi ajan muotia, mutta leikkotukka, senaikaiset hatut, muodissa oleva tyhjä tuijotus, hämmästelevä ilme ja poskipäiden klovnimaiset punaiset läikät eivät pystyneet tekemään hänestä tyyppiä."

"Tyyppi" kuulustaa tässä yhteydessä oudolta, olisiko jonkinlainen kääntäjän väärinkäsitys? Kääntäjän nimeä en löytänyt kirjasta mistään.

Kirjan ensimmäisessä osassa kuvataan Charles Ryderin ja Sebastian Flyten ystävyyttä noin vuoden ajalta; opiskeluita Oxfordissa, kartanoelämää Bridesheadissa, Sebastianin vajoamista yhä syvemmälle alkoholismiin, ja lopulta päätymistä epämääräisiin oloihin Marokkoon...

Sitten tarinaan tulee 12 vuoden aukko. Charles Ryderistä on tullut jonkin verran tunnettu taidemaalari. Hänen näyttelynsä avajaisista käytetään kirjassa sanaa vernissaus(1, (joka oli tässä merkityksessä minulle outo. Tiesin vain sanan tarkoittavan myös puupinnan viimeistelyä pellavaöljylakalla). Kun Charles on palaamassa laivalla New Yorkista Etelä-Amerikkaan tehdyn maalauskiertueen jälkeen, hän tapaa yllättäen Julian. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa, he aloittavat suhteen, joka jatkuu Lontoossa ja Bridesheadissa. Siellä Charles tapaa myös Sebastianin nuoremman siskon Cordelian, joka kertoo, että Sebastian on jälleen Marokossa, huonossa kunnossa jossain luostarissa vietettyään vuosia ensin Kreikassa ja sitten Saksassa, mutta ei suostu palaamaan Englantiin.

Charles ja Julia suunnittelevat häitä, mutta aivan kirjan lopussa Julia saa katolisen katumuspuuskan, ja ilmoittaa Charlesille, ettei hän voi ottaa avioeroa ja ilmoittaa heidän suhteensa päättyneen.

Kirja antaa kyllä roomalaiskatolisuudesta omituisen kuvan, tai ei oikeastaan sen omituisempaa kuin muutkaan aihetta käsittelevät kirjat, elokuvat tai TV-sarjat. Se uskontohan on kaiken järjen vastainen, ja myöntääkin sen; esimerkiksi erilaisten pyhimysten luunkappaleita on ympäri maailmaa katolisissa kirkoissa niin paljon, että niistä voisi koota kymmenkertaisen määrän pyhimyksiä todellisuuteen verrattuna!

Mitäkö pidin kirjasta? Enpä juuri mitään, luin vain, koska se oli minulla(2, oli sopivan ohut ja olin nähnyt siitä tehdyt elokuvan ja TV-sarjan. Mitenkään erityisesti en sitä kenelläkään suosittele.

1)Vernissaus, (ransk. vernissage), tarkoittaa taidenäyttelyn avajaisia. Vieraille voidaan tarjota pientä purtavaa ja viiniä heidän keskustellessaan taiteilijan ja muiden vieraiden kanssa näyttelyn teoksista. Läsnä voi olla myös kriitikoita ja muita toimittajia, tai heidät on voitu kutsua erilliseen tilaisuuteen.

2) En ole lukenut läheskään kaikkia kirjoja, jotka ovat tavalla tai toisella käsiini päätyneet, enkä kirjaston vaihtohyllystäkään ota kuin mielenkiintoisimmat. Ehkä tämä silloin vaikutti kiinnostavalta.

Työttömyyskatsaus 9/2020

Syyskuun eniten uutisoitu työttömyysaihe on tietysti budjettiriihessä käsitellyt työllisyystoimenpiteet.

"Työnhaun tukemiseksi ja palveluihin ohjaamiseksi työttömien palvelutarpeen arviointia kehitetään ja
työnhaun tukea lisätään siten, että työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein.
Tämän jälkeen kuukauden kestävä tiivis palvelujakso seuraa aina 6 kuukauden työttömyyden jälkeen. Tätä varten TE‐toimiston resursseja lisätään 70 miljoonalla eurolla.

Yksilöllisessä työllistymissuunnitelmassa sovitaan työnhakijan määrällisestä työnhakuvelvoitteesta ja
tarkoituksenmukaisista työnhakua tukevista palveluista. Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4
työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Tämä on vasta kohta 1 eli Pohjoismainen työvoimapalvelujen malli ja sekin herättää monta kysymystä.

"Työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein." Entä jos työttömyys onkin alkanut jo vuosia sitten, milloin on tämä "työnhaun alkuvaihe"? 

"Työnhakijan tulee hakea kuukaudessa 0 ‐ 4 työpaikkaa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä." Siis riippuen työttömän työkyvystä. Jos työtön todetaan niin työkyvyttömäksi, että hänelle riittää se nollan työpaikan hakeminen, niin eikö hänen oikea paikkansa ole silloin muualla kuin työttömänä työnhakijana? Ja missään nimessä en tarkoita toimeentulotuen asiakkaana, vaan sairauspäivärahalla, kuntoutustuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ja silloin pitäisi ehdottomasti puuttua myös näiden tukien saamisen helpottamiseen, kahden viimeisen kohdalla ylipäätään mahdollistamiseen myös työttömälle.

Kohta 1 jatkuu seuraavasti:

"Lähtökohtana on 4 työpaikan hakeminen ja velvoitteen reunaehdoista säädetään riittävän tarkkarajaisesti. Työnhakijalle voidaan jatkossakin osoittaa nykyisenkaltaisia työtarjouksia.  

Työnhausta raportoidaan sähköiseen järjestelmään itsenäisesti tai palvelun yhteydessä joka kuukausi. 

Työnhakuun ja palveluihin liittyviä työttömyysturvaseuraamuksia porrastetaan siten, että käyttöön otetaan huomautus. Jos työnhakija jättää velvoitteen uudelleen täyttämättä on seuraamuksena 5 päivän etuuden menetys eli karenssi ja tämän toistuessa 10 päivän karenssi. Huomautuksen ja kahden karenssijakson jälkeen työnhaun laiminlyönnistä seuraa nykyisenkin lainsäädännön mukainen työssäolovelvoite."

Erityisesti tätä kohtaa on kritisoitu ja moitittu usealta taholta. Sitä on verrattu Juha Sipilän hallituksen aktiivimalliin; molemmat tahot, niin hallituspuolueiden äänestäjät kuin oppositiokin, ovat haukkuneet Sanna Marinin hallituksen ja SDP:n petturiksi, koska puolue ensin lupasi poistaa aktiivimallin (niinkuin tekikin), mutta nyt ottaa sen jälleen käyttöön vain eri nimisenä; hallitus kutsuu samaa asiaa pohjoismaisen työnhaun malliksi, oppositio aktiivimalli kakkoseksi.

Itse en vertaisi tätä Sipilän aktiivimalliin (siihen ensimmäiseen, turha verrata koskaan toteutumatta jääneeseen kakkoseen). Se malli leikkasi aina ja ehdottomasti, jos työtöntä hakemisesta huolimatta ei kukaan ottanut töihin tai koulutukseen (se kolmas vaihtoehto, tietyn rahamäärän ansaitseminen yrittäjänä, ei koskaan ollut mikään oikea vaihtoehto kuin ehkä muutamalle harvalle). 

Myös Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi kirjoitti blogissaan 21.9.2020 hallituksen työllisyysohjelmasta:

"Aktiivimallia on nostettu esiin voimalla hallituksen työvoimapoliittisen uutisoinnin yhteydessä. Miksi? Aktiivimallissa työttömän piti hakeutua mihin tahansa työhön tai työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen tai kevytyrittäjäksi –  leikkurin uhalla. Kaikille tämä ei ollut mahdollista. Tulos: viranomaissotkuja, pitkiä tulottomia kausia, tragedioita.

Marinin hallitus sisältää edelleen vastikkeellisuuden. Saadakseen työttömyysetuutta työttömän tulee hakea oman elämäntilanteensa ja työn tarjonnan mukaan omaehtoisesti työtä, joko ei yhtään, tai sitten 1-4 työpaikkaa kuukausittain - vailla leikkuria. Jos tämä ei toteudu, seurauksena on ensin huomautus, sitten lyhyet karenssit, jotka sinänsä luovat toimeentuloloukkuja."

Tunnustan, etten ole hetkeen työpaikkoja hakenut, mutta jos vaaditaan tuon neljän paikan hakeminen kuukaudessa, voin sen tehdä. En oikein ymmärrä niitä, jotka eivät hakisi. Nytkin on työttömiä, jotka ovat saaneet TE-toimistolta työpaikkatarjouksia, eivätkä hae, koska kokevat tarjotun työn olevan jotenkin vääränlaista. Senhän voi jo siinä työhakemuksessa tehdä selväksi, ettei esim. osaa jotain työssä vaadittavaa asiaa, niin tuskin pääsee edes haastatteluun. Mutta ei saa karenssia.

Minä jään odottamaan tulevien työllisyystoimien ensimmäistä kohtaa, joka on nimeltään Osatyökykyisten työllisyys.

"Luodaan Suomeen systemaattinen, tavoitteellinen ja liiketoimintaperusteinen

välityömarkkinatoimija käyttäen esimerkkeinä Ruotsin Samhall -yhtiöstä saatuja kokemuksia sekä työpankkikokeilun tuloksia.  Tarkoituksena on vahvistaa osatyökykyisten ja muiden vaikeassa asemassa olevien henkilöiden  mahdollisuuksia siirtyä avoimille työmarkkinoille tarjoamalla tuettu työpaikka sekä avoimille  työmarkkinoille siirtymiseen tarvittava koulutus ja muu tuki." (Valtioneuvoston kanslian tiedote 16.9.2020)

Epäilevästi suhtaudun tuohon "mahdollisuuteen siirtyä avoimille työmarkkinoille", näin neljännellä kierroksella erilaisissa työkyky- ja eläkeselvittelyissä tuloksetta olleena. Tämänkinsyksyinen ammatillinen kuntoutusselvitys päättyi niiden sovittujen yhdeksän kerran jälkeen. Käskettiin jälleen kerran varata aika "omalääkäriltä"; eipäs terveyskeskuksessa enää ollut asiakastyössä se lääkäri, jolla ehdin pari kolme kertaa käydä, vaan taas aivan outo. Sain ajan kuitenkin syyskuussa, ja lähetteen uniapneatutkimukseen ja muutamaan verikokeeseen, mutta niidenkään tuloksista en vielä tiedä.

TE-toimisto ehti ehdottaa palkkatukityötä Hattulassa (yli 35 km suuntaansa), mutta jäi sitten odottamaan uniapneatutkimuksen tuloksia. Verven lääkäri totesi kyllä jo loppulausunnossaan, että "(kuntoutujalla) on vaikeuksia ajaa hämärässä autoa, koska näkee vain vasemmalla silmällä. Työssäkäyntimatkan tulee olla mahdollisimman lyhyt, mieluummin pyöräilymatkan päässä, ettei väsymys kasva suureksi jo työmatkan aikana".

Teatterissa: Rock-musikaali Hamlet

Lauantaina 19.9. kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa rock-musikaali Hamletin. Hamlet on William Shakespearen (1564 - 1616) noin v. 1600 kirjoittama näytelmä, josta on tehty lukuisia näytelmäversioita, elokuvia, muutama ooppera, yksi orkesterifantasia ja tämä ensimmäinen musikaali.  Olisihan se ehkä ollut ihan hyvä lukea vaikka joku tiivistelmä Hamletin juonesta ennen musikaalin katsomista, nyt ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on tulossa. Ainoastaan lauseen "ollako vai eikö olla, siinäpä pulma" osasin yhdistään Hamletin tarinaan. Ja olihan siinä muutamia tuttuja nimiä, joita en aiemmin ollut osannut yhdistää Hamletiin: Ofelia, Rosencrantz ja Guildenstern... Enpä tiedä, mistä ne ovat tuttuja.

Eli juonipaljastus niille, joille Hamlet ei ole tuttu: Alussa Hamletin isä, Tanskan kuningas, on kuollut ja kuninkaan veli Claudius on perinyt sekä kruunun että Hamletin äidin vaimokseen. Hamlet on tietysti järkyttynyt isänsä kuolemasta ja äitinsä nopeasta naimisiinmenosta tämän veljen kanssa. Ystävältään Horatiolta hän kuulee isänsä kuoleman olleen murha, ja näkeekin isänsä haamun, joka pyytää kostamaan puolestaan. Hamlet päättää esittää hullua, jotta voisi helpommin vakoilla murhasta epäiltyä, eli uutta kuningasta. Ja, niin, halukkaat voivat lukea vaikka Wikipediasta lisää, musikaalin juoni ei täysin seurannut alkuperäistä näytelmätekstiä...

Rosencrantz ja Guildenstern ovat Hamletin opiskelutovereita, jotka kuningaspari värvää vakoilemaan Hamletia ja tämän hulluuden syytä. Heille käy huonosti; matkustaessaan Englantiin Hamletin kanssa Claudius antaa heidän mukaansa Englannin kuninkaalle vietäväksi sinetöidyn kirjeen, jossa Hamlet määrätään teloitettavaksi välittömästi saavuttuaan Englantiin. Hamlet on kuitenkin löytänyt kirjeen, ja muuttanut teloitusmääräyksen koskemaan Rosencrantzia ja Guildensternia.

Esittäessään hullua Hamlet myös hylkää tyttöystävänsä Ofelian, joka järkyttyy tästä ja myöhemmin joko hukkuu tai hukuttautuu. Hamlet myös tappaa Ofelian isän Poloniuksen luultuaan tätä kuninkaaksi. Lopulta kuningas ja Poloniuksen poika Laertes laativat suunnitelman Hamletin myrkyttämiseksi, mutta sekä he että Hamletin äiti Gertrude kuolevat myrkkyyn, myös Hamlet.

Se juonesta. Jotenkuten ymmärrettävä kuitenkin. Parasta musikaalissa oli ehdottomasti Kimmo Viskarin lavastus ja puvustus. Merkittävin lavaste oli kuusikulmaisista paloista koottu pallomainen rakennelma, jonka voi nähdä esittävän vaikka pääkalloa tai jopa avaruusalusta.  Rakennelma oli osissa liikuteltavissa ja nostettavissa.

Lava oli kokonaan päällystetty ohuella, vaalealla vanerilla, ja tämän vuoksi kaikilla näyttelijöillä oli valkopohjaiset, lenkkitossun tapaiset kengät (toisin kuin yleensä, kun näyttelijät ja tanssijat käyttävät mustapohjaisia tanssilenkkareita ja vastaavia).

Puvut olivat todella värikkäitä, kirkaan pinkkejä ja punaisia, oranssia ja keltaista. Hieman outona pidin ensimmäisessä näytöksessä Hamletin ja Lotharion paitojen hihoissa olleita lenkkejä, joille en nähnyt mitään tarkoitusta. Eikä ollutkaan; Pentti Helinin esittämä Polonius tarttuu jalastaan Hamletin (Saska Pulkkinen) hihalenkkiin selvästi käsikirjoituksen vastaisesti. Ei pääse irti muuta kuin repäisemällä koko lenkin poikki. Toisessa näytöksessä hihat oli

Hamlet (Saska Pulkkinen) ja Lothario (Sini-Suvi
Peltola) ja oudot hihalenkit

katkaistu kokonaan lyhyemmiksi.

Lavalla käsiteltiin myös suuria kankaita, ehkä jonkinlaista laskuvarjokangasta. Katsojana vähän pelkäsin, että joku näyttelijöistä kompastuisi tai liukastuisi  niihin, tai jäisi kiinni nouseviin ja laskeviin näyttämön osiin, mutta niin ei käynyt; hyvin olivat koreografian harjoitelleet.

Oli kyllä todella yllättävän hyvä musikaali. Eikä haitannut, vaikka juonesta en etukäteen tiennyt mitään. Suosittelen ehdottomasti!

Työttömyyskatsaus 8/2020

Elokuun alkupuolella Helsingin Sanomat kertoi tuntemattomasta lähteestä saamistaan "tiedoista":

Näistä työllisyys­toimista hallitus neuvottelee – pöydälle ovat tulossa työnhaku­velvoitteen tiukentaminen ja työttömyys­turvalla opiskelun rajoittaminen

"HS:n tietojen mukaan työllisyysvaikutuksia saatetaan hakea ainakin työttömien työnhakuvelvoitteen tiukentamisesta ja työllistymistä edistävien palveluiden lisäämisestä. Työttömyysturvalla opiskelua puolestaan saatetaan rajoittaa nykyisestä. Lisäksi pöydällä on ikääntyvien työttömäksi jäävien eläkeputken poistaminen, mutta siitä puolueet ja työmarkkinajärjestöt ovat erimielisiä.

Työnhakuvelvoitteen uudistamisessa – niin sanotussa yksilöllisen työnhaun mallissa – on määrä velvoittaa työttömät työnhakijat hakemaan oma-aloitteisesti työpaikkoja säännöllisin väliajoin. Jos työtön ei osoita hakeneensa töitä, hän voi joutua karenssiin eli menettää työttömyysetuutensa määräajaksi." (Helsingin Sanomat 8.8.2020)

Sitä ei uutisessa kerrottu, mitkä hallituspuolueet näitä toimenpiteitä kannattaisivat. Ja ennenkuin hallitus ehti ottaa kantaa koko uutiseen, työttömien järjestöt hermostuivat:

"– Me Työttömien Keskusjärjestössä olemme todella yllättyneitä ja huolissamme tämän hetken uutisoinneista, joissa maan hallitus kaavailee työllisyyden edistämiskeinoina työttömiin kohdistuvia kiristyksiä. Koronaepidemia on tuonut massoittain lisää työttömiä ja lomautettuja. Työttömien tukea ja palveluita on epidemian vuoksi jouduttu sulkemaan. Tuntuu täysin absurdilta, että etenkin nyt tässä tilanteessa ryhdytään edes puhumaan jo valmiiksi heikossa asemassa olevien ihmisten toimeentulon ja palvelujen heikentämisestä, puheenjohtaja Irma Hirsjärvi hämmästelee." (Työttömien Keskusjärjestön tiedote, 10.8.2020)

No, vajaa viikkoa myöhemmin selvisi, ettei kyse ollut hallituksen ehdotuksista, vaan Valtiovarainministeriön:

"Valtiovarainministeriö esitteli perjantaina oman ehdotuksensa työllisyystoimista, joiden tavoitteena on saada Suomeen 60 000 uutta työllistä.

Työllisyystoimiksi ehdotettiin muun muassa eläkeputken poistamista, ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamista ja vuorotteluvapaasta luopumista." (Helsingin Sanomat 14.8.2020)

Eikä tämä vielä mitään, kuun loppua kohti tavoitteet kasvoivat:

"Hallituksen alkuperäinen tavoite 60 000:sta lisätyöllisestä ei riitä, vaan hallituksen tulee kaksinkertaistaa työllisyystavoitteensa 120 000:aan lisätyölliseen vuoteen 2023 mennessä. Syyskuun budjettiriihessä on päätettävä toimenpiteistä, joilla voidaan ensin saavuttaa 60 000 lisätyöllistä sekä sovittava aikataulu koko tavoitteen saavuttamiseksi, vaativat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Perheyritysten liitto, Keskuskauppakamari ja Suomen Yrittäjät." (EK:n tiedote, 31.8.2020)

Tämä jopa sen jälkeen, kun sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen oli Vasemmistoliiton kesäkokouksessa ehtinyt jo kommentoida VM:n listaa:

"– On syytä todeta, että valtiovarainministeriön puheenvuoro ei toimi minkäänlaisena pohjaesityksenä, kun hallitus päättää työllisyystoimistaan.

– Työllisyysasteen nostamista perustellaan yleensä hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamisella, Pekonen jatkoi.

– VM:n lista olisi itsessään myrkkyä pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle." (Kansan Uutiset 20.8.2020)

Yksikään VM:n listaamista toimenpiteistä ei luo Suomeen ainoatakaan työpaikkaa, vaan lisää työttömien määrää. Näin sana "työllinen" saa kieroutuneen merkityksen; satunnainen kuulija ja asioita ymmärtämätön saattaisi luulla, että se tarkoittaa henkilöä, jolla on työpaikka, mutta se tarkoittakin työtöntä henkilöä, joka kilpailee aivan liian vähistä työpaikoista muiden työttömien kanssa.

Miuahan nuo toimet eivät koskisi, eläkeputkeenkin pääsemiseen pitäisi olla töissä viisi vuotta viimeisen 20 vuoden aikana ennen lisäpäivien alkamista. Myöskään ansiosidonnaisen porrastamisella ei olisi vaikutusta, kun en koskaan pääse minkäänlaiseen työhön.

Ja vaikka Vasemmistoliitto ehti jo irtisanoutua VM:n ehdotuslistasta, puolueen puheenjohtaja Li Andersson ehdotti melko outoa ja jo Sipilän hallituksen aikaista työllisyystoimenpidettä:

"Hallituspuolue Vasemmistoliitto esittää siviilipalveluksen keston puolittamista ja asepalveluksen lyhentämisen selvittämistä työllisyystoimina, jotka nostaisivat työllisten määrää tuhansilla ihmisillä.

Yhä useammat nuoret miehet joutuvat siviilipalvelukseen, koska he eivät ole syystä tai toisesta halunneet suorittaa asepalvelusta. Tällöin parhaassa työ- ja opiskeluiässä olevat miehet ovat poissa työmarkkinoilta." (Iltalehti 27.8.2020)

Eikö ihmisellä ei ole mitään muuta arvoa kuin työ? Olisin kuvitellut, että varusmiehillä ja -naisilla olisi vaikka jotain maanpuolustuksellista arvoa, mutta ei. Vain työn (tai "työn") tekeminen määrittää ihmisen arvon.

Siviilipalveluksesta en kovin paljon tiedä, en tunne henkilökohtaisesti yhtään sivaria. Nyt kävin katsomassa avoinna olevia työpalvelupaikkoja, niin näyttäisi olevan paljon sellaisia työpaikkoja, joihin voitaisiin ottaa ihan tavallinen työtön vaikkapa palkkatuella. Melkoisia koulutusvaatimuksia näyttäisi joihinkin hommiin olevan, kenellä alle 20-kymppisellä on esim. kandidaatin tai maisterin tutkinto muotoilusta, taiteesta, arkkitehtuurista, sähkö- tai mekaniikka aloista tai kestävästä kehityksestä, kuten vaaditaan Aalto-yliopistossa tarjolla olevaan FabLab(?!)-assistentin työpalvelupaikkaan? Ja riittääkö edes koulutus, vai pitääkö olla suhteita ja verkostoja, niin kuin useimpia työpaikkoja haettaessa?

Niinkuin viime kuussa kerroin, minulla alkoi nyt elokuussa ammatillinen kuntoutusselvitys. Kuusi kertaa elokuussa, viimeiset kolme syyskuussa. Työkokeilupaikkojen hakemisesta ei onneksi ole ollut puhetta niin kuin pelkäsin, mutta mahdottoman ahdistavaa, kun koko ajan jankutetaan, että pitäisi olla tavoite. Kun rehellisesti sanon, että tavoitteeni on työkyvyttömyyseläke, niin ei käy; tavoitteen pitää olla opiskelu tai työ. Sitten vielä siihen tavoitteeseen pitäisi itse uskoa! Usko siinä sitten töihinpääsyyn, kun et ainuttakaan työpaikkaa elämässäsi ole itse hakemalla saanut!

Maria Vanha-Similä: Pyykkilaudasta pillereihin

Naisten arki Suomessa 1950 - 1970 -luvulla

Tämä kirja osui silmiin kirjaston uutuushyllyssä. Lainasin sen enempää ajattelematta, olen kuitenkin syntynyt 1970. Kirja oli onneksi aika nopeasti luettu, mutta mitään yhtymäkohtaa omaan, äitini (s. 1950) tai isoäitini (jonka luona asuin lapsuuteni) elämään en kyllä löytänyt. Kirjassa keskityttiin selvästi helsinkiläisten, keskiluokkaisten naisten elämään: oli lukuja opiskelusta, työssäkäynnistä, lasten päivähoito-ongelmista, mökkeilystä, harrastuksista... melkein lopetin kesken.

Vain yksi kohta jäi mieleen: 

"Lasten kouluttaminen oppikoulussa vaati monilta perheiltä taloudellisia uhrauksia. Koulussa erilaisista taustoista tulevat tytöt kohtasivat pukeutumiseen liittyvät paineet. Vähävaraisten perheiden lapset eivät voineet koreilla vaatteilla, ja vanhat, kuluneet vaatteet saattoivat vaikuttaa jopa kouluintoon. Osa perheistä ratkaisi asian hankkimalla nuorelle erikseen koulu- ja kotivaatteet. Koulussa käytettiin muodikkainta ja siisteintä asua, johon perheellä oli varaa, mutta se vaihdettiin heti kotiin tultua kotivaatteisiin."

Minä kävin jo maksutonta peruskoulua, mutta silti minulle oli aina selvää, että vaihdoin kotivaatteet heti koulusta tultuani. En muista, että kukaan olisi sitä vaatinut, mutta varsinkin ala-asteella oli mukavinta vaihtaa vanhat, kuluneet vaatteet päälle, joilla sitten voi huoletta kiipeillä puissa ja kahlata ojissa; jos vaatteisiin tuli kuraa tai pihkaa tai muuta likaa, sen ei ollut väliä. 

En tiedä, mistä tämä tapa oli saanut alkunsa, äitinikin oli käynyt oppikoulua vain vuoden 60-luvulla, enkä muista koskaan olleen puhetta hänen mahdollisista koulu- ja kotivaatteistaan. Mutta minulle tuo tapa jäi, ehdottomasti haluan edelleen vaihtaa kotona eri vaatteet kuin ne, joita käytän "kaupungilla".

Arvioni kirjasta noin muuten: melko tyhjänpäiväinen, ei mitään uutta tietoa.

Työttömyyskatsaus 7/2020

"– Jokainen tervejärkinen ymmärtää, että kun lomautusten määrä on koronan myötä kaksinkertaistunut, niin alkuperäinen työllisyystavoite ei voi toteutua.

– Nyt keskitytään siihen, miten pidetään nykyisillä työntekijöillä työpaikka eikä uusien työpaikkojen luomiseen. Tällä hetkellä on mahdoton arvioida normaalien työllistämistoimien vaikutuksia." (Iltalehti 1.7.2020)

Jotenkin niin raivostuttaa se, kuinka sokeita ihmiset ovat. Ihan niinkuin ajettaisiin kahdella ikkunattomalla junalla vierekkäisiä raiteita; toisella raiteella korona ja sen vaikutus talouteen: juna pysähtyi maalis-huhtikuussa lähes täysin ja on nyt pikkuhiljaa lähtenyt nytkähdellen liikkeelle; toisella raiteella oppositio (mukanaan hallituspuolue Keskusta) ja osa mediaa hallitusta haukkuen ja vaatien, että hallitusohjelmaan kirjatusta työllisyystavoitteesta on pidettävä kiinni. Vaikka koronan vaikutus maailmantalouteen ei todellakaan ole ohi, vaaditaan kovia toimia(?) ja leikkauksia, vaikka niillä ei luoda ainuttakaan työpaikkaa.

Yksikään hallitus maailmassa ei pysty pitämään kiinni viime vuonna kirjatuista työllisyystavoitteista, eikö tämän pitäisi olla selvä kaikille!

Aiheesta jatkoi Yle 8.7.2020: 

"Pääministeri siirtää työllisyyspäätösten aikataulun takarajaa kohti vuoden loppua, hallituksen syyskuun budjettiriihen sijaan.

Kysymys on ensimmäisten 30 000 niin sanotun päätösperäisen työpaikan luomisesta. Hallitus on aiemmin linjannut, että ratkaisut tehdään tämän syksyn budjettiriihessä. Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet vuoden töitä useassa eri kokoonpanossa luodakseen edellytykset 30 000 uuden työllisen löytämiseksi, toistaiseksi laihoin tuloksin."

Ensinnäkin, mitä ovat "päätösperäiset työpaikat?. Ja sitten: miten olisi, jos niitä työllisiä etsittäisiin vaikka niiden noin 300 000 työttömän joukosta? Vai onko jutussa kirjoitusvirhe, ja etsitään 30 000 uutta työpaikkaa? Ai, ei se olekaan virhe, myöhemmin tekstissä on lause:

"Vihriälän mielestä aikaa on ollut tarpeeksi ja on selvä, että uusia työllisiä on tässä taloustilanteessa saatava."

Nuorten työelämän aloittamisesta tai oikeastaan aloittamatta jäämisestä koronan vuoksi ollaan huolissaan. En muista, että kukaan olisi ollut samasta asiasta huolissaan 90-luvun laman aikana, tai ehkä olikin, mutta kun ei ollut nettiä eikä Facebookin kaltaisia sivustoja, niin median seuraaminen jäi Aamulehteen ja  radion ja tv:n uutisiin.

"Työelämän aloittaminen työttömäksi jäämisen kokemuksella heittää varjon nuoren tulevallekin työuralle. Työttömyys ja muu työelämän ulkopuolisuus työuran alkuvaiheessa lisäävät riskiä myöhemmille työllistymisen vaikeuksille, matalamille ansioille, osaamisen ja ammattitaidon rapautumiselle, sekä itsetunnon, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työkyvyn heikentymiselle." (Lukijalta-palsta, kirjoittajat Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Jaana Vastamäki, STM, Aamuposti 10.7.2020)

Tämä oli aivan loistava kirjoitus! Minunkin työelämäni alkoi kolmen vuoden työttömyydellä ja sen jälkeen työttömyyttä yli 2/3 elämästäni.

Samana päivänä tuli julkisuuteen myös ääliömäisin työttömyyteen liittyvä ehdotus:

"Oppositiopuolue Kokoomus kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista myös työttömyyskassoihin kuulumattomille työntekijöille." (Helsingin Sanomat 10.7.2020)

"– Toukokuussa lähes 30 000 ihmistä, jotka olisivat olleet oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen, eivät ole sitä saaneet, koska eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi. Tämä on aika iso oikeudenmukaisuuskysymys, Keskustan Katri Kulmuni sanoi Ylelle." (10.7.2020)

Eivät ole oivaltaneet hakeutua kassan jäseniksi? Jos henkilö on osannut hakea töitä ja vielä saanutkin työpaikan, hän ei voi olla niin tyhmä, ettei tietäisi työttömyyskassoista ja ansiosidonnaisesta päivärahasta. Kyseessä on aina joko äärimmäinen nuukuus tai ehdoton varmuus siitä, ettei koskaan jää työttömäksi.

Samassa yhteydessä esitettiin vaihtoehdoksi myös kassan pakkojäsenyyttä, mitä vastustettiin kovasti. En ymmärrä miksi, onhan autovakuutuskin pakollinan. Vakuutusyhtiön saa valita, mutta vakuutusta ei voi jättää ottamatta. Tai no voi kai senkin tehdä, jos haluaa ottaa riskin kiinnijäämisestä ja sen seuraamuksista:

"Laiminlyöntimaksu voi olla jopa kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Ajoneuvo, jonka vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, on käyttökiellossa, kunnes vakuutus on asianmukaisesti hoidettu. Jos vakuuttamaton ajoneuvo havaitaan liikenteessä, voi poliisi poistaa siitä rekisterikilvet."

Toimisiko tämä myös työttömyyskassoissa? Mikä olisi rangaistus kassaan kuulumattomalle?

"Kokoomuksen uusima ikiaikainen esitys ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentamisesta kaikille saa tukea nyt myös Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK). Järjestö on kääntänyt takkinsa ja perustelee laajentamista kuten kokoomuskin ansiosidonnaisen työttömyysturvan epäoikeudenmukaisuudella.

SAK, STTK ja Akava eivät ole kannattaneet kokoomuksen ehdotuksen kaltaista ansiosidonnaisen laajentamismallia. STTK:n puheenjohtaja Antti Palola pitää EK:n ilmoitusta yllättävänä takinkääntönä.

– Hinta-arvio uudistukselle vaihtelee noin 200 – 300 miljoonan euron välillä. On selvää, että tällaista rahaa ei mistään tulisi lisää vaan ansiosidonnaisen turvan laajentaminen rahoitettaisiin ansioturvaa heikentämällä. Mielenmuutos on susi lampaan vaatteessa: se kielii EK:n halusta murentaa yleisesti työttömien turvaa, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola toteaa kirjoituksessaan.

Kokoomuksen ja EK:n porrastetuissa, kustannusneutraaleissa työttömyysturvamalleissa osa työttömistä maksaisi toisen osan työttömyysturvaa.

– Heikennykset vaikuttavat niihin ihmisiin, jotka ovat jo jostain syystä heikommassa asemassa työmarkkinoilla, toteaa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta." (Kansan Uutiset 20.7.2020)

Minulla kun ei ole koskaan enää mahdollisuutta päästä töihin, joista kertyisi ansiosidonnaista vaikka aina olenkin kuulunut liittoon ja kassaan, niin minua tämä ehdotus ei koskisi, mutta raivostuttaa silti.

Tätä kirjoittaessani odottelen huomenna alkavaa ammatillista kuntousselvitystä. Nyt olen vasta tarkemmin lukenut kutsun mukana tulleen tiedotteen:

"Ammatillinen kuntoutusselvitys tukee työelämään siirtymistä, siellä jatkamista tai sinne palaamista. Saat tietoa työkyvystäsi ja kuntoutuksen mahdollisuuksista. 

Ammatillisen kuntoutusselvityksen tulos on yksilöllinen kuntoutussuunnitelma. Se voi olla esimerkiksi koulutus-, työhönpaluu-, työkokeilu- tai työhönvalmennussuunnitelma. Saat tukea suunnitelmasi toteuttamiseen myös selvityksen päätyttyä."

Ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä edes hakemasta. Nyt taidan joutua taas hakemaan turhaan ties kuinka monta työkokeilupaikkaa, ja niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, mikään ei ole niin nöyryttävää kuin hakea työkokeilupaikkoja, joita ei saa. 

Päivä Varkaudessa

Viime viikon tiistaina eli 28.7. kävimme Varkaudessa. Matkan pääkohde oli Mekaanisen Musiikin Museo, mutta kävimme myös katsomassa Taipaleen kanavan ja Kanavamuseon.

Mekaanisen Musiikin Museo oli ihan mielenkiintoinen tapaus, museona ja muutenkin. Museon perustivat Tuusniemelle suomalais-saksalainen pariskunta Liisa ja Jürgen Kempf vuonna 1981. Vuonna 1988 se muutti nykyiselle paikalleeen, entiseen vanhainkotiin Varkauteen.

Kokoelmassa on museon omien sivujen mukaan nelisensataa soitinta. Opastetulla kierroksella näistä esiteltiin vain osa, ja ainakin meille jäi sellainen käsitys, ettei kierroksen jälkeen oikein olisi saanut jäädä museoon niihin esittelemättä jääneisiin tutustumaan. Sitä ei kyllä sanottu ääneen, eikä sitä ollut missään erikseen kielletty(*. Soittimissa vain muutamassa oli esittelyteksti, joten ei niistä omin päin paljon irti saanut.

Museon omistajat ovat myös selvästi kiinnostuneita linnuista. Museolla oli aivan elävä harmaapapukaija, joka istuskeli sisäoven päällä rappukäytävässä. Vaikka ulko-ovi oli auki aivan lähellä, se ei tehnyt elettäkään lentääkseen ulos. Lisäksi museolla oli maalauksia, joissa klassikkoteosten ihmiset oli korvattu lintuhahmoilla; näistä kuvia Facebook-sivuillani.

Ja kuten alussa mainitsin, kävimme myös Taipaleen kanavalla. Alkuperäinen, vuonna 1835 valmistunut kanava ei ole enää käytössä, vaan museoitu. Uudempi, vuonna 1871 valmistunut ja 1960-luvulla modifioitu puolen kilometrin pituinen kanava Unnukan ja Haukiveden välillä on edelleen käytössä. 

Alueella oli myös pääsymaksuton Kanavamuseo, jossa oli jonkin verran kanavan rakennukseen, historiaan ja tukinuittoon liittyvää aineistoa. 

Tietenkin myös museokauppa, jossa oli myynnissä parkkikiekkoja tekstillä "Matkalla jossakin päin Suomea". Hauska sattuma, koska juuri menomatkalla Varkauteen muisteltiin 70-80 -luvuilla eli aikaan ennen kännyköitä radiossa yleensä kesäisin kuuluneita tiedotteita, joissa pyydettiin henkilöä, joka on matkalla jossakin päin Suomea (ja mainittiin yleensä myös henkilön nimi, auton merkki ja ehkä rekisterinumero) ottamaan yhteyttä johonkin tiettyyn paikkaan, kotiin tai kotipaikkakunnan viranomaiseen.

*)Yleensä ne museot, joissa ei saa liikkua omatoimisesti, ilmoittavat asiasta selvästi esim. nettisivuillaan. Näin teki ainakin Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi, jossa kävimme 3 vuotta sitten. Nythän sielläkin on jo pari vuotta saanut liikkua myös ilman opastusta.

Kesäteatterissa: Hätävara

Sunnuntaina kävimme katsomassa Teatteri Perikunnan esityksen Hätävara. Nimi kuvaa sitä, että keväällä oli hyvin epävarmaa, voiko kesällä ylipäätään esittää yhtään mitään missään, ja erityisesti pubin terassilla, kun ravintolat ja kahvilat oli suljettu. Yleensähän Teatteri Perikunnan esitysten nimessä on ollut viittaus siihen, kuinka mones kerta (eli kesä) on menossa: viime kesänä Seitsemäs Ihme, aieimmin mm. Siitä viis!

Vaikka Hätävara oli hauska, siinä saattoi aavistaa myös vähän hätäisesti kasatun ja kiireellä harjoitellun makua.

Ainakin viisi sketsiä oli mukaeltu hallituksen tiedotustilaisuuksista; Sanna Marinin roolissa vuorotellen neljästä esiintyjästä kolme. Pitkä ruskea peruukki, mustaa mekkoa imitoiva jätesäkki ja kevään ja kesän lukuisista tiedotustilaisuuksista tutut (ja liioitellut) alkulauseet. Nämä sketsit päättyivät siihen, että oppositio toivotettiin suksimaan v..ttuun.

Viime vuoden tapaan suurin osa Suomipop / -iskelmäparodioista meni ohi, koska en sellaisia kuuntele. Ainoa kappale, minkä tunnistin, oli Erika Vikmanin euroviisukarsinnoissa esittämä Cicciolina.

Myös Postia irvailtiin: sketsissä nainen odotti perjantaina postilaatikon vieressä rehtorin lupaamaa ylioppilastodistusta esiteltäväksi pojan yo-juhlissa; postinkantaja (jonka oranssissa T-paidassa teksti POTSI) tuli laukkuineen ja sanoi heti, ettei ole postia. Nainen halusi katsoa laukkuun ja lopulta sai luvan, mutta laukku oli täysin tyhjä. "Meillä on näin perjantaisin siirrytty kevennettyyn kantoon", sanoi postinkantaja, "kannetaan, muttei jaeta. Toisin kuin tiistaisin, silloin ei kanneta eikä jaeta".

Olihan tämä esitys ihan hauska, mutta minun makuuni ehkä liikaa alapäähuumoria ja kiroilua. En muista, oliko viime vuonna näin paljon. Esitys on tietysti suunnattu enemmän tai vähemmän humalaisille katsojille, koska esityspaikka todellakin on Juomahuone Laitisen terassi. Aiemmista vuosista poiketen tänä kesänä on myös "päivänäytöksiä" sunnuntaisin klo 14, rajoitetun katsojamäärän vuoksi näin saadaan enemmän katsojia. Silti kyllä suosittelen, yksi harvoista kesäteattereista tänä kesänä. Viimeinen esitys lauantaina 22.8.

Työttömyyskatsaus 6/2020

Aivan kuun alussa Taloustutkimuksesta soitettiin ja kyseltiin koronan vaikutuksesta elämääni. Myös yleinen kysymys politiikasta eli"Mikä on mielestäni lähiaikojen paras poliittinen päätös?" Vastasin tietysti, että aktiivimallin purkaminen vuoden alussa.

5.6. ilmestyneen Työttömät-lehden päätoimittajan palstalla Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski kirjoittaa:

” Omat välittömät ehdotukseni koronakriisiin työllisyyden hoitoon ovat julkisten työllisyyspalveluiden rahoituksen lisääminen, henkilökohtaisen kasvokkaisen asiakaspalvelun vahvistaminen myös yli 30 vuotiaille (vrt. kuntien kohtaamot/ohjaamot), vastavalmistuneiden oma työllisyysohjelma, jossa hyödynnettäisiin palkkatukea, jatko-opintoja sekä starttirahaa ja TYP-palvelu-uudistus sekä kuntoutuksen kokonaisuudistus, jossa työkyvyn laadukas tuki, työhönvalmennuspalvelut ja eläkeselvitykset tulisivat keskiöön. Lopuksi tarvittaisiin työvoimapoliittisen avustuksen laajempi käyttöönotto, jolla turvattaisiin järjestösektorille pitkäkestoisemmat toiminnan edellytykset työttömien tukemiselle.

Ajatuksena olisi siis tarjota paketti, joka huomioisi vastavalmistuneiden työllistymisen ja yritystoiminnan käynnistämisen tarpeet sekä mahdollistaa pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille nykyistä kestävämpiä työllistymisen ratkaisuja ja vapauttaa terveytensä kanssa kamppailevat työllisyydenhoidon palveluista eläkkeelle ja muiden toimintakykyä vahvistavien palveluiden piiriin.”

”Vapauttaa terveytensä kanssa kamppailevat työllisyydenhoidon palveluista eläkkeelle”?! Tämän kohdan perusteella hän on todella ottanut huomioon ehdotukseni (josta kirjoitin viime kuussa). Tosin samaa ovat varmaan ehdottaneet monet muutkin työkyvyttömät työttömät.

"Sosiaaliturvakomitea aloittaa ongelmien työstämisen monimutkaisuudesta sekä niiden henkilöiden tilanteesta, jotka ovat tosiasiallisesti työkyvyttömiä, mutta joiden nykysäännösten mukaan tulee hakea työttömyysturvaetuutta." (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote, 9.6.2020)

Kun aloittaisikin! Nykyinen laki on täysin järjetön, pakottaa työkyvyttömät hakemaan työttömyysetuuksia, olemaan "työmarkkinoiden käytettävissä" ja kilpailemaan samoista liian vähistä työpaikoista työkykyisten työttömien kanssa, vaikka eivät todellisuudessa pysty tekemään töitä eikä heitä yksikään työnantaja palkkaa.

"Tulevina vuosina poliittiset päättäjät joutuvat Juho Saaren mukaan valitsemaan, keiden tukia ja palveluita voidaan leikata. Suurin paine kohdistuu valtion etuuksiin ja palveluihin, joiden varassa elävät kaikkein köyhimmät. Resurssien jakaminen eri sukupolvien välillä voi nousta isoksi kysymykseksi. Kirkon diakoniatyön ja järjestöjen rooli nousee Saaren mukaan entistä tärkeämmäksi, kun haavoittuvassa asemassa oleville rakennetaan koronan jälkeistä turvaa.

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen suhtautuu kriittisesti näköalaan, jossa diakoniatyö joutuisi paikkaamaan tukien ja palvelujen leik­kauksia.

– On surkeaa, jos pandemian seuraukset kaatuvat kirkon diakoniatyöntekijöiden, järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden niskaan, kuten aikaisempien lamojen yhteydessä on tapahtunut, Mäkinen sanoo." (Kirkko ja kaupunki 16.6.2020)

Juho Saari oli jäsenenä TEM:in ryhmässä, joka selvitti toimia, joilla Suomi palautetaan kriisin jälkeen kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle. Kari Mäkinen sen sijaan oli jäsenenä STM:n ryhmässä, jonka tavoitteena oli tuottaa esityksiä siitä, miten estetään sosiaalisten ongelmien pitkittyminen, syrjäytyminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen koronaepidemian rajoitusten irtaantumis- ja jälleenrakentamisvaiheessa.

Kyllähän tämäkin juttu taas korostaa Juho Saaren profiloitumista köyhien kyykyttäjäksi, kuten viime kuussa hänen ehdotuksensa etuuksien keston rajoittamisesta.

Ryhmät olivat eri mieltä ratkaisuista, ja erityisesti leikkauksista. Kummankohan ryhmän suosituksia politiikot noudattavat?

"Suomeen tarvitaan Mäkisen työryhmän mielestä riippumaton arviointineuvosto, joka arvioisi poliittisten päätösten vaikutuksia kansalaisten hyvinvointiin. Arvioinnin tueksi tulisi kehittää kansallinen hyvinvoinnin tason ja kehityksen mittaristo. Raportti asettaa toimenpiteiden määräajan vuoteen 2022.

– Eriarvoisuuden lisääntyminen tai väheneminen ei tapahdu luonnonvoimien kaltaisesti, vaan kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä, Kari Mäkinen sanoo."

Ensi vuoteen siirretyistä kuntakokeiluista ei ole minkäänlaista positiivista arviota kokeilun vaikutuksesta työllisyyteen.

"Työllisyysvaikutusarvion puuttuminen ei tarkoita, ettei kuntakokeilua kannattaisi järjestää. Hallitukselle työllisyysarvion puute on silti iso ongelma. Hallitusohjelman mukaan puolen toimista 60 000 lisätyöllisen saamiseksi tulee olla sellaisia, joiden vaikutus etukäteen arvioitavissa. Kuntakokeilun vaikutus tähän 30 000 hengen tavoitteen saavuttamiseen jää nollaan.

On mahdollista, että yksittäinen kunta pystyy alueellista TE-toimistoa paremmin tarjoamaan työttömälle yksilöllistä palvelua ja näin edistämään tämän työllistymistä. Toisaalta voi olla, että kunnat ohjaavat työttömiä yhä enemmän palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntouttavan työtoiminnan hyödyt avoimille työmarkkinoille työllistymiseen ovat tutkimusten mukaan vähäisiä.

Kunnat voivat kuitenkin saada kuntouttavasta työtoiminnasta säästöjä. Jos ne ohjaavat pitkäaikaistyöttömän palvelun piiriin, ne välttyvät maksamasta valtiolle sakko-osuutta työttömän työmarkkinatuesta." (Helsingin Sanomat 10.6.2020)

Ei vain "voi olla", vaan on niin, että kunnat ohjaavat työttömiä yhä enemmän palkattomaan kuntouttavaan työtoimintaan, koska saavat siitä säästöjä, kuten uutisessakin mainitaan.

Hallitus esitti 17.6.2020 tilapäistä epidemiakorvausta toimeentulotukiasiakkaille. Väliaikainen epidemiakorvaus olisi 75 e/kk, ja sitä maksettaisiin syys–joulukuussa niille asiakkaille, jotka ovat saaneet perustoimeentulotukea koronakevään aikana. Korvausta perustellaan mm. sillä, että lapset ruokailivat kotona etäopetuksen aikana. Korvauksen ehtona ei kuitenkaan olisi se, että asiakkaalla on lapsi tai lapsia, sen saisivat myös lapsettomat ja ne, joiden lapset ovat jo aikuisia ja asuvat muualla.

En kadehdi toimeentulotuen saajia, mutta olisihan tämän korvauksen voinut ulottaa myös työmarkkinatukea saaviin, vaikka sitten vähän pienempänä.

28.6.2020 julkaistuun STT:n uutisjuttuun on haastateltu sekä SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorantaa että STTK:n johtajaa Katariina Murtoa.

"Koronapaketeilla on ollut Elorannan mukaan jo sinänsä merkittävä työllisyysvaikutus.

- Sitä ei pidä unohtaa, että me olemme jo tehneet tosi paljon muutoksia, joilla on ollut vaikutuksia työllisyyteen ja toimeentuloon. Silloin tietysti ihmisten kyky ja halu tehdä vaikkapa lisäleikkauksia on todella vaikea.

Eloranta ei haluaisi pelotella ihmisiä uusilla kiristyksillä. Katse kannattaa hänen mielestään pitää siinä, että lomautukset päättyvät ja työttömyysturvan maksatukset saadaan aikatauluun.

- Osa ihmisistä on joutunut odottamaan rahaa tosi pitkään, viikkoja, TE-toimistojen ja työttömyyskassojen ruuhkien takia. Ihmisillä on tosi vaikeita tilanteita. En lähtisi tässä tilanteessa pelottelemaan, että vielä entisestään kiristetään, Eloranta vastaa.

Myös STTK:n Murto painottaa, että lomautettujen ja työttömien toimeentulo pitäisi turvata. Järjestö on siksi esittänyt työttömyysturvan tason korottamista 50 eurolla kuukaudessa."

Tuo 50 euron korotus työttömyysturvaan kuulostaa kyllä hyvältä, mutta koskisiko se muuta kuin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa?

Alkukuun asumistukisekoilujen jälkeen ei omassa tilanteessani ole tapahtunut mitään uutta kesäkuussa. (Kela maksoi takautuvasti kuntotustukea joulu-tammikuulta ja vaati hakemaan siltä ajalta eläkkeensaajan asumistukea. Tämä oli yhteensä noin 100 euroa vähemmän kuin normaali asumistuki, mutta Kela lopulta päätti olla perimättä maksamaansa ylimääräistä asumistukea.)

Kirpparipöytä ja -löytöjä, osa 2/2020

Kirpparilöytöjä tammikuu - kesäkuu 2020

Menikin sitten suunniteltua kauemmin, ennenkuin pääsin vuokraamaan kirpparipöydän: Riihimäen Femmatori oli suljettu yli kaksi kuukautta, 20.3. - 1.6. No, ei päässyt ostamaankaan mitään, eli säästöähän siitäkin tuli. En oikein edes muista, mitä ostin alkuvuodesta, en kovin paljon kuitenkaan.

• Kiroileva siili -pussilakanat
• Orassi hupullinen t-paita
• Arenan uimapuku
• Pyöräilyhanskat
• Mustat tennarit niittikoristeilla
• Mustat roomalaissandaalit
• Musta lompakko

Kirpputorithan eivät olleet kiinni hallituksen päätöksellä, vaan omasta aloitteestaan. Eivät kuitenkaan kaikki, Riihimäelläkin Iso Kirppis oli auki koko ajan, mutta en käynyt, koska sieltä ei ole koskaan löytynyt mitään. Myös ainakin Turussa ja Hämeenlinnassa oli avoimia kirppareita.

Niin, ja vuokrasin myös sen pöydän heti, kun oli mahdollista eli jo toukokuussa. Halusin tietyn pöydän, ja se oli varattu (varmaan jo aiemmin) kesäkuun loppuun saakka, eli pääsin aloittamaan vasta eilen.

Työttömyyskatsaus 5/2020

Perustulokokeilun lopulliset tulokset julkaistiin 6.5.2020. Sehän on jo moneen kertaan ehditty todeta, että vaikka perustulokokeilu paransi työttömien taloudellista ja terveydellistä hyvinvointia mutta ei lisännyt työllisyyttä, niin kokeilu oli epäonnistunut; työttömien stressin väheneminen on täysin merkityksetöntä (paitsi työttömille itselleen).

"Perustulo yksinkertaisti byrokratiaa niin, että työttömällä työnhakijalla oli normaalioloja varmempi käsitys kunkin kuukauden tulotasosta. Tämä antaa paremman mahdollisuuden keskittyä työnhakuun.

Kokeilu osoitti myös, että pitkäaikaistyöttömien työllistymisongelmissa ei ole niinkään kyse rahasta vaan terveydestä ja sosiaalisista ongelmista." (Helsingin Sanomat 8.5.2020)

Toisin kuin Helsingin Sanomien pääkirjoitus väittää, oman kokemukseni mukaan pitkäaikaistyöttömän työllistymisongelmassa ei ole kyse terveydestä ja sosiaalisista ongelmista, vaan sekä työpaikkojen puutteesta että työnantajien asenteesta työttömiä kohtaan yleensä, ja pitkäaikaistyöttömiä kohtaan erityisesti.

”Suomen perustulokokeilu lopetettiin sen ensimmäiseen vaiheeseen eikä kokeilun loppuraporttia jääty odottelemaan. Toimenpiteitäkään ei ollut tulossa. Tuli aktiivimalli. Asia oli jo unohtunut, kun koronaviruksen leviäminen nosti esiin kansalaisyhteiskunnan varautumisen kriiseihin ja niiden tuomaan epävarmuuteen ja turvattomuuteen. Voisiko perustulo toimia puskurina kriisien välittömiin vaikutuksiin? Se olisi nopeasti käytettävissä, ei vaatisi hidasta ja raskasta arviointi-, jako- ja valvontabyrokratiaa ja tavoittaisi heikoimmassa olevia suoraan, ilman välikäsiä.” (Tapani Köppä, Suomen perustuloverkosto, 11.5.2020)

7.5.2020 Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Työ- ja elinkeinoministeriö ovat asettivat korkean profiilin ryhmän hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistamiseksi koronaepidemian jälkihoidossa. Ryhmän jäsenenä oli mm. Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski. Koska ryhmälle ei ollut suoraa yhteystietoa, lähetin hänen kauttaan ryhmälle ehdotuksen:

”Kela maksaa 300 päivää sairauspäivärahaa kerrallaan samasta sairaudesta. On kuitenkin paljon kroonisia sairauksia, jotka eivät parane 300 päivässä eivätkä ole hoidettavissa minkäänlaisella kuntoutuksella tai lääkityksellä. Sairasta henkilöä neuvotaan hakemaan kuntoutustukea, mutta sitä on varsinkin työttömän erittäin vaikea saada ja työtön sairas joutuu ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi saadakseen edes työmarkkinatukea. Ehdotan seuraavaa:

•       Selvitetään ne työttömät henkilöt, joiden 300 päivän enimmäismaksuaika on täyttynyt edeltävien kahden vuoden aikana.

•       Näistä henkilöistä selvitetään ne, ketkä ovat hakenee kuntoutustukea, mutta joiden kuntoutustukihakemus on hylätty.

•       Selvitetään, kuinka monella heistä on edeltävien viiden vuoden ajalta useampi työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea puoltava lääkärinlausunto. Viiden vuoden ajalta sen vuoksi, että erittäin harvalla työttömällä on varaa käydä vuosittain lääkärissä hakemassa uusi lausunto.

•       Poistetaan vaatimus työkokeilusta työkyvyttömyyden toteamiseksi. Jo ennen koronakriisiä työttömän oli mahdotonta päästä tällaiseen työkokeiluun, niin miten sitten nyt tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, joka saattaa jatkua kaksikin vuotta? Voin myös omasta ja muiden kokemuksesta todeta, että tulokseton työkokeilupaikan etsiminen on äärimmäisen stressaavaa, nöyryyttävää ja pahentaa useita sairauksia, ja varsinkin kun koko ajan on olemassa oletus, että pitäisi löytää oikea työpaikka, vaikka ei kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi!

Työkyvyttömyyseläke myönnettäisiin niille sairaille työttömille, jotka sen haluaisivat. Ei väkisin heille, jotka vielä jaksavat uskoa ja toivoa löytävänsä joskus työpaikan eläkettä kartuttaakseen.”

Tuohon lähettämääni ehdotukseen lisäsin vielä, että aluksi työkyvyttömyyseläke voitaisiin myöntää niille sairaille työttömille, jotka täyttävät muut mainitsemani ehdot ja jotka ovat viimeiset viisi vuotta saaneet vuorotellen joko työmarkkinatukea tai sairauspäivärahaa, ja joilla on tuona aikana ollut yksi tai useampi epäonnistuneesti koordinoitu tai kokonaan koordinoimatta jätetty pitkäaikaistyöttömän eläkeselvittely.

Jukka Haapakoski myös vastasi minulle ja kiitti hyvin perustellusta ehdotuksesta.

”Työelämäprofessori Vesa Vihriälän työryhmä tarjoaa koronakriisin keskellä painivalle Suomelle karvaita lääkkeitä: veronkorotuksia ja menojen leikkauksia.” (Yle 8.5.2020)

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari oli jäsenenä yllämainitussa työryhmässä.

Jossain vaiheessa pidin Juho Saarta eriarvoistumisen vastustajana ja jonkinlaisena köyhien ja työttömien puolestapuhujana. Nyt hän ehdottaa rajoituksia pienimpien etuuksien kestoon. Mitä tekee työtön, jos hänen työmarkkinatukensa lopetetaan? Putoaa toimeentulotuelle? Onko se jotenkin parempi? Ja mitä hän tarkoittaa aktivoinnilla ja vastikkeellisuudella?

”Työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja kuntoutustuet ovat jo nyt Suomessa tasoltaan matalia.

– Nämä etuudet eivät ole tavattoman korkeita, mutta niitä saa aika pitkään. Todennäköisesti muutoksia voi siis tulla etuuksien kestoon, aktivointiin ja vastikkeellisuuteen, Saari sanoo.”

Sosiaaliturvan uudistamista valmisteleva komitea on aloitti työnsä sosiaaliturvaan liittyvien ongelmien kartoituksella.

"Toimeentulotuen ja asumistuen asema sosiaaliturvassa on hämmentävä. Toimeentulotuesta on muodostunut perusturvan ja asumistuen pysyväisluonteinen täydentäjä. Asumisen tuet ja asuntopolitiikka ovat irrallaan eivätkä ne tue toisiaan.

Neljäs kokonaisuus on palvelujen irrallisuus etuuksista. Työllisyys- ja sote-palveluita puuttuu, tai ne ovat vääräaikaisia ja kohdentuvat huonosti niitä tarvitseville etuuksien saajille. 

Sosiaaliturvan ratkaistavia ongelmia joudutaan käsittelemään alkuvaiheessa pakostakin hyvin yleisellä tasolla. Komitean jaostojen ja asiantuntijoiden ensimmäinen tehtävä on auttaa komiteaa konkretisoimaan ratkaistavat ongelmat – eli tarkentamaan mikä nykyisessä sosiaaliturvassa tarkalleen ottaen aiheuttaa kyseisen ongelman.” (Kansan Uutiset 20.5.2020)

Voisivat vaikka käyttää kokemusasiantuntijoita eli sosiaaliturvan käyttäjiä.

Kuntoutuksen uudistamiskomitea (en ole ikinä kuullutkaan) sai työnsä päätökseen yli kaksi vuotta sitten, raporttikin on julkaistu jo 9.11.2017. Asiasta oli kuitenkin tiedote Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla vasta 27.5.2020:

"STM on aloittanut tiekartan suunnittelun kuntoutuksen uudistukseksi. Tiekartan työstäminen on monialaista verkostotyötä, ja sitä tehdään niin ministeriön sisällä kuin sidosryhmienkin kanssa. 

Kuntoutuksella on merkittäviä vaikutuksia työllistymiseen, työssä pysymiseen ja työhön paluuseen. Kuntoutus vaikuttaa myös ikäihmisten selviytymiseen ja toimintakykyyn kotona. Koronaepidemian jälkeen kuntoutuksen merkitys korostuu, koska työttömyys ja kuntoutustarve todennäköisesti lisääntyvät."

Kyllä tässä yhteydessä olisi pitänyt ottaa uudistettavaksi myös kuntouttava työtoiminta (eli lakkauttaa se ja mahdollisesti jatkaa täysin eri muodossa ja eri nimellä), koska tässäkin taas yhdistetään työttömyys kuntoutustarpeeseen.

Syyskuun työttömyyskatsauksessa kerroin, kuinka oikaisuvaatimukseni kuntoutustuen hylkäämisestä oli lähetetty Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, ja siellä käsittelyaika olisi 6 - 9 kuukautta. Yhdeksän kuukautta olisi tullut täyteen kesäkuussa, mutta antoivat päätöksen "hieman" etuajassa, jo 27.5.2020. Eli lautakunta hylkäsi valituksen ja on palauttanut asian Kelalle toimenpiteitä varten. 

Anssi Ylirönni: Valintamme ei kohdistunut sinuun - Työttömyyden monet kasvot

Heti 11.5., kun kirjastojen varausmahdollisuus avautui, huomasin, että tämä kirja oli vapaana Hyvinkään kirjastossa. Varasin sen ja hain pari päivää myöhemmin.

Kirjassa ei ollut kovinkaan paljon sellaista asiaa, jota en olisi tiennyt, eikä kovin paljon uutta muillekaan työttömille, jotka ovat edes vähän seuranneet työttömiin liittyvää uutisointia.

Työttömyyden historiasta kirjassa on jonkin verran, mutta nykyisenkaltaista työttömyyttä ei ollut ennen teollisuusyhteiskuntaa. Pitkään puhuttiin irtolaisista, joita sijoitettiin työ- ja ojennuslaitoksiin, missä heitä rangaisiin ankarammin kuin rikollisia.

"Rikollisia ei pakotettu raskaaseen työhön, vaan heidän pääasialliseksi tehtäväkseen jäi ajan tappaminen. Uskottiin, että työ kohottaa vankien siveellistä tasoa, mutta rikollisia pidettiin luultavasti liian paatuneina, jotta työllä olisi ollut vaikutusta heihin. Irtolaiset voitiin vielä kovalla kurilla ohjata oikealle tielle ja parantaa laiskuudesta."

Historioitsija Marko Nenosen työttömien siirtotyömaista kertovasta kirjasta Lapiolinjalla: Työttömät pakkotöissä 1948 - 1971 olen minäkin kirjoittanut blogiini, ja tämän kirjan mainitsee myös Anssi Ylirönni:

"Työttömien siirtotyömaat on unohdettu aihe, josta ei ole tehty akateemista tutkimusta. Myöskään poliitikot eivät mainitse työttömyystöitä muistelmissaan, sillä jälkikäteen kukaan ei halua muistella puolustaneensa historian roskakoriin päätynyttä politiikkaa.

Työttömyystöitä järjestettiin lähinnä talvisin, mutta teiden viimeistelytyöt oli pakko tehdä kesällä. Tämä johti siihen, että tiet eivät valmistuneet, ja työttömyyden lisääntyessä keskeneräiset työt kasaantuivat entisestään. Vuoden 1957 lopussa keskeneräisiä maanteitä oli kertynyt 3000 kilometriä."

Kuinkahan paljon Suomesta löytyy edelleen noita keskenjääneitä, nyt jo metsittyneitä maanteitä?

Kirjassa on luku myös kuntouttavasta työtoiminnasta, jossa ei ole mitään uutta vaikkapa Uuninpankkopoika Saku Timosen blogia lukeneille. Tähän voisin kuitenkin lainata pätkän erään ”kuntoutujan” kokemuksesta:

”Minulla on fibromyalgia-diagnoosi ja lääkärin kehotus välttää seisomatyötä ja usein ”kuntoutukseni” on nimenomaan sellaista työtä, jossa joudun olemaan jaloillani. Uskon kuntouttavan työtoiminnan tarkoituksen olevan se, että työtön laitetaan niin matalaksi, että hän joko sairastuu tai poistuu tilastoista.”

"Päinvastaisesta tarkoituksestaan huolimatta kuntouttava työtoiminta voi vahvistaa marginaalisuutta ja edistää syrjäytymistä, etenkin silloin kun työtön juuttuu loputtomaan aktivointitoimien kierteeseen."

Suurin osa kuntouttavaan työtoimintaan joutuneista voi allekirjoittaa nämä sanat. Silti kuitenkin aina kaikkiin kuntouttavasta työtoiminnasta kertoviin uutisjuttuihin löytyy haastateltavaksi työpajoilla aivopestyjä henkilöitä, joiden mielestä kuty on ehdottomasti tarpeellinen ja hyvä asia.

Myös nyt jo haudatusta aktiivimallista kirjoittajalla on näkemys, sama kuin minulla ja monella muulla:

"Sanktioilla ja kannustimilla pyritään piiskaamaan työnhakijoita töihin, mutta keskeisenä ongelmana ei ole työnhakijoiden halukkuus tai aktiivisuus, vaan työvoiman vähäinen kysyntä. Töitä on tarjolla vain pienelle osalle työttömistä. Jos aktivoitu työnhakija sattuisikin saamaan paikan, se on tavallisesti pois joltakin muulta. Työllisyys ei lisäänny sillä, että yhtä paikkaa hakee sadan hakijan sijasta viisisataa hakijaa.

Työnhakija on täysin ulkoisten tekijöiden armoilla, sillä hän voi haluta työllistymistä kuinka paljon tahansa ja tehdä kaikkensa sen eteen, mutta jäädä silti työttömäksi. Usko karisee ajan mittaan kovaluonteisemmastakin hakijasta, ja vallan ottaa voimattomuuden tunne."

Jossain vaiheessa tulee eteen se hetki, ettei enää jaksa. Ei jaksa tuloksetonta työnhakua; kun ei ole edes ilmaiseksi ole kelvannut (Kelan vaatimaan) työkokeiluun, niin miten sitten kelpaisi palkatuksi työntekijäksi? Koska Anssi Ylirönni on terve ja työkykyinen (silti määrätty kuntouttavaan työtoimintaan), hänellä ei tietenkään ole kokemusta työkyvyttömien työttömien kohtelusta.

"Työtön ajautuu lähes väistämättä tarkastelemaan itseään ja tilannettaan paljon enemmän kuin hänellä olisi syytä, tarvetta tai aikaa kuin jos hän olisi töissä. Työtön ei ole pelkästään tietoinen erilaisuudestaan, vaan jatkuva itsetutkiskelu myös tekee hänestä yhä erilaisemman toisiin nähden."

Itsekin olen tarkastellut tilannettani todella paljon. Tämä kirjan luettuani olen yrittänyt myös muistella sitä, kysyikö kukaan minulta lapsena, mikä minusta tulee isona? En muista kenenkään kysyneen, ainakaan en muista, mitä olisin vastannut. Joskus eka-tokaluokkalaisena ajattelin opiskella opettajaksi, mutta viimeistään kolmannella luokalla kiusaaminen yltyin niin pahaksi, että se ajatus jäi; aloin pelätä muita lapsia, ja ajatus opettajan ammatista oli sen jälkeen täysin mahdoton.

Mutta vielä pari sanaa itse kirjasta. Niinkuin jo alussa kerroin, ei kovinkaan paljon uutta asiaa, mutta vähän yli sataan sivuun tiivistettyä tietoa työttömyydestä ja erityisesti työttömien kohtelusta Suomessa. Ja työnantajien asenteista:

"Työnantajat palkkaavat mieluiten niitä, jotka ovat jo töissä jossain ja haluavat vaihtaa työpaikkaa. Työttömyys, etenkin pitkäaikaistyöttömyys, leimaa ihmisen työkyvyttömäksi."

Se osa työttömistä, joka edes vähän seuraa omaan tilanteeseensa liittyvää uutisointia, tietää lähes kaiken kirjassa kerrotuista asioista; tietenkin heillekin voin tätä kirjaa suositella. Mutta erityisesti kaikille työttömiin eriasteisen negatiivisesti suhtautuville, mutta heillehän ei tulisi mieleenkään tätä kirjaa lukea. Valitettavasti.