Työttömyyskatsaus 11/2021

Väittely tulevasta pohjoismaisesta työnhaun mallista jatkuu. Onko se aktiivimalli ykkönen, kakkonen vai jotain muuta, yhtä paha tai pahempi kuin Sipilän hallituksen aktiivimalli vai eikö aktiivimalli lainkaan? 

Joku väittää, että tässä näkyvän taulukon mukaan  0-kuukausia ei saisi olla montaa peräkkäin, muuten seuraa ensin huomautus ja sitten karenssit.

En kyllä millään löydä tästä taulukosta kohtaa, jonka mukaan saisi olla vain pari 0-kuukautta peräkkäin. 0 on 0, jos se on kirjattu työnhakusuunnitelmaan, niin silloin ei tarvitse hakea. Jos suunnitelmassa on hakea yhtä paikkaa eikä hae, niin silloin seuraavat nuo huomautukset, karenssit ja työnhakuvelvoite. Samoin jos suunnitelmaan on kirjattu, että on haettava kahta, kolmea tai neljää paikkaa. Kyllä minä ainakin aioin vaatia sen velvoitemäärän ihan kirjallisena, selkeästi yksi luku eikä mitään "2-3".

Lakiesityksestä (TEM/2021/163) kyllä selviää, että 0-hakuvelvoitetta ei aseteta helposti.

"Työnhakuvelvoitetta ei asetettaisi työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on monialaisten palveluiden tarve. Lisäksi edellytettäisiin, että työnhakijan tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työnhaku ja työllistyminen ole tällä hetkellä mahdollista. Arviota tarkistettaisiin kuitenkin aina työllistymissuunnitelmaa tai esimerkiksi monialaista työllistymissuunnitelmaa tarkistettaessa. 

Lisäksi työnhakuvelvoite jätettäisiin asettamatta työnhakijoille, joilla ei ole jäljellä työkykyä esityksessä tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat noudattaneet työllistymissuunnitelmaansa siltä osin, kun siinä on sovittu hakeutumisesta kuntoutukseen ja mahdollisesti työkyvyttömyyden perusteella maksettavan etuuden hakemisesta. Tarkoituksena on, että henkilö olisi oikean etuuden piirissä, jolloin myös esimerkiksi etuuskauden kestoon liittyvät tukitoimet ovat mahdollisia.

Pelkästään se, että työnhakijalla on jokin lääketieteellisesti todettu sairaus tai vamma, ei johtaisi siihen, että työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi. Arvioinnissa tulisikin lisäksi ottaa huomioon, että arviolta noin 40 000 edellä mainituista noin 54 000 työnhakijasta oli ohjattu monialaiseen yhteispalveluun tai heidät oli sijoitettu työ- ja elinkeinotoimistossa tuetun työllistymisen palvelut –palvelulinjalle. Tätä työnhakijoiden joukkoa voitaneen pitää suuntaa antavana arviona niistä työnhakijoista, joille työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi."

Eli työkyvyttömän työttömän on todistettava työkyvyttömyytensä, mahdollisesti taas uudella työkykyselvityskierroksella. Vanhat diagnoosit ja lausunnot eivät ole päteviä.

Täytyy myös muistaa, että edelleenkin on kyse vain lakiehdotuksesta, johon saattaa tulla muutoksia käsittelyaikana.

Ja sitten ottteita Työttömien Keskusjärjestön lausunnosta eduskunnalle koskien esitystä laiksi Työkanava Oy:stä (10.11.2021):

"Työttömien Keskusjärjestö ry kannattaa Työkanava Oy:n perustamista ja toivottaa sen tervetulleeksi.

Työttömien Keskusjärjestö ry on peräänkuuluttanut työtakuuta. Hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy olla jokin perälauta, jotta aikuiset voivat elättää työllään kunniallisesti perhettään. Tämä on yksi ratkaisu siihen suuntaan.

Erona nykyiseen käytäntöön on esityksessä perusteltu ratkaisu, että yhtiö ei voisi valita työvoimaansa, mikä on mielenkiintoinen ja haasteellinen ratkaisu yritystoiminnan toiminnan näkökulmasta.

-Mikä on Työkanava Oy:n suhde kuntouttavaan työtoimintaan? Korvaako tämä yritys kuntouttavaa työtoimintaa jollain tavalla?

-Onko esittelytekstissä arvioitu, miten ”viimesijaisuus” -kriteeri voi leimata työttömiä? Olisiko jokin muu kriteeri kohderyhmää vähemmän leimaava?"

Työttömien Keskusjärjestö ei ole tainnut huomata jo lokakuussa julkaistua artikkelia, jonka perusteella Työkanava Oy:ltä ei kannata kovin paljon odottaa:

"Aluksi on tarkoitus työllistää vain 400 ja "vuoden 2025 lopussa voisi olla 700 työsuhteessa ja ainakin 300, jotka olisivat kumulatiivisesti siirtyneet vuosien saatossa eteenpäinkin." (Demokraatti 21.10.2021)

En minäkään tätä huomannut ennen kuin marraskuussa. Minua häiritsee Työkanava-uutisoinnissa myös se, että lähes jokaisessa siitä kertovassa jutussa on kuvituksena selkeästi kehitysvammaisia henkilöitä (ellei sitten joku poliitikko). Miksiköhän minusta tuntuu, että Työkanavaa suunnitellaan ensisijaisesti kehitysvammaisille, jotka saattavat olla fyysisesti hyväkuntoisia ja pystyvät näihin mainittuihin töihin (suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät), mutta ei niille, jotka nyt vielä kuvittelevat sitä kautta löytävänsä mahdollisuuden (fyysisten syiden vuoksi osatyökykyiset).

Työllisyyskokeilun kuukausikirje tuli 1.11. Edelleen työnhaun tehotreeniä, asiakaspalvesparrausta, duuniparkki (sama S-ryhmän mainos kuin lokakuussakin)...mutta tämä herätti huomioni:

"Tarviitko tekemistä? Tuu Mokialle! Tule työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan, 2-5 päivää viikossa. Tarjolla tekemistä ja työkokemusta varasto– ja logistiikka alalla, kiinteistö–, rakennus– ja keittiöalalla sekä tietotekniikan ja mediatyön tehtävissä."

Muistan hämärästi joskus kuulleeni Mokia-nimen, mutta Googlesta täytyi kyllä etsiä lisätietoa.

"Hämeen Mokia ry on vuonna 1998 perustettu kristillinen yhdistys. Toimintamme tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään paikkansa elämässä. Olemme luoneet toimintaympäristön ja toimintaa, jossa syrjäytymisvaarassa olevilla ihmisillä on mahdollisuus muutokseen, sekä pysähtyä mielekkään tekemisen ääressä miettimään elämäänsä, sen arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä."

Yhdistyksen kristillisyydestä ei uutiskirjeessä ollut mitään mainintaa, ehkä se selviää infotilaisuudessa. Mikään ihan perus-ev.lut. yhdistys ei taida kuitenkaan olla kyseessä, kuulostaa ennemminkin joltain herätysliikkeeltä. Tietysti on ihan laillista yhdistyksen järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta jos siihen vielä liitetään jonkilaista sananjulistusta, niin...no, joillekin sopii, ainakaan minulle ei. Eikä kyllä minkään muunkaan järjestämä kuntouttava työtoiminta.

Marraskuussa selvinneitä asioita: väsymystyöryhmän loppupalaveri on 20.1.2022, eli ensi vuoteen menee niin kuin arvelin. Eivät odota psykologisten testien tuloksia, eivät edes edellytä niitä. Kannasta luin, että v. 2018 tehdyt testit riittävät! Raivostuttavaa, kun taas minun väsymykseni on haluttu diagnosoida masennukseksi ties kuinka monennen kerran!

Vesa Sisättö: Only in Finland

Tämä kirja kertoo suomalaisesta järjenkäytöstä, tai oikeammin järjettömyyksistä. Lukujen otsikoita ovat mm. Viipurissa pamahtaa 1495, Lepikon torpan savupiippu katoaa 1956 ja Opetushallitus vie seiskasta viivan 2004.

"Omituisinta Viipurin pamauksessa on, että tätä Suomen keskiajan historian tunnetuinta sattumusta ei tapahtunut lainkaan. Kaikki aikalaislähteet puhuvat vain tornin palamisesta, ja sekin tapaus jää hurjan pyhimysilmesyksen varjoon. Räjähdystä ei ole mainittu myöskään Olaus Petrin kronikassa 50 vuotta myöhemmin."

Lepikon torppa on paikka, jossa presidentti Urho Kekkonen syntyi. Mutta oliko se savupirtti vai ei, siitä on kiistelty 1940-luvun lopulta nykyaikaan saakka. Lepikon torppa seisoo edelleen Pielavedellä ja siinä on savupiippu, mutta yksimielisyyteen savupiipun rakennusajasta ei ole päästy.

"Paradoksaaliseksi koko kiistelyn tekee se, että Kekkonen ei varmastikaan syntynyt sisällä Lepikon torpassa, oli se savupirtti tai ei, vaan pihapiiriin kuuluneessa savusaunassa."

Ja sitten minullekin kirppareilla ongelmia aiheuttanut tapaus:

"Vuodesta 2004 eteenpäin lapsille ja nuorille opetettiin tyyppikirjasimet, jotka avasivat tien ykkösen ja seiskan sekaantumiseen. Vuonna 2015 tuli täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka oli opetellut kirjoittamaan vuoden 2004 tyyppikirjaimilla. He pääsivät äänestämään.

Vuoden 2016 alussa eduskunnan oikeusasiamies huolestui näistä ikäluokista. "Näiden oppilassukupolvien oikeudet voivat vaarantua kaikilla elämänalueilla sekä viranomaisissa että yksityisten välisissä suhteissa. Vaarat jatkuvat vielä vuosikymmeniä." Vaaleja varten oikeusministeriö oli joutunut jo aiemmin julkaisemaan omat tyyppinumeronsa, jotka poikkeavat Opetushallituksen numeroista.

Syksyllä 2016 Suomen kouluissa otettiin käyttöön uudet tyyppikirjaimet, joissa pikkuviiva oli palautettu numeroon 7."

Olen varmaan useammankin kerran joutunut kysymään, onko numero hintalapussa 1 vai 7. Itse kirjoitan seiskan aina viivalla, minun numeroissani joskus sekoittuvat 2 ja 8. Opettelin lapsena kirjoittamaan kakkosen niin kuin tässäkin tekstissä, otin mallia seinäkellon numeroista. Koulussa opetettiin "käsialakakkonen" ja sitä käytän nykyään, vaikka kirpparin tiskillä mallinumeroissa onkin taas se seinäkellon kakkonen.

Kaikista muista kirjassa kerrotuista tapahtumista olen kuullut, mutta yksi "uusi" asiakin oli: vuonna 1991 ilmestyneestä (vain 3 numeroa) Toni Poni -lehdestä en ollut koskaan kuullutkaan. Kirjassa arvellaan ensinumeroa jaetun mainosjakeluna kaikkiin koteihin, mutta meille ei ainakaan tullut. Ehkä vain lapsiperheisiin.

Tara Westover: Opintiellä

Sain tietää tästä kirjasta luettuani siitä katkelman amerikkalaisesta Vogue-lehdestä. Kirja on alunperin julkaistu helmikuussa 2018 nimellä Educated ja käännetty suomeksi saman vuoden syyskuussa.

Kirjassa Tara Westover (s. 1986) kertoo omasta nuoruudestaan seitsenlapsisen (5 poikaa ja 2 tyttöä) mormoniperheen nuorimpana. Perheen vanhemmat ovat paitsi mormoneja, myös survivalisteja; erityisesti perheen isä uskoo lujasti lopun aikojen koittavan hetkenä minä hyvänsä ja varautuu hankkimalla aseita, polttoainetta sekä kultaa ja hopeaa.

Seuraava kohtaus on uudenvuodenaatolta 1999, kun moni muukin uskoi maailmanlopun tulevan, kun tietokoneet eivät kuulemma tunnistaisi vuosilukua 2000:

"Isän suosikkiohjelma oli The Honeymooners, ja sinä iltana sen jaksoja esitettiin peräperää. Me katselimme ja odotimme Loppua. Vilkaisin kymmenen ja yhdentoista välillä kelloa aina muutaman minuutin välein, ja siitä keskiyöhön sitten muutaman sekunnin välein. Jopa isä, joka ei juuri koskaan antanut ympäröivän todellisuuden vaikuttaa itseensä, vilkuili kelloa vähän väliä.

23:59.

Pidätin hengitystä. Vielä minuutti, ajattelin, ja sitten kaikki loppuu.

Keskiyö tuli. Televisio pysyi päällä, sen valo heijastui mattoon. MIetin, mahtoiko kellomme edistää. Menin keittiöön ja panin hanan päälle. Sieltä tuli edelleen vettä. Isä istui paikoillaan ja tuijotti ruutua. Minä palasin sohvalle.

0:05.

Kuinka kauan kestäisi, ennen kuin sähköverkko pettäisi? Oliko jossain varasähköä, jonka turvin sinniteltiin vielä muutama minuutti?

0:10.

Odotin, että ruutu alkaisi välkkyä ja pimenisi. Yritin pysyä mahdollisimman tietoisena kaikesta, viimeisestä yltäkylläisyyden hetkestä - kirkkaan keltaisesta valosta ja patterin lämmöstä. Uumoilin jo nostalgiaa aiempaa elämääni kohtaan, sitä elämää jonka menettäisin hetkenä minä hyvänsä, kun maailma menisi sijoiltaan ja alkaisi tuhota itseään.

Istuin paikoillani, hengitin syvään ja koetin imeä sisääni langenneen maailman viimeistä tuoksua, mutta huomasin ärsyyntyväni kaiken jatkumisesta koko ajan enemmän. Nostalgiani muuttui väsymykseksi.

Isäni olemuksesta huokuva pettymys oli niin lapsekasta, että minä mietin, kuinka Jumala oli saattanut riistää häneltä sen hetken. Isä oli uskollinen palvelija, joka antautui kärsimykseensä yhtä auliisti kuin Nooa rakensi arkin. Mutta Jumala ei lähettänytkään vedenpaisumusta."

Perheen vanhimmat pojat ovat käyneet jonkin verran koulua, mutta nuorimmat eivät: heidät on opetettu kotona lukemaan, kirjoittamaan ja auttavasti laskemaan, eikä juuri muuta. Perheen isä ei hyväksy kouluja eikä lääkäreitä, sairaaloita tai lääkkeitä. Äiti valmistaa yrteistä homeopaattisia lääkkeitä, joilla uskoo parantavansa kaikki vammat ja sairaudet. Näitä vammoja perheenjäsenille tulee paljonkin; äiti saa aivovamman, kun auto suistuu liukkaalta tieltä eikä isä hyväksy turvavyön käyttöä; Taran veli Luke saa pahan palovamman jalkaansa romuttamolla, jossa lapset työskentelevät isänsä kanssa. Tara itsekin loukkaa selkänsä pudottuaan romuttamolla (isä ei usko turvavaljaisiinkaan); veli Shawn putoaa myös ja lyö päänsä pahasti (tämä mahdollisesti pahensi hänen muutenkin jyrkkiä mielialavaihteluitaan). 

Pahiten kuitenkin loukkaantuu isä: hän käyttää hitsauspilliä purkaessaan autoa, jonka tankissa onkin vielä bensaa. Bensa räjähtää, isä saa erittäin pahoja palovammoja, mutta pystyy puhumaan sen verran, että kieltäytyy ehdottomasti menemästä sairaalaan. Lopulta, parin kuukauden jälkeen, hän kykenee kuitenkin jälleen liikkumaan ja yli puoli vuotta myöhemmin jopa ajamaan autoa.

Kirjan alkupuoli oli hyvä; kertomus "erilaisesta" lapsuudesta, josta minullakin on kokemusta, tosin täysin erilaista kuin Taralla. Kirja muuttuu epäuskottavaksi (vaikka tositarina onkin) siinä vaiheessa, kun Tara, joka ei ole päivääkään käynyt koulua, päättää lähteä opiskelemaan yliopistoon. Hän opiskelee kotona kirjoista ACT(1-testiä varten, ja lopulta pääseekin Brigham Young -yliopistoon Utahissa. Lopulta nuori nainen, joka ei 17-vuotiaana ollut koskaan kuullutkaan sanaa holokausti saati tiennyt sen merkitystä väittelee 28-vuotiaana historiantutkimuksen tohtoriksi Cambridgen yliopistosta!

En tiedä amerikkalaisesta koulutusjärjestelmästä ja yliopistoista kovin paljon enkä tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta sen tiedän, ettei Suomessa onnistuisi; ainakin peruskoulun (vaikka sitten kotikoulussa käydyn) päättötodistus sekä lukion tai ammatillisen oppilaitoksen todistukset vaaditaan pääsykokeen lisäksi. Osaan yliopistokoulutuksista pääsee jopa suoraan todistuksella ilman pääsykokeita.

Kirjan toisessa osassa myös Taran suhde perheeseen alkaa rakoilla, osittain sen vuoksi, ettei isä hyväksy hänen opiskeluitaan, ja erityisesti sen vuoksi, etteivät vanhemmat usko Taraa tämän kertoessa tulleensa usein veljensä Shawnin pahoinpitelemäksi. He painostavat Taraa myöntämään, että tämä valehtelee ja jossain vaiheessa Tara alkaa epäröidä myös omia muistojaan. Muistaako hän kuitenkin väärin?

Lopulta Tara päättää olla tapaamatta isäänsä enää koskaan, koska kaikki tapaamiset päättyvät ahdistavaan väittelyyn ja painostamiseen. Ja koska hänen äitinsä ei suostu lähtemään minnekään ilman miestään, hän ei tapaa myöskään äitiään eikä osaa muista sukulaisistaan, joiden kanssa välit menivät poikki viimeistään tämän kirjan tullessa julki.

Tätä blogikirjoitusta kirjoittaessani löysin tiedon, että Taran äiti LaRee Westover on myös kirjoittanut kirjan nimeltä Educating(2. Kirjassa hän tietysti yrittää kumota Taran väitteitä, mutta koska kirjaa ei ole Suomessa saatavilla olen lukenut siitä vain tämän blogikirjoituksen https://mrsladywordsmith.com/educating-memoir-laree-tara-westover/. Sivulla on myös pari valokuvaa Westoverien kotitilasta. LaRee ja Val Westoverilla on myös yritys nimeltä Butterfly Expressions, joka valmistaa ja myy mm. homeopaattisia lääkeaineita.

Goodreads-sivustolla Taran kirjaa kommentoivat myös mm. hänen veljensä Tyler ja toisen veljen Luken vaimo Stephanie. Sivusto on ilmainen, mutta vaatii kirjautumisen.

1) ACT (American College Testing), standardoitu koe, jota käytetään yliopistojen sisäänpääsyvalinnoissa.

2) Taran kirjan nimi Educated on suoraan suomennettuna Koulutettu, hänen äitinsä kirjan nimi on suomeksi Kouluttaa.

Työttömyyskatsaus 10/2021

"Hallitus antoi pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista lakiesityksen eduskunnalle 7.10.2021. Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan toukokuussa 2022.

Pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa työnhakijan ja asiantuntijan ensimmäinen kohtaaminen tapahtuisi jo viiden arkipäivän kuluessa työnhaun alkamisesta. Tämän jälkeen työnhakija saisi tukea työnhakuunsa nykyistä tiiviimmin. Työnhaun alkuvaiheessa työnhakija tapaisi TE-toimiston tai kuntakokeiluun osallistuvan kunnan virkailijan kahden viikon välein." (Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 7.10.2021)

Miten menetellään niiden työttömien kanssa, joiden työttömyyden alusta on jo vuosia tai vuosikymmeniä? Ei voida järjestää alkuhaastattelua viiden arkipäivän kuluessa.

"Lähtökohtaisesti työnhakijan tulisi hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana. Tästä voitaisiin poiketa muun muassa silloin, jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi työkyvyttömyyden takia. Keneltäkään ei edellytetä sellaista, mihin hän ei kykene."

Entä miten voi todistaa, ettei työkyky riitä yhteenkään hakuun, jos edelleen roikkuu työttömänä työnhakijana Kelan "asiantuntijalääkäreiden" hylättyä kaikki kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemukset? Tarvitaanko joku uudenlainen lääkärinlausunto sitä varten? Vai heitetäänkö tylysti ulos "kortistosta", jolloin joutuisi hakemaan toimeentulotukea, joka taas edellyttää kaiken realisoitavan omaisuuden myymistä?

Työttömien Keskusjärjestö antoi 26.10.2021 lausunnon edellämainittua esitystä koskien:

"Malli suosii käytännössä työttömiä, joilla on hyvät työllisyysnäkymät – koska heille on asiakaspalvelua aiempaa enemmän. Malli syrjäyttää niitä työttömiä, joilla on lähtökohtaisesti vaikeuksia löytää töitä, joita hakea, ja siten vaikeuksia täyttää asetettuja uusia velvoitteita.

Yhden työpaikan hakeminen per viikko on täysin kohtuullinen vaade työsuoritteena silloin kun on työpaikkoja, joita hakea. Ongelmaksi tämä muodostuu niille työttömille, joilta puuttuu sopivat työpaikat, joihin hakea. Tästä noussee erilaisia väliinputoajien ryhmiä. Kaikille työnhakijoille ei ole esimerkiksi asuinpaikan, koulutuksen, työkokemuksen, ammattialan, kielitaidon, sosiaalisen tai terveydellisen syyn vuoksi riittävästi työpaikkoja haettavaksi joka kuukausi.

-Työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen terveyteen liittyvän perustelun mukaisesti sisältää oikeusturvariskin. Hoitavan lääkärin lausunnon tulee riittää. Miten TE-toimisto voi arvioida riippumattomasti tilanteita, joissa esimerkiksi vakuutuslääkäri ja hoitava lääkäri ovat työttömän työnhakijan työkyvystä täysin eri mieltä? Nykyinen järjestelmä vuotaa jo monin paikoin. Esimerkiksi 300 päivän sairauspäivärahalta pudotaan työttömäksi työnhakijaksi vain, koska sairauspäivärahan maksimimäärä on saavutettu. Sairaus voi silti edelleen jatkua."

Kun todennäköisesti olen edelleen työttömänä työnhakijana tämän lain tullessa voimaan ensi vuoden toukokuussa, aioin kyllä vaatia kirjallisena sen määrän, joihin minun edellytetään hakevan. Mutta eikö kuitenkin olisi kaikille helpompaa päästää eläkkeelle ne, joiden työkyky ei riitä edes yhteen hakemukseen? Ai niin, TE-toimistot ja kuntakokeilut eivät päätä eläkkeistä, vaan Kela ja eläkeyhtiöt.

Ja minullahan ei ole edes sitä hoitavaa lääkäriä, jonka lausunnon tulisi Työttömien Keskusjärjestön mukaan riittää. 

Suomeen perustetaan valtionyhtiö työllistämään vaikeimmassa asemassa olevia osatyökykyisiä (21.10.2021)

Tätä Työkanava Oy:ta on hehkutettu lokakuun lopussa joka puolella. Aivan kuin se olisi joku mullistava, käänteentekevä, suoranainen ihme kaikille osatyökykyisille. Mutta...yhtiön on tarkoitus työllistää VAIN 1000 osatyökykyistä! Kuitenkin Suomessa on huomattavasti enemmän osatyökykyisiä, Sosten artikkelin  Osatyökykyiset ovat merkittävä työvoimapotentiaali mukaan 30 500 - 600 000. Artikkelissa on myös maininta, että työelämän ulkopuolella olevista osatyökykyisistä 65 000 haluaisi työskennellä – ja oman arvionsa mukaan myös kykenisi tähän.

Työkanavan mahdollisiksi toimialoiksi mainitaan mm. suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät. Näitä töitä tuskin pystyisi suurin osa osatyökyvyttömistä edes tekemään, en ainakaan minä. Ei minulla muutenkaan olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä tuonkaan kautta, mutta jotenkin tuntuu, että tässä jaetaan osatyökyvyttömiäkin kahteen kastiin: niihin, jotka pystyvät fyysistä työkykyä vaativiin töihin (ja heistäkin vain pieni osa) ja niihin, jotka eivät pysty. Eli ne, joiden työkyvyttömyys johtuu fyysisistä vammoista tai sairauksista. Mahdollisuuksista esim. toimistotyöhön ei mainita.

Kuntakokeilusta lokauun uutiskirje tuli jo 29.9.: Ohjauspäivä työikäisille, Hyvän minä syystreffit Aulangolla, hämeenlinnalaisille osa-aikatyössä jo oleville tietoa työllisyyssetelistä sekä ilmoitus Duuniparkki-tapahtumasta, joka oli selvästi S-ryhmän mainos (yhteistyössä Hämeenmaa! Tule ja työllisty Hämeenmaalle market-, rauta-, tavaratalo-, liikennemyymälä– sekä majoitus– ja ravitsemuskaupan tehtäviin).

Lokakuun lopussa törmäsin Yle Areenan podcast-sarjaan Hyvä lihava ja muita kertomuksia, erityisesti sen jaksoon Hyvä työtön:

"Moni työtön häpeää tilannettaan ja haluaisi vain päästä töihin, tehdä ihan mitä tahansa työtä. Mitä jos työtön ei tahdokaan töihin? Hyvä työtön –jaksossa tutkitaan, millaisia tarinoita työttömyydestä kerrotaan mediassa ja millainen työttömyys on yhteiskunnan mielestä sallittua."

Kannattaa kuunnella myös jakso 2: Hyvä masentunut: "Jaksossa selvitetään, miten median kaavamaiset tarinat masennuksen voittamisesta näkyvät myös hoitoon pääsyssä. Kuka nähdään yhteiskunnassa pelastamisen arvoisena ja kuka jää oman onnensa nojaan?"

Tässä jaksossa kokemuksestaan kertoo mm. työtön, joka oli saanut Kela-tuen psykoterapiaan, mutta joka joutui jättämään terapian kesken, kun rahat eivät riittäneet omavastuuosuuksiin. Tämä on todellinen ongelma; jos työtön kertoo lääkärille väsymyksestään, hänelle tuputetaan ensisijaisesti masennuslääkkeitä ja sitten terapiaa, vaikka henkilö itse toteaisi, ettei siihen ole varaa. Kaikki työttömät eivät edelleenkään saa toimeentulotukea, joka kuulemma kattaisi ne omavastuut.

Omassa tilanteessani ei mitään uutta, edelleen odottelen kutsua psykologisiin testeihin, joita en edes halunnut (ne on tehty viime vuonna) ja TAYSin väsymystyöryhmä odottaa niiden tuloksia ennen kuin pitää loppupalaverinsa. Yritin tavoittaa lähetteen tehneen lääkärin peruuttakseni koko lähetteen, mutta kolme viikkoa jo mennyt ilman yhteydenottoa. Tässä odotellessa on jo mennyt elokuu, syyskuu, lokakuu ja marraskuutakin jo muutama päivä... 

Kirpparipöytä ja -löytöjä 3/2021

Ja taas vaihteeksi pari viikkoa kirpparipöydän pitoa. Taas löytyi kaapeista jonkin verran myytäväksi kelpaavaa tavaraa, eri asia on, menevätkö ne kaupaksi. Näin ensimmäisen päivän iltana voin todeta, että äänikirjat myyvät hyvin, vaikka itse en niihin osaakaan keskittyä.

Kirpparilöytöjä heinäkuu - lokakuu 2021

Edelleen yritän säästää auton vaihtoon, joten edelleen yritän ostaa mahdollisimman vähän, jotain kuitenkin:

• Kaksi Desigualin laukkua
  
• Pro Touch -pinkki urheilupaita
• Harmaa H&M Sport -huppari (järjettömän pehmeä!)
• Is Not Enough -housut (Revolution Racen kopiot)
• Merrelin kengät
• Pinkki lasijoutsen
• Hopeanvärinen joutsen
• Töyhtöpingviini-pehmolelu

Työttömyyskatsaus 9/2021

Syyskuussa oli todella paljon työllisyyteen ja työttömyyteen liittyvää uutisointia, ainakin tärkeimmät olen yrittänyt koota tähän blogikirjoitukseen (joka voi sen vuoksi olla liian pitkä ja väsymykseni vuoksi hieman sekava).

Poliitikot maalaavat työttömyyden kanssa kamppailevista köyhistä hyviä vihollisia, joiden takia hyvinvointivaltiota joudutaan leikkaamaan, koska muuta ei muka voida. Talouden ongelmat eivät ratkea tällaisilla valheilla, kirjoittaa toimittaja Samuli Niinivuo. (Ilta-Sanomat 2.9.2021)

"Ihmisten on saatava asioita. Minkä he itselleen mahtavat? He hankkivat tavaroita statuksen takia ja ostavat lisää näön vuoksi. Heidän kulutuksensa on ylikulutusta. Sosiaaliturvaetuuksilla elävät ihmiset eivät poikkea tässä mitenkään muista. He haluavat yhtä lailla asioita, jopa samoja asioita. Heidät erottaa muista pelkästään se, ettei heillä ole varaa kaikkeen haluamaansa.

Se, että muilla on varaa ja itsellä ei, saattaa tehdä kipeää. Rahan puute voi sulkea ihmisen valtavirran elämäntapojen ulkopuolelle. Tutkimuksissa tämän on havaittu heikentävän terveyttä ja lisäävän peräti kuolemanriskiä. Köyhyys on tutkitusti haitallista terveydelle. Niinpä on vaikea kuvitella, että kukaan eläisi sosiaaliturvaetuuksien varassa vapaaehtoisesti."

Tässä välissä voisin myös muistuttaa, että köyhyys on todellakin haitallista terveydelle, eikä sairastaminen Suomessa ole ilmaista eikä edes kovin halpaa.

"Ikävä kyllä yhteiskunnallisten ongelmien – useimmiten jopa yhteiskunnan itsensä aiheuttamien ongelmien – sälyttäminen niiden syyksi, joiden asemaan kukaan ei halua asettautua, on ollut länsimainen perinne jo 1800-luvulta lähtien.

Tuolloin teollisen vallankumouksen aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat, kuten kaupunkeihin pakkautuneen työttömän kurjaliston pohjaton köyhyys, selitettiin heidän omaksi syykseen, jotta yhteiskunnan ei olisi tarvinnut laittaa tiukkua ristiin asian suhteen."

Muuten aivan loistava kirjoitus, mutta yhden väärän tiedon olisin halunnut korjata: työttömyysetuuden (!?) määräksi ilmoitetaan bruttosumma, 726 €, eikä mainita, että tuosta summasta maksetaan vero ja käteen jää ainakin työmarkkinatuesta n. 540 €/kk. 

"Ensiksi, minua nyppii se, että näissä mediassa tuon tuosta julkaistavissa tarinoissa uupuminen kuvataan lähes poikkeuksetta yksilön ongelmana ja haitallisesti tarinan uupujana nähdään melkein aina nuorehko nainen.

Toinen asia, joka minua ottaa korvaan on se, että uupumistarina ei ole riittävän hyvä mediassa julkaistavaksi, jos sitäkin ei suoriteta. Näissä tarinoissa uupunut pystyy tekemään todella näyttäviä ratkaisuja, jotka vaativat usein valtavasti henkisiä ja jopa taloudellisiakin resursseja. Suurimmalla osalla uupumuksesta kärsivillä ei ole kumpaakaan. Haluammeko todella viestiä, että on väärin uuvuttu, jos sitä(kin) ei jaksa suorittaa? " (Työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö Noora Poussu työeläkeyhtiö Elossa 7.9.2021)

Tämäkin erittäin asiallinen kirjoitus, tosin ehkä vasta tästä ymmärsin, että minunkin olisi pitänyt käyttää sanaa "uupumus" sanan "väsymys" tilalla kuvaillessani ties kuinka monelle lääkärille, TE- ja Kela-virkailijalle työkyvyttömyyteni eniten vaikuttavaa asiaa. 

Psykiatrian erikoislääkäri ja tietokirjailija Juhani Mattila on julkaissut kirjan Uupumuksesta takaisin elämään. En ole vielä sitä lukenut enkä edes kirjastosta varannut, mutta ainakin kirjasta kirjoitettujen arvostelujen ja muiden juttujen perusteella pelkään, että kirjassakin keskitytään vain työuupumukseen, aivan kuin työtön ei mitenkään voisi olla uupunut.

"Työkulttuurimme korostaa pärjäämistä. Hankalien tunteiden ilmaisua voidaan hävetä valittajaksi leimaantumisen takia. Siksi työssä purraan hammasta yhteen ja puurretaan. Pärjätään näennäisesti ihan hyvin. Usein näin sinnitellään liian kauan, sanoo Mattila.

– Yleensä tätä jatketaan ainakin kymmenen vuotta liian pitkään. Jokainen lisävuosi vaikeuttaa uupumuksesta toipumista, koska ne jumiuttavat tietynlaiseen väärään asenteeseen." (Yle 22.8.2021)

Muutama sana valtion suunnitelmasta perustaa yhtiö, jonka tarkoitus olisi löytää töitä osatyökykyisille. 

Millainen vamma tai sairaus riittäisi siihen, että työtön määriteltäisiin osatyökykyiseksi?  Ainakin Helsingin Sanomien juttu aiheesta (17.9.2021) on kuvitettu kuvalla, jossa on kolme selvästi kehitysvammaista henkilöä, jotka työskentelevät Ruotsin vastaavassa Samhall-yhtiössä.

Olisiko tuo Suomessa Työkanavaksi nimetty yhtiö tarkoitettu siis vain kehitysvammaisille ja ehkä mielenterveyskuntoutujille, ei niille, joilla osatyökyvyttömyyden aiheuttaa jokin muu? Ja miten työtön todistaisi olevansa osatyökykyinen, jos on pakotettu roikkumaan työttömänä työnhakijana Kelan "asiantuntijalääkäreiden" hylättyä kaikki kuntoutustuki- ja työkyvyttömyyseläkehakemukset? Tarvitaanko joku uudenlainen lääkärinlausunto sitä varten? (Kehitysvammaiset mainitsi myös työministeri Tuula Haatainen Ylen Ykkösaamussa 8.10.2021, haastattelussa, jonka pääasia oli samalla viikolla käsittelyyn jätetty Pohjoismainen työllistymismalli, mutta jossa häneltä kysyttiin myös tästä mainitsemastani yhtiöstä.)

Myös oppisopimuskoulutuksesta kirjoitettiin syyskuussa:

"Sakkin (Suomen ammattiin opiskelevien liiton edunvalvonnnan asiantuntija Matti) Tujulan mukaan opiskelijoille on usein epäselvää, kenen tehtävänä on auttaa oppisopimusopiskelijaa, työnantajan vai oppilaitoksen. Opiskelija jää herkästi yksin pulmiensa kanssa, kun työnantaja vetoaa kouluun ja koulu työnantajaan, Tujula toteaa.

Tilanteita, joissa työnantaja tietoisesti käyttäisi oppisopimusopiskelua hyväkseen esimerkiksi halvan työvoiman toivossa, ei aluehallintoviraston tarkastaja Jukka Kurjen mukaan tule esiin kovin usein."

Ei kovin usein? Yksikin kerta on liikaa juuri sille opiskelijalle, jota käytetään hyväksi. Oma kokemukseni on se, että vuosituhannen vaihteen aikoihin ainakaan työttömiä ei haluttu oppisopimuskoulutukseen, vaan kaikki haluttiin painostaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Ja sitten asia, josta muistaisin olleen puhetta jo viime vuonna (ainakin heinäkuussa 2020 oltiin erittäin huolissaan nuorista, joiden työura jää aloittamatta koronan vuoksi):

Työttömien joukko jakautuu nopeasti kahtia – korona työnsi pitkäaikaistyöttömät yhä pidemmälle jonon hännille (Yle 29.9.2021)

"Pitkäaikaistyöttömäksi lasketaan ihminen, jonka työttömyys on kestänyt yli vuoden. Sen jälkeen on entistäkin vaikeampi päästä kiinni työnsyrjään. Työllistyminen alkaa vaikeutua jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen, sanoo työmarkkinoita tutkiva PTC-services yhtiön asiantuntija Jussi Pyykkönen.

Pyykkösen mukaan sitkeään työttömyyteen johtaa yleensä kolme varmaa askelta: Peruskoulun jälkeinen koulutus puuttuu, työhistoria puuttuu, työttömyyttä on jatkunut vähintään puoli vuotta kahden vuoden kuluessa. Jokainen kyllä-vastaus johtaa kohti sitkeää työttömyyttä."

No, minulla on lukion jälkeen kolme keskiasteen tutkintoa, mutta työhistoria on mitätön ja työttömyys jatkuu nyt seitsemättä vuotta, eli kyllä-vastaus kahteen kohtaan.

"Koronakriisissä työttömiksi joutuneista on tullut työttömyyskortiston eturivi, jonka taakse jäävät pitkäaikaistyöttömät, heikosti koulutetut ja työkokemusta vailla olevat. 

– Kyllä työmarkkinoille on tekijöitä mennyt, mutta ei joukosta, joka on ollut jo ennen koronaa työttömänä. Siitä joukosta on nyt vaikea päästä takaisin töihin."

Eipä siitä joukosta päässyt töihin ennen koronaakaan.

Työllisyyden kuntakokeilusta ei kuulunut muuta kuin Työllisyyspalvelujen syyskuun uutiskirje, jossa mainostettiin mm. sitä, kuinka "Sihti rekrytoi 21.9.2021 DuuniParkissa työvoimaa erityisesti Assi-sairaalan työmaalle ja kertoo mahdollisuudesta työllistyä oppisopimuksella. Rekrytoimassa myös Lindström", CV/ansioluettelopajaa, asiakaspalvelusparrausta sekä KYKY-työkokeilua (josta piti kirjoittaa jo viime kuussa, mutta jostain syystä se unohtui.

Eli KYKY-työkokeilu (30.8. - 24.9.2021) oli työhönvalmennusta ja työkokeilua yhdistävä intensiivinen neljän viikon valmennus, joka oli tarkoitettu Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan kuntien työnhakija-asiakkaille. Ryhmään mahtui 8 osallistujaa.

KYKY-työkokeilun päivät oli jaettu puoliksi. Aamupäivällä kokoonnuttiin Hämeenlinnan Raatihuoneella valmennuksen merkeissä ja iltapäivällä kukin valmennukseen osallistuja siirtyi töihin työkokeilupaikalleen. Alkuperäisessä, jo 6.8 saapuneessa s-postissa tätä "työkokeilua" mainostettiin seuraavasti:

"Palvelussa:

   - Pääset työkokeiluun sinulle sopivaan työpaikkaan

   - Työkokeilun kautta haetaan sinulle jatkomahdollisuuksia

   - Autamme sinua tunnistamaan osaamisesi ja vahvuutesi

   - Opitaan keskeisiä työnhaun taitoja ja valmiuksia

   - Saat henkilökohtaista ohjausta urasuunnittelusi tueksi

   - Tavoitteena työllistyminen tai muu selkeä jatkosuunnitelma

Pääset työkokeilun kautta näyttämään käytännössä vahvuutesi ja osaamisesi työnantajalle. Saat myös ohjausta ja tukea siihen, miten voit kehittää osaamistasi esim. koulutuksen kautta. Saat valmentajan ohjausta ryhmässä ja yksilöllisesti tärkeissä työelämä- ja työhakutaidoissa. Valmennuksesta vastaa Cimson koulutuspalvelut."

"Pääset työkokeiluun sinulle sopivaan työpaikkaan?" Ja kukahan sen työkokeilupaikan olisi etsinyt, se kun ilmeisesti piti olla jo tämän KYKY-työkokeilun alussa eli elokuun loppuun mennessä (iltapäivällä kukin valmennukseen osallistuja siirtyy töihin työkokeilupaikalleen). Neljä vuotta sitten työkokeilupaikan löytyminen kesti yli 7 kk, eikä v. 2015 huolinut yksikään työnantaja. Kesäkuussa viimeksi soitti entinen TE-toimiston omavirkailija, joka jatkaa kuntakokeilusssa; ehdotti ensin työkokeilua, mutta sitten kuitenkin arveli hänkin, että sen paikan löytäminen saattaisi olla tosi vaikeaa.

Ja viime syksynä Vervessä oltiin sitä mieltä, että TE-toimiston tai vastaavan järjestämään työkokeiluun ei kannata mennä, pitää vaatia  pääsyä Kelan järjestämään työkokeiluun, "ammatillinen kuntoutus" taisi olla nimeltään...

Tämäkin sähköposti on tietenkin lähetetty kaikille kuntakokeilun asiakkaille, mutta todennäköisesti tarkoitettu kuitenkin alle 30-vuotiaille. Olisi mienlenkiintoista joskus nähdä, millaisia ne 8 tähän työkokeiluun valittavat olivat...

Muuten ei mitään uutta, edelleen odottelen väsymystyöryhmän kirjettä. Kesä- ja heinäkuussa en edes odottanut mitään, mutta nyt on jo mennyt elokuu, syyskuu ja lokakuutakin pitkälle...

Daphne du Maurier: Neljänteen polveen

En kyllä yhtään muista, mistä tämä kirja päätyi käsiini; todennäköisesti jonkin kirjaston vaihtohyllystä, josta olen sen poiminut kirjailijan vuoksi. Daphne du Maurier on nimittäin kirjoittanut todella hyvän romaanin Rebekka, sekä tarinan Linnut-elokuvaan. Pari muutakin hänen kirjoittamaansa kirjaa olen lukenut.

Kirja sijoittuu vuosien 1820 - 1920 Irlantiin, ja siinä käydään läpi Brodrickin suvun neljän sukupolven vaiheita. Suvun kantaisä perustaa kuparikaivoksen, joka tuottaa rahaa ja rikkauksia näille neljälle sukupolvelle. Koska toimeentulo on taattu, suvun perijät (eli vanhimmat pojat) on kirjoitettu laiskoiksi ja saamattomiksi, nuoremmat sen sijaan hyviksi ja ahkeriksi, mutta useimmat heistäkin kuolevat nuorina.

Takakansitekstin mukaan "suvun nuorten kauniit rakkaustarinat antavat kertomukselle valoisan hohteen". No, enpä erityisen valoisaksi sanoisi, kun lukija tietää, että ainakin suvun perijöiden liitot päättyvät jommankumman ennenaikaiseen kuolemaan, joko onnettomuuden tai sairauden vuoksi. Huomio saattaa kiinnityä myös siihen, että suurin osa kirjan naishahmoista jää naimattomiksi, mikä tuon ajan maailmassa ei ollut läheskään niin yleistä kuin kirjasta saattaisi ymmärtää.

Suku omistaa Clonmeren sääntöperintötilan, jota ei voi myydä ilman perillisen suostumusta, mutta joka on tyhjillään vuosikymmeniä. Kirjan viimeinen Brodrick lopulta haluaisi asettua sinne asumaan, mutta tilan päärakennus tuhoutuu tulipalossa, ja kirja loppuu siihen. (Viisi vuotta aiemmin kirjoitettu Rebecca päättyi myös ison kartanon tulipaloon, muiden lukemieni du Maurierin kirjojen loppuja en nyt muista.)

Kirjassa ei sanallakaan mainita vuosina 1845 - 52 vallinnutta perunaruton aiheuttamaa nälänhätää, jonka aikana miljoona irlantilaista kuoli nälkään ja tauteihin, ja kaksi miljoonaa muutti siirtolaisiksi Englantiin, Amerikkaan ja Australiaan sekä muihin maihin. Kirjan kattamana ajanjaksona Irlanti kuului vielä Britanniaan, vuonna 1921 se sai vapaavaltion aseman ja itsenäistyi 1949.

Itsekin ihmettelin, miksi mieleni teki lukea kirja melko nopeasti loppuun, vaikka siinä ei juuri kummoistakaan juonta ollut. Du Maurierin kirjoitustyylin ansiosta varmaankin.

Työttömyyskatsaus 8/2021

11.8.2021 järjestettiin webinaari 55–64- vuotiaiden työttömien kuntoutuksen kehittämisprojektista. Itse en osallistunut, mutta Facebook-ryhmän "Puhetta työstä, työttömyydestä & toimeentulosta" ylläpitäjä Maarit Korhonen osallistui ja jakoi Powerpoint-esityksen kuvat. 

En ole vielä 55-vuotias (lokakuussa vasta 51), mutta koska ei ole todennäköistä, että neljän seuraavan vuoden aikana muuttaisin muualle, tämä tulee koskemaan minuakin ja laitankin tämän postauksen kuvaksi tuon kaamean ja käsittämättömän kaavion (kuva suurenee klikkaamalla sitä).

"TYP-kartoitusjakso", "kuntouttava työtoiminta" ja "sosiaalinen kuntoutus" nostavat kyllä niskakarvani pystyyn. Eikä tuossa kaaviossa kovin paljon järkeä näytä muutenkaan olevan: "omatoimiasiakkuutta" lukuun ottamatta vaihtoehdot ovat (vahvan tuen palveluiden ja terveyspalveluiden jälkeen) joko "nopea työllistyminen" tai "muu ratkaisu". Arvelen, että se "muu ratkaisu" voi aivan hyvin olla myös työttömäksi työnhakijaksi (edelleen) jättäminen.

Myös elokuussa jatkui uutisointi työvoimapulasta, mutta erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miksi työllisyyden hoitoon suunnitellaan kahta eri mallia, vai onko niiden tarkoitus toimia yhdessä?

On Pohjoismainen työnhaun malli (lisää tietoa saatavissa näillä hakusanoilla Googlesta), jota suunniteltiin jo viime vuonna ja jonka olisi tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna. Tätä malliahan tietyt tahot nimittävät "aktiivimalli kakkoseksi" ja ovat olevinaan vahingoniloisia siitä, että nykyinen hallitus ensin lopetti Sipilän hallituksen aktiivimallin, mutta nyt hyväksyy tilalle tämän. Eivät vain ota huomioon sitä, että Sipilän aktiivimalli leikkasi lähes kaikilta työttömiltä huolimatta siitä, olivatko he hakeneet työtä vai ei; vain työn saaminen esti leikkaamisen.

Ja sitten tämä työllisyyspalvelujen järjestämisvastuun siirtäminen (kokonaan) kunnille vuoden 2024 aikana. Tästä aiheesta löysin vasta nyt jo toukokuussa julkaistun artikkelin:

"Työvoimapalveluiden siirto kuntien vastuulle herättää vastustusta TE-toimistoissa. Työllisyyskokeilukunnissa usko työllisyyden kohenemiseen on vankka." (Kuntalehti 12.5.2021)

Ja samassa lehdessä 1.9.2021:

"Hallitus tähtää siihen, että TE-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnille vuoden 2024 aikana.

TE-palveluiden siirtoa kunnille on jo edistetty työllisyyden kuntakokeilulla, joka alkoi viime maaliskuussa. Noin kolmannes TE-toimistojen asiakkaista siirtyi kuntien asiakkaiksi. Mukana on 118 kokeilukuntaa, jotka muodostavat 25 kokeilualuetta. 

Aiemmin oli ilmoitettu, että työllisyyden kuntakokeilut päättyvät kesäkuussa 2023. Nyt ministerityöryhmä linjasi, että kuntakokeilulle säädetään jatko siihen asti, kunnes TE-palvelut siirtyvät pysyvästi kuntien järjestämisvastuulle." 

Tottakai kuntakokeilukunnat kannattavat työllisyydenhoidon siirtoa kunnille, vaikka nykyisessä kuntakokeilussa ei ole juuri mitään saatu aikaan. Olisikohan sillä mitään vaikutusta, että nyt alussa (alussa ja alussa, puoli vuotta jo mennyt) kuntakokeilualueet eivät vielä ole uskaltaneet ottaa täydellä teholla käyttöön työttömien painostamista kuntouttavaan työtoimintaan (koska kutyn mahdollista väärinkäyttöä oli erityisesti tarkoitus seurata) ja odottavat, koska ajatus seurannasta unohdetaan?

 "Työttömien Keskusjärjestön hallitus on erittäin huolissaan pitkäaikaistyöttömyyden lähes ennätyksenomaisesta laajuudesta ja pitkäaikaistyöttömyyden hoidon tämän hetken tilanteesta.

Keskusjärjestö on saanut laajaa palautetta jäsenkentältä, että mm. nuorille ja pitkäaikaistyöttömille suunnattu työllisyyden kuntakokeilu ei näy eikä vaikuta.  Työllisyyden kuntakokeilujen alku ei ole ollut sitä, mitä odotettiin. Työttömien yhdistykset ja niissä toimivat jäsenet pitävät tilannetta sekavana.

Työllisyyden kuntakokeilun hidasta käynnistymistä ja rajua pitkäaikaistyöttömyyden kasvua ei voida laskea työttömien syyksi. Käynnistysvaikeudet heijastuvat suoraan asiakaspalveluun. Kokeilu on ollut käynnissä jo lähes puoli vuotta. TEM:n työllisyyskatsauksen mukaan kuitenkin vain 23,3 % työttömistä oli heinäkuussa palvelujen piirissä.

Nyt esiinnoussut työttömiä syyllistävä poliittinen retoriikka ja loispuhe on vastuutonta ja virheellistä. Leikkaukset ja sanktiot eivät auta työtöntä työllistymään. Se lisää vain pahoinvointia. Ihmiset täytyy kohdata ihmisinä, tukea ja tarjota mahdollisuuksia. Ilman apua mahdollisuudet jäävät tunnistamatta. Hyvillä palveluilla on työllisyyden parantamisen näkökulmasta suuri merkitys." (Työttömien Keskusjärjestön kannanotto 27.8.2021)

Alunperin näistä kuntakokeiluista päätettiin jo helmikuussa 2020. Sitten tuli korona, ja aloitus siirrettiin vuoden 2021 alkuun. Ja siirrettiin edelleen alkavaksi 1.3.2021. Miksi ne ovat lähteneet huonosti käyntiin? Ja miksi ei alun perinkään odotettu edellisten kuntakokeilujen (2012 - 2015 ja 2017 - 2018) tuloksia, jotka julkaistiin vasta 14.5.2020 ja jotka eivät olleet mitenkään positiivisia:

"Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkijoiden mukaan kahden edellisen hallituskauden kuntapohjaisilla työllisyyskokeiluilla ei ole ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työttömyyteen, jos aktiivitoimenpiteiden lisääntymisen laskennallinen vaikutus jätetään huomiotta.

– Havaitsemme kokeilun ajalta muutoksia työttömyyden ja aktivointiasteiden tasoissa. Molemmat kokeilut tuntuivat siis siirtäneen työttömiä aktiivitoimien piiriin, mistä he kokeilun loputtua palasivat työttömyyteen, tutkijat sanovat tiedotteessa." (Kuntalehti 21.2.2021)

Jep, ja varsinkin kun tuo edellinen kuntakokeilu sijoittui osittain päällekkäin Sipilän aktiivimallin kanssa. Suomessa ei selvästikään haluta tosissaan kokeilla mitään työttömien elämää ja elämänlaatua parantavia toimenpiteitä, kun kaikki kokeilut ajoitetaan päällekkäin: kuntakokeilu, perustulokokeilu, aktiivimalli (vaikka sen ei kai pitänyt olla kokeilu, vaan pysyvä käytäntö)... Ja sitten kokeilujen päätyttyä sanotaan, ettei kokeilun tulosta voi erottaa sen toisen, päällekäisen kokeilun tuloksesta!

Lopulta perjantaina 13.8. kyllästyin odottelemaan postia TAYSista ja päätin soittaa sinne kysyäkseni asiani etenemisestä ja väsymystyöryhmän loppupalaverista. Sain kyllä vastauksen, mutta viikonloppu meni huonosti nukkuen ja vastausta ja siitä aiheutunutta pettymystä sulatellen.

Väsymystyöryhmän loppupalaveriin ei kutsuta ketään, ei edes minua, puhumattakaan ketään Kelasta (niin kuin Vervessä toukokuussa ehdotettiin), lääkärit pyörittelevät papereita eivätkä varmaan edes keskustele keskenään. Saan sieltä ehkä jonkun kirjeen, mutta en mitään B-lausuntoa tai vastaavaa, jolla voisi hakea sairauslomaa tai yhtään mitään. Sen jälkeen jää aivan minun omaksi ongelmakseni selvittää asiaa johonkin suuntaan; TAYSissa ilmeisesti uskotaan, että kaikilla väsymystyöryhmään saakka päässeillä on se "hoitava lääkäri" ja sen lisäksi joku omavirkailija Kelassa, jotka sitten auttavat kuntoutus- ja etuusasioissa eteenpäin. Mutta kun ei ole.

En kyllä mitään mullistavaa odottanutkaan, mutta täysin tyhjänpäiväisiksi osoittautuivat lauseet väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteista: "saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua" ja "saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa".

Yritin ottaa yhteyttä myös Verven omaohjaajaani, mutta ilmeisesti ammatillinen kuntoutusselvitykseni päättyi niin totaalisesti silloin 26.5., ettei hän ole vaivautunut vastaamaan, koska ei saa enää palkkaa minun asioideni selvittelystä.

Teatterissa: We Will Rock You

Liput tähän Queen-musikaaliin ostettiin jo elokuussa 2019. Alunperin esitys piti olla huhtikuussa 2020 Helsingin Messukeskuksen Amfi-teatterissa, sitten Helsingin Jäähallissa toukokuussa 2021 ja nyt lopulta se toteutui elokuussa, tarkemmin sanottuna 21.8. Jäähallissa. Kaikkiaan musikaalia esitetään vain vähän reilut 4 viikkoa, 6.8. - 4.9.

En ole mitenkään kova Queen-fani, eikä ajatus lähteä tätä katsomaan ollut minun. Mutta ei tämä huono ollut, todella hyvä valoshow ja lavastus, joka tosin oli enimmäkseen toteutettu digitaalisesti. Vaikka liput oli alun perin ostettu Amfi-teatterin toiseen riviin, jostain syystä nämä Jäähallin liput oikeuttivat paikkoihin vain ns. piippuhyllyllä, eli todella kaukana lavasta. Näkyvyys ei siis ollut paras mahdollinen, äänentoisto kyllä toimi, ja sanoistakin sai enimmäkseen selvää. Kappaleet oli tosin suurelta osin käännetty suomeksi, joten ne kuulostivat oudoilta englanninkielisiä kuunnelleelle. Ja vaikka esitystä sai kuvata ja sen olisi voinut taltioida vaikka kokonaan, ei ainakaan minun puhelimeni kameralla kummoisiakaan kuvia saanut.

Vasta 17.8. varmistui, että pääsemme katsomaan tämän esityksen. Sähköpostiin saapunut ohjeistus saapumisesta esitykseen osoittautui kyllä turhaksi; paikan päällä ei ollut oikein minkäänlaista opastusta tai valvontaa. Myöskään tietoa siitä, oikeuttiko lippu seurue- vai lohkopaikkaan ei ollut missään, mutta vaikka näille olikin eri ovet, katsojat sekoittuivat kuitenkin heti ovien jälkeen. Varsinkin kun sähköhäiriö esti "seuruepaikoille" tarkoitetun oven avautumisen, ja kaikki ensimmäiset tulijat päästettiin sisään samasta ovesta. Ja vaikka Jäähallin sisällä katsomoon johtavat kulkuaukot oli peitetty verhoilla, jotka avattiin puoli tuntia ennen esitystä, moni katsoja ehti livahtaa verhojen raosta. Kunnes yksi järjestyksenvalvoja huomasi ja kiersi sitten tyhjentämässä koko katsomon!

Tämä(kin) ongelma olisi ollut helppo ratkaista sillä, että järjestäjät olisivat hankkineet tarpeeksi valvojia, joka ikiseen kulkuaukkoon. Vaikka sitten vapaaehtoisia, joille olisi voitu antaa palkkioksi parin tunnin seisomisesta liput esitykseen. Ja sitten kun ne verhot avattiin, katsojat päästettiin vapaasti etsimään paikkoja pimeään katsomoon. Sanottiin vain, ettei paikkanumeroista tarvitse välittää, saa istua mille paikalle tahansa, kunhan jättää turvavälit. Pari naista ei löytänyt mitään paikkoja eikä heitä kukaan tullut opastamaan, istuivat sitten portailla ensimmäisen puoliajan.

Esityksen toteutuminen näytti lähes viime tippaan melko epävarmalta: torstaina 12.8. ilmoitettiin, että koronarajoitukia tiukennetaan 20.8. alkaen Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueella. Sisätiloissa järjestettäviin tapahtumiin saisi ottaa vain 25 henkilöä ja ulkotiloihin 50. Koko viikon yritin sitten kuunnella uutisista, josko asiaa jotenkin tarkennettaisiin, mutta puhuttiin paljon vain siitä, ovatko lasten ja nuorten sisäharrastukset kielletty vai sallittu. Helsingin juhlaviikot ilmoitti peruuttavansa suurimman osan tapahtumistaan. Helsingin kaupunginteatterin johtaja Kari Arffmanin kommentti rajoituksiin Helsingin Sanomissa: "ehkä seuraava toimenpide on se, että muutan maasta. Olen harkinnut sitä tänään. Tai ainakin lopetan nämä hommat. Tämä on ihan tolkutonta”.

Tietyllä tavalla hupaisinta oli Kansallisoopperan käyttäytyminen. Oopperassa oli 20.8. Cavalleria Rusticana & Pajatso -oopperan ensi-ilta. Ooppera ilmoitti uhmaavana AVIn määräyksiä, erityisesti niitä, jotka koskivat katsomon jakamista lohkoihin ja vaatimusta järjestää erillinen WC joka lohkolle. Kapellimestari Hannu Lintu kommentoi Iltalehdessä 17.8. mahdollisuutta, että poliisi keskeyttäisi oopperan esitykset kantamalla yleisön ja esiintyjät pois salista: "Nythän se testataan, onko se mahdollista edes. Jos niin käy, niin sitten niin käy. Mikäänhän ei pue oopperaa ja balettia niin hyvin kuin skandaali, Lintu toteaa."

Työttömyyskatsaus 7/2021

Heinäkuu on ollut työttömyysrintamalla hyvin hiljainen. Ei edes postia kuntakokeilusta. 

Aivan kuun lopussa mediat sitten intoutuivat uutisoimaan työvoimapulasta, mutta työpaikkapulankin huomasi sentään ETLAn toimitusjohtaja Aki Kangasharju Ylen Ykkösaamussa 27.7.2021. Hän oli huolissaan kuitenkin vain niistä, jotka eivät ole korona-aikana voineet vaihtaa työpaikkaa, koska ei ole niitä työpaikkoja, joihin vaihtaa. Mitenkä tämä muka vaikuttaa niihin työttömiin, jolla sitä ensimmäistäkään työpaikkaa ei ole vaihdettavaksi?

"Pitkäaikaistyöttömyys varjostaa elpyvää työllisyyttä" (Aamuposti 28.7.2021)

Otsikko on mielestäni jotenkin outo: millä tavalla pitkäaikaistyöttömyys varjostaa elpyvää työllisyyttä ? Miksi ihmisten on annettu pudota pitkäaikaistyöttömyyteen? Suurin osa näistä pitkäaikaistyöttömistä on ollut työttömiä (ja pitkäaikaissellaisia) jo paljon ennen koronaa.

"Elinkeinoelämän keskusliitto pitää avoimien työpaikkojen määrää huolestuttavana. ”Jos katsotaan, paljonko avoimia työpaikkoja on suhteessa työttömiin työnhakijoihin, olemme itse asiassa jo hyvin lähellä aivan edellisen noususuhdanteen loppupuolella ollutta huippua”, sanoo EK:n Sami Pakarinen." (Helsingin Sanomat 29.7.2021)

Aivan kuin joka ainoa työtön voisi tuosta noin vain mennä töihin joka ikiseen avoimeen työpaikkaan!

Kansalaisaloitepalvelussa on mahdollista allekirjoittaa 1.9.2021 mennessä seuraava aloite: Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymiseksi työkyvyttömyysmääritelmien yhdenmukaistamiseksi!

"Kun ihminen vammautuu tai sairastuu niin hänen työkykyään arvioidaan peräti 11 eri lailla, tämä johtaa valitettavan usein siihen vääristymään että tosiasiallisesti täysin työkyvytön ihminen arvioidaan työkykyiseksi ja hän joutuu ilmoittautumaan vajaakuntoiseksi työnhakijaksi saadakseen työttömyyskorvausta vaikka hänen oikea toimeentulonsa pitäisi olla työkyvyttömyyseläke. Valitettavan usein myös työkyky ja toimintakyky sekoitetaan toisiinsa vaikka todellisuudessa näillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ihminen saattaa olla toimintakykyinen esimerkiksi hoitamaan välttämättömät arjen askareet, mutta samaan aikaan hän voi olla täysin työkyvytön."

Juuri näin! Ihmisen toimintakyky saattaa riittää välttämättömien asioiden (kotityöt, kauppa-asiointi, Kelan byrokratian kanssa taistelu) hoitamiseen ja ehkä myös joka paikassa suositeltuun hyötyliikuntaan, mutta ei säännölliseen työssäkäyntiin.

Tämän kansalaisaloitteen kävin allekirjoittamassa, vaikka tätä kirjoittaessani näyttää siltä, ettei se saa lähellekään vaaditua 50 000 allekirjoitusta jäljellä olevan parin viikon aikana (nyt niitä on 2288). Ja vaikka saisikin, sille todennäköisesti kävisi niin kuin aktiivimallin kumoamista vaatineelle kansalaisaloitteelle vuonna 2019. Se sai 140 000 allekirjoitusta, mutta eduskunta hylkäsi sen silti; Sosiaali- ja terveysvaliokunta perusteli kansalaisaloitteen hylkäämistä tuolloin muun muassa sillä, että aktiivimallin vaikutusten arviointi oli kesken. 

Noin muuten kansalaisaloitteiden otsikoita selaillessani kävi mielessä, että olisin odottanut niiden olevan edes oikeinkirjoitussääntöjen mukaisia, mutta kaikki eivät olleet: isoilla kirjaimilla kirjoitettuja sanoja, sana ''taksi" kirjoitettu "taxi"... Aloitteita en sitten pidemmälle lukenutkaan.

Edit: lisätty 16.8.2021: Luen Aamulehtiä hieman aikataulusta jäljessä, ja nyt illalla silmiini osui 9.7. julkaistu juttu työvoimapulasta. Juttu on valitettavasti maksumuurin takana, mutta siinä työvoimapulaa ei valita yksikään työnantajayritys, vaan vuokratyöfirmat, mm. Barona, Valtti henkilöratkaisut oy, Eezy personnel oy… Ja ainakin minulle sanottiin jo lähes 10 vuotta sitten, että näiden vuokrafirmojen algoritmit blokkaavat jo heti kättelyssä yli 40-vuotiaat.

” Vaikeuksia ilmenee, kun yritetään löytää henkilöitä teollisiin tehtäviin, joissa kaivataan erityisosaamisen sijaan ensisijaisesti asennetta ja halua tehdä työtä”, sanoo Baronan Tampereen aluejohtaja Vesa Kangasniemi. Hänen mukaansa alan valmiita huippuosaajia ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut liikaa työttömänä. Ensin vaaditaan huippuosaamista, mutta sitten kuitenkin ”asenne ja halu tehdä töitä” riittäisi?

Ja artikkelin lopussa Eezyn seniorikonsultti Johanna Ahola vielä kertoo, että spesifiä, oikeanlaista osaamista erityyppisiin tehtäviin on haastavaa löytää tänä päivänä. Kyllähän työttömiä on helppo syyttää spesifin osaamisen puutteesta…

Miten olisi yritykset: olisiko täsmäkoulutus tai oppisopimus mitään? No ei kun pitää saada se valmis osaaja, ja vielä vuokratyöfirman kautta!

Kesäteatterissa: Vihervaaran Anna

Perjantaina 30.7. oli Vihervaaran Annan ensi-ilta Knehtilän ladossa Hyvinkään Palopurolla. Olimme tietenkin katsomassa, olimmehan osallistuneet jo yli kaksi kuukautta lavasteiden rakentamiseen ja katsomon pystyttämiseen.

Näytelmä perustuu kanadalaisen kirjailijan L.M. Montgomeryn vuonna 1908 julkaistuun ja vuonna 1920 suomennettuun teokseen Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables), jonka näytelmäksi on sovittanut ohjaaja Teemu Ojanteen puoliso Virve Ojanne. Kirjasta ja sen jatko-osista on tehty myös pari TV-sarjaa, joista viimeisin on tehty vuosina 2017 - 2019 ja esitetty Ylellä sekä Netflixillä.

Minä en ole koskaan kirjoja lukenut enkä myöskään sarjoja katsonut; vaikka lapsena ala-asteaikoina luin paljon, Anna-kirjat eivät kiinnostaneet. Joten ensimmäisen kerran tutustuin tarinaan tämän näytelmän käsikirjoituksen luettuani. Juoni on kuitenkin useimmille tuttu, joten juonipaljastus sallittaneen: kuvitteellisessa Avonleassa maatilaa pitävät sisarukset Marilla (Carita Lehto) ja Matthew (Juho Lehto) Cuthbert halusivat adoptoida pojan, mutta heille lähetettiin kuitenkin tyttö, punatukkainen Anna Shirley (Anna-Sofia Tuominen), jonka he lopulta päättävät pitää.

Näytelmän lopussa Anna on jo nuori aikuinen, opiskellut vuoden opettajaseminaarissa ja palaa kesäksi kotiin. Kesän aikana Matthew kuolee; Anna kuitenkin haluaa pitää Avonlean ja jää syksyllä opettaksi kylän kouluun ja auttamaan Marillaan tilan pidossa. Näytelmä päättyy Annan ystävän Dianan (Aino Piela) ja Fredin (Niilopekka Anturaniemi) häihin.

Näytelmään oli lisätty musiikkia, muutama laulu ja vähän koreografiaa. Harjoituksia seuratessa nämä tuntuivat turhilta ja liikaa aikaa vieviltä, mutta lopputuloksessa oli onnistuttu yllättävän hyvin ja musiikit ja koreografiat oli sisällytetty näytelmän juoneen.

Muuten voisin tätä suositella kaikille, mutta kun kaikki näytökset on jo loppuunmyyty! (Tosin eilen eli 9.8. oli alustavia suunnitelmia lisäesityksistä, mutta ei vielä päätöksiä.)

Kuvissa vasemmalta:
Aita, jonka maalaamista valkoiseksi minä ehdotin, näin siitä tuli perinteinen pohjoisamerikkalainen aita.
Maalaamani ikkuna, josta näkyy Annan laulussa mainitsemat omenapuu ja kuu.
Käsiohjelma. Lava ja loppukohtauksen lavasteet.

Kesäteatterissa: Julkileikki

Viime sunnuntaina oli jälleen vuorossa perinteinen (jo 3. kerta) Teatteri Perikunnan kesärevyy Juomahuone Laitisen terassilla, tänä vuonna nimeltää Julkileikki.

Tämä ei ollut niin hauska kuin kaksi edellistä. Sketsejä oli vähemmän, ja niitä oli aika turhan tuntuisesti pitkitetty.

Ja kahden viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele.

Alkukesästä Teatteri Perikunnan jäsen Jani Johansson kyseli Facebookin Riihimäki-ryhmässä Seiska-lehtiä; jotenkin ajattelin, että niitä olisi sitten käytetty jossain sketseissä, mutta niistä olikin vain askarreltu lavasteiden taustakuvia (eli noita kuvassakin näkyviä palapelinpaloja). Puvustuksessakin oli teemana palapelit ja sanomalehdet, mutta niilläkään ei odotuksista huolimatta ollut mitään yhteyttä sketseihin.

Olihan tämä ihan hauska, mutta niinkuin jo mainitsin, turhan tuntuista pitkitystä välillä. Muutamia samoja hahmoja kuin aiemminkin: ministereitä, Donald Trump, mielessään pomoaan kiroileva assistentti... Ajankohtaisia aiheita ainakin espanjansiruetanat ja etätyö.

Vielä 10 esitystä jäljellä, viimeinen lauantaina 21.8.

Teatterissa: Minua suurempaa

Eilen kävimme katsomassa Hyvinkääsalissa Willan nuorisoteatterin eli Wilnun esityksen Minua suurempaa. Tämän vuoden ensimmäinen teatterikäynti (vapaalipuilla, kuvassa näkyviin jättitauluihin Heidi teki kehykset, joiden maalaamiseen minäkin osallistuin).

Näytelmä oli paria laulua lukuunottamatta kokonaan wilnulaisten tekemä: käsikirjoitus, ohjaus, koreografia, osa musiikista ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnittelu. Tämä huomioiden esitys oli todella hyvä; tosin tuntiin mahtui mielestäni jonkin verran turhaa "täytettä", tanssikohtauksia, jotka eivät oikein yhdistyneet mihinkään.

Näytelmän päähenkilö oli Amila, jota eri-ikäisenä esitti neljä näyttelijää: 6- ja 11-vuotiaana, aikuisena ja vanhana. Tai ainakin minun tulkintani mukaan vanha Amila oli jo kuollut. Häntä esitti Jenna Jormanainen, joka lauloi todella upeasti Samuli Putron kappaleen Olet puolisoni nyt.

Noiden mainitsemieni tanssikohtausten ja yhden monologin aikana ajatus lähti hetkeksi harhailemaan, mutta silti voin suositella. Esityskertoja on vielä ainakin seitsemän.

Silloin, kun ajatukseni lähti harhailemaan mietin sitä, miten tasa-arvoista taloudellisessa mielessä tällainen nuorisoteatteriharrastus on. Wilnun produktioihin osallistuminen saattaa olla ilmaista, mutta tässäkin esityksessä selvästi huomasi, että nuorilla näyttelijöillä on todennäköisesti myös muita harrastuksia: tanssia ja/tai taidetta. Ja nämähän eivät ole ilmaisia. Työssäkäyvien vanhempien lapsille ehkä halpoja, mutta entä työttömien lapset? Ainakin Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan tanssikoulu Dance Artin halvin kausikortti maksaa 154 €. Villa Artussa toimiva lasten ja nuorten kuvataidekoulukin (jossa nuo em. taulut oli maalattu) maksaa jotakin, en nyt jaksa etsiä hintaa. Ja vaikka teatteriharrastus olisikin ilmainen, valitaanko näytelmiin nuoria, joilla ei ole mitään muuta tanssi- tai lauluharrastuspohjaa?

Työttömyyskatsaus 6/2021

Kesäkuukin sitten meni, melko samanlaisissa tunnelmissa kuin toukokuu; edelleen olen väsynyt ja turhautunut ja työkykyselvityskin näyttää olevan piiitkällä kesätauolla. 

16.6. tuli taas postia työllisyyden kuntakokeilusta:

"Hei.

Työllisyyspalveluissa on otettu käyttöön Kykyviisari, jolla pystyy itse seuraamaan omaan hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Kykyviisari lähetetään kaikille työllisyyspalvelujen asiakkaille ja tuloksia voit käydä läpi myös vastuutyöntekijäsi kanssa.

Kykyviisari tuottaa tuloksena myös tietoa, joka voi auttaa sinua löytämään itsellesi tarvittavia väyliä myös mm. terveyspalveluissa. Muistathan, että työttömien terveystarkastus on ilmainen palvelu, jonka kautta janakkalalaiset työllisyyspalvelujen asiakkaat ohjautuvat myös ketterästi hammashoidon palveluihin ilman pitkiä odotusaikoja."

Joko tämä on lähetetty kaikille työllisyyden kuntakokeilussa oleville tai sitten tämän lähettänyt työllisyyssihteeri ei ole lainkaan lukenut minun tietoja eikä tiedä, että olen jo osallistunut ties kuinka moneen työttömien terveystarkastukseen, jotka ovat vain päättyneet ilman ilmoitusta minulle ja ilman minkäänlaista lopputulosta.

Ja 23.6. lisää s-postia, tällä kertaa valtakunnallinen työllisyyskokeilun asiakastyytyväisyyskysely peräti kuudella eri kielellä!

No, en toistaiseksi ole saanut kuin muutaman yleisluonteisen sähköpostin ja kaksi puhelua (samalta henkilöltä, joka oli jo TE-toimistoaikoina jonkinlainen omavirkailijani) ja arvelen, että kotikunnassani ainoa pitkäaikaistyöttömien asioita hoitava. Vai pitäisikö olla oikein suunnattoman tyytyväinen, ettei toistaiseksi ole edes ehdotettu kuntouttavaa työtoimintaa!

"Uuden sosiaaliturvasta vastaavan ministerin mielestä suomalainen työllisyyskeskustelu pyörii ylipäätään liiaksi sosiaaliturvan kiristämisen ympärillä.

Sarkkisen ja vasemmistoliiton mielestä sosiaaliturvaa tulisi päinvastoin parantaa ja tuoda ennen pitkää Suomeen vastikkeeton perustulo. Kaikki saisivat ilman velvoitteita automaattisesti sosiaaliturvaa, joka tulojen noustessa verotettaisiin pois." (Helsingin Sanomat 24.6.2021)

Tässä kuussa on muutenkin ollut paljon puhetta perustulosta. En valitettavasti kuitenkaan usko, että sitä Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Sisältyisikö siihen kaikki nykyiset tuet, myös asumistuki? Koska siinä tapauksessa se olisi äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole.

Samassa haastattelussa Sarkkinen ehdottaa yhden hakemuksen mallia. Tästä olen Sarkkisen kanssa täysin eri mieltä, kuten olen tässäkin blogissa jo aiemmin todennut. Kela kuitenkin käsittelisi hakemuksen niin, että hakija saisi pienimmän mahdollisen etuuden tai ei sitäkään. Itselläni tästä kokemusta parin vuoden takaa: kuntoutustukea ja työkyvyttömyyseläkettä haetaan samalla lomakkeella. Kela käsitteli sen eläkehakemuksena ja hylkäsi, vaikka tilanteeni olisi oikeuttanut määräaikaiseen kuntoutustukeen.

Kesäkuussa vasta löysin (tai jaksoi etsiä) väsymystyöryhmän toiminnan tavoitteet, joita ovat:

• Selvittää ja hoitaa väsyneen potilaan mahdolliset hoidettavissa olevat sairaudet
• Saada erikoissairaanhoidon yhteinen näkemys potilaan väsymyksen syystä tai siihen vaikuttavista syytekijöistä
• Ottaa kantaa krooninen väsymysoireyhtymä (rasitusintoleranssi SEID) -diagnoosiin
• Saada potilaiden päämäärätön tutkimuskierre (myös yksityissektorilla) katkaistua
• Saada kuntoutusta tarvitsevat kuntoutuspalvelujen piiriin ja tehdä tarvittaessa myös työkykyarvio ja avustaa muutoin etuusasioissa           

Näistä kaksi viimeistä kohtaa olisivat minulle todella tärkeitä, mutta en usko niihin. Viiden(kin) vuoden kuluttua olen edelleen samassa päämäärättömässä tutkimuskierteessä.       

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2021

Toinen kerta kirpparipöytä tänä vuonna; juuri nyt ei tiedossa mitään erityisiä koronarajoituksia, sattui vain aloitusviikolle (ainakin) todella lämmin sää. T-paitoja, shortseja ja pari hellemekkoa minulla sentään myynnissä, saa nähdä, menevätkö kaupaksi. Ja ensimmäisen kerran noin puoleentoista vuoteen yritän myydä myös koruja; pahimpana korona-aikana eivät olisi menneet kaupaksi kuitenkaan, kun ei ollut tilaisuuksia niiden käyttämiseen.

Kirpparilöytöjä huhtikuu - kesäkuu 2021

Tosi vähän olen edelleen ostanut; koko ajan mielessä se, että pitäisi säästää auton vaihtoon. Mutta jotain pientä sentään:

• 
  Matto (kuvassa taustana)
• Pingviini, jossa sisällä lämmitettävää silikageeliä
• Joutsen
• New York -snapsilasi
• Avaimenperäteline, kahdella lintuavaimenperällä
  
• Pinkki L.A. Gear -sporttitoppi
• Pinkkicamo-housut (joissa reisitaskujen lisäksi myös sääritaskut!)
• Harmaa tekoturkisliivi
• Musta pitkä hupullinen liivi

Työttömyyskatsaus 5/2021

Tämänkin työttömyyskatsauksen julkaisu taas venähti viime kuun tapaan; väsymyksen ja turhautumisen vuoksi. Mutta eipä toukokuussa työttömyysrintamalla mitään kovin merkittävää tapahtunutkaan.

"Sosiaaliturvakomitea käsitteli kokouksessaan 10.5.2021 kaikkia määrittelemiään sosiaaliturvan ongelmakokonaisuuksia. Sosiaaliturvan monimutkaisuuden ongelmaraportissa otetaan esiin muun muassa erilaisten etuuksien määrä, minkä seurauksena myös etuuskohtaisia määräytymisperusteita on paljon. Eroja on etuuksien tulokäsitteessä, perhekäsitteessä sekä haku- ja maksuajankohdissa." (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 12.5.2021)

(Tästä linkistä löytyvät kaikkien ongelmaraporttien luonnokset: https://stm.fi/-/sosiaaliturvakomitean?fbclid=IwAR0elZTqgSgc5OxnIskL9jn05H6h9APXHQXEkXIzO9VTduQlYk_GMz6_2hc).

Ainakin minun mielestäni mielenkiintoisin on raportin luonnos palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta, jossa käsitellään mm. työkyvyn käsitteeseen liittyviä ongelmia ja tosiasiallisesti työkyvyttömien tilannetta:

"Henkilöt kokevat usein epäselväksi sen, minkä järjestelmän palveluihin tai etuuksiin heillä milloinkin olisi oikeus. Tilanne voi olla henkilölle uusi tai ainutkertainen, eikä esimerkiksi työterveyshuollossa tai muussa terveydenhuollossa aina osata neuvoa ja ohjata riittävästi. Etuutta saava ei välttämättä tiedä tai ymmärrä, mitä häneltä odotetaan etuuden saamiseksi tai että hänen pitäisi itse hakeutua aktiivisesti palvelujen piiriin. Kokonaisuudessaan palvelu- ja etuusjärjestelmä voi henkilön näkökulmasta näyttää pirstaloituneelta. 

Palveluille ja etuuksille asetetut tavoitteet eivät toteudu, jos tukea tarvitsevat etuudensaajat ajautuvat sellaisiin palveluihin, joita ei ole heille suunniteltu, jotka eivät sovellu heidän elämäntilanteeseensa tai jotka eivät ole heille ajankohtaisia. Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi."

Ongelma ilmenee myös siinä, että henkilölle suunnattujen palvelujen tavoitteita ei aseteta yhdessä henkilön itsensä kanssa, jolloin tavoitteet jäävät sisäistämättä tai eri palvelujen tavoitteet koetaan ristiriitaisiksi! Viime syksynä osallistuessani ammatilliseen kuntoutusselvitykseen minulle yritettiin tyrkyttää tavoitteeksi (johon olisi pitänyt myös uskoa) työllistyminen tai opiskelu. Oma tavoitteeni oli ja on kuntoutustuki ja/tai työkyvyttömyyseläke, johon en kyllä myöskään usko. 

"Toimeentulo ei saisi katketa palveluun tai palvelusta toiseen siirryttäessä. Nämä tilanteet saattavat sekoittaa henkilön taloudellisen tilanteen, mikä ei tee palveluihin osallistumista kannustavaksi. Palveluihin osallistumisen ja käytön tulisi myös olla yhdenvertaista siten, että henkilön tulotilanne tai oikeuksien ja velvollisuuksien suhde ei tosiasiallisesti vaihtelisi sattumanvaraisesti.

Palvelujen ja etuuksien toimeenpanijoiden toiminta on usein siiloutunutta. Tästä johtuen henkilölle tulee kokemus siitä, että palvelujen ja etuuksien kokonaisuus ei ole hallussa. Samalla on huomioitava tarpeiden järjestys – ensin täytyy usein turvata henkilön toimeentulo ja vasta sen jälkeen voidaan keskittyä palveluihin osallistumiseen. Organisaatiolähtöisestä toimintatavasta sekä vaillinaisesta yhteistyön tekemisestä välittyy henkilölle kuva, että hänen asiaansa ei tavoitellakaan selvitettävän

kokonaisvaltaisesti."

Ainakin kolmen viime vuoden omakohtainen kokemukseni on, että työmarkkinatuelta sairauspäivärahalle ja päinvastoin siirtyessäni toimeentulon jatkuminen oli välillä erittäin epäselvää ja päätökset viivästyivät viikkokaupalla. Kukaan ei osannut neuvoa, mitä tukea ja miten minun olisi pitänyt hakea. Enkä saanut mistään apua kuntoutustuen hakemiseen keväällä 2019; ehkä täytin hakulomakkeen väärin ja siksi hakemus hylättiin tai sitten satunnaisen tk-lääkärin B-lausunto ei ollut riittävä tai hakulomakkeessa kysytyn "hoitavan lääkärin" nimen sijaan kirjoitin 8 eri lääkärin nimet, joiden kanssa olin vuoden aikana ollut tekemisissä. Kenenkään heistä en kokenut olevan se "hoitava lääkärini".

Tuon edellä mainitun ammatillisen kuntoutusselvityksen viimeinen päivä oli Hämeenlinnan Vervessä 26.5. Parin tunnin käynti siellä oli lähes yhtä tyhjän kanssa; tosin siellä(kin) jonkinlainen omatyöntekijäni ihmetteli, että saanko todella vain työmarkkinatukea. Ilmeisesti kaikki muut hänen asiakkaansa saavat joko sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea. Hän kysyi myös, onko väsymystyöryhmän lopputuloksesta tarkoitus järjestää jokin palaveri tms. En tiennyt eikä taida kukaan muukaan tietää. Ehdotti myös, että jos sellainen järjestetään, sinne pitäisi kutsua myös joku Kelasta. Ja kukahan sen kutsuisi, minun auktoriteettini ei taida riittää?

Kuun lopussa (27.5.2021) ilmestyneessä Työttömien Keskusjärjestön Työttömät-lehdessä oli neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuon kirjoitus tosiasiallisesti työkyvyttömän työnhakijan tilanteesta yhteiskunnassa. 

"Selkeintä on nostaa heti ”kissa pöydälle”: Nykyisin terveydenhuollossa tapaa paljon potilaita, jotka ovat ja tulevat olemaan työkyvyttömiä, mutta joille kuitenkaan ei ole myönnetty työkyvyttömyyseläkettä, kuntoutustukea tai joskus edes sairauspäivärahaa. Arvioin jäljempänä mitä kaikkea tästä seuraa, mutta sitä ennen on hyvä miettiä mihin asioihin ongelmat tiivistyvät.

Yksi selkeä ongelmien lähde liittyy tulkintaan siitä, että eläkkeen hakijalla pitää olla diagnoosi, joka on muu kuin ns. oirediagnoosi. Jos henkilön sairaus on jäänyt diagnoosiltaan epäselväksi, työeläke-etuutta ei myönnetä, olipa hänen toimintakykynsä mikä tahansa.

Tähän riittää se, että eläkelaitoksen tai valituselimen mielestä diagnoosi on epäselvä, vaikka se hoitavan tahon mielestä olisi selvä. Tällainen ratkaisukäytäntö on johtanut mm. siihen, että vuoteeseen hoidettava henkilö on katsottu työkykyiseksi. Sama linjaus on johtanut myös siihen, että monien epäselvänä pidettyjen sairauksien – kuten esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä POTS tai sisäilmasairaus – perusteella on käytännössä mahdotonta saada työkyvyttömyyspäätöstä.

Riittävän vakavan sairauden, vian tai vamman määritelmä jättää edellä jo mainittujen potilasryhmien lisäksi ongelmalliseen tilanteeseen erityisesti monisairaat potilaat, joilla mitään sairauksista ei ehkä yksinään katsota riittävän vakavaksi, mutta päätöksessä ei osata nähdä sairauskuorman kokonaisvaikutusta henkilön toimintakykyyn. Selviä nykyjärjestelmän väliinputoajia ovat myös kroonisesta kivusta kärsivät potilaat ja mm. monet aivovammapotilaat.

Onko jollekin taholle sitten hyötyä siitä, että työkyvytöntä henkilöä ”roikotetaan” tilastoissamme työnhakijana? Epäilemättä työeläkelaitokselle on edullista, että henkilölle ei tarvitse maksaa kuntoutustukea/eläkettä, vaan hänen toimeentulonsa kustannetaan muualta. Se saattaa tätä kautta olla edullista myös työnantajille pienempinä palkan sivukuluina.

Yhteiskuntamme kuitenkin toimii vähän kuin aivojen hermoverkko: ongelma jossain kohdin vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella etäämmällä oleviin toimijoihin. Kun kustannukset eivät kohdistu suoraan, vaan usein monenkin mutkan kautta, niiden todellinen vaikutus hämärtyy.

Papereihin perustuvaa vakuutuslääkärin päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Kansalaisten yleisimpiä valitusten aiheita onkin se, ettei päätöksen tehnyt lääkäri ole edes nähnyt häntä."

Tuon viimeisen kappaleen alkulause on kyllä osuva: (hylkäävää) päätöstä voisi verrata pitkän matkan ohjusten käyttöön – saattaa olla, että kohteeseen osutaan tai sitten ei, mutta ainakaan ei tarvitse nähdä seurauksia, joten napin painaminen on helppoa. Artikkelissa on myös taulukko hylkäyspäätösten seurauksista eri tahoille, esim. työkyvyttömän itsensä (ja hänen perheensä) kokema lisääntynyt kuormitus ja stressi, masennus, turhautuminen, syrjäytyminen; terveydenhoiton osalta mainitaan turhautuminen hyödyttömästä mutta pakollisesta työstä, resursseja kuluu työhön, joka ei tuota terveyttä sekä TE-toimistojen osalta kuormitus työstä, joka ei johda työllisyyden kasvuun, resurssit pois tuottavammasta työstä, kuormitus koko hallinnonalalle ”työttömistä” jotka eivät koskaan palaa työhön...

Nyt kesäkuussa tätä kirjoittaessani olen jo ehtinyt käydä ties kuinka monessa magneettikuvassa, röntgenkuvassa ja ainakin yhdessä keuhkojen CT-kuvassa osana väsymystyöryhmän selvitystyötä, mutta niiden tuloksista ei ole vielä tietoa. Todennäköisimmin tämäkään "työkykyselvityskierros" ei johda mihinkään...

Työttömyyskatsaus 4/2021

 "Huhtikuu on kuukausista julmin" on lause, joka on jostain jäänyt mieleeni. No, oikeasti se on kotimainen elokuva vuodelta 1983, jota en ole koskaan nähnyt enkä katsoisi, vaikka tulisi TV:stä. Huhtikuu 2021 ei tosin ollut minulle sen julmempi kuin muutkaan kuukaudet tänä vuonna, alan vain  todella turhautumaan tähän tilanteeseen; mikään (ei työkykyselvitykseni, ei työllisyyden kuntakokeilu) ei edennyt yhtään; tunnen olevani rattailta pudonnut pyörän ketju. Aivan erityisen turhautunut olen tässä kuussa useammankin kerran törmäämääni oletukseen, että kaikki työttömät automaattisesti saisivat toimeentulotukea. Eivät todella saa.

"Laiskat, luuserit, luteet. Työttömiin liittyvät puhetavat sosiaalisessa mediassa ovat suurelta osin leimaavia ja mielikuvat stereotyyppisesti värittyneitä.

Analyysin mukaan työttömyydestä kirjoittavista 59 prosenttia suhtautui työttömyyteen ymmärtäen ja lähtökohtaisesti rakenteellisena ongelmana ja 41 prosenttia piti työttömyyttä ihmisen omana vikana.

Jälkimmäisessä kategoriassa yleisimpiä nimityksiä työttömistä olivat ”laiska” ja ”köyhä”. Näiden lisäksi käytettiin myös sanoja ”luuseri”, ”ongelma” ja ”arvoton”. Näihin leimaaviin sanoihin liitettiin tarkentavia tai voimistavia määritteitä, kuten ”vouhotus”, ”rangaista” ja ”loisia”." (Helsingin Sanomat 3.4.2021)

Yleinen työttömyyskassa YTK ja tekoälypohjaista analyysia tekevä, yhdysvaltalainen DrAI kävivät läpi tuhansia suomalaisia Twitter-viestejä vuosilta 2006–2021. YTK halusi selvityksellä tutkia suomalaisten mielikuvia työttömyydestä. Tulokset tuottivat pettymyksen, kertoo YTK:n asiakkuus- ja viestintäjohtaja Ilona Kangas:

”Täytyy sanoa, että kun (yksi DrAI:n perustajista, tohtori Mark) West kertoi meille tuloksista, se oli jopa hieman ahdistavaa. Tuli sellainen olo, että nyt pitää tehdä jotain, koska ihmisten mielikuvat eivät vastaa todellisuutta”, Kangas sanoo."

Ilmeisesti "nyt pitää tehdä jotain" johti siihen, että YTK käynnisti 4.5. 2021 viestintäkampanjan #tämäkinvätystässä. Kampanjan kansikuvahenkilöksi oli löytynyt 26-vuotias, viime vuonna painiuransa lopettanut Petra Olli. Kampanja on ainakin minun mielestäni enemmänkin vain YTK:n mainos, enkä usko sillä olevan minkäänlaista vaikutusta ihmisten mielipiteisiin työttömistä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra julkaisi 8.4. raportin, jonka mukaan koulutus maksaa, mutta vielä kalliimmaksi käy, jos ihmisiä jätetään kouluttamatta niin, että he ajautuvat työmarkkinoiden ulkopuolelle.

"Selvityksessä on tarkastelu erikseen työttömien, eläkeläisten, työkyvyttömyyseläkeläisten sekä opiskelun ja työn ulkopuolella olevien nuorten osaamisen parantamisen vaihtoehtoiskustannuksia.

Myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osaamisen lisäämisessä on selvityksen mukaan suuria mahdollisuuksia.

”Osa mallin oletuksista aliarvioi tuloksia ja osa yliarvioi”, Ralf Sund myöntää mallinsa karkeuden, mutta pitää 18 miljardin euron loppusummaa oikeansuuntaisena. Se on laskettu vuoden 2019 tilastojen mukaan. Summasta noin 13 miljardia koostuu työttömyyden ja viisi miljardia työkyvyttömyyden laajoista kustannuksista.

”Oikeastaan se voi olla enemmän alakanttiin laskettu, sillä mukana eivät ole esimerkiksi yksilöiden hyvinvointitappiot eivätkä myöskään syrjäytyneiden ja työttömien sairastavuudesta tai rikollisuudesta koituvat kulut”, Sund sanoo."

Syrjäytyneiden ja työttömien sairastavuudesta tai rikollisuudesta koituvat kulut? Mikä automaatio-oletus se on, että syrjäytyneet ja työttömät (eikös näiden yleensä myös oleteta olevan samoja henkilöitä) tekisivät rikoksia? Sairastavuus taas ei johdu ainakaan alussa syrjäytyneisyydestä ja työttömyydestä sinänsä, vaan siitä, ettei työttömillä ei ole minkäänlaista työterveyshuoltoon verrattavaa palvelua, vaan he joutuvat hakeutumaan julkiseen terveydenhuoltoon, jossa heidän oireitaan ei uskota, vaan vähätellään. Jokainen lääkärikäynti myös maksaa (ainakin suurimmassa osassa Suomea) ja parikymppiäkin on välillä liikaa työmarkkinatuen varassa elävälle. Sitten kun sairaus on tarpeeksi vakava (tarvitaan vaikkapa iso leikkaus), niin kyllähän se kalliiksi tulee. Ja jossain vaiheessa vielä kalliimmaksi, kun leikkauksen jälkeen jätetään kuntouttamatta.

Ja vielä lisäksi, jos olisin joskus päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle, minulle olisi sen jälkeen ollut aivan turha ehdottaa lisäkoulutusta.

"Työttömien Keskusjärjestön vuosikokouksen julkilausuma: Missään kunnassa ei saa tulla yhtään pitkäaikaistyötöntä" (Työttömien Keskusjärjestön kannanotto 15.4.2021)

Entäs ne, jotka ovat nyt jo olleet työttömiä huomattavasti pidempään kuin vuoden? Jos näitä mainittuja valtion, kunnan tai yksityisten kustantamia työpaikkoja nyt yhtäkkiä jostain alkaisi syntymään, niin niihinkö ohjattaisiin ensimmäisinä ne, joille tuo vuoden työttömyysaika alkaa täyttyä? Ja 5-6 vuotta (tai pidempään) työttöminä olleet unohdettaisiin taas?

Vasta nyt huhtikuussa löysin jo helmikuussa (9.2.2021) julkaistun Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen osatyökykyisten Suomen mallista https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162815.

"Useissa lausunnoissa valitetaan osatyökykyisyyden käsitteen epämääräisyyttä ja pidetään tärkeänä osatyökykyisyyden määrittelyä. Samalla korostetaan toistuvasti, että osatyökykyisyyttä ei tulisi rajata lääketieteellisten diagnoosien perusteella vaan pikemminkin laaja-alaisen henkilön toimintakykyä koskevan arvioinnin perusteella."

Epämääräistä todella! Tarvitaanko joko lääkärin B-lausunto, joka todistaisi henkilön osatyökykyisyyden, vai määrätäänkö työtön työkyvytön toistuviin työkokeiluihin tuon osatyökykyisyyden määrittämiseksi?

"Kuitenkin saattaa olla niin, että esim. vaikeimmassa asemassa olevien osatyökykyisten työllistymisen tuen tulee olla poikkeuksellisen voimakasta, jotta sillä ylipäänsä voidaan saada tuloksia aikaan. Tällaisille henkilöille on ehkä osoitettava työpaikka ja turvattava se soveltuvin tavoin, jotta sen saavuttaminen ylipäänsä olisi mahdollista. Mikään ajateltavissa oleva taloudellinen tuki ei välttämättä mahdollistaisi asianmukaista työllistymistä monille tähän ryhmään kuuluville ihmisille ainakaan, ennen kuin he ovat työmarkkinoilla päässeet näyttämään kykynsä."

Näinhän se on. Minullakin saattaisi olla vähän työkykyä, mutta selväksi on tullut, ettei yksikään työnantaja ottaisi minua töihin.

"Kuntaliitto viittaa TYP-työn historiaan ja varoittaa tilanteesta, jossa asiakas osallistuu toistuvasti kuntouttavaan työtoimintaan ja/tai palkka(tuki)työhön ilman, että prosessi etenee siitä eteenpäin. Usein toistuva vaatimus edellyttää oikeiden töiden tarjoamista ja asianmukaisen palkan maksamista. Tulisi välttää puuhastelua ja vähäisen työkorvauksen maksamista. SAK:n mukaan keskeistä on työntekijän toimeentulon turvaaminen palkkatulolla ja tarvittaessa palkkatulon ja sosiaaliturvan yhteensovituksella."

Tulisi välttää puuhastelua ja vähäisen työkorvauksen maksamista! Voisiko tuon enää paremmin sanoa, pelkäänpä vaan, että sanahelinäksi jää tämäkin selvitys.

Huhtikuussa oli myös hallituksen puoliväliriihi, jossa "hallitus sitoutui pitkäjänteiseen työhön työllisyysasteen nostamiseksi tekemällä päätöksiä, joilla voidaan saavuttaa arviolta 80 000 lisätyöllistä. Hallitus jatkaa työllisyystoimenpiteiden valmistelua työllisyyden edistämisen ministerityöryhmässä. Hallitus on jo aiemmin päättänyt toimenpiteistä, joilla tavoitellaan 31 000–33 000 lisätyöllistä.

Puoliväliriihessä päätettävillä toimenpiteillä tavoitellaan 40 000–44 500 lisätyöllistä. Hallituksen tavoitteena on, että vuosikymmenen puolivälissä työllisyysaste on 75%." (Valtiovarainministeriön tiedote 29.4.2021)

Tyypillistä hallinnon kapulakieltä. Sana "työllinen" ei tässäkään tarkoita muuta kuin työtöntä työnhakijaa.

Lopulta, aivan kuun lopussa 29.4. tuli sähköpostia Hämeenlinnan seudun työllisyyden kuntakokeilusta:

Hämeenlinnassa venytetään vappu koko viikon mittaiseksi ja jatketaan työn juhlan parissa viettäen Työllisyysviikkoa 3.-7.5. Tervetuloa mukaan!

Viikon tapahtumat

3.5. klo 12.30-15.00 DuuniPARKKI

Rekrytointitapahtuma, jossa työllistymisen mahdollisuudet on korkealla. Mukana Barona, Sarastia Rekry ja SOL Palvelut. Osallistuminen tapahtumaan Hämeenlinnan Työllisyystiimin Facebookissa. Lähempänä tapahtumaa lisätietoja Facebookissa ja Instagramissa.

Tiedän kyllä, että tämä sähköposti lähetettiin kaikille työllisyyden kuntakokeilussa mukana oleville, mutta ainakin minulle on jo aikoja sitten sanottu, että noiden mainittujen vuokratyöfirmojen algoritmit pudottavat hakijoista jo heti alussa kaikki yli 40-vuotiaat.

4.5. klo 9.00-11.00 Ura X

Korkeasti koulutetuille suunnattu työnhaun tilaisuus, jossa sukelletaan oman osaamisen tunnistamisen taitoihin HR ComCom:n Tiina Sjögrenin & Nina Ranimaan sekä omavalmentaja Emma Saarasen johdattamana. llmoittautuminen sähköpostitse viimeistään 3.5.. Osallistumislinkki toimitetaan ilmoittautuneille sähköpostitse. Yhteyshenkilö Raija Rytilä, omavalmentaja, Hämeenlinnan kaupungin työllisyyspalvelut raija.rytila@te-toimisto.fi.

"Korkeasti koulututetuille"? No, en ihan taida tähänkään ryhmään kuulua.

5.5. klo 9.00-15.30 Hackathon – Työllisyyden palvelujen tehotreeni netissä

Mitä sinä tarvitsisit löytääksesi kivan työpaikan? Tule rakentamaan yhdessä kanssamme palvelu, joka auttaa juuri sinua löytämään työpaikan tai vaikka polun uusiin opintoihin!

Kehittämistapahtuma, jossa asiakkaat, palveluntuottajat, omavalmentajat ja laaja joukko työllisyystyön ammattilaisia rakentaa yhdessä uusia, innovatiivisia työllisyyden palveluja. Lisätietoja ja päivän ohjelma mm. Hämeenlinnan työllisyystiimin Facebook-sivuilta sekä Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilta.

Enpä taida sanoa tästä tilaisuudesta yhtään mitään. En jaksanut osallistua.

6.5. klo 12.00-13.00 Kuntakokeilu info kaikelle kansalle

Tietoa kuntakokeilun toiminnasta, alkutaipaleesta, tavoitteista ja yhteistyöstä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Tervetuloa kuulemaan olit sitten asiakas, palveluntuottaja tai vaikka kiinnostunut kansalainen. Linkki tapahtumaan löytyy Facebookista ja Hämeenlinnan kaupungin työllisyyspalvelujen tiedotteista viimeistään aamulla 6.5.

Ei tarvetta tällekään. Tietoa on löytynyt netistä ihan tarpeeksi, käytännön tekoja odottelen.

7.5. klo 13.00-14.30 Työllisyysnyrkki – nopean työllistymisen iskuryhmä (Työllisyystoimijoiden kohtaaminen)

Kohtaaminen, jossa nopean työllistymisen toimijat - palveluntuottajat, järjestöt, asiantuntijat - kohtaavat ja lähtevät rakentamaan yhteistyössä iskuryhmän toimintoja kohti tulevaisuuden tarpeita.

Tämäkään ei tainnut olla tarkoittu minulle, en ole "työllisyystoimija". Mutta muotisana "nyrkki" saatiin ujutettua tähänkin tiedotteeseen.