tiistai 18. joulukuuta 2018

Teatterissa ja muutama pipari

Kävimme sunnuntaina katsomassa Willan nuorisoteatterin runo- ja lauluesityksen Being Marko Kanerva. Ei mitään käsitystä, kuka on Marko Kanerva; ilmeisesti hyvinkääläinen runoilija ja laulunsanoittaja, ohjannut myös joitakin esityksiä, kuten Wilnun Jääkuvia pari vuotta sitten.

Ensimmäisessä näytöksessä melko hillittyjä runoja ja lauluja, toinen näytös taustamusiikilla olikin sitten rajumpi. Varmaan osa hyvinkin syvällisiä tekstejä, jostain syystä en oikein jaksanut keskittyä koko aikaa ja ajatus välillä harhaili. Ei huono mutta ei mahdottoman hyväkään, Turha edes suositella, viimeinen esitys oli se sunnuntainen.

Kun ne ensimmäiset piparit menivät lievästi pieleen, niin toisen erän, vähän erilaisella ohjeella ja vähemmän kuin viime kerralla.


Siirappipiparkakut

3 dl siirappia
2 dl sokeria
1 pss piparkakkumaustetta
250 g margariinia
2 munaa
1 rkl soodaa
n. 11 dl vehnäjauhoja

Siirappi, sokeri ja mausteet kiehautetaan ja lisätään rasva sulamaan kuumaan seokseen. Kun se on sulanut, seos jäähtymään. Sitten joukkoon lisätään munat ja jauhot. Jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Leivotaan pipareiksi ja paistataan 200 asteessa n. 3 min. 45 s.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Andy Riley: Pupujen suuri itsemurhakirja

Muistin, että minulla olisi ollut Pupujen itsemurhakirja, mutta en
löytänyt mistään; ilmeisesti olin lainannut sen kirjastosta. Nyt lainasin tämän laajennetun version.

Ei tekstiä, pelkkiä piirroksia. Todella makaaberi kirja. Yksinkertaisia ja välillä älyttömän monimutkaisia vaihtoehtoja pupujen hengen riistämiseen.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Liza Marklund, Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Muutama vuosi sitten ostin pikkurahalla tämän kirjan kirpparilta, kun luulin sitä vähän erilaiseksi. Nyt vasta luin ja melkein petyin: kirja oli selvästi tarkoitettu työssäkäyville naisille, ja heistäkin vain pienelle osalle. Kirjoittajista Lotta Snickare on töissä suuressa pankissa ja Liza Marklund on kirjailija ja toimittaja, joka nykyisin omistaa osan Ruotsin suurimmasta kustantamosta. Siis heidänkaltaisilleen; tehtaiden, sairaaloiden sun muiden työtekijät eivät varmasti löydä itseään kirjasta. Eivätkä todellakaan työttömät. Tämä lainaus kuittaakin koko kirjan sisällön:

"Työssä onnistumiseen ei tarvita taikatemppuja. Tarvitset kolme asiaa: palautetta, mentoreita ja verkostoja."

Kirjan alussa on jonkin verran tutkimustuloksia siitä, miten eri tavalla lapsiin suhtaudutaan sukupuolen vuoksi jo päiväkodeissa ja kouluissa (minkä olen aivan hyvin tiennyt jo ties kuinka kauan, osittain omasta kokemuksestanikin) ja loppu onkin sitten sitä työelämää.

Ja kirjan nimihän siis tulee Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin lausahduksesta.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Mitä tehdä, kun rahat on vähissä...

...no, jos ei muuta, niin aina voi varata kirppispöydän! Kolmas kerta tänä vuonna.

Tavaraa oli taas liikaa, valomerkki ehti tulla ennen kuin sain kaikki pöytään, ja hyvä niin. On jotain vietävää muinakin päivinä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Jotain meni pieleen

...en vain tiedä mitä.

Leivoin eilen pipareita. Jo toissailtana, kun tein taikinaa, huomasin jotain menevän pieleen: rasva alkoi erottua muista aineista. En ole ikinä nähnyt sellaista. Olin noudattanut ohjetta täsmällisesti. Lisäsin heti vähän jauhoja, mutta ei auttanut. En jaksanut enkä ehtinyt miettiä asiaa enempää, laitoin vain taikinan jääkaappiin yöksi.

Aamulla se kyllä oli jähmettynyt, mutta rasvakin erottui selvästi raitoina ja läiskinä. En sitä roskiinkaan malttanut heittää, päätin vain lisätä jauhoja leipoessa. Ja lisäsin sitten liikaakiin; pipareista tuli liian vaaleita ja loppua kohti taikinaa ei kunnolla pystynyt käsittelemään. Se ei vain pysynyt kasassa.

Paistettaessa ne kyllä pysyivät muodossaan, mutta pinta jäi epätasaiseksi ja maku oli, no, jauhoinen.

En vieläkään tiedä, mistä moinen johtui. Ehkä lisäsin jauhot liian lämpimään nesteeseen, joka oli siis kiehautettua margariinia, siirappia, sokeria ja mausteita.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Työttömyyskatsaus 11/2018

Ainakin minulle merkittävin työttömyyteen liittyvä uutinen marraskussa oli Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama raportti, joka paljastaa karun totuuden Suomen sirpaleisesta ja lannistavasta työvoimapolitiikasta ainakin pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten kohdalla.

"Selvityksen mukaan viranomaiset eivät edes kunnolla tunnista, keitä ovat Suomen 600 000 pitkäaikaistyötöntä tai osatyökykyistä. Heille kuuluvat palvelut toteutuvat sattumanvaraisina, osittaisina tai jäävät kokonaan toteutumatta.

Kortistossa on arviolta 27 000 pitkäaikaistyötöntä, jotka todellisuudessa ovat työkyvyttömiä ja väärän etuuden piirissä." (Helsingin Sanomat, 15.11.2018)

HS jatkaa: "Palveluja on, mutta ohjaus ontuu. Luukkuja löytyy sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, te-palveluista, kuntien työllisyyden hoidon palveluista, nuorisotyöstä, Kelasta, koulutuspalveluista sekä yksityisten palveluntuottajien, työterveyshuollon ja järjestöjen palveluista. Monialaisten palveluiden yhteensovittamista edellyttävää vastuuta ei ole kenelläkään eikä monialaisten palveluiden johtaminen, toimintaedellytysten ja rakenteiden luominen toteudu riittävällä tavalla."

Raportissa mainitaan myös se järkyttävä tosiasia, että pitkäaikaistyöttömien eläkehakemuksista hylätään lähes 90 %, työssäkäyvien vain noin 30 %. Luku on käsittämättömän suuri, itse olisin arvellut sen olevan ehkä 75 %. Mutta se onkin paljon suurempi.

"Raporttia varten tehtiin kysely työkyvyttömyyshakemuksia käsitteleville Kelan lääkäreille. Kolmannes vastaajista totesi, ettei työttömien sairauksia tutkita, hoideta tai heitä ohjata kuntoutukseen niin aktiivisesti kuin työssä olevia."

Ei todellakaan! Minullekin sanottiin vuosia sitten, että "pitää ymmärtää, ettei tutkimiseeni kannata käyttää kovin paljon resursseja, koska olen pitkäaikaistyötön".

Ja jos ohjataankin vaikkapa työttömien terveystarkastuksen kautta lääkäriin, niin homma jätetään kesken, annetaan lääkärinlausuntojen vanhentua eikä uusia suostuta tekemään.

”Osassa näistä vastauksista tuli esille vastaajan väheksyvä ja negatiivinen asenne pitkäaikaistyöttömiä kohtaan”, selvityksessä lukee. Kyselyn jälkeen Kelassa päätettiin käsitellä tuloksia muun muassa sisäisessä koulutuksessa. Raportissa on myös yhdentoista kohdan lista parannusehdotukista. joista kaksi viimeistä ovat:

10. Aktiivimallin ehtojen pitäisi täyttyä myös, jos työtön osallistuu työkyvyn arviointiin.

11. Kelan tulee järjestää seuranta pitkäaikaistyöttömien työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysten osuudesta ja perusteista.

Itse kyllä toivon, että uusi hallitus peruisi koko aktiivimallin mutta tuota seurantaa kannatan.

Kauppalehti jatkaa tutulla työttömiä syyllistävällä tyylillä 18.11.2018:

Työtä todella vieroksutaan, mutta siitä ei haluta puhua: Tuet eivät syntymäoikeus

Näin sanoo Henkilöstöpalveluyritysten (ts. vuokratyöfirmojen) liiton toimitusjohtaja Merru Tuliara.

”Huolestuttavin ilmiö on se joukko ihmisiä, joka kuvittelee, että tuen varassa pärjäämiseen on syntymäoikeus. Tätähän ei voi mitenkään yleistää kaikkiin työttömiin, vaan se koskee onneksi pientä osaa työttömistä”, Tuliara sentään korostaa.

Tuliaran mukaan sosiaaliturvajärjestelmässä on pakko olla vakavia vikoja, jos yksilö katsoo ikään kuin oikeudekseen elää muiden siivellä.

HPL muistuttaa erikseen, että osa työttömistä on ajautunut niin sanotusti väärään paikkaan. Tosiasiassa osaa työttömistä on mahdotonta työllistää. Niin, mitäs heille pitäisi tehdä, kun eläkkeellekään ei päästetä? Aina kun luen lauseen "kannustinloukut on purettava", näen sen muodossa "työttömyyskorvausta on leikattava".

Ylen sivuilla oli Kulttuuricocktail-kolumni otsikolla  En tunnista sitä työelämää, josta puhutaan – pätkätyötodellisuus on monelle jatkuvaataistelua. Kolumni kertoi pätkätyöläisistä ja heidän erilaisesta kohtelustaan työpaikoilla vakituisiin työntekijöihin verrattuna. Tuli heti mieleeni, että voisin kirjoittaa otsikolla En tunnista sitä kuvaa työttömistä, josta puhutaan.

En tunnista itseäni siitä kuvasta, joka työttömistä annetaan. En ole koskaan kieltäytynyt yhdestäkään työpaikasta, en kannustinloukun tai muunkaan syyn vuoksi. Minulle ei ole tarjottu työtä yli kahteenkymmeneen vuoteen.

Lähes aina, kun työttömien tuloista puhutaan, heidän oletataan saavan toimeentulotukea. Minä en saa, en ole koskaan saanut. Asumistukeakin olen saanut vasta pari vuotta, sitä ennen kaikki asumistukihakemukset hylättiin. En siis edes hakenut toimeentulotukea, koska tiesin etten saa sitä jos en asumistukeakaan.

En myöskään ole lähtenyt mukaan aktiivimallivouhotukseen. Jos en ole löytänyt minkäänlaista työtä vuosiin, miten löytäisin sen vaadittavan 18 tuntia? Enkä jaksaisi lähteä CV- tai muille kursseille, jos sellaisia edes kotipaikkakunnallani järjestettäisiin (ei järjestetä). Kuntouttava työtoiminta saa myös olla osaltani ikuisesti mennyttä. Sivutoimista yrittäjyyttä en todellakaan edes harkitse. Leikatkoon sen 4,65 %.

Sitten vielä lopuksi omasta tilanteestani. Sain viime viikolla ELY-keskuksesta sähköpostia: "MDI Public Oy ja Melkior Oy toteuttavat kuluvan vuoden aikana tutkimusta työ- ja rekrytointikokeiluun liittyen työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta. Saatte kutsun tutkimukseen, koska olette vuosien 2016-2018 aikana päättäneet työkokeilujakson. Toivomme teidän vastaavan kyselyyn, sillä kaikki kokemukset ja näkemykset ovat arvokkaita tutkimuksemme ja TE-toimiston palveluiden kehitystyön näkökulmasta."

Juu, olinhan minä viime vuoden syksyllä työkokeilussa, lääkärin määräyksestä työkykyni arvioimiseksi. Tämä tutkimus vain tuntui kohdistetun ihan muun syyn vuoksi työkokeilussa olleille. Esim. kohta: "Työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan työkokeiluun joko ammatinvalintaan tai työmarkkinoille paluun tueksi. Valitse kumpi vaihtoehto koski teitä:" ja vaihtoehdot olivat "ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvityksen takia työkokeiluun työpaikalle" ja "työmarkkinoille paluun tukemiseksi työkokeiluun työpaikalle". Noista ei oikein kumpikaan koske minua, mutta ei ollut kenttää, johon olisi voinut kirjoittaa "muu syy", joten valitsin jälkimmäisen.

Laitoin myös palautetta, että ainakin noihin lääkärin määräyksestä tehtäviin työkokeiluihin pitäisi saada yhtenäiset palautelomakkeet koko maahan, joista lääkäri selvästi näkisi, mikä se työkyky on, ja myös enemmän ohjeistusta "lähiesimiehelle". Niin, ja että saisi apua sen kokeilupaikan etsintään, työkokeilupaikan turha etsiminen on paljon stressaavampaa kuin työpaikan etsintä; jos ei kelpaa edes ilmaiseksi, niin miten sitten palkattavaksi?

Noin kuukausi sitten laitoin sähköpostia myös TYPpiin tilanteestani ja siitä aiemmin mainitsemastani Kelan kirjeestä kuntoutuksesta. Vastaus oli, että "käsittääksemme et ole kuntoutusvaiheessa vaan sairauden hoito- ja toipumisvaiheessa. Jollet ole kunnossa (nykyisestä sairaudesta) joulukuussa, niin voi hakea lisää sairauslomaa. Lomaa haetaan siltä taholta, joka silloin vastaa hoidostasi. Luultavasti hoitovastuu on vielä pitkään erikoissairaanhoidossa. Jälkitarkastuksiakin tehdään yleensä useiden vuosien ajan". Mikähän mahtaa olla se maaginen hetki, jolloin siirryn toipumisvaiheesta kuntoutusvaiheeseen ja kuka sen päättää?

No, sairauspäivärahaoikeutta on vuodenvaihteessa enää 26 pv, joten ei se paljon pelasta, ja kontrollimagneettikuvaus on vasta helmikuussa. Eli ei mitään tietoa edelleenkään, mistä saan rahaa vuodenvaihteen jälkeen. Huomasin sentään tarkistaa, että työnhakuni on edelleen voimassa TE-toimiston sivuilla eli ehkä saan juuri ennen vuodenvaihdetta Kelasta lausunnon, jossa minulle myönnetään työmarkkinatuki. Näin kävi viimeksi, kun sairauslomani piti päättyä jo 12.8. Lomaa kuitenkin jatkettiin, enkä ehtinyt sitä työmarkkinatukea hakea.


torstai 22. marraskuuta 2018

Nigel Hamilton: JFK - Reckless Youth

Vietin syksyllä kuusi viikkoa hotellielämää, ja tämä kirja tarttui käteen hotellin käytävällä olleelta hyllyltä (siitä sai lainata luettavaa).

Kirja oli yllättävän mielenkiintoinen, John F. Kennedyn elämäkerta hänen syntymästään 1917 (tai oikeastaan jo hänen isänsä syntymästä 1888) vuoteen 1946, jolloin hänen valittiin kongressiedustajaksi. Sain kirjasta käsityksen, että kirjoittaja on aikonut kirjoittaa myös toisen osan, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole olemassa.

Kirjassa on 800 sivua, mutta sen olisi helposti voinut tiivistää viiteen kuuteen sataan. Aivan turhaan ja turhan yksityiskohtaisesti käydään läpi Kennedyn alakouluaikaisia todistuksia ja kirjeenvaihtoa hänen vanhempiensa ja opettajien välillä. Samoin sotakokemuksia selostetaan todella pikkutarkkaan.

Mielenkiintoista oli JFK:n isän, Joseph P. Kennedyn, aika Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläänä 1938 - 41. Hän vastusti sotaan liittymistä, ja ehdotti rahallista korvausta Hitlerille jos tämä jättäisi muut maat rauhaan, eikä ollenkaan ymmärtänyt Hitlerin sodanhimoa. Paljolti tämän vuoksi hän menetti presidentti Rooseveltin silmissä maineensa ja kaikki mahdollisuutensa politiikassa.

John F. sen sijaan ymmärsi ja piti välttämättömänä Yhdysvaltojen liittymistä sotaan.

"We are embarked on a war that will bring either certain defeat or such blood, such sweat, and such tears as no one in America from the White House to the man in the street has ever imagined."

(Olemme liittyneet sotaan, joka tuo joko varman tuhon tai niin paljon verta, hikeä ja kyyneleitä että kukaan Amerikassa Valkoisesta Talosta tavalliseen kadunmieheen ei ole koskaan voinut kuvitella.)

"It is unfortunate that unity for war against a common aggressor is far easier to obtain than unity for peace."

(On valitettavaa, että yhtenäisyys sotaan yhteistä vihollista vastaan on helpompi saavuttaa kuin yhtenäisyys rauhan tavoittelemiseksi.)

Näin eurooppalaisena on vaikea hahmottaa, millaisia julkkiksia Kennedyt olivat, siis jo JFK:n lapsuudenperhe, vanhemmat ja sisarukset: kaikki heidän tekemisensä ja menemisensä kerrottiin  paikallisessa lehdistössä hyvinkin tarkasti.

Myöhemmin presidenttinä Kennedyä oli hyvin suosittu, mutta harva taisi tietää, ettei hän oikeasti ollut ollenkaan niin ihanteellinen kuin antoi ymmärtää. Hän ei tuntenut minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan; jos siltä näytti, se oli esitystä.

"He had a detachment which reminded me very much of Winston Churchill in a sense that his life had been protected by money. Money was a great insulator. If you don’t sort of make your bed and get your own breakfast and have a certain amount of conversation with people who are doing all sort of ordinary, simple jobs, it does rob you a great deal of empathy. I mean, whole areas in which empathy should naturally play a great part are closed to you." (Alastair Forbes)

(Hän oli irrallaan tosielämästä tavalla, joka muistutti minua suuresti Winston Churchillista; hänen elämänsä oli rahan suojelemaa. Raha on valtava eriste. Jos et kuvainnollisesti petaa itse vuodettasi etkä valmista aamiaistasi etkä keskustele ihmisten kanssa, jotka tekevät tavallisia, yksinkertaisia töitä, se vie sinulta paljon empaattisuutta. Alueet, joissa empatia luonnollisesti esittäisi isoa osaa, ovat sinulta suljettuja.)

Tulee mieleen Stephen Kingin romaaniin perustuva TV-sarja 11.22.63, jossa opettaja saa mahdollisuuden matkustaa ajassa estääkseen Kennedyn murhan. Sarjassa on kohtaus, jossa hän on onnistunut, ja Kennedy on ollut presidenttinä toisenkin kauden. Eikä siitä ole seurannut mitään hyvää, maailma on kaoottisessa tilassa.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Teatterissa: Euroviisushow

On tästäkin jo viikko, kun käytiin Hyvinkäällä Harlekiini-ravintolassa katsomassa Euroviisushow. Siis vanhoja tunnettuja euroviisubiisejä vanhojen tuttujen Teatteri Päivölän näyttelijöiden (ja taisi siinä olla muutama muukin) esittäminä.

Useimmat olivat jopa pukeutuneet "esikuviensa" mukaan tai ainakin samaan tyyliin. Tosin esimerkiksi "Cat Cat" -duo oli huomattavasti tyylikkäämmin pukeutunut kuin se alkuperäinen (jotka vielä Suomen karsinnassa esiintyivät ihan tyylikkäissä iltapuvuissa, mutta viisufinaalissa täydellisen mauttomissa alusasuissa); esityksen miestaustatanssijat sen sijaan ehkä vastapainoksi olivat huomattavasti tyylittömämpiä tiukoissa jumppatrikoissaan kuin alkuperäiset.

Ja Anneli Saariston "La Dolce Vita" -kappaleeseen oli melko turhaan lisätty viiksekäs gigolotyyppinen kitaristi laulajan ympärille pyörimään.

Kaikkiaan noin parikymmentä biisiä, kaikki eivät euroviisuvoittajia eivätkä kaikki edes finaalissa: Liehuva liekinvarsi jäi Suomen karsintaan 1977 ja Nightwishin Sleepwalker vuodelta 2000, joka ei missään tapauksessa ollut Nightwishin parhaita kappaleita.

Muuten tosi loistava esitys, varsinkin sen ikäluokan katsojille, joilla on omia muistoja noista kappaleista, paljon tosi tarttuvia biisejä: Diggiloo Diggiley, Dschingis Khan, L'oiseau et l'enfant...

Harmi, että show esitetään vain neljä kertaa. Huomenna viimeinen esitys.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 10/2018

Lokakuussa suurimman kohun aiheutti hallituksen esitys uudeksi irtisanomislaiksi: alle 20 hengen yrityksissä pitäisi voida irtisanoa entistä helpommin. Tämähän asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella, mitä ay-liike ei tietenkään voinut hyväksyä ja aloitti työtaistelutoimet, ylityö- ja vuoronvaihtokiellot ja lopulta lakot. Ei auttanut edes se, että hallitus muutti esityksen koskemaan alle 10 hengen yrityksiä.

Näin sivustakatsojalle koko episodi näytti tragikoomiselta: hallitus esittää lakia, jolla ei ole minkäänlaista vaikutusta työllisyyteen; jos yksi työntekijä saadaan helpommin ulos ja otetaan toinen tilalle, niin edelleen on yksi työtön! Ja sitten kun oli parin päivän lakko, niin aloitettiin hirveä kampanjointi ay-liikettä vastaan: Vievät leivän lasten suusta! No, oliko oikeasti kenellekään iso vaiva laittaa lapselle eväät mukaan. Näin myös kommentteja, kuinka se kouluateria on lapsen ainoa lämmin ateria päivässä. Jos noin on (ja valitettavasti joskus on) niin silloin on kyllä ongelma jossain muualla kuin parin päivän lakossa. Hallitus jopa järjesti luottamusäänestyksen eduskunnassa, vaikka oli ihan selvää, että hallitus saa sen luottamuksen, onhan hallituspuolueilla enemmistö!

Työtaistelutoimet jätettiin tauolle, kun hallitus poisti esityksestään sen viimeisenkin luvun, eli nyt (tai jos tulee voimaan) se koskisi kaikenkokoisia yrityksiä. Tosin ei se irtisanominen nykyisenkään lain mukaan ole kovin vaikeaa.

"Kuinka vaikea Suomessa on ollut irtisanoa henkilöperusteisesti?

– Jos 20 000 henkilökohtaisilla perusteilla tapahtuvaa irtisanomista tehdään vuodessa ja niistä noin 300 todellisesti riitautetaan, niin voisi päätellä, että ei se kovin vaikeaa ole ollut." (Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen, Iltalehti 26.10.2018)

Uudessa esityksessä myös luvattiin aloittaa kolmikantainen valmistelu tavoista osoittaa aktiivimallin edellyttämä aktiivisuus sekä jatkaa omaehtoisen työnhaun mallin valmistelua (ns. aktiivimalli 2). Minun ja monen muun mielestä aktiivimalli 1 olisi pitänyt perua kokonaan ja aktiivimalli kakkosen valmistelu lopettaa.

"Hallituksen suunnittelema omatoimisen työnhaun malli eli niin sanottu aktiivimalli 2 on käytännössä jäämässä seuraavan hallituksen pöydälle, jos liitot hyväksyvät hallituksen antaman sovintoehdotuksen.

Eduskunnassa olevat esitykset raukeavat, kun eduskunta vaihtuu. Ei sinne minun mielestäni ole järkeä viedä ihan viime hetkillä sellaista esitystä, jota eduskunta ei ehdi loppuun käsitellä, mutta viime kädessä tämän on hallituksen asia”, Näin arvioi työ- ja elinkeinoministeriön vanhempi hallitussihteeri Timo Meling Talouselämälle." (31.10.)

Mahdollista tosin on, että hallitus järjestää taas kohun jostain tyhjänpäiväisestä, ja hyväksyttää sen takana eduskunnalla aktiivimalli kakkosen. Jos noin ei käy, pitää vain kovasti toivoa, että seuraava hallitus hylkää koko esityksen.

Naurettavinta kuitenkin koko sotkussa oli Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen ilmeisen vakavamielinen ehdotus lakkojen kieltämisestä ja lakkoilun sallimisesta vain vapaa-ajalla. "Yessh, nyt minä lakkoilen enkä mene kuntosalille tänään enkä joogaan huomenna!"

Aktiivimallista puheen ollen, kannattaa lukea Aino Akinyemin blogiteksti Aktiivimalli on suunnannut työllistämisen resurssit harakoille. Linkki on tässä tapauksessa helpompi kuin lainaus.

Kokoomus myös esitteli osan ensi kevään eduskuntavaalien ohjelmaansa: vastikkeellisen sosiaaliturvan (nyt vasta huomasin, että juttu on julkaistu jo 8.6.2018 verkkouutiset.fi:ssä, mutta on se toki edelleen ajankohtainen).

"Jos sekä korkeasta turvasta että työnteon kannustimista halutaan pitää kiinni, ainut mahdollinen ratkaisu on tehdä sosiaaliturvastavastikkeellista ja asettaa tiukkojakin ehtoja työttömyysturvan saamiselle. Suomalaisessa keskustelussa työttömien aktivointi on leimattu työttömien kiusaamiseksi. Muissa Pohjoismaissa sosiaaliturvaan liittyvät aktiivisuusehdot ovat huomattavasti Suomea tiukemmat, luonnos huomauttaa.

Kokoomuksen mukaan vastikkeellisuus ei ole puolueelle itseisarvo, vaan keino, jolla kaikki saadaan pidettyä työmarkkinoilla.

– Aktivoiva vastikkeellinen sosiaaliturva ehkäisee syrjäytymistä myös huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi vastikkeeton ja passivoiva perustulo."

Enpä kuitenkaan usko, että muisssa Pohjoismaissa on mitään Suomen aktiivimallien kaltaista.

"Kokoomuksen mukaan osallistumistulo olisi uudenlainen sosiaaliturvan muoto, joka on suunnattu erityisesti pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille.

Kannanottoluonnoksen mukaan osallistumistulo vastaa korvaustasoltaan ja toimintaperiaatteeltaan yleistukea, mutta tuen saamisen ehtona olevat velvoitteet ovat erilaiset.

– Kun yleistuessa aktiivisen työnhauen velvoitteet on määritelty mahdollisimman yhtenäisesti ja mekaanisesti, määräytyvät osallistumistulossa velvoitteet yksilöllisesti. Tuki olisi siis vastikkeellista, ja tukitaso leikkautuisi yksilöllisten velvoitteiden laiminlyönnistä. Vastaavasti tuki voisi nousta, jos osallistumistulon saaja täyttää aktiivisuuslisän saamisen yksilölliset edellytykset.

Osallistumistulon piiriin siirryttäisiin työttömyyden kestäessä yli vuoden. Vaihtoehtoisesti työvoima- tai sosiaaliviranomainen voisi myös tapauskohtaisesti antaa henkilölle myös aikaisemmin oikeuden päästä tuen piiriin. Siirtyminen olisi kuitenkin aina tarveharkinnan piirissä ja työkyvyn parantuessa työtön voidaan siirtää myös takaisen yleistuen tiukempien velvoitteiden piiriin.

Luonnoksen mukaan osallistumistulo on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille, joiden edellytykset päästä avoimille työmarkkinoille tai täyttää yleistuen aktiivisuusehdot ovat laskeneet merkittävästi. Heidän aktiivisuusvaatimuksen rimaa lasketaan niin, että osallistumisvelvoitteen voisi täyttää myös kevyemmillä toimilla, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyöllä."

Esitys on täynnä käsittämättömiä uussanoja, kuten yleistulo, osallistumistulo, aktiivisuuslisä, osallistumisvelvoite...Nytkö sitten vapaaehtoistyö laskettaisiin aktiivisuudeksi? Toisaalta tämä kuulostaa vain kuntouttavalta työtoiminnalta eri nimellä. Sitäpaitsi kuka tulkitsee lauseessa "siirtyminen olisi kuitenkin aina tarveharkinnan piirissä ja työkyvyn parantuessa työtön voidaan siirtää myös takaisen yleistuen tiukempien velvoitteiden piiriin" mainitun työkyvyn parantumisen? Vaikka olisit kuinka sairas tahansa, niin joku lääkäri voi vain päättää että olet tarpeeksi terve "tiukempien velvoitteiden piiriin" ja jättää tarvittavan lausunnon kirjoittamatta?

Oma tilanteeni ei ole juurikaan muuttunut kuukaudessa. Sädehoito sentään loppui, ja sairauslomaa on edelleen vuoden loppuun. Sen jälkeen ei mitään tietoa, sairauspäivärahaoikeuttakin silloin jäljellä enää 26 päivää.



lauantai 27. lokakuuta 2018

Ei mennyt nytkään niinkuin Strömsössä

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, kuinka omituiseen soittelukierteeseen jouduin saadakseni
maksusitoumuksen peruukkia varten pari viikkoa sitten perjantaina. Kun sitten seuraavana maanantaina palasin Tampereelle, niin siellä sanottiin etten sitä sieltä kuitenkaan saa (niinkuin Tervakoskella oli sanottu)*, vaan pitäisi tällä kertaa soittaa Kanta-Hämeen Keskussairaalaan ja kysyä sieltä. No, soitin ja sieltä se lopulta luvattiin. Koska ehdottomasti tarvitsin sen tämän viikon tiistaina enkä luota postin nopeuteen, lupasin hakea sen ihan paikan päältä perjantaina. Niin teinkin. Mutta yllätys kyllä oli suuri, kun löysin postilaatikostani toisen, TAYSista lähetetyn! Niitä oli siis kaksi!

No, tiistaina sitten hakemaan se tilattu peruukki. Siinäkin vielä pieni yllätys; Hämeenlinnan palvelusetelin arvo oli 300 € ja TAYSin 250 €, mutta se 300 € sisälsi ALV:n, 250 € ei. Lopulta päädyin käyttämään sen TAYSin sitoumuksen, koska omavastuuksi jäi silloin vain 8 €.

Se episodi päättyi sitten onnellisesti, mutta keskiviikkoaamuna sain NetPostiin lääkärin loppulausunnon. Siinä oli virhe, joka harmitti niin, että päätin tehdä oikaisuvaatimuksen Potilaskertomuskeskukseen, ja teinkin. Eli lääkäri oli kirjottanut: "neurologisesti pikkuhiljaa leikkauksen jälkeen kuntoutunut, raajaoireet helpottuivat nopeammin, väsymys lieventynyt". Väsymys ei todellakaan helpottunut, vaan paheni. Sanoin vain, että on vaikea erottaa, mikä osa väsymyksestä johtuu sädehoidosta ja mikä aiemmasta perussairaudestani MCTD:stä.

Kirjoitin potilasasiamiehelle, että "virhe on siinä mielessä merkittävä, kun olen kohta kolme vuotta ollut kotikuntani Janakkalan TYP:in lähettämänä eläkeselvittelyssä. Toistaiseksi kaikki lääkärinlausunnot ovat vain suositelleet työkyvyn arviota (tarkoittanee työkokeilua), mutta jos joskus sattuisin saamaan joko työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoustukea suosittelevan lausunnon, ei tuo virhe ainakaan helpottaisi asiaa. Tosin eihän minun tarvitse tuota lausuntoa kenellekään näyttää, mutta silti olisi mukavaa että tieto olisi oikea." Hän kehotti tekemään oikaisupyynnön tuolla samalla perustelulla.

*) Sädepolin hoitajan mielestä minun pitäisi tehdä asiasta valitus, koska lain mukaan (ehkä Kansanterveyslaki) kotikunnan kuuluu myöntää maksusitoumukset tälläsissä tilanteissa, ja se pitäisi kaikkien hoitajien ja lääkärien tietää, Valitus tekeillä.


lauantai 13. lokakuuta 2018

Sinne tänne (turhaa) soittelua

Norlandia Care Hotel yövalaistuksessa
Ne jotka tätä blogia ovat lukeneet, tietänevät että minulta löytyi ja leikattiin kesällä isohko aivokasvain. Päähän jäi kuitenki pari noin marmorikuulan kokoista kasvainta, ja koska lääkärin mukaan tämäntyyppisillä kasvaimilla on normaalia isompi taipumus alkaa uudestaan kasvamaan, niin nyt niitä yritetään poistaa sädehoidolla. Saan jopa asua sen hoidon hinnalla (9 €/kerta) viikot ilmaiseksi potilashotellissa Tampereella!

Vaikka Tampere on aina ollut suosikkikaupunkini, niin kyllä sekin alkaa viidessä viikossa kyllästyttää. Minulla on pyörä mukana siellä, ja lähes joka päivä olen lähtenyt pyöräilemään ainakin keskustaan tai kauemmaksikin. Kamerakin on välillä mukana, mutta enimmäkseen suunnitelmat valokuvauksen suhteen menevät pieleen, kun aina sataa vaikka sääennustus ei lupaisikaan sadetta.

No, sädehoidolla ei ole muita jälkivaikutuksia, mutta hiukset lähtee päästä. Lääkäri kyllä kysyi silloin ennen hoidon aloittamista, haluaisinko maksusitoumuksen peruukkia varten. En halunnut, koska olin koko kesän pärjännyt lähes kokonaan kaljuksi ajellun pään ja ison arven kanssa käyttämällä hattuja, huppuja ja lippiksiä. Enkä silloin uskonut, että hiukset lähtevät todella niin paljon kuin ne sitten lähtivät. Minua ei haittaisi, vaikka olisin täysin kalju, mutta se arpi on edelleen tosi näkyvä ja keskellä päätä. Siispä viime viikon alkupuolella sanoin sädepolin hoitajalle, että ehkä sittenkin tarvitsen sen peruukin, kun talvikin tulee. Toki käyttäisin edelleen hupullista talvitakkia, mutta kun se huppu olisi ihan kiva pudottaa niskaan kaupassa tai muuten sisätiloissa.

Hoitaja sanoi järjestävänsä asian, toki saisin sen maksusitoumuksen. Alkuviikosta en asiasta kysellyt, olin lukenut TAYSin nettisivuilta että se lähetetään kotiosoitteeseen, joten arvelin saavani sen sitten viikonloppuna ja kävin keskiviikkona jopa yhdessä peruukkiliikkeessä valitsemassa sopivan.

Perjantaina sitten hoitaja sanoikin, että hän oli kysynyt asiasta lääkäriltä, joka oli sanonut että minun pitäisi hankkia se maksusitoumus hoitavalta lääkäriltä Hämeenlinnasta. Olin varmaan aika ällistyneen näköinen kun sanoin ettei minulla ole mitään hoitavaa lääkäriä Hämeenlinnassa, en ole siellä käynyt kuin pari kertaa magneettikuvassa ja kerran silmälääkärissä. Hoitaja parin kollegansa kanssa hämmästeli tätä ja ihmetteli, miksi oli sellaisen ohjeen saanut. Eikä sille alkuperäiselle lääkärille voinut edes soittaa, kun oli jossain kokouksessa koko päivän.

Olin juuri päässyt takaisin hotellihuoneeseen, kun joku niistä hoitajista soitti minulle, sanoi selvittäneensä asiaa: minun pitäisi soittaa jonnekin Vanajaveden sairaalaan ja kysyä asiasta sieltä. En ole ikinä kuullutkaan Vanajaveden sairaalasta, puhumattakaan että olisin käynyt siellä! No, soitin. Tavoittelemani henkilö oli jossain kokouksessa klo 11:n saakka (kello oli tuolloin noin puoli kymmenen) ja sen ko. sairaalan potilastoimisto suljettaisiin klo 11:30. Soitin siis heti klo 11. No nyt se oli syömässä. Puhelu oli mennyt laskutusosastolla, jossa puhelimeen vastannut henkilö kysyi, mitä asiani koskeen. Sanoin, että peruukin maksusitoumusta. Nainen kysyi, olenko hämeenlinnalainen. No, en ole, olen Tervakoskelta Janakkalasta. "Meiltä myönnetään maksusitoumuksia ainoastaan hämeenlinnalaisille." Ja että minun pitäisi kysellä sitä Tervakoskelta.

Soitin sitten Tervakosken terveysasemalle, jossa nauha vastasi että soittoaika on 12:00 - 12:30. Siinä vaiheessa oli pakko poistua hotellista (uloskirjautuminen klo 12) ja päätin pysähtyä jossain matkalla. Siispä parkkiin Pirkanhovin huoltoasemalle ja soittamaan (minulla kun ei ole hands-freetä). Tietysti siellä oli joku takaisinsoittosysteemi, nauha vastasi että minulle soitetaan takaisin n. klo 12.15. (kello tuolloin 12.11). Odotin siinä sitten ainakin kolme varttia ja lopulta se soitto tuli.

Selitin asiani, hoitaja sanoi ettei tiedä menettelytavoista koska heille ei tämmöisiä pyyntöjä juurikaan tule, kysyi siinä puhelun aikana lääkäriltä, joka ei myöskään tiennyt mitään. Hoitaja lupasi selvittää asiaa ja soittaa uudestaan. Soittikin, oli kuulemma soittanut TAYSin sädepolille jossa oli sanottu että se (siis se sädepoli) on ainoa paikka missä semmoinen maksusitoumus kirjoitettaisiin! Vaikka minulle oli muutama tunti aiemmin sanottu, että se pitää hankkia jostain muualta!

Minähän taas soittamaan sädepolille ja kertomaan viimeisimmän informaation. Hoitaja siellä ihmetteli, kenenköhän kanssa se Tervakosken hoitaja oli puhunut. ei ainakaan hänen (se sädepoli on aika iso paikka, hoitajia on varmaan kymmeniä). Ja miksi oli annettu eri tietoa kuin hänelle. Lupasi kuitenkin selvittää asian maanantaihin mennessä, ja sanoi vielä, että onhan minun pakko se maksusitoumus jostain saada!

Minä vielä lisäsin, että jos sen ensi viikolla saa, niin sitä ei saisi lähettää kotiosoitteeseen, koska ensi viikko on viimeinen kokonainen viikko kun olen Tampereella, ja pääsisin helposti sen peruukin hakemaan. Seuraavalla viikolla menisi hankalaksi, peruukkiliike on suljettu maanantaisin, minulla on viimeinen hoitokerta tiistaina enkä todellakaan kovin mielelläni ajele autolla Tampereen keskustassa, kun se on ratikkatyömaan vuoksi revitty ihan hajalle...

Tätä tilannetta ei ehkä voi kutsua luukulta luukulle pompottamiseksi, kun en konkreettisesti joutunut käymään missään, mutta hermot meni siihen soittelemiseenkin, ja varsinkin kun mihinkään ei päässyt läpi ensi yrittämällä...

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Teatterissa: Billy Elliot

Jo toinen musikaali viikon sisällä; ihan yllättäen sain ilmaisen lipun Billy Elliot -
musikaalin ennakkonäytökseen Tampereen Työväen Teatteriin ja kun muutenkin satuin olemaan Tampereella, ei tullut edes matkakuluja. Näyttelijöille tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta yleisön edessä, tai ei tietenkään aikuisille mutta useimmille lapsinäyttelijöille.

Aiheesta on tehty elokuva (2000, musikaaliksi säveltänyt ja sanoittanut Elton John 2005), jonka olen joskus nähnyt. Tarina kertoo 11-vuotiaasta Billystä, kaivosmiehen pojasta englantilaisessa kaivoskaupungissa vuonna 1984, jolloin oli käynnissä hiilikaivostyöläisten lakko. Billy päätyy lähes vahingossa balettitunnille, joka pidetään samassa salissa kuin hänen nyrkkeilytuntinsa. Hän innostuu baletista ja jättää nyrkkeilyn, asia jota hänen isänsä ei hyväksy sen hänelle selvittyä.

Balettiopettaja on kuitenkin huomannut Billyn lahjakkuuden ja haluaa hänen osallistuvan Lontoossa Royal Ballet Schoolin pääsykokeeseen. Erinäisten hankaluuksien jälkeen Billy pääsee sinne ja lopulta kouluunkin.

Musikaali päättyy tähän, elokuvassa muistaakseni oli kohtaus 14 vuotta myöhemmin, jolloin Billy on ammattitanssija.

Ei tämä mitenkään erityisen huono ollut, jos ei hyväkään. Esitys kyllä eteni sujuvasti, ei takertelua tansseissa eikä lauluissa, lavastuksessa ei mitään yllättävää. Mutta: vaikka koko ajan elettiin lakon aikaa, sen aiheuttama ankeus ei tullut esiin millään tavalla. Pieni ohimenevä maininta vain siitä, kuinka kaivosmiehet pelkäsivät menettävänsä työnsä lakon jälkeen. Ja niinhän oikeasti kävi: ennen lakkoa Britanniassa oli miljoona työtöntä, lakon jälkeen heitä oli viisi miljoonaa. Töiden menettäminen ei suoranaisesti johtunut lakkoilusta, vaan hiilen tarpeen vähenemisestä.

Lisäksi musikaaliin oli melko väkinäisen tuntuisesti ympätty outo aiheeseen liittymätön, jonkinlainen Liisa Ihmemaassa -teemainen tanssikohtaus: oli iso tanssiva hattu ja erittäin stereotyyppisiä transvestiitteja, parrakkaita miehiä mekoissa. Muistaakseni elokuvassa ei ollut mitään senkaltaista. Muutenkin ihmettelin miksi: ei ainakaan esityksen keston pidentämiseksi; nyt se kesti 2 h 45 min väliaikoineen eli ainakin vartin liikaa.

Muutenkin olisi ehkä harmittanut, jos tästä olisi jotain maksanut.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Teatterissa: Cats

Musikaali Cats menee Tampereen Teatterissa jo toista vuotta, niin olihan se nähtävä. Musikaali
on läpilaulettu, siinä on laulavia ja tanssivia kissoiksi pukeutuneita näyttelijöitä vaikka kuinka monta. Ja se perustuu T.S. Eliotin lasten runokirjaan Old Possum's Book of Practical Cats.

Mutta edelleen olen samaa mieltä kuin Aamulehden teatteriarvostelija viime syksynä: musikaalissa ei ole juonta. Vaikka jotkut toista väittävätkin.

"Se koostuu toisistaan irrallisista laulu- ja tanssikohtauksista. Jo kohta alussa parikymmentä peruukkipäistä kissaa laulaa "...jellilaulut jellisti soi..." ja sitä rataa.

Kenelläkään ei ole vuorosanoja. Tarinan tynkä, jonka varaan laulut on ripustettu, on sellainen, että kissat vuorollaan esittäytyvät ja yksi heistä valitaan nousemaan jonkinlaiseen mystiseen ylempään, jumaliseen sfääriin.

Kuulostaa melko höpsähtäneeltä, vai mitä?" (Anu Ala-Korpela, Aamulehti 9.9.2017)

Mutta ei se silti ollut huono. Erityisesti siinä oli mielenkiintoisia valoteknisiä ratkaisuja, lavateknisiä ei niinkään, koska vuonna 1912 rakennetussa teatterirakennuksessa ei ole liikkuvia lavarakennelmia.

Musikaaliin oli lisätty myös Rotta. Säveltäjä ja alkuperäissanoittaja Andrew Lloyd Webber ei kuulemma koskaan aikaisemmin ole hyväksynyt musikaaliinsa yhtään ylimääräistä hahmoa, Tampereen esitys oli ensimmäinen. En kyllä oikein ymmärrä, miksi. Rotalla ei ollut esityksen juonen (edes sen olemattoman) kannalta mitään merkitystä.

Istuimme eturivissä, minä ihan keskellä. Matkaa polvista näyttämön reunaan taisi olla 15 senttiä ja lava oli silmien korkeudella. Näyttelijät tulivat välillä todella lähelle, yksi melkein syliin ja toinenkin todella lähelle, pusuetäisyydelle niinkuin Heidi sanoi.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 9/2018

Viime kuuhun verrattuna vähän hiljaisempaa työttömien kiusaamisen suhteen. Tosin hallitus valmistelee edelleen Aktiivimalli kakkosta, tarkoituksenaan saada se läpi kaiken tyhjänpäiväisen Soini- ja sotekohun takana.

Kela muisti minua taas pitkästä aikaa kirjeellä, joka alkoi:"Olet saanut sairauspäivärahaa 150 päivää. Onko kuntoutusmahdollisuutesi jo selvitetty tai pystyisitkö palaamaan omaan työhösi osa-aikaisesti?"

Kela varsin hyvin tietää vastauksen ainakin jälkimmäiseen kysymykseen, eli en pysty palaamaan työhöni osa- tai kokoaikaisestikaan, koska mitään työtä ei ole lähes neljään vuoteen ollut. Sitä en tiedä, tiedetäänkö Kelassa sitä, onko kuntoutusmahdollisuuteni selvitetty, todennäköisesti tietävät koska Kelan kautta niitäkin asioita pitäisi selvitellä.

Kyseessä on selvästi jonkinlainen automaattikirje, ja kysymyksetkin retorisia eli niihin tuskin odotetaan vastausta. Mietin kyllä viikolla, että pitäisikö vastata kirjeellä noihin kysymyksiin. Sitten tuli mieleeni, että jos vastaan että minua ei saa työkykyiseksi minkäänlaisella kuntoutuksella, niin voiko Kela vuodenvaihteessa sairauslomani päättyessä vedota siihen, ettei heidän tarvitse maksaa minulle edes työmarkkinatukea, koska olen omakätisesti ilmoittanut olevani työkyvytön? Siispä taidan jättää sen kirjeen kirjoittamatta.

Kirjeessä oli kuusi sivua tekstiä kuntoutuksesta, ja omituisia lauseita, kuten "työkyvyttömyyseläkettä ratkaistaessa selvitetään mahdollisuutesi jatkaa töissä kuntoutuksen avulla, sillä se on ensisijaista myös eläkkeeseen nähden." Tämä kuulostaa ihan siltä kuin kirje olisi osoitettu jollekin, jolla on mahdollisuus jatkaa töissä, eli jolla on se työpaikka; samalta kuulostaa kyllä koko kirje.

Sitten on lista siitä, mitä Kelan ammatillinen kuntoutus voi olla (suluissa oma mielipiteeni):

  • ammatillinen kuntoutusselvitys – tukea tilanteesi selvittelyyn ja kuntoutuksen suunnitteluun
  • koulutus – tukea ammatilliseen koulutukseen (kuinka paljon pitää vielä opiskella, jos on jo kolme keskiasteen tutkintoa?)
  • työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus – tukea työtehtävän tai opiskelualan valintaan tai työpaikan etsimiseen ja työllistymiseen (etsiikö Kela minulle sen ihan oikean palkkatyöpaikan, jossa jaksaisin, siis muutama tunti päivässä ja korkeintaan parin kilometrin työmatka?)
  • työelämässä olevien KIILA-kuntoutus – tukea ammatilliseen työkykyyn ja työelämässä jatkamiseen
  • ammatilliset kuntoutuskurssit – tukea elämänhallintaan ja valmiuksia työelämään (en tarvitse tukea elämänhallintaan ja työelämänkin osaan, mutta en vain jaksa)
  • koulutuskokeilu – jos olet epävarma sopivasta ammattialasta, opiskelupaikasta ja opiskelusta 
  • apuvälineet – avuksi työhän tai opiskeluun
Kopion tämän netistä, joten tästä puuttuu kirjeessä mainittu työ- tai koulutuskokeilu. En kyllä enää ikinä tee ilmaista työtä enkä aio etsiä työkokeilupaikkaa, koska se osoittautuisi yhtä vaikeaksi kuin viime vuonna: 8 kk epätoivoista etsintää ja sitten vain viiden viikon yhtä-tyhjän-kanssa-työkokeilu!

Listasta puuttuu myös paperiversiossa oleva työhönvalmennus. Tätäkin olen kokeillut, täysin turhaan vuonna 2015. Valmentaja turhautui, kun kukaan ei suostunut ottamaan minua edes työkokeiluun eikä järjestänyt loppupalaveria, josta oli alussa puhuttu.

Lisäksi listasta puuttuu kuntouttava työtoiminta (ei mainittu kirjeessäkään), jota minulle ehdotettiin "kuntoutukseksi" kun viimeksi eläkehakemukseni hylättiin. Taitaisi jopa olla laillista, koska eduskunnan oikeusasiamies on rodennut, että kuntouttavaan työtoimintaan ei saa ohjata terveitä ja työkykyisiä, vaan heille on tarjottava palkkatyötä tai muita palveluja. Ja kun minä en ole terve ja työkykyinen. Mutta toisaalta hänen mukaansa kuntouttavaan työtoimintaan ei saa painostaa ketään uhkaamalla työttömyysturvan menetyksellä. 

Mutta kaikesta huolimatta en edelleenkään ymmärrä, mitä se kuntoutus ihan käytännössä tarkoittaa ja miten ihmeessä ihminen, jonka pahin ongelma on väsymys ja uupumus, voitaisiin kuntouttaa työkykyiseksi?

P.S. Pieni lisäys edelliseen työttömyyskatsaukseen, jossa kerroin Petteri Orvon sanoneen lehtijutussa, "kuinka työkyvyttömien paikka ei ole työttömien joukossa, mutta silti ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään". Tämähän oli jo sinällään täysin käsittämätön lause, mutta kertoiko se kuitenkin hänen alitajuisesta ajatuksestaan ettei työttömiä saa päästää eläkkeelle? Onko tästä kenties joku salainen sopimus Kelan kanssa? Tai onko sellainen suunnitteilla?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Teatterissa: Kinky Boots

Tänään katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa musikaali Kinky Boots. En muista yhtään, mistä kuulin ko. musikaalista ensimmäisen kerran, sen musiikkia on kyllä tullut paljonmusicalwebradio.de:stä. Joka tapauksessa liput oli ostettu 1.3. eli yli puoli vuotta sitten.

Ja sitten se musikaali: tosi vauhdikas ja paikoin ihan hauska. Kertoi tarinan kenkätehtailijan pojasta Charliesta, joka joutui ottamaan vastuun tehtaasta isänsä kuoltua. Aika pian selviää, että tehdas on veloissa eivätkä sen tekemät kengät mene kaupaksi. Sitten kuvioihin ilmestyy drag queen Lola, ja Charlie työntekijöineen alkaa tehdä kenkiä hänelle ja muille drag queeneille. Erilaisten ongelmien jälkeen he päätyvät Milanon kenkämessuille ja ilmeisesti kenkä (tai saapas-)kokoelma on menestys.

Erityisesti puvustus oli upeaa, lavastus keskittyi lähinnä tehdassaliin mutta upea sekin. Varsinkin lopun tanssikohtauksessa oli huikean upeita saappaita!

Musikaali perustuu tositapahtumiin. ja siitä on myös tehty elokuva vuonna 2005. Alkuperäisversion musiikin on tehnyt Cyndi Lauper, suomeksi kääntäneet Kari Arffman ja Hanna Kaila. Osa kappaleista on erittäin tarttuvia, ja varsinkin musikaalin loppua kohti yleisö (eturivissä ainakin) eläytyi vahvasti.

Ehdottomasti suosittelen. Lippuja saatavana tällä hetkellä joulukuun loppuun.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 8/2018

No olipas kuukausi! Erityisesti työttömien kannalta, siis. Tästä se alkoi:

Miia kieltäytyi palkattomasta työstä – Kunta haki holhouksen alaiseksi: ”Pitääkö kunta ilmaistöistä kieltäytyvää hulluna?” (Seura 7.8.2018)

Tämä oli aivan erityisen pelottava uutinen. Riihimäkeläinen Miia oli kahden vuoden palkattoman työkokeilun jälkeen saanut tarpeekseen ja lopulta kieltäytynyt kaikista TE-toimiston ja sosiaalitoimiston palveluista, ja sitten kunta halusi hänet holhouksenalaiseksi! Järkyttävää, vaikka maistraatti lopulta jättikin asian sillensä.

Samana päivänä oli Aamulehdessä uutinen:

Orpo pani kansliapäälliköt etsimään lisää nopeavaikutteisia työllisyystoimia: "Työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä" (Aamulehti 7.8.2018)

"–Ensisijaisesti toivon, että mahdollisimman moni pystyisi löytämään työpaikan. Mutta työttömien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka eivät ole työkykyisiä.

–Heidän oikea paikkansa ei ole olla työttömänä, vaan ehkä muissa toimenpiteissä. Mutta ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään, Orpo vastasi kysymykseen, onko hallitukselta tulossa Lex Lindström kakkonen."

Näin valtionvarainministeri Petteri Orpo. Erityisesti kiinnittää huomiota lause, kuinka työkyvyttömien paikka ei ole työttömien joukossa, mutta silti "ennen eläkkeelle pääsyä meidän pitäisi pystyä auttamaan heitä takaisin työelämään"?! Täysin absurdi ajatus! Mihin työelämään? Mistä ne työpaikat kaikille työkyvyttömille, kun niitä ei riitä työkykyisillekään!

Tähän väliin sopii pari lainausta jo tammikuussa Turun Sanomien Lukijalta-palstalla julkaistusta (TS, 14.1.2018) ylilääkäri Olli Tenovuon kirjoituksesta, jonka valitettavasti löysin vasta nyt. Otsikolla "Sosiaaliturvamme sairastuttaa kansalaisiamme" hän kirjoittaa:

"Viimeisten vuosien aikana on tapahtunut ennenkokematon kiristyminen sairauspäivärahojen, kuntoutustukien (entinen määräaikaiseläke) ja työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisessä.

Tämän seurauksena terveydentilansa puolesta työkyvyttömät henkilöt sysätään ensin ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle (jos heillä on sellaista, ja senkin kestoa on leikattu) ja sen jälkeen työmarkkinatuelle, peruspäivärahalle ja pahimmillaan toimeentulotuelle. Viimeksi mainittua voi saada, kunhan ensin on realisoinut kaiken mahdollisen omaisuutensa.

Hoitavana lääkärinä on surullista ja ahdistavaa nähdä, miten kuntoutumisensa kanssa taistelevat ihmiset lannistetaan epäämällä heiltä tarvittava toimeentulo ja samalla kuntoutumisen edellytykset.

Liian monien kohdalla nykyinen järjestelmä ei tuo kansalaisillemme turvaa, vaan päinvastoin sairastuttaa heidät.Nyt on lisäksi otettu käyttöön ns. aktiivimalli, jossa on sanktioitu, jos ei kykene töihin.

Koskevatko sanktiot niitäkin, jotka ovat työttömien kirjoissa työkyvyttömänä?"

Kyllä valitettavasti ne koskevat. Ja kaiken huipuksi kansanedustaja Juhana Vartiainen twiittasi 22.8.2018:

"Ei. Kurssit ja aktivoinnit eivät tutkimuksen valossa yleensä lisää työllistymistodennäköisyyttä. Sen sijaan ne vaikuttavat pelotevaikutuksen kautta: ihmiset työllistyvät hanakammin jotta voisivat välttää aktivointitoimet, kurssit, jne."

Jotenkin odotin ja toivoin, että tästä olisi noussut suurempi kohu, mutta niin vain hävisi jonnekin tämäkin mielestäni merkittävä uutinen. Samoin käynee alkuvuodesta suurella kohulla kerätylle ja eduskunnalle luovutetun kansalaisaloitteen aktiivimallin kumoamiseksi: kaikki aloitteet, joita ei ehditä käsitellä eduskunnan istuntokauden aikana, raukeavat uusien vaalien vuoksi ensi keväänä. Ei ehditä vai ei haluta? Veikkaan jälkimmäistä, kyse on tahallisesta viivyttelystä.

Ja oma tilanteeni? Sain sairauslomaa vuoden loppuun, säästyn ainakin toistaiseksi kaikenlaisilta aktiivimallileikkauksilta. Ja sen olen päättänyt, etten enää ikinä lähde mihinkään "tulokseton-työkokeilu-toisensa-perään" -kierteeseen!

torstai 6. syyskuuta 2018

Kesäteatterissa: Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman

Yli viikko jo tästäkin...viime viikon keskiviikkona kävimme katsomassa Vuohen* ja Teatteri Päivölän yhteistuotannon Tohtori Frankenstein voittaa kuoleman, jota edelleen esitetään Majamäen navetan vintillä Ridasjärvellä.

Mitäpäs siitä sanoisi? Ensinnäkin vähän turhan ylipitkä, tietyissä kohdissa tuntui että tahallaan pitkitetty. Esimerkiksi alkutekstit kirjoitettiin käsin piirtoheitinkalvolle, ilmeisesti joka näytöksessä uudestaan. Sen jälkeen huljuteltiin jotain punaista ja mustaa nestettä tekstien päällä ja esityksen ainoa nainen tökki jotain tunnistamattomia esineitä siinä nesteessä (neste oli toki muovisessa läpinäkyvässä astiassa eikä siis suoraan piirtoheittimen päällä),

Yksi miesnäyttelijä selosti sillä aikaa näytelmää: kuinka siinä on neljä roolia, ja kuinka jokainen neljästä näyttelijästä saattoi esittää mitä roolia tahansa, ja nämä roolit tunnisti vaatteista. Välillä sekavaa, kun sama roolihahmo saattoi olla lavalla jopa kolmena,

Juonikaan ei seurannut alkuperäistä Mary Shelleyn kirjaa, jota ehdin valitettavasti vain silmäillä. En löytänyt sieltä kohtaa, jossa Elizabethin äiti olisi kuollut synnyttäessään William-nimistä poikaa, ja sitäpaitsi kirjassa William on kuollut jo nuorena, eikä Frankensteinin hirviön tappamana. En jaksanut jatkaa silmäilyä, aion lukea koko kirjan vielä joskus.

Näytelmässä oli myös ylimääräistä "sälää", kuten jumppakohtaus ja ihmiskunnan historia modernina tanssiesityksenä...seksiä ja väkivaltaa, vain ja ainoastaan seksiä ja väkivaltaa. Lisäksi näytelmässä juostiin tosi paljon, tosi paljon liikaa ja kovaa. Toki joku luki samaan aikaan kirjaa eteenpäin, mutta silti juoksemista oli aivan liikaa. Tuli mieleen, että tämmöistäkö oli se paljon puhuttu turkkalainen teatteri, vaikka näytelmässä esiintyneet (kaikki nuorehkoja teatterikoulun oppilaita) olivat päässeet teatterikouluun paljon sen jälkeen, kun Jouko Turkka oli jo sieltä lähtenyt?

Voinko suositella? Ehkä niille, jotka pitävät omituisista näytelmistä, mutta ei rauhallista teatteri-iltaa kaipaaville. Ympäristö eli navetan vintti ja valoin koristeltu piha kyllä olivat tunnelmallisia.

*Vuohi: *Liekehtivä Vuohi oli vuosina 2003 - 2013 toiminut hyvinkääläinen poikkikulttuuriyhdistys.
Vuonna 2018 Liekehtivän Vuohen kyteviltä raunioilta nousee taidekollektiivi Vuohi. Tavoitteemme on tehdä väkevää taidetta, joka aukeaa yleisöä kohti, mutta on samalla portti tekijöidensä sisäisen maailman syvenemiselle."

lauantai 1. syyskuuta 2018

Elokuun 2018 kirpparilöytöjä

Jos ei osaa lopettaa myymistä, niin ei myöskään ostamista...Aina osuu silmään jotain, mitä ei vain voi
jättää ostamatta. Kunhan muistaa, että ostospäätöstä tehdessä pitää myös päättää mitä laittaa myyntiin tai muuten vain kierrätykseen.

Eli elokuun 2018 kirppislöytöjä:
  • Musta kankainen (mutta prätkärotsin mallinen) takki
  • Lasijoutsen
  • Puman tuplasporttitoppi
  • Harmaa pitkä Adidas-huppari (kuvan värit eivät tee oikeutta, oikeasti hupun vuori ja nyörit tosi kirkkaan pinkit)

maanantai 27. elokuuta 2018

Ei sitä osaa lopettaakaan...

...kirpparipöydän pitämistä siis. Varsinkin kun tavaraa oli taas kertynyt; ei uutta mutta vanhoja
vaatteita joita löytyi taas tavaroita purkaessa vesivahinkoremontin jälkeen. Ja nyt kun pystyy taas ajamaan autoakin kahden kuukauden tauon jälkeen...

Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaan kuulunee seuraava: Viime lauantaina Hyvinkäällä oli Lystilauantai-niminen tapahtuma, johon kuuluu kirpputori, semmoinen jossa ihmiset itse myyvät tavaroitaan. No, siinä rauhassa käveltiin kun yhtäkkiä joku minulle täysin tuntematon nainen (siis myyjä kuitenkin) huudahtaa, että hänellä olisi juuri minun tyyliset maiharit myynnissä. Katselin siinä ympärilleni, mutta selvästi sanat oli tarkoitettu minulle, joten menin katsomaan pöydän toiselle puolelle. Juu, naisella oli myynnissä maiharit eli maihinnousukenkien tyyliset kengät, jotka eivät kyllä yhtään olleet minun "näköiset" ts. tyyliset. Olivat tumman hopean väriset ja tosi kovan ja epämukavan näköiset, uudet kyllä varmaan. Ei siis tullut kauppoja!

perjantai 17. elokuuta 2018

Ainakin 40 000 askelta...

...olen kävellyt viimeisen noin viikon aikana, 19 000 viime viikon torstaina ja 16 000 maanantaina, plus siihen päälle useampi muutaman tuhannen askeleen päivä. Silloin torstaina siis magneettikuvassa Kanta-Hämeen Keskussairaalassa; aika oli 7:15 mutta pääsin putkeen jo ennen seitsemää ja ennen puoli kahdeksaa olin jo pihalla miettimässä, että mitäs nyt tekisi kaksi ja puoli tuntia ennenkuin mikään paikka aukeaa.

Lähin kuitenkin kävelemään keskustan suuntaan, välillä istuin puistonpenkillä ja olin Kauppakeskus Goodmanissa muutamaa minuuttia yli yhdeksän, siellä sentään kahviloita ja kauppoja auki. Arnold's-kahvilaa etsin, mutta sekin oli ehtinyt kadota. Siis Picnicissä Oreo-valkosuklaabrownie kahvin kanssa, ja Minetin jäätelöbaarista donitsi-mustikkamuffinssi-jäätelö. Sitten suuntana Kaurialan kirppikset.

Miksiköhän edelleen käyn kirppiksillä? Kun en osta mitään, koska kaikkea jo on niin paljon. Jotain kivaa tietty tekee joskus mieli, mutta mitä se on, en oikein tiedä. En sitäkään, huomaisinko jos sattuisi kohdalle. Vaatteissa ainakin ehdoton periaate: jos jonkin vaatteen ostan, niin samantien joku vanha vaate poistoon.

Niin, löysin myös uuden kirppiksen Hämeenlinnasta, niiden muiden läheltä, mutta erittäin tylsä sekin.

Maanantaina sitten TAYSiin kuulemaan magneettikuvauksen tulokset: niinkuin pelättävissä oli, marmorikuulan kokoinen (siitä isosta leikatusta erillinen) kasvain oli jäänyt. Tarkoitus olisi pienentää sitä sädehoidolla. Jos ei onnistu, niin edessä uusi leikkaus, toivottavasti sentään pienempi kuin viimeksi. Lääkärin mukaan leikkaus saattaisi pahimmassa tapauksessa vahingoittaa oikean silmän näköhermoa. Sanoin, että eipä sillä väliä, en ole koskaan nähnyt oikealla silmällä muutenkaan (synnynnäinen kaihi), mutta entäs se vasemman silmän näköhäiriö, joka ei leikkauksessa poistunut kokonaan! Lääkärin mielestä vasemmassa silmässä ei pitäisi olla mitään häiriötä, kun kasvain ei ollut siellä päinkään, mutta juuri se näköhäiriö oli viimeinen pisara kaikkien oireiden joukossa, joka sai minut hakeutumaan alun perinkään hoitoon! No, lupasi tehdä lähetteen silmälääkärille (mutta ei kirjoittanut mitään muistiin, niin enpä tiedä).

Olin siis mennyt Tampereelle junalla ja asemalta kävellen sairaalaan. Google Mapsin mukaan 2 km, mutta oikeasti ainakin 3,5 km. Takaisinkin kävelin, ja pidemmällekin: Koskikeskukseen ja uuteen Ratinan kauppakeskukseen. Matkalla muistin, että Pyymäen kahvila jää ihan reitille, ja tietty sinne sitten syömään rosinamunkki. Tosi kauan tai ainakin lähes kaksi vuotta kun sellaisen olen viimeksi syönyt.*

Ja se Ratinan keväällä avattu kauppakeskus: niinkuin Facebookiin päivitin "Täällä kyllä konkretisoituu käsite "ostoshelvetti". Jonkin verran helvetillinen olo, kun kaupat pursuavat tavaraa, jota a) ei ole varaa ostaa ja b) eikä edes minkäänlaista tarvetta ostaa yhtään mitään lisää eikä c) edes oikeasti tee mieli mitään!" 

Onhan se tyylikäs ja hieno, koska se on uusi eikä vielä kulunut. Hienosti entisöity vanha huoltoasema ja aikaisemmin Vuoltsuksi kutsuttu rakennus osaksi uutta rakennusta.

Ja sitten takaisin Riihimäelle junalla ja pyörällä. Olin kyllä tosi poikki kun pääsin kotiin.

*(Tietämättömille tarkennukseksi, että rosinamunkki on perinteinen tyrvääläinen herkku, jota ei juurikaan saa muualta kuin Pyymäen kahviloista, joita on vain Vammalassa ja Tampereella, sekä muutamista vammalalaisista kahviloista sekä ehkä kerran viikossa kaupoista, Vammalassa tietenkin. Hyvinkäällä Citymarketissa kävi torstaisin Pyymäen konsulentti; sanoi, että rosinamunkkeja ei ole koska ne eivät ehdi kyytiin!)

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Työttömyyskatsaus 3 - 7/2018

Niinkuin blogin otsikosta näkyy, monta kuukautta on vierähtänyt etten ole tätä työttömyyskatsausta kirjoittanut. Eikä tämäkään ole varsinainen katsaus, ennemminkin oman tilanteeni luotaus.

Minulta leikattiin tasan neljä viikkoa sitten isohko ilmeisesti hyvälaatuinen mutta aggressiivinen meningiooma eli aivokasvain, joka oli todettu magneettikuvassa 16.6. Oireilu kesti koko kevään. Viimeksi muistan tunteneeni itseni noin suunnilleen ihmiseksi joulun tienoilla. Pikkuhiljaa sekä oikea käsi että jalka alkoivat "kiristää": takkia tai paitaa päälle laittaessa oikea käsi ei tahtonut mennä hihaan eikä juoksulenkillä oikea jalka ojentunut niinkuin ennen. Yritin vain venytellä, mutta ei auttanut. Tunsin myös, että pääni sisällä on sanoja, joita en saa ulos, en ainakaan nopeasti enkä oikeassa järjestyksessä. Pyörälenkillä ajoin kuin tervassa, ja maastopyörälenkillä kaaduin, oikealle puolelle ylämäessä mutta onneksi pehmeään hiekkaan. Päätin lopettaa maastopyörälenkit, ja juoksulenkit lyhenivät ja muuttuivat enimmäkseen kävelyksi.

Menin lopulta lääkäriin toukokuussa, kun näköhäiriö alkoi (eli näen pienen mutkan kaikissa pystysuorissa linjoissa, mutka siirtyy katseen mukana, ei poistunut leikkauksessa). Miksikö niin myöhään? Tulkitsin oireet, varsinkin väsymyksen, vain perussairauteni MCTD:N osaksi. Ja syytin myös valtavaa stressiä, joka aiheutui siitä, että työkyvyn arvioinnistani ei vain ole tullut yhtään mitään. Kävin jo toukokuussa -16 ensimmäisen kerran sen vuoksi terveydenhoitajalla. saman vuoden marraskuussa työterveyslääkärillä ja sitten vuodenvaihteessa psykiatrilla, neurologilla ja silmälääkärillä (jota aluksi ihmettelin, mutta hän halusi minun lopettavan erään MCTD: lääkkeen, mikä myös tehtiin).

Helmikuussa 2017 kävin jälleen sillä samalla lääkärillä kuin marraskuussa, ja sain lausunnon, jossa suositeltiin työkyvyn arviota, mistä asiasta kirjoitin blogiin Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2. Tämä oli täysin järjetöntä! Jostain lausunnon tekstimassasta löytyi maininta, että se tarkoittaa työkokeilua. No, sitä työkokeilupaikkaa etsittiin lokakuuhun saakka (Työttömyyskatsaus 10/2017). Täysin turhaa sekin, 4 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa viisi viikkoa; yksin työhuoneessa. Tarkoitus oli valokuvata kuntaa, mutta en saanut käyttää omaa autoa (ei kilometrikorvauksia eikä vakuutus korvaa, jos jotain sattuu, samalla perusteella en saanut käyttää esimiehen autoa, eikä kunnalla tietenkään ollut autoa käytössä tälläisia tilanteita varten). Eikä mitään toivoa esim. palkkatukityöllistämisestä, ja pari päivää ennen kokeilun loppumista minulta meni se työhuonekin. Viimeistään siinä vaiheessa turhauduin totaalisesti.

TYP:issä sanovat, että pitäisi kerätä mahdollisimman monta lausuntoa työkyvyttömyyseläkettä varten, ja sitä sairauslomaa 300 päivää täyeen. Olen joulu-kesäkuun välisenä aikana käynyt  kolmella eri psykiatrilla (ne vaihtuvat yhtä mittaa) ja vapun tienoilla jouduin käymään yleislääkärillä (Kela vaati uutta lausuntoa 1.6. mennessä);eikä uudesta psykiatrista ollut silloin mitään tietoa. Tuon yleislääkärin lausunnon perusteella sairauspäivärahahakemukseni hylättiin.

Kela myös vaatii s-päivärahan maksamiseksi jonkinlaista hoitoa, joko lääkkeitä tai terapiaa. No, lääkkeitä en halua, koska ongelmani (työttömyys ja siitä seuraaava rahattomuus, nuoruuden kokemukset (todella kovaa henkistä koulukiusaamista) eivät poistu sillä. Ajatuskin terapiasta ahdistaa; paitsi että se on tosi kallista, niin en jaksaisi etsiä terapeuttia eikä minulla olisi kuitenkaan mitään sanottavaa. Toki on ilmaisia mielenterveyshoitajia, mutta minulla on niistä tosi ikäviä kokemuksia. En mitenkään jaksa ymmärtää, että selkeästi fyysisestä sairaudesta eli MCTD:stä johtuva väsymys ja uupumus halutaan väkisin tulkita masennukseksi!

Nyt olen elokuun 12. päivään saakka sairauslomalla ja -päivärahalla tämän aivokasvaimen vuoksi. Edessä vielä uusi magneettikuvaus parin viikon päästä ja ehkä sädehoitoa, jos todetaan, että jotain on jäänyt. Nyt juuri ei ole mitään tietoa, jatkuuko sairausloma vai mitä tapahtuu.

Olen siis nyt lojunut sillä kuuluisalla sohvalla noin kuusi viikkoa, mitä nyt viisi päivää sairaalassa välillä. Ja olen ehtinyt miettiä tätä tilannetta ja todennut sen täysin järjettömäksi. En ole moneen vuoteen ollut täysin työkykyinen, mutta eläkkeelle ei päästetä. Ei edes anneta hakea!

Rasittavinta tässä tilanteessa on täysin pimennossa oleva tulevaisuus. Varsinkin se, häviääkö näköhäiriö eli pystynkö ikinä enää ajamaan autoa. Ja se, minkälaisiin aktivointitoimenpiteisiin minut yritetään pakottaa, jos ja kun joskus paranen.

Ei tällä kertaa enempää. Jos olen vielä hengissä, niin kirjoitan tännekin mitä tapahtuu.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kesäteatterissa: Niskavuoren Heta

Eilen kävimme katsomassa näytelmän Niskavuoren Heta. Kyseessä oli ensi-ilta ja paikka uusi: Knehtilän luomutilan lato Jokelan Palopurolla. Sitä oli varautunut siihen, että tulee kylmä niin kuin muina kesinä ulkokatsomoissa, mutta viikon kovaa hellejakso oli lämmittänyt ladon kohtuullisen lämpimäksi.

Ja sitten se näytelmä: alussa vietetään Hetan (Riitta Lantela) ja Akustin (Arto Vedenpää) häitä, joita ei näytetä; vain pahoinvoiva Heta ja pari muuta naista, ja katsojan annetaan ymmärtää, että Heta on raskaana eikä todennäköisesti sulhaselleen Akustille.
(Kuva: Olavi Saarinen)

Heta päättää lähteä kesken häiden Akustin hänen myötäjäisillään hankkimaan Muumäen taloon, vaikka muut vieraat vastustelevat. Hetan veljeä Juhania esittävä näyttelijä (Niilopekka Anturaniemi) ja hänen vaimonsa Loviisa (Satu Prittinen) ovat niin nuoria, että voisivat olla Hetan lapsia, mikä vähän hämää katsojaa. Muutenkin näyttelijöiden iät eivät aina täsmää heidän esittämiensä roolihahmojen ikään. Eivätkä he vanhene tai muuta edes vaatteitaan, vaikka aikaa kuluu 1800-luvun lopulta vuoteen 1922. Ainakin minua tämä häiritsi jonkin verran.

Hetan käytös on koko avioliiton ajan hyvin tylyä miestään ja lapsiaan kohtaan: hän käskee ja komentaa; ei anna lasten käydä koulua, koska kotona tarvitaan  työntekijöitä pellolle ja keittiöön. Heta myös kuvittelee, että kaikki vuosien aikana kertynyt omaisuus olisi hänen myötäjäisrahojaan, eikä suostu ymmärtämään, että Akusti on rikastunut hänen selkänsä takana metsä- ja osakekaupoilla.

Akusti putoaa kevätjäihin kalastaessaan ja saa ilmeisesti keuhkokuumeen. Hänen jo maatessaan kuolinvuoteellaan Heta ei suostu edes antamaan hänelle vettä ennenkuin tytär Aliina (Ella Kämäräinen) ja Akusti korottavat äänensä.

Viimeisessä kohtauksessa Akustin hautajaisista on viikko ja pidetään perunkirjoitukset. Akustilla on koko ajan ollut mystineen arkku, joka nyt avataan. Ilmenee, että arkussa on paitsi jotain tavaroita, niin myös vino pino kauppakirjoja, velkakirjoja, pankkikirjoja ja osakkeita, joiden arvoksi vallesmanni arvioi 2 miljoonaa markkaa, mikä taitaa olla nykyrahassa noin 810 000 euroa eli aika paljon rahaa kuitenkin. Vasta nyt Heta ymmärtää, kuinka paljon Akusti onkaan tehnyt ja murtuu. Näytelmän viimeiset sanat ovat itkevän Hetan: "Akustia ei enää ole".

Minun mieleeni jäi päällimmäisenä Hetan tylyys ja suoranainen ilkeys ja se, ettei hänelle sanonut kukaan vastaan. Kaikki vain alistuivat hänen komenteluunsa. Näytelmää ei voi sanoa hauskaksi; ei todellakaan mikään kesäinen komedia! Mutta voin silti suositella sitä, jos aihe vähänkin kiinnostaa.

Näytelmän on kirjoittanut Hella Wuolijoki vuonna 1947 ja siitä on tehty elokuvat vuosina 1952 ja 1987. Kirjana sitä ei ole koskaan julkaistu.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

On taas pari viikkoa vierähtänyt...

...eikä mitään ole tapahtunut.

Tai no, on: viime viikon tiistaina käytiin Hesassa (siitä Facebookissa), viime viikonlopun olin Tervakoskella (ja Heidi toisen yön), oli vappu (?)...ja sitä rataa.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Pari kuvaa koskesta

Niin, tänään kävin ottamassa pari kuvaa Vaiveronkoskesta. Tuntuu, että se on jotenkin perattu...jotenkin loivempi.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Karonkka

Heidin kanssa tehtiin parina viikonloppuna Ravintola Harlekiinissa lavastus näytelmäään Ja hänen olivat linnut. Niin, siis täytyy sanoa, että Mauri oli tehnyt sen ja aiemmin, ja me vain käytiin ekana viikonloppuna katsomassa, mitä Mauri oli tehnyt että me tokana viikonloppuna osattaisiin. Ja aika äkkiä se sujui.

Ja se näytelmä...no, joo. Marja-Liisa Vartion postuumisti julkaistuun (1967) romaaniin perustuva, erilaisia lintuja käsittelevä, Leda-joutsenekin tarinaa sivuava...

Niin ja päästiin karonkkaan Sky Bariin!

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Pari päiväää Turussa

Viime viikolla tuli mieleen, että Heidin viimeisen lomaviikon kunniaksi voisimme viettää yön Turussa. Niinpä sitten tuumasta toimeen, varasimme hotellin ja luulimme, että siihen hintaan (yli 140 €/yö!) sisältyisi aamiainen, mutta väärin luulimme! Ei, lisämaksusta vain!

Ekana päivänä kävimme parilla kirpparilla (ne vanhat) ja toisena parilla muulla. Ei varsinaisesti löytynyt juuri mitään, ekana päivänä vain sorsanmallinen säilytyslaatikko ja raidallinen jakku.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Pääsiänen

Niin, oli sitten pääsiäinen. Granitin torilla pääsiäismarkkinat (ei juuri kummempaa), mutta Riihimäen kaupunginmuseolla oli tapahtumia: kotieläimiä, Riihiladun maastopyöräilijät fatbikeineen, postikorttinäyttely...

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kahden näytelmän viikonloppu

Ensinnäkin oli Kapteeni Kiukku, puolituntinen näytelmä lapsille. Heidi oli rakentanut siihen laivan Maurin kanssa, ja se piti purkaa ja koota ja taas purkaa. Esityksiä oli vain viisi.

No, mitäpä siitä sanoisi? Ensinnäkin se sujui kuin rasvattu, vaikka paljon vuorosanoja ei ollutkaan (puolessa tunnissa ei ehtinyt!) niin ne osattiin hyvin, ilman takelteluja. En voinut mitään sille, että ajatuksissani vertasin tätä näytelmää Riihimäen Nuorisoteatterin Kuun poikaan viime vuodelta; niin erilainen se oli.

Ja toinen näytelmä oli Isä, odota! Se oli nuorten itsensä tekemä, käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä, joka kertoi mielen hajoamisesta. Nuori Toni sairastuu johonkin, joka ensin diagnosoidaan masennukseksi ja kolme vuotta myöhemmin skitsofreniaksi. No, enpä tiedä, kuinka realistista on, että skitsofreenikko lähtee opiskelmaan ja vielä toiseen kaupunkiin, mutta niinpä tässä käy. Muuten hyvä, ja ohjaus toimi ilman erityisempiä lavasteita.

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Päivä tai muutama tunti Helsingissä

Eilen meni taas muutama tunti tai kahdeksan oikeastaan Helsingissä tai matkalla sinne ja takaisin. Kuvassa Luonnontieteellinen museo, ja kirahvit sen parvekkeella.

Muuten maanantaina käveltiin keskustaan ja Femmatorille, tiistaina Hyvinkäälle rakentamaan lavastelaiva Kapteeni Kiukkua varten, keskiviikkona Mattilan katsastukseen ja Citymarkettiin...

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Viikko vierähti....

...taas. Eikä mitään mainittavaa tapahtunut, käveltiin vain Heidin kanssa parina päivänä ja sitten hän sai kovan yskän, eikä voinut pariin päivään mennä minnekään. Lauantaina sitten taas käytiin kaupassa...


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Työttömyyskatsaus 2/2018

Yksi uutinen, joka on jäänyt mieleen aktiivimallista, on Elli Aaltosen haastattelu Aamulehdessä 1.3.2018:

"Kelan pääjohtaja ilmoittautuu omatoimisen osallistumisen kannattajaksi. 

–Nuorelle on parempi, että hän saa itseään pikkuhiljaa mukaan yhteiskuntaan ja työelämään. Nykyinen sosiaaliturva luo edellytykset sille, että nuoren on helpompi pysyä järjestelmässä kuin osallistua. Kun kysytään, miten työttömiä tulisi aktivoida, tahtoisin että mietittäisiin, miten he voisivat itse aktivoitua.

Aaltosen mukaan vapaaehtoistyön piirissä työskentelylle voisi olla joku aikaraja, joka kannustaisi ihmistä siirtymään jossakin vaiheessa oikeaan työelämään."

Niin. Tässähän tuli taas klassikkolausahdus: "siirtymään jossakin vaiheessa oikeaan työelämään". Miten se voikin olla niin vaikea uskoa, ettei MITÄÄN OIKEAA TYÖELÄMÄÄ OLE KAIKILLE?

"–Mikä on yksilön vapaus olla ja elää ja samalla saada yhteiskunnan kautta tukea? Ihmisiä on hyvä herättää nykyisestä olotilan vakiintuneisuudesta miettimään, olisiko kenties muitakin vaihtoehtoja. Pidän aktiivimallista käytävää keskustelua oikeutettuna myös kansantalouden näkökulmasta. On sallittua keskustella siitä, käytetäänkö veronmaksajien rahat oikeisiin asioihin.

–Tukisin lapsiperheiden mahdollisuuksia palveluihin ja sosiaaliturvaan sekä opiskelijoiden nopeaa opiskelua. Nämä kaksi ryhmää ovat sellaisia, joista itse kannan huolta."

Työttömät, sairaat ja erityisesti sairaat ja työttömät: mitä heille tehtäisiin?

Ai niin, tämä oli jo maaliskuun juttu. No, annettakoot se anteeksi.

Mitä minuun itseeni tulee, niin 2.2.2018 kävin lääkärissä Hämeenlinnan Terveystalolla, mistä lääkäri oli kirjottanut Oma Terveys -sivuille:

"Nähdäkseni potilaan psykiatrinen sairastavuus ei luonteeltaan sellaista, joka SV-lain mukaan oikeuttaisi potilaan sairausperusteiseen työkyvyttömyseläkkeeseen per se, mutta osana kokonaisuutta vaikuttaa työkykyyn. Potilaan psyykkinen energiataso on alhainen, mikä näkyy elämänpiirin kapeutumisena/kapeuttamisena, väsyvyytenä ja sidekudossairaus komplisoi kokonaistilannetta."

Niin, pitäisikö tuo tulkita niin, että lääkäri kannattaa vai vastustaa sitä, että saisin työkyvyttömyyseläkkeen?

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kirpparilöytöjä, helmikuu 2018

Vaikka kuinka päättäisin, niin jotain tarttuu käteen kuitenkin:
  • Pingu
  • Harmaa pehmosiili
  • Hiiri- ja juustokorvikset
  • 4 x macaronikorvikset

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Viikko taas vierähti...

...eikä varsinaisesti mitään tapahtunut. Tai no:

  • Maanantaina Heidi pääsi kotiin sairaalasta.
  • Tiistaina kävin itse lääkärissä Tampereella.
  • Keskiviikkona käveltiin lähikauppaan ruokaostoksille.
  • Torstaina autolla kirpparille, postiin ja Lidliin.
  • Perjantaina kävin lumikenkäilemässä (josta kuva) ja illalla saunassa.
  • Lauantai meni osittain löhöillessä, osittain lenkillä.
  • Sunnuntaina Heidin äidillä.



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikolla tapahtunutta...

Noin taas tuli viikko täyteen. Jotain tapahtuikin:

Maanantaina kävin uimassa. Pyysin kassalta "viiden euron ja viidenkymmenen sentin ranneketta", nuori kassatyöntekijä katseli näyttöä ja kysyi, että mikähän semmoinen on. Selitin, että sillä pääsee joka paikkaan, mutta huomasin itse siinä vaiheessa kysyä, että onkohan sen hinta noussut. Oli kuulemma kuuteen euroon. Siinä sitten mutisin, että kun tammikuussa vielä pääsin sillä 5,50: llä...

Tiistaina viikon ainoa päivä, kun pääsin pyörällä jonnekin, eli kirpputorille ja K-Rautaan hakemaan peilikiinnikkeitä.

Keskiviikkona taas Töölön sairaalaan Heidiä katsomaan, torstaina lupasin käydä Tokmannilta katsomassa hänen haluamaansa stepperiä (joita ei ollut, mutta jonka tilasin).

Perjantaina lumikenkäilemässä ja saunassa, lauantaina jälleen Heidin äidin kanssa Helsinkiin, tänäänkin taas Tervakoskella allekirjoittamassa jotain pöytäkirjoja.