Näytelmä oli paria laulua lukuunottamatta kokonaan wilnulaisten tekemä: käsikirjoitus, ohjaus, koreografia, osa musiikista ja lavastuksen sekä puvustuksen suunnittelu. Tämä huomioiden esitys oli todella hyvä; tosin tuntiin mahtui mielestäni jonkin verran turhaa "täytettä", tanssikohtauksia, jotka eivät oikein yhdistyneet mihinkään.
Näytelmän päähenkilö oli Amila, jota eri-ikäisenä esitti neljä näyttelijää: 6- ja 11-vuotiaana, aikuisena ja vanhana. Tai ainakin minun tulkintani mukaan vanha Amila oli jo kuollut. Häntä esitti Jenna Jormanainen, joka lauloi todella upeasti Samuli Putron kappaleen Olet puolisoni nyt.
Noiden mainitsemieni tanssikohtausten ja yhden monologin aikana ajatus lähti hetkeksi harhailemaan, mutta silti voin suositella. Esityskertoja on vielä ainakin seitsemän.
Silloin, kun ajatukseni lähti harhailemaan mietin sitä, miten tasa-arvoista taloudellisessa mielessä tällainen nuorisoteatteriharrastus on. Wilnun produktioihin osallistuminen saattaa olla ilmaista, mutta tässäkin esityksessä selvästi huomasi, että nuorilla näyttelijöillä on todennäköisesti myös muita harrastuksia: tanssia ja/tai taidetta. Ja nämähän eivät ole ilmaisia. Työssäkäyvien vanhempien lapsille ehkä halpoja, mutta entä työttömien lapset? Ainakin Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan tanssikoulu Dance Artin halvin kausikortti maksaa 154 €. Villa Artussa toimiva lasten ja nuorten kuvataidekoulukin (jossa nuo em. taulut oli maalattu) maksaa jotakin, en nyt jaksa etsiä hintaa. Ja vaikka teatteriharrastus olisikin ilmainen, valitaanko näytelmiin nuoria, joilla ei ole mitään muuta tanssi- tai lauluharrastuspohjaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti