Teatterissa: Rock-musikaali Hamlet

Lauantaina 19.9. kävimme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa rock-musikaali Hamletin. Hamlet on William Shakespearen (1564 - 1616) noin v. 1600 kirjoittama näytelmä, josta on tehty lukuisia näytelmäversioita, elokuvia, muutama ooppera, yksi orkesterifantasia ja tämä ensimmäinen musikaali.  Olisihan se ehkä ollut ihan hyvä lukea vaikka joku tiivistelmä Hamletin juonesta ennen musikaalin katsomista, nyt ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on tulossa. Ainoastaan lauseen "ollako vai eikö olla, siinäpä pulma" osasin yhdistään Hamletin tarinaan. Ja olihan siinä muutamia tuttuja nimiä, joita en aiemmin ollut osannut yhdistää Hamletiin: Ofelia, Rosencrantz ja Guildenstern... Enpä tiedä, mistä ne ovat tuttuja.

Eli juonipaljastus niille, joille Hamlet ei ole tuttu: Alussa Hamletin isä, Tanskan kuningas, on kuollut ja kuninkaan veli Claudius on perinyt sekä kruunun että Hamletin äidin vaimokseen. Hamlet on tietysti järkyttynyt isänsä kuolemasta ja äitinsä nopeasta naimisiinmenosta tämän veljen kanssa. Ystävältään Horatiolta hän kuulee isänsä kuoleman olleen murha, ja näkeekin isänsä haamun, joka pyytää kostamaan puolestaan. Hamlet päättää esittää hullua, jotta voisi helpommin vakoilla murhasta epäiltyä, eli uutta kuningasta. Ja, niin, halukkaat voivat lukea vaikka Wikipediasta lisää, musikaalin juoni ei täysin seurannut alkuperäistä näytelmätekstiä...

Rosencrantz ja Guildenstern ovat Hamletin opiskelutovereita, jotka kuningaspari värvää vakoilemaan Hamletia ja tämän hulluuden syytä. Heille käy huonosti; matkustaessaan Englantiin Hamletin kanssa Claudius antaa heidän mukaansa Englannin kuninkaalle vietäväksi sinetöidyn kirjeen, jossa Hamlet määrätään teloitettavaksi välittömästi saavuttuaan Englantiin. Hamlet on kuitenkin löytänyt kirjeen, ja muuttanut teloitusmääräyksen koskemaan Rosencrantzia ja Guildensternia.

Esittäessään hullua Hamlet myös hylkää tyttöystävänsä Ofelian, joka järkyttyy tästä ja myöhemmin joko hukkuu tai hukuttautuu. Hamlet myös tappaa Ofelian isän Poloniuksen luultuaan tätä kuninkaaksi. Lopulta kuningas ja Poloniuksen poika Laertes laativat suunnitelman Hamletin myrkyttämiseksi, mutta sekä he että Hamletin äiti Gertrude kuolevat myrkkyyn, myös Hamlet.

Se juonesta. Jotenkuten ymmärrettävä kuitenkin. Parasta musikaalissa oli ehdottomasti Kimmo Viskarin lavastus ja puvustus. Merkittävin lavaste oli kuusikulmaisista paloista koottu pallomainen rakennelma, jonka voi nähdä esittävän vaikka pääkalloa tai jopa avaruusalusta.  Rakennelma oli osissa liikuteltavissa ja nostettavissa.

Lava oli kokonaan päällystetty ohuella, vaalealla vanerilla, ja tämän vuoksi kaikilla näyttelijöillä oli valkopohjaiset, lenkkitossun tapaiset kengät (toisin kuin yleensä, kun näyttelijät ja tanssijat käyttävät mustapohjaisia tanssilenkkareita ja vastaavia).

Puvut olivat todella värikkäitä, kirkaan pinkkejä ja punaisia, oranssia ja keltaista. Hieman outona pidin ensimmäisessä näytöksessä Hamletin ja Lotharion paitojen hihoissa olleita lenkkejä, joille en nähnyt mitään tarkoitusta. Eikä ollutkaan; Pentti Helinin esittämä Polonius tarttuu jalastaan Hamletin (Saska Pulkkinen) hihalenkkiin selvästi käsikirjoituksen vastaisesti. Ei pääse irti muuta kuin repäisemällä koko lenkin poikki. Toisessa näytöksessä hihat oli

Hamlet (Saska Pulkkinen) ja Lothario (Sini-Suvi
Peltola) ja oudot hihalenkit

katkaistu kokonaan lyhyemmiksi.

Lavalla käsiteltiin myös suuria kankaita, ehkä jonkinlaista laskuvarjokangasta. Katsojana vähän pelkäsin, että joku näyttelijöistä kompastuisi tai liukastuisi  niihin, tai jäisi kiinni nouseviin ja laskeviin näyttämön osiin, mutta niin ei käynyt; hyvin olivat koreografian harjoitelleet.

Oli kyllä todella yllättävän hyvä musikaali. Eikä haitannut, vaikka juonesta en etukäteen tiennyt mitään. Suosittelen ehdottomasti!