Teatterissa: Priscilla, aavikon kuningatar

Yli kaksi kuukautta jo siitä, kun kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalin Priscilla, aavikon kuningatar. Musikaali perustuu samannimiseen elokuvaan (The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert) vuodelta 1994, joka muokattiin teatterimusikaaliksi 2006.

Juonipaljastuksia muille kuin elokuvan tai musikaalin nähneille: drag queen Mitzi (Lauri Mikkola) saa puhelun entiseltä vaimoltaan, joka pyytää häntä esiintymään Alice Springsiin ja samalla tapaamaan heidän yhteistä poikaansa, Benjiä. Hieman vastentahtoinen Mitzi saa mukaansa drag queen Felician (Niki Rautén) ja Bernadetten (Clarissa Jäärni). Matkaa varten he ostavat vanhan bussin ja nimeävät sen Priscillaksi, aavikon kuningattareksi.

Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta kolmikko pääsee kuitenkin perille, onhan kyse kuitenkin komediasta. Matkan varrellakin on tietysti muutama esiintyminen, ja perillä isompi show Mitzin vaimon yökerhossa.

Musikaalin musiikki on enimmäkseen 1990-luvun diskomusiikkia, yhtään kappaletta ei ole tehty juuri tätä musikaalia varten.

Alkusyksystä, ensi-illan aikoihin, tästä musikaalista oli useammankin kerran puhetta radion kulttuuriohjelmissa, esim. Ylen Kulttuuriykkösessä 28.9.2022: https://areena.yle.fi/podcastit/1-63155247. Lippujen hinnat ovat kuulemma jo niin korkeita, että tätäkin musikaalia voi mennä katsomaan vain "ylempi keskiluokka". No, en tiedä, en koe kuuluvani yhtään mihinkään luokkaan. Mutta ainakin nyt vielä oli varaa tähän.

Musikaali oli kyllä huikean hyvä. Juonessa ei tietysti ollut yllätyksiä, olinhan nähnyt elokuvan. Hahmojen esittäjien muistan kyllä siinä elokuvassa olleen vanhempia kuin tällä kertaa. Ja koska (Wikipedian mukaan) tämä oli ns. non-replica tuotanto, lavastus ja pukusuunnittelu oli Helsingin kaupunginteatterin omaa käsialaa. Osa puvuista oli todella hienoja tai ainakin erikoisia (varvastossuista tehty puku!) eikä lavastuksessakaan ollut moittimista. Valotekniikkaa ei ehkä käytetty niin tehokkaasti kuin TTT:n Momentumissa.

Suosittelen ehdottomasti! Kevätkaudella näyttää olevan vielä monta loppuunmyymätöntä esitystä.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 3/2022

Kirpparipöydän aloitus osui melko kiireiseen kohtaan: tulin lauantaina kuntoutuksesta Nokialta ja heti maanantaina oli pöydän täyttö, virallinen aloitus tiistaina.

Kirpparilöytöjä kesäkuu - lokakuu 2022

• Helly Hansen Boyne-takki (25 €, HH:n verkkokaupassa 250 €)
• Pinkki-valkoinen MyRoom-säkkituoli
• Musta pitkä hupparimekko
• 2 Desigual-laukkua
• Vihreä ulkoilutakki
• Monivärinen iso huivi
• 
  Valkoinen toppaliivi

Kaikkea kummallista kirpparilla

Parin viikon aikana pöydästäni myytiin kaksi tuotetta, joista kuitenkin osa jäi pöytään. Keskiviikkona 26.10. kaupaksi meni Zeiss-kiikari, mutta sen kotelo oli jäänyt pöytään, ja jo aiemmin 20.10. joku oli ostanut puisen, kynänmallisen naulakon, josta seinäkiinnityksen kannalta erittäin oleellinen osa oli jäänyt pöytään. Näin ei muistaakseni ole käynyt koskaan aiemmin.

Teatterissa: Ensimmäinen viimeinen matka

On ollut niin kiireinen syksy, ja samalla olen ollut todella väsynyt, niin ehdin kirjoittamaan vasta nyt tästä jo monta viikkoa sitten nähdystä Teatteri Wilnun esityksestä. Kävimme katsomassa tämän osittain siksi, että osallistuimme lavastukseen ja saimme ilmaiset liput.

Tiesimme jo etukäteen, että tarina sijoittuu  risteilyalukselle, koska lavastukseen oli toivottu 1920-luvun tyylinen pöytä, 9 tuolia, nojatuoli, seinä, ovi... Nojatuolin löysin kierrätyskeskuksesta, ja minun ideani oli käyttää noita punaisia "lampunvarjostimia", joiden tekoon olin osallistunut jo keväällä 2020, jolloin niitä oli tarkoitus käyttää Teatteri Päivölän esityksessä Vaarallisia suhteita (ja käytettiin kolme kertaa sitten marraskuussa 2020).

Käsikirjoitus ja ohjaus oli wilnulaisen Inka Taljan. Verrattuna Wilnun vuoden 2019 esitykseen Bolly - kun maailmat eivät kohtaa, tällä kertaa oli aivan järjellinen juoni eikä juurikaan tyhjäkäyntiä. Yhdessä kohtauksessa "pariskunta" sanoi menevänsä hetkeksi hyttiin antaen muille mahdollisuuden keskustella ilman heitä. Koska hytti oli kuitenkin koko ajan katsojien nähtävänä, "pariskunnalle" olisi voinut kehitellä siellä jotain tekemistä; nyt he vain seisoivat. Jos olisi edes ollut kaksi tuolia, kumpikin olisi voinut istua ja vaikkapa lukea. Toinen asia, johon kiinnitin huomion, oli nimet: laivan nimi oli Wellamo, siis selvästi suomalainen nimi, mutta roolihahmoilla oli englannninkieliset nimet. 

Tuotteistuksesta kyllä plussaa: väliaikatarjoilun tarjottavat oli nimetty teeman mukaan!

Huomattavasti parempi kuin se mainitsemani Bolly, mutta turha tätä on enää katsojille suositella. Mekin näimme viimeisen näytöksen, jonka jälkeen purimme lavasteet.

Edenissä toinen kerta

Toinen selkäkuntoutusjakso olikin sitten kuuden päivän mittainen.

Maanantai 10.10.2022

Lähdin ajamaan kohti Nokiaa jo seitsemän jälkeen; ohjelma alkoi vasta 9:30, mutta mieluummin ajoissa kuin myöhässä. Hämeenlinnan ja Iittalan välillä mahtava näky: kuu hieman ohuiden pilvisuikaleiden takana suoraan edessä! Harmitti, kun auton kojelautakamera ei ollut toiminnassa.

Aamupäivän aikana fysiatri esitteli piirros- ja aitoja magneettikuvia selästä ja sen ongelmista; aiheutti minulla jonkin verran huonoa oloa niin kuin ennenkin. Lounaan jälkeen sauvakävelyä, sen jälkeen kahvi ja vielä jotain ryhmätoimintaa.

Huone oli erilainen kuin kesällä; joku Superior. Hinnaston mukaan muutaman kympin kalliimpikin kuin se kesän Standard. Ihmettelimme kyllä, mikä siinä oli sitä superioria: huone oli pienempi eikä vessassa ollut lämmintä pyyhekuivaustelinettä. Vessassa oli kyllä lattialämmitys (muistaakseni ei kesällä) ja erikoinen meikkipeili, jossa oli jonkinlainen liiketunnistusvalo (eli valo kirkastui automaattisesti, kun vei vaikka käden peilin lähelle). Ja ikkunasta oli näkymä etupihalle.

Päivällisen jälkeen lenkki ja altaalle, niinkuin kaikkina muinakin päivinä. Altaalla olin nyt aivan tarkoituksella silloin, kun aaltokone käynnistyi. No, ei kyllä ollut mitenkään kivaa, aalto löi kovaa silmääni, mistä seurasi näköongelmia useiksi päiviksi. Ei uudestaan.

Tiistai 11.10.2022

Aamupäivällä ryhmätoimintaa ja yksilöaika fysioterapeutille. Lounaan jälkeen pari tuntia vapaata; ajattelin lainata hotellin polkupyörää niin kuin viime kesänä. No, viime kesänä käytössä oli kuusi pyörää, kolme naisten ja kolme miesten rungolla. Nyt siis menin respasta kysymään pyörää lainaksi; nainen tiskin takana kysyi "vieläkö ne pyörät on siellä?" Juu, ainakin muutama. "Ne piti jo viedä pois".

Avaimia ei meinannut millään löytyä, ja nainen ehti jo arvella, että ehkä pyörien talveksi pois vienti on aloitettu viemällä avaimet. Avaimet kuitenkin lopulta löytyivät, mutta nainen halusi tulla ulos kokeilemaan, mikä pyöristä toimii, kun kuulemma vain yksi on kunnossa. Eli yhdestä oli takarengas lytyssä ja toisesta puuttui lukkopesä, vaikka lukko oli kiinni. Yksi miesten mallin pyörä oli kunnossa, ja siinäkin tosi jäykkä lukko. Lainasin kuitenkin sen ja lähdin käymään parilla kirppiksellä sateesta huolimatta.

Ekalta kirppikselta (Wanha holvi) ei löytynyt mitään, mutta Helmi Centeristä löysin säkkituolin (15 €) ja Helly Hansenin Boyne-takin (25 €); takin hinta on ainakin Helly Hansenin omassa nettikaupassa 250 €! Säkkituolin jouduin sitten hakemaan autolla iltapäivän pienryhmätoiminnan jälkeen.

Keskiviikko 12.10.2022

Aamulla ensin venyttelyä ja sitten vesijumppa. Edenissä näköjään järjestetään 4 kertaa viikossa kaikille avoin vajaan tunnin mittainen vesijumppa.

Iltapäivällä muutama rentoutusharjoitus ja jotain liikuntaa kuntosalilla. Ilta tavalliseen tapaan.

Torstai 13.10.2022

Aamulla psykologin höpinää ja venyttelyliikkeitä fysioterapeutin ohjaamana.

Iltapäivällä ravitsemusterapeutin etäluento ja sen jälkeen aamuisen psykologin kanssa lyhyt ja hidas kävely läheisessä metsässä. Ensimmäinen tehtävä: etsi jokin paikka tai kohde, joka miellyttää sinua. Toinen tehtävä: etsi paikka tai kohde, joka kuvaa sinua kuntoutujana. Ja molempien tehtävien jälkeen psykologi määräsi pariksi jonkun, jonka kohde oli sama tai samankaltainen ja sitten tämän parin kanssa samaan paikkaan, jossa piti kertoa, miksi se tietty paikka miellyttää / kuvaa sinua kuntoutujana.

Ensimmäinen oli ihan helppo: ranta ja vesi miellyttää aina. Toista en edes jaksanut miettiä; en olisi kuitenkaan löytänyt ruosteista pyöränketjua, jollainen tunnen olevani. En ehkä kuntoutujana, mutta joka paikassa muuten: rattailta pudonnut ketju, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä.

Perjantai 14.10.2022

Aamulla kuntosalilla maanantaina annettujen tehtävien toteutus. Ryhmä oli jaettu kolmeen pienempään ryhmään, joilla oli kullakin oma tehtävä: lämmittelyä, lihaskuntoliikkeitä ja kehonhallintaa. Minä ja huonekaverini oltiin valittu lihaskuntoliikkeet. 8 liikettä kuntopiirin tapaan, ensin yksi minuutti / liike ja toisella kierroksella vain ½ minuuttia / liike.

Näitähän ei mitenkään arvosteltu, mutta mielestäni meillä oli ainakin parhaiten suunniteltu: lämmittelyryhmä käski vain valitsemaan jonkin laitteen (soutulaite, 3 spinnig-pyörää, crosstraining-laite, StairMaster-porraskone ja kävelymatto), jolla piti tehdä liikettä vaaditut 15 minuuttia. Onneksi toinen paikalla olleista fysioterapeuteista sentään sanoi, että puolessavälissä voi vaihtaa. Kehonhallintaryhmällä oli vain muutama liike, eikä mitään suunnitelmaa ajankäytöstä.

Tässä vaiheessa viikkoa aloin jo olla niin väsynyt, etten muista iltapäivästä juuri mitään; ryhmätoimintaa näytti olevan ohjelmassa.

Päivällinen oli puoli tuntia tavallista myöhemmin, ja se olikin sitten Syysbuffet. Vähän tavallista parempi ja kuuden jälkeen avoin myös hotellivieraille, joita olikin iltapäivän aikana saapunut melko paljon, osittain varmaan koululaisten syysloman alkamisen vuoksi.

Lauantai 15.10.2022

Aamulla tarkoitus kokeilla vesijuoksua ja hioa sen tekniikkaa; olin jo alkuviikosta ilmoittanut, että olen joskus kokeillut ja todennut, ettei ole minun lajini. Menin kuitenkin altaalle ja kokeilin taas sitä vesijuoksuvyötä; ei edelleenkään minun lajini. Onneksi ei ollut pakko yrittää enempää (eikä olisi ollut pakko kokeilla lainkaan).

Ennen lounasta vielä noin tunnin verran pallohierontaa, siis pienellä pallolla omaa kehoa käyttäen. 

Lounas oli eri paikassa kuin aiemmin ja lautastarjoiluna, koska meitä kuntoutujia oli enää niin vähän. Sen jälkeen vielä palautekyselyn täyttäminen ja osallistumistodistusten jako.

Ja koska en ollut viikolla ehtinyt käydä Lielahden kirppiksillä, kiersin vielä ne (SPR:n Kontti, Kierrätyskeskus ja Jonnan kirppis). En löytänyt mitään. Kotipihassa tasan klo 16.

Työttömyyskatsaus 8-9/2022

En nyt sitten jaksanut kirjoittaa elokuun 2022 työttömyyskatsausta; ajatus ei vain kulkenut ja selkäni oli (ja on edelleen) lähes koko ajan todella kipeä. 

Elokuussa Pirkanmaan työllisyysjohtaja Regina Saari kertoi, miksi työttömät eivät nyt saa töitä:

Turhia tapaamisia ja hyödytöntä työtä työllisyyspalveluissa: ”Kaikki tietävät, että siinä ei ole mitään järkeä” (Aamulehti 9.8.2022)

"Esimerkiksi ylioppilaaksi keväällä valmistunut nuori, joka menee syksyllä opiskelemaan, pitää haastatella kahden viikon välein eli kesän aikana seitsemän kertaa. Samoin kesäksi työttömäksi jäävä opettaja, jolla on työ tiedossa taas syksyksi. ”Lakia on pakko noudattaa pilkuntarkasti ja varmistaa, että prosessi tulee tehdyksi, vaikka kaikki tietävät, että siinä ei ole mitään järkeä. Näkökulman pitäisi olla siinä, että saamme ihmiset nopeasti töihin.”

Tämäkin, mutta erityisesti se, että opettajat, joilla on määräaikainen työsuhde, mutta uusi kuitenkin tiedossa syksyllä, joutuvat kesän aikana hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa. No, tästä aiheesta jaoin linkin työttömyysaiheiseen Facebook-ryhmään. Kommenteissa paistoi kyllä hirveä kateus, eikä monikaan ole huomannut, että jos opettaja hakee ja saa kesätyöpaikan esim. kaupan kassalla, niin se paikka ja palkka on pois opiskelijalta, joka sitä rahaa tarvitsisi enemmän!

Samainen Regina Saari kommentoi syyskuussa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ehdotusta, jonka mukaan ansiosidonnaisen päivärahan pitäisi olla ensin 60 prosenttia korvattavasta palkasta, pudota sitten asteittain ja loppua 10 kuukauden jälkeen kokonaan.

"Jos ansioturva porrastettaisiin Evan esittämällä tavalla eikä sitä voisi saada enää 10 kuukauden työttömyyden jälkeen, eteen voisi tulla tilanne, jossa työkyvyttömän henkilön taloudellinen tilanne heikkenisi merkittävästi. ”Kun 300 päivän sairauspäiväraha tulee täyteen, ja henkilö odottaa päätöstä kuntoutustuesta tai työkyvyttömyyseläkkeestä, päätöksen saaminen voi kestää toistakin vuotta. Nykyjärjestelmässä henkilö ohjataan asian ratkaisemisen ajaksi työttömyysetuudelle, jotta hän ei putoa taloudellisesti tyhjän päälle.” (Aamulehti 23.9.2022)

Ansiosidonnaisesta päivärahasta puhutaan, mutta tarkoitetaanko myös työmarkkinatukea? Joka siis myös loppuisi 10 kuukauden jälkeen kokonaan. Entäs sen jälkeeen? Toimeentulotuki, jota ei kaikille edes myönnetä? Ja mistä se 10 kuukauden laskeminen pitkäaikaistyöttömillä aloitettaisiin? Tämän täysin idioottimaisen lain voimaantultua?

"Saaren mukaan osalla työttömistä on myös niin vakavia puutteita työ- ja toimintakyvyssä, että tosiasiassa heidän kuuluisi olla eläkkeellä, mutta jostain syystä he eivät ole sinne päässeet. ”Tämä joukko työnhakijoita on varsin suuri.”

Niin, mistähän syystä työttömät eivät pääse eläkkeelle? Jos Saarikin tätä ihmettelee, eikö hän voisi edes yrittää tehdä asialle jotain, viedä vaikka jonkinlaista viestiä päättäville tahoille?

Työttömien Keskusjärjestö osallistui 26.9.2022 STM:n järjestämään pyöreän pöydän keskusteluun aiheena "Sosiaaliturva ihmisoikeutena" ja nosti seuraavana päivänä esiin seitsemän aihetta, tässä keskityn kohtaan 3:

3. Työttömät eriarvoisia terveydenhoidossa.

"Työttömien terveyspalvelujen käyttöä rajoittaa niiden maksullisuus. Työttömälle ei synny sairaushistoriaa, koska hän ei hakeudu terveyspalveluihin. Tämä vaikeuttaa tilannetta, jos hän hakeutuu esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Työttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylätään merkittävästi enemmän kuin työssä käyvien.

Tosiasiallisesti työkyvyttömien ja työttömänä sairastuvien tilanteet, jossa etuudelta toiselle siirtyminen aiheuttaa katkoksia toimeentuloon on haastava. Asiakkaan kannalta tilanne on hankala, jos siirtymissä on edes väliaikainen tulottomuusriski puhumattakaan pitkittyneestä epäselvästä selvitystilanteesta (TE-toimiston ja Kelan välillä pallottelu, Kelan etuuskäsittelyn pitkät käsittelyajat).

Sairauspäivärahan omavastuupäivät tulee poistaa. Päätösten odotusajalle tulee myöntää työttömyysturva/toimeentulo. Lääkärin B-lausuntojen tulee olla maksuttomia, jos näitä vaaditaan etuuden hakemiseen. Pysyvän työkyvyttömyyden päätökset tulee tehdä asiakasta / potilasta tutkimalla esimerkiksi riippumattomassa työryhmässä (ei pelkkien lausuntojen pohjalta). Pitkäaikaistyöttömillä on usein ongelmia terveydessä ja toimintakyvyssä.

Työttömät ovat pääasiassa perusterveydenhuollon asiakkaita, eivätkä työterveyden asiakkaita. Siten heidän työkykynsä arvioiminen ja hoitaminen sekä kuntoutuksen tai työkyvyttömyyseläkkeen tarpeen tunnistaminen ja prosessien hoitaminen on sattumanvaraisempaa kuin esimerkiksi työterveyshuollon asiakkaan. Perusterveydenhuollossa ei useinkaan ole parasta osaamista/parhaita prosesseja työkyvyn selvittämiseen. Etuus- ja palvelut kulkevat sekä erikseen että rinnakkain työkykyasiassa. Kumpikin tulisi saattaa sujuvaksi ja kuntoon työttömien osalta."

Näistä kaikista olen samaa mieltä järjestön kanssa, tosin taitaa olla samaa sanahelinää kuin monta kertaa aiemminkin. STM:n oma tiedote (https://stm.fi/-/sosiaaliturvakomitean-kokouksessa-kasiteltiin-ehdotuksia-nykyjarjestelman-uudistamiseksi) ja erityisesti sen liite 5 Työkykyyn ja työkyvyttömyyteen liittyvät etuudet käsittelee samaa asiaa, mutta eri tavalla (eikä mielestäni kovinkaan hyvällä tavalla). Muutama poiminta tässä:

"Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa henkilö hakee sairauspäivärahaa saman sairauden perusteella enimmäisajan täyttymisen jälkeen. Tällöin henkilön tulee voida todentaa olleensa työkykyinen vähintään päivän, jotta hän voi jälleen saada sairauspäivärahaa."

Todentaa olleensa työkykyinen vähintään päivän? En oikein ymmärrä, kyllä minun täytyi "todentaa olleeni työkykyinen" (ts. olla työttömänä työnhakijana) täysi vuosi, ennen kuin oli mahdollista saada sairauspäivärahaa saman sairauden perusteella.

"Henkilöt, joiden työkyky on olennaisesti heikentynyt, tulisi siirtää työttömyysturvalta jollekin muulle etuudelle (esim. tilanteissa, joissa sairauspäivärahakausi on päättynyt ja henkilön työkyky ei ole palautunut, mutta oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei muodostu)."

Ja mikähän tuo muu etuus sitten olisi? Ei missään tapauksessa ainakaan toimeentulotuki!

"Esimerkiksi sairauspäivärahakaudella ja kuntoutustuella ollessa tai työkyvyttömyyseläkettä hakiessa olisi velvollisuus osallistua kuntoutustarvearvioon ja kuntoutus- tai muun tukitoimenpiteen ajankohtaistuessa osallistua siihen."

Eli loputon kierre: velvollisuus osallistua kuntoutustarvearvioon ja kuntoutukseen, joissa ei todeta muuta kuin työkyvyttömyyden jatkuminen, mutta voidaan pompotella työkyvytöntä työtöntä viralliseen eläkeikään saakka ja uhkailla etuuden lopettamisella!

"Työkyvyttömyyden määritelmien erilaisuudesta johtuu, että henkilöä voidaan pitää toisen lain näkökulmasta työkyvyttömänä, mutta toisen lain mukaan hän on työkykyinen (esimerkiksi sairausvakuutuslaki ja eläkelait). Määritelmien erilaisuus voi johtaa siihen, että henkilöiden etuus- ja palvelupolkuihin tulee katkoksia tai heitä ei kyetä ohjaamaan systemaattisesti palvelujen piiriin."

No, jossain mainitaan myös, että vasta maaliskuussa 2023 aiheesta julkaistaan välimietintö, jonka seuraava hallitus voi ottaa ohjelmaansa. Jos huhtikuun eduskuntavaaleissa Kokoomus saa eniten ääniä (niin kuin nyt pahasti näyttää), niin tuskinpa porvarihallitus ainakaan työttömien (eikä varsinkaan työkyvyttömien työttömien) tilannetta haluaa parantaa!

Oma tilanteeni toistaiseksi ennallaan; yli kaksi viikkoa sitten pään magneettikuvaus ja vasta tänään jotain tietoa siitä Kannassa: "Vakaa tulos siis".

Teatterissa: Momentum 1900

Lauantaina 17.9. kävimme Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa musikaalin Momentum 1900. Kyseessä oli kantaesitys, jonka ensi-iltakin oli ollut vasta 7.9.!

Musikaali sai ensi-illan jälkeen hieman ristiriitaisia arvosteluja: toisten mielestä erittäin hyvä, joidenkin mielestä sekava. Olihan se, molempia.

Musikaali kertoo Suomen (silloin vielä osa Venäjän keisarikuntaa) valmistautumisesta osallistumaan Pariisin maailmannäyttelyyn. Kiire rakentaa näyttelyosasto on kova, näyttelyn avautumisesta puhutaan paljon, mutta hämäräksi jäi, aukeniko näyttely ja missä vaiheessa musikaalia, enemmän olisin kaivannut ihan konkreettisia näkymiä näyttelystä ja siellä esitellyistä uutuuksista.

Hannu Lindholmin lavastus oli loistava (useista hänen lavastuksistaan oli näytteillä pienoismalleja teatterin ylälämpiössä) ja aivan erityisen upeita olivat valo-  ja videosuunnittelija Eero Auvisen taustaprojektiot: Pariisin katunäkymät, pyörivä tähtitaivas... (Valaistustekniikka on selvästi kehittynyt valtavasti aivan muutaman viime vuoden aikana, vielä muutama vuosi sitten käytettiin paljon maalattuja fondeja.)

Lavastuksen pienoismalli

Musiikki ja laulut...no, jostain syystä oikein yksikään ei jäänyt mieleen soimaan, vaikka osa oli aika iskeviä. Akustiikka saattoi olla hieman huono, kaikista sanoista en aina saanut selvää. Ja sama mustapukuisten tanssijoiden kohtaus tuntui toistuvan turhan monta kertaa.

Musikaalin on ympätty myös turhalta tuntuva sivujuoni; Vladimir Lenin on vapautettu Siperiasta ja saapumassa junalla Pariisiin, jossa hänet aiotaan tappaa. Muutama musikaalin päähenkilö värvätään estämään salamurha, jolloin Verna* (Emilia Keskivinkka) löytää asemalta lastenvaunut, joissa on pommi. Pommi räjähtää, ja katsojan annetaan ymmärtää, että Verna kuolee räjähdyksessä.

Lenin kyllä pääsi pois Siperiasta vuonna 1900, mutta mistään en löydä tietoa, että hän olisi mennyt Pariisiin ennen vuotta 1908. Eli melko varmasti salamurhajuoni ei ole historiallinen fakta.

Yleisöä ehkä eniten (ei minua) nauratti toisen näytöksen ensimmäinen kohtaus, jossa kuvanveistäjä Ville Vallgren (Martti Suosalo) viimeistelee Havis Amanda -veistostaan ja arvelee, että veistosta tullaan vielä tulevaisuudessa arvostamaan. Samaan aikaan taustalle heijastetaan kuvia nyky-Helsingistä, jossa taas jonkin jääkiekon kultamitalin villitsemät kansalaiset kiipeilevät Havis Amandan päällä vaurioittaen sitä.

Hieman ihmettelin myös kohtausta, jossa taustalle heijastettiin renesanssiajan veistoksia, esim. Michelangelon David-patsas. Ei mitään yhteyttä ajankohtaan eikä Suomen itsenäistymisajatuksiin.

Kaikenkaikkiaan, lavastuksen ja valotekniikan vuoksi voin suositella, tarinan ja musiikin vuoksi en niinkään.

*Verna, jolla ei ole sukunimeä, mutta joka esitellään Ville Vallgrenin veljentyttäreksi, on täysin kuvitteellinen hahmo. Musikaalissa hän saapuu Pariisiin ilmeisesti opiskelemaan taidetta, mutta todennäköisesti hahmo on kirjoitettu musikaalin vain sen vuoksi, että on aikaansaatu romanssi Eliaksen (Saska Pulkkinen) kanssa.

Juhani Mattila: Uupumuksesta takaisin elämään

Kun tämä kirja viime vuonna julkaistiin, useammassakin mediassa oli siitä jonkinlainen artikkeli. Halusin lukea kirjan, nyt sain sen lopultakin kirjastosta ja luin.

Kirjan nimi voisi olla yhtä hyvin Uupumuksesta takaisin työelämään, niin paljon se keskittyy työelämän aiheuttamaan uupumukseen. Pari kertaa mainittiin, että uupumus voi johtua muustakin.

Olen ollut todella väsynyt alkuvuodesta 2000 sairastamani influenssan jälkeen. Väsymystä on vähän väliä haluttu diagnosoida joko masennukseksi tai laiskuudeksi, vasta 2008 sain diagnoosin reumasairaudesta. Olen joskus miettinyt, olisiko minun pitänyt tilannettani kuvaillessa käyttää sanaa "uupumus" sanan "väsymys" tilalla, olisiko se ollut ymmärrettävämpää? Tuskin, koska tässäkin kirjassa todetaan, että lääkärit liian helposti määräävät masennus- tai ahdistuslääkkeitä, vaikka ne eivät hyödytä uupunutta.

"Jos uupumuksesta kärsivä ihminen tuntee väsymyksen lisäksi myös ahdistusta, se on hyvä merkki siitä, että terapia voisi auttaa hänen tunteitaan elpymään. Ahdistuneisuutta, vaikka se tuntuu pahalta, ei silloin pitäisi poistaa lääkityksellä.

Masennuslääkkeet voivat parhaimmillaan parantaa varsin nopeasti ihmisen toimintakykyä ja saada hänen elämänsä sujumaan. Kemiallisella vaikuttamisella,  jos se jää ainoaksi hoidoksi , ei  kuitenkaan auteta ihmisen mieltä uudistumaan ja rakentumaan. Se ei korjaa emotionaalisia perusongelmia, ja lääkityksen jatkaminen voi myös turhaan viivästyttää terapian aloittamista."

Terapiaa kyllä kirjassa suositellaan toistuvasti. Mattilan usein käyttämä esimerkkihenkilö, "Johanna" on uupunut töissä elämässä ja pääsee terapiaan, joka hieman auttaa. Mutta työtön ei pääsisi terapiaan, ei ainakaan ennen, kuin suostuu syömään masennuslääkkeitä. Ja vaikka Kela maksaisikin tukea kuntoutuspsykoterapiaan, työmarkkinatuki ei riitä omavastuuosuuksiin. Ja ei, kaikki työttömät eivät saa toimeentulotukea, joka kuulemma maksaisi nuo omavastuuosuudet.

Tämä kirja oli aika turha lukea, onneksi kohtalaisen ohut ja nopeasti luettu. En saanut siitä irti mitään; en ainakaan mitään, mitä en olisi jo tiennyt. Paljon toistoa ja samojen asioiden hokemista.

Kesäteatterissa: Kymppikerho

Sunnuntaina 7.8. kävimme katsomassa Juomahuone Laitisen terassilla jo kesäperinteeksi muodostuneen Teatteri Perikunnan revyyn, tänä vuonna nimeltään Kymppikerho. Nimellä on kyllä toinenkin merkitys, mutta tässä se viittaa kymmenenteen kertaan, aiemmin niminä on ollut mm. Siitä Viis ja Seitsemäs ihme.

Alkulaulun ja -tanssin puvustus toi mieleen Madonnan Blond Ambition -konserttikiertueen 90-luvun alussa, tosin silloinkaan idea (alusvaatteet päällysvaatteiden päällä) ei ollut Madonnan oma, vaan muotisuunnittelija Jean Paul Gaultierin.

Muutama ihan hauska sketsi; varsinkin sähköpotkulauta-aiheinen, jonka alussa yksi näyttelijöistä ajeli potkulaudalla katsomossa ja jätti sen keskelle käytävää, jolloin ääniä ja valoja esityksessä hoitanut Fabian huusi, että "ethän sä sitä siihen voi jättää", johon toinen näyttelijä lavalta vastasi "hei, älä nyt rajoita mun kamua". Tämä kesähän on ensimmäinen, kun jo monena aiempana kesänä isommissa kaupungeissa ongelmia aihettaneita vuokrattavia sähköpotkulautoja on myös Riihimälle. Vuokrausfirman nimi on SWUP, joka sketsin lautoihin oli väännelty useisiin muotoihin, kuvassa näkyy ainakin HUPS, TSUP ja AUTS.

Ehkä ajankohtainen oli myös sketsi, jossa näyttelijöillä oli erilaisia teksti-T-paitoja; juuri saman päivän Hesarissa oli juttu otsikolla "Mitä ihmettä paidassasi lukee?" ja esimerkkeinä mm. "En ole gynekologi, mutta voin vilkaista" (aivan sama teksti yhdessä paidassa) ja "#kesä #loma #riippumatto #lekottelu" (sketsissä #terassi #kesä #laiskottelu).

Ja edelleen, kolmen viime vuoden tapaan myös suurin osa, tai oikeastaan kaikki, Suomipop- / iskelmäparodioista meni ohi, koska en edelleenkään niitä kuuntele. Tunnistin ainoastaan Mikko Alatalo ja Matti ja Teppo -parodiat.

Melko hyvä, parempi kuin viime vuonna. Turha kuitenkin suositella enää, viimeinen esitys oli viime lauantaina!

Tukkijoella

Torstaina 28.7. oli Tukkijoella-näytelmän ensi-ilta. Samassa paikassa kuin kolme edellistäkin Teatteri Päivölän kesäteatteriesitystä, eli Knehtilän luomutilan ladossa Hyvinkään Palopurolla. Tänä vuonna lavastus oli todella minimalistinen, sen tekemiseen ei tarvinnut kovin paljon osallistua; katsomo sentään kasattiin ja jotain muuta pientä.

Alkuperäisen näytelmän on kirjoittanut Teuvo Pakkala vuonna 1899, Tähän Teatteri Päivölän esitykseen sen oli dramatisoinut Virve Ojanne ja ohjannut Teemu Ojanne. Alkuperäistä tekstiä oli paikoin lyhennetty ja vähennetty toistoa, ja alkuperäisestä poiketen lauluja oli vähemmän, osittain myös eri kappaleita. 

Näytelmästä on tehty kolme elokuvaa: ensimmäinen Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaama mykkä versio 1928 (kuvauspaikkoja mm. nykyisen Mankalan voimalaitoksen kohdalla Kaurakoskella sekä Kirkkojärvi Iitissä), Kalle Kaarnan ohjaama 1937 (kuvauspaikkana sama Kaurakoski kuin ensimmäisessä) ja viimeisin ja ehkä tunnetuin Roland af Hällströmin ohjaus vuodelta 1952 (kuvauspaikkoja mm. Pamilonkoski ja Kuusamonkoski Joensuussa sekä Lylykoski ja Möhkön koski Ilomantsissa). Näiden koskella kuvattujen elokuvien vuoksi ainakin osalla oli ensiajatuksena, että "mitenkäs se koski tehdään?". Täytyy kuitenkin muistaa, että alkuperäinen näytelmä oli Suomalaisen Teatterin (nyk. Kansallisteatteri) lavalle. Tuolloin näytelmän ei uskottu menestyvän viittä iltaa enempää, mutta lopulta sen kolmassadas esitys oli samassa teatterissa vuonna 1928 ja nykyisin se taitaa olla yleisömäärillä mitattuna Suomen katsotuin näytelmä (Wikipedia).

Tällä kertaa emme olleet katsomassa ainoitakaan harjoituksia kuten yleensä. Aikaisempina vuosina on yleensä ollut jotain lisättävää lavastukseen, ja silloin olemme usein jääneet hetkeksi katsomaan myös harjoituksia, mutta tänä vuonna ei tarvinnut, ja pelkkien harjoitusten vuoksi ei kannattanut lähteä Hyvinkään eteläpuolella, joten näimme näytelmän ensimmäisen kerran vasta kenraaliharjoituksessa.

Juonenkin lainaan suurimmaksi osaksi Wikipediasta: Näytelmä kertoo pienelle paikkakunnalle saapuvasta uittoporukasta. Pietolan talon isäntä (Henri Inkinen), joka on hiljan jäänyt leskeksi ja menettänyt työhalunsa ja -ilonsa, inhoaa tukkilaisia. Talon tila on sellainen, että se olisi parhaiten ratkaistavissa ottamalla taloon kotivävy talon ainoan tyttären Katrin (Linda Maria Laaksonen) puolisoksi. Pietolaa vaivaa myös toinen ongelma: kylän uskovaiset epäilevät häntä Sysi-Pertun lesken rahojen varastamisesta. Myös vainajan poika, Kustaa (Lahja Luukkonen), osallistuu syytöksiin.

Pietolan tytär Katri rakastuukin tukkilaissakin työnjohtajana toimivaan Turkkaan (Auli Laine), joka osoittautuu myös hyväksi työihmiseksi. Katrin ystävä, mökintytär Anni (Aino Karlstedt) puolestaan rakastuu toiseen tukkilaiseen Huotariin (Eerika Pesonen) ja tukkiemäntä Maija (Eliisa Vainio) tukkirenki Tolariin (Risto Myllys). Katriin on rakastunut myös lopulta roistoksi osoittautuva nimismiehen apulainen, rättäri (Hanna Tarkiainen). Erilaisten väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen tukkilaiset saavat rakastettunsa ja rättärin osoitetaan kavaltaneen Kustaan äidin rahat. Pietolan maine ja talon tulevaisuus on pelastettu.

Näytelmässähän on todella monta miesroolia, joita nyt näyttelevät naiset; tämä ei tainnut olla alunperin tarkoitus, mutta kun teatteri yksinkertaisesti näyttää kiinnostavan enemmän naisia kuin miehiä! Se, kuinka uskottavia naiset ovat miesrooleissa, riippuu todella paljon henkilöstä, ja esim. Auli Laine esitti miestä jo Teatteri Päivölän toissavuotisessa näytelmässä Vaarallisia suhteita.

Arvioksi antaisin keskinkertainen. Juoni hieman sekava, eikä yksittäisiä erityisen viihdyttäviä (lue: naurattavia) kohtauksia juuri ole. Kauniita lauluja ja toisessa näytöksessä yksi yllättävä kappale. Loppuunmyytyjä esityksiä ei ole tainnut olla muuta kuin ensi-ilta, jäljellä vielä neljä esitystä, joissa kaikissa paikkoja jäljellä.

Työttömyyskatsaus 7/2022

Magneettikuva aivoistani 16.6.2018.

Tavoistani poiketen aloitan tällä kerralla lopusta, tai oikeastaan asiasta, joka kuuluisi vasta elokuun työttömyyskatsaukseen:

Sain 2.8. Kelalta myönteisen päätöksen sairasloman jatkohakemukseen, Kela myönsi minulle sairaslomaa 31.5.2023 saakka. Silloin tulee täyteen se 300 päivää, mitä Kela ikinä mistään sairaudesta myöntää, ja jonka jälkeen pitää hakea joko kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä (joiden myöntämiseen vaikuttaa myös eläkevakuutusyhtiö, minun tapauksessani Varma, eikä ole ollenkaan varmaa, että jompaa kumpaa niistä saisin).

Sairasloma myönnettiin siis tuon yli neljä vuotta sitten löydetyn ja leikatunkin aivokasvaimen (kuvassa) ja leikkauksen jälkeen saamani kuuden viikon sädehoidon jälkitilasta. Neurologian erikoislääkärin mielestä on aivan selvää, että tuonkokoisen kasvaimen on täytynyt kasvaa päässäni jo vuosia työntäen tervettä aivokudosta pois tieltään, ja vaikka se leikattiin, aivokudos ei palaudu entiselleen vuodessa, ei neljässä eikä tuskin koskaan.

Aika monella lääkärillä olen tämän neljän vuoden aikana käynyt, mutta ilmeisesti kukaan muu ei aikaisemmin ole viitsinyt tuota kuvaa pyytää TAYSista eikä muutenkaan välittänyt toimeentulostani; viimevuotinen väsymystyöryhmäkin selvitti vain sitä, riittävätkö väsymys- ja uupumusoireeni kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosiin. Eivät riittäneet (minkä tiesin itsekin), joten sieltä helmikuussa saamassani B-lausunnossa minut todettiin täysin työkykyiseksi ja vaadittiin hakeutumaan TEAK-kuntoutukseen. Jonne siis hain, pääsin ja lopetin neljän päivän kuluttua, koska en jaksanut.

Sitten vähän muitakin asioita:

Lineaarisen työkyvyttömyyseläkemallin valmistelu ei etene (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 4.7.2022)

"Työryhmä valmisteli lineaarista mallia sekä täyteen että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen. Lineaarisessa mallissa ansioiden kasvaessa yli suojaosuuden eläke pienenisi vähitellen ja yhteensovituksessa otettaisiin huomioon henkilön kokonaiseläke. Lisäksi kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä.

Työryhmä ei päässyt yhteisymmärrykseen erityisesti sen osalta, että miten lineaarinen malli olisi toteutettu osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien osalta."

Jos joskus pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle, en kyllä töitä löytäisi sen paremmin kuin ennenkään, eli tämä lineaarinen malli ei olisi koskenut minua. Hieman ihmetyttää lause "kansaneläkejärjestelmään valmisteltiin oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen henkilöille, jotka saavat työeläkejärjestelmästä osatyökyvyttömyyseläkettä". Oliko tarkoitus, että osatyökyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle maksettaisiin sitä osaeläkettä myös kansaneläkejärjestelmästä eläkevakuutusyhtiön lisäksi vai miten?

Hyväosaisen näkökulmasta saattaa kuulostaa yhdentekevältä, minkä nimistä tukea joku muu saa valtiolta, mutta ero on tosi tärkeä, kirjoittaa Viitala. (Yle 26.7.2022)

"Jos omaisuutta on, se on pakko myydä, mikä on tavallaan oikein, mutta tarkoittaa ihmiselle itselleen sitä, että hän menee elämässä taaksepäin. Sellainen lamauttaa, vie tulevaisuuden uskon."

Yläotsikko tälle kolumnille on "Toimeentulotuki pitää lopettaa". Nyt en tässä ota kantaa siihen, pitääkö se lopettaa vai ei, itse en toistaiseksi ole sitä hakenut enkä olisi edes saanut, mutta kolumnin keskusteluosiossa pisti silmään pari asiaa:

Ensimmäinen on perustulo. Sitä vaaditaan ties kuinka monessa kommentissa miettimättä lainkaan, mikä olisi se rahasumma, joka perustulona riittäisi. Ja lainaan tähän jälleen oman mielipiteeni asiasta, jonka olen joskus jonnekin kirjoittanut:

"En usko, että vastikkeetonta perustuloa Suomeen koskaan saadaan. Vaikka noin periaatteessa useimmat puolueet sen joskus hyväksyisivätkin, sen määrästä ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen.

Jos perustuloon olisi tarkoitus sisältyä myös asumimistuki, olisi se millä tahansa summalla äärimmäisen epäreilu: on työttömiä, joilla jostain syystä on omistusasunto (aiemmalla työllä tienattu, perintönä saatu tms.) ja josta asumismeno on ehkä yhtiövastike. Ja sitten on paljon vuokralla asuvia.

Otetaan esimerkki keskikokoisesta kaupungista (summat ovat täysin keksittyjä). Kaksion yhtiövastike vaikkapa 150 €, samankokoisen kaksion vuokra 700 €. Jos perustulo olisi 1 000 € / kk, omistusasunnossa asuvalle jäisi 850 € ja vuokralla asuvalle 300 €. Omakotitalon kuluja en edes huomioi tällä kertaa. Kenen mielestä tämä olisi tasa-arvoista?

Eli vain perustulo, jonka päälle maksettaisiin asumistukea, olisi edes jonkin verran tasa-arvoinen. Ja senkään määrästä ei koskaan päästäisi sopuun. Tähän perustuloasiaan ja muuhunkin liittyen olen todella turhautunut siihen yleiseen käsityksen, että KAIKKI työttömät asuvat vuokralla ja KAIKKI työttömät saavat toimeentulotukea. Näinhän ei ole."

Toinen monesti toistuva kommentti on "menkää töihin". Kyllä pitäisi olla kaikille jo selvää, ettei töihinmenosta päätä työtön, vaan TYÖNANTAJA! Tähän loppuun lainaus yhdestä kommentista: 

"Jännä miten aina kun tulee puhe sosiaaliturvasta, tulee perusterveitä oman onnensa seppiä ilman mitään kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä, sosiaaliturvasta tai terveysongelmista, kertomaan miten työllistyminen on ihan vain itsestä kiinni." (Nimimerkki Mikaelkosiis 26.7.2022)

Elokuvissa: Kätyrit - Grun tarina

Tämän elokuvan piti tulla teattereihin jo 2020, mutta korona sulki elokuvateatterit, ja vaikka osa niistä taisi pätkittäin avautua jo aiemmin, tuotantoyhtiö Illumination ei halunnut tätä ensi-iltaan ennen kuin kaikki olisivat auki. Eli nyt Suomessa 29.6.

Olimme ostaneet liput jo ennakkoon Riihimäen BioRexiin, näytökseen 1.7. klo 15:15. Olimme paikalla hyvissä ajoin, ovien kun pitäisi avautua puoli tuntia ennen esitystä. No eivät auenneet. 15:10 Heidi löysi Riihimäen BioRexistä vastaavan henkilön puhelinnumeron ja soitti siihen. Luvattiin, että joku olisi paikalla 15-20 minuutin kuluttua, mutta meni kyllä reilusti yli puoli tuntia, ennen kuin ovet avattiin ja pääsimme sisään. Salivaloja ei kukaan ehtinyt sytyttää, mutta mainoksia ei sentään esitetty. Hyvitykseksi saimme mukillisen limua ja myöhemmin vielä vapaaliput.

70-luvulle sijoittuva Kätyrit: Grun tarina (Minions: The Rise of Gru) oli kyllä hauska, tosi paljon viittauksia muihin elokuviin ja ajankohtaan yleensä. Enempää en nyt jaksa kirjoittaa juonesta, mutta menkää katsomaan!

Edenissä ja vähän muualla

Sain Kelalta myönteisen päätöksen pääsystä Medifamilian järjestämään selkäkuntoutukseen Nokian Scandic Edeniin jo maaliskuussa. Päätöksessä luki, että kutsu kuntoutukseen tulee myöhemmin; odotin ja odotin, kaksi viikkoa ennen kuntoutuksen ilmoitettua alkua soitin Medifamiliaan. Yllätys, yllätys: Kela oli unohtanut lähettää tiedon sinne. No sain sitten kutsun ja alustavan (todella hataran) ohjelman sähköpostilla, eikä ennakkotietolomakkeita tarvinnut lähettää postitse, vaan sain viedä ne itse paikan päälle.

Lähdin jo sunnuntai-aamuna 19.6. Pirkanmaalle; näillä bensanhinnoilla kannattaa yhdistellä "matkakohteita". Ensimmäiseksi Viialan Haihunkoskelle; todella kuvauksellinen koski, josta olen ajanut hyvin läheltä ties kuinka monta kertaa tietämättä koskesta mitään. Nyt olin joskus talvella lukenut siitä Aamulehdestä, ja päättänyt jo silloin käydä siellä heti seuraavalla kerralla, kun menen Vammalaan.

Haihunkoski

Sunnuntai 19.6.2022 ja maanantai 20.6.2022

Vammalassa ruusu Tyrvään kirkon muistolehtoon ja yksi sukulaisvierailu, sitten yöksi Karkkuun ja sieltä aamulla Nokialle, jossa ohjelma alkoi 9:30 ryhmämuotoisella aloituskeskustelulla, jossa jaettiin myös tarkemmat ohjelmat. Lounas oli tarjolla 11.30 ja sen jälkeen taas ryhmätoimintaa. Huoneen sai vasta klo 15:n jälkeen, mikä aiheutti pieniä hankaluuksia tavaroiden kanssa.

Auton akkuongelman vuoksi oli pakko ajella jonkilainen lenkki joka päivä, maanantaina kävin tankkaamassa. Sitten lenkillä, päivällinen ja illalla allasosastolle.

Tiistai 21.6.2022

Kuntoutusryhmässä oli 10 henkilöä, 7 naista ja 3 miestä. Ryhmä oli jaettu kahtia; en tiedä, jakoivatko fysioterapeutit ryhmät vasta ensimmäisen päivän jälkeen, vai olivatko jakaneet jo aiemmin papereiden perusteella. Oli kuinka oli, pääsin sen mukavamman fysioterapeutin ryhmään. Ja ensimmäinen (ja tämän jakson ainoa) fysioterapeutin yksilöaika olikin sitten heti tiistaiaamuna klo 8:15.

Heti sen jälkeen ohjelman mukaan pienryhmätoimintaa terveydenhoitajan ohjaamana. Tästä en kyllä muista kovin paljon. Ryhmä oli edelleen jaettu kahtia, ja minun ryhmäni "toiminta" päättyi jo 10:15, joten päätin ennen lounasta lainata hotellin polkupyörää ja käydä Nokian keskustassa parilla kirpparilla.

Kirppiksiltä en löytänyt mitään, Citymarketista kävin ostamassa tarjouksessa olleita viinirypäleitä. Takaisin Edeniin ja lounaalle noin tasan klo 12, ja vaikka lounasta oli tarjolla vielä tunnin, suurin osa tarjoiluastioista oli jo tyhjiä.

Lounaan jälkeen kuntosalille, jossa kolmas fysioterapeutti esitteli laitteet, ja sitten oli tarkoitus tehdä 10 liikkeen kuntopiiri, minuutin mittaisia liikkeitä osa laitteilla, osa ilman (esim. yhdellä jalalla seisonta). Osa liikkeistä kohdistui tasapuolisesti molempiin puoliin, osa ei, mutta kuntopiiri oli tarkoitus tehdä kaksi kertaa. Minä en ehtinyt, minulla oli sairaanhoitajan yksilöaika klo 15.

Sen jälkeen lenkille, päivälliselle, pakollinen autoajelu (Nokian Prismalle hakemaan tarjouskahvia) ja lääkärin yksilöaika klo 18:30. No, ei tässäkään suunnittelussa ollut kovin paljon päätä käytetty, päivän ensimmäinen ja viimeinen yksilöaika samalle kuntoutujalle! Illan lopuksi allasosastolle.

Keskiviikko 22.6.2022

Vähän lyhyempi päivä tänään, ohjelma alkoi 9:15 ja päättyi jo 14:30. Ensimmäiseksi UKK-kuntotestit pienryhmässä fysioterapeutin ohjaamana: 5 kg:n käsipainojen nostelua, yhdellä jalalla seisomista, perinteistä vatsalihasliikettä, kyykkyyn-ylös -liikettä kaikkia minuutti. Taisi olla joku viideskin liike, mutta en muista enkä löydä netistä mitään. Nämä tehtiin sisällä liikuntasalissa, ja sitten ulkona 6 minuutin kävelytesti, jossa mitattiin myös alku- ja loppusyke. Odotin, että olisi käytetty sykevyötä ja -mittaria kuten aikoinaan Turussa(*, mutta ei: ohjaajalle riitti ihan omien älykellojen sykelukemat ja muilta mitattiin sormenpäästä.

Lounaan jälkeen ravitsemusterapeurin luento ja virallisen ohjelman jälkeen Tampereen Lielahteen parille kirppikselle. Paluumatkalla todella kova mutta lyhyt sadekuuro, eikä päivällisen jälkeen lenkillä  enää satanut. Illalla jälleen allasosastolle.

Torstai 23.6.2022

Aamupäivällä fysioterapeutit jakoivat tekemänsä yksilölliset jumppaohjeet; ainakin minä sain tehtäväksi neljä liikettä, ja näitä liikkeitä harjoiteltiin kuntosalilla.

Huoneen luovutus viimeistään klo 12, jonka jälkeen vielä lounas ja palautekeskustelu sekä osallistumistodistusten jako.

Muuta

Aamiainen oli joka päivä runsas hotelliaamiainen, kaikkea en yrittänytkään syödä, jonkin verran hankalaa se, ettei tarjottimia ollut (en muista, onko ollut muissakaan hotelleissa) eli jokainen lautanen, lasi, kahvikuppi, jogurttikulho jne. täytyi viedä pöytään erikseen. Aamiaisella oli pakko käydä aikaisin kaikkina aamuina, että ehti jotain syödä ennen virallista ohjelmaa, mutta muilla aterioilla ruokalajit saattoivat loppua kesken, eikä päivällisellä ollut tarjolla lainkaan leipää. Päivällisen aikana sivupöydältä sai kerätä ainekset iltapalaa varten: sämpylää ja sen väliin juustoa ja kinkkua, tomaattia ja kurkkua sekä jogurttipurkki ja pillimehu.

Allasosaston pesuhuoneissa oli tavallisen saunan lisäksi myös höyrysauna ja infrapunasauna (sekä lisäksi allasosastolla yksi melko viileä infrapunasauna); näissä kun kaikissa kävi joka ilta, niin kyllä väsytti aika hyvin.

*) Olin Turussa Kelan kuntoutuslaitoksella selkäkuntoutuksessa vuonna 2000. Hetken aikaa sen jälkeen laitos oli nimeltään Petrea, mutta nykyisin rakennuksessa ei ole mitään Kelan toimintaa. Kela ostaa kaikki kuntoutukset ulkopuolisilta palveluntuottajilta.

Työttömyyskatsaus 6/2022

Työvoimapula, työvoimapula, kannustinloukut, kannustinloukut...Tässä puheenaiheet, joista olen kyllästymiseen saakka saanut lukea kesäkuussa ja aiemminkin. Kannustinloukkujen "purkamista" ehdottavat tarkoittavat tietysti työttömyyskorvausten ja muiden tukien leikkaamista. En tiedä, itse en koskaan ole ollut kannustinloukussa, pienikin palkka on aina ollut suurempi kuin työmarkkinatuki. Tosin minä en ole koskaan hakenut (enkä olisi hakemisesta huolimatta saanut) toimeentulotukea eikä minulla ole ollut lapsia eikä velkoja ulosotossa.

Työttömien Keskusjärjestön lehdessä oli yhteiskuntatieteiden tohtorin, dosentti Elli Aaltosen (myös entinen Kelan pääjohtaja) haastattelu. Kysymykseen "Mitkä voisivat olla ratkaisuja pitkäaikaistyöttömyyden lievittämiseksi" hän vastaa:

"Esimerkiksi jo mainitsemani osa-aikatyö ja osallissuutulo. Sosiaaliturvan etuuksien jälkijättöisyys on usein suuri este, koska ihminen on epävarma, onko työllistymisessä myös taloutta helpottava vaikutus. Osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen kehittäminen on yksi keino.

Sosiaaliturvan monimutkaisuus tulisi poistaa, se on edelleen asiakkaalle itselleen mysteeri. Järjestelmä ei ole kovinkaan avoin. Viimesijaisen turvan (toimeentulotuki) ja muun perusturvan välinen suhde on hankala. Kun perusturva on suhteellisen matala, haetaan toimeentulotukea ja tehdään paljon hallinnollista työtä kahdella ”luukulla”. Yhteensovittamista ja perusturvan eri lakien yhdistämistä tarvitaan.

En ole myöskään jyvällä siitä, miksi palkkatuki ollaan suurelta osin poistamassa. Sehän on antanut pitkäaikaistyöttömälle työllistymisen mahdollisuuden ja sen kokemuksen kautta siirtymisen avoimille työmarkkinoille. Lisäksi monet järjestöt ovat mahdollistaneet palkkatyön avulla auttamista, jolla on laaja yhteiskunnallinenkin merkitys." (1.6.2022)

Samaa mieltä olen hänen kanssaan tuosta palkkatuen poistamisesta. Jotain mahdollisuuksia siihen kai vielä jää, mutta esimerkiksi kaikki työpaikat, joissa olen ollut, ovat olleet palkkatukityöpaikkoja. En ole kokenut niitä millään tavoilla huonommiksi, vaikka joidenkin mielestä ne ovat. Palkka on maksettu työtuntien mukaan, eläkettä, lomapäiviä ja oikeus ansiosidonnaiseen on aina kertynyt. Unohtamatta työterveyshuoltoa.

Kauhulla kuitenkin jään odottamaan, mitä hän mahdollisesti tarkoittaa toimeentulotuen ja muun perusturvan yhteensovittamisella. Sitäkö, ettei minkäänlaista tukea saisi, ellei olisi realisoinut kaikkea mahdollista?

Voima-lehti jatkaa osittain samasta aiheesta:

”Suomessa on kroonistunut järjestelmätason perus- ja ihmisoikeusongelma”, toteaa perus- ja ihmisoikeuksiin perehtynyt valtiosääntöasiantuntija Pauli Rautiainen. 

Toimeentulotuen saamisen ehtona on, että hakijalla ei ole omaisuutta. 

”Saadakseen toimeentulotukea säästöt ja muu varallisuus on muutettava rahaksi. Omaisuudensuojan kannalta on aivan eri asia, maksetaanko ihmiselle toimeentulotukea vai varsinaista perusturvaa, kuten työmarkkinatukea”, hän jatkaa.

Toimeentulotuen saajan omaisuudensuoja on siis muuta väestöä huonompi. Köyhyydestä ei voi nousta eikä omaa taloudellista puskuria luoda vähimmäisturvastaan säästämällä." (Voima 2.6.2022)

Raisa Omaheimon kolumni käsittelee osin samaa aihetta, jota jo viime vuonna julkaistu podcast-sarja Hyvä lihava ja muita kertomuksia (https://areena.yle.fi/audio/1-50943999):

"Median kuvastossa esitellään säännöllisesti hyvä köyhä. Hän on ihminen joka ei tee mitään sopimatonta, esimerkiksi tupakoi, meikkaa ylenpalttisesti tai käytä alkoholia. Hyvä köyhä marjastaa, sienestää ja yrittää kaikin voimin parantaa omia olosuhteitaan. Yhteiskunnassamme apu tuntuu kuuluvan niille, jotka ponnistelevat aktiivisesti tehdäkseen omasta elämästään parempaa." (Yle 9.6.2022)

Tähän voisi listata vaikka kuinka paljon muitakin asioita, joita "hyvä köyhä" ei saa tehdä (omistaa autoa, viettää lomaa, matkustaa yhtään mihinkään) ja asioita, joita "hyvän köyhän" pitäisi tehdä (nuo mainitut marjastus ja sienestys ja tietysti saaliiden pakastus, vaikka ei olisi varaa pakastimeen) eikä kukaan välitä, jos köyhän selkä ei kestä marjastusta ja sienestystä.

Suomen kehuttu työterveysjärjestelmä on täynnä ongelmia, mutta niistä ei julkisuudessa juuri puhuta (Yle 27.6.2022)

"Hoitoonpääsy taas määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, onko kansalaisella käytössään työterveyspalvelut vai ei – mikä on niin ikään voimakkaasti kytköksissä tuloihin.

Työttömät, eläkeläiset ja muut työterveyden ulkopuoliset siis ovat keskimäärin sairaampia ja heidän on vaikeampi päästä lääkärin vastaanotolle, koska he ovat julkisen terveydenhuollon varassa.

– Yhteiskunnan kannalta parasta resurssien käyttöä olisi kohdistaa palvelut sairaimmille, terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen sanoo."

Ja vaikka jonkinlaista hoitoa julkiselta puolelta saisikin, niin sieltä on lähes täysin mahdoton saada A-todistuksia ja B-lausuntoja, joilla voisi hakea mitään etuuksia, ja vaikka voisikin, niin Kela ei niitä myönnä, koska nämä lausunnot ovat aina todella epämääräisiä.

"Terveystaloustieteen professori Petri Böckerman toteaa, että terveydenhuollon resurssien ohjaaminen työttömien pariin olisi perusteltua siksikin, että monet nykyisin käytettävistä aktivointitoimista eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.

– Heillä esteenä ovat usein juuri terveysongelmat, Böckerman sanoo."

Tästä asiasta en osaa olla oikeín mitään mieltä, koska jos terveydenhuollon resursseja ohjattaisiin enemmän työttömille, niin sitä useampi työkyvytön työtön vain yritettäisiin väkisin "kuntouttaa" työkykyiseksi ja jos ei onnistu, niin työttömän oma vika (esim. suurin osa työttömien terveysongelmista halutaan diagnosoida masennukseksi ja sitten painostetaan syömään masennuslääkkeitä, joita popsimalla työtön onkin sitten yhtäkkiä täysin työkykyinen. Vaikka ongelma (kivut, väsymys tms.) johtuisi aivan muusta kuin masennuksesta). Ainakin kaikki hoito, mitä olen viiden viime vuoden aikana julkiselta puolelta saanut (paria aivokasvainleikkausta ja sädehoitoa lukuun ottamatta) on keskittynyt eri tavoin vakuuttelemaan, kuinka olen kaikesta huolimatta täysin työkykyinen.

Oma tilanteeni on edelleen auki. Kela myönsi lopulta sairauslomaa kesäkuun loppuun ja lopetin sen vuoksi TEAK-kuntoutuksen. Nyt jatkohakemus käsittelyssä, juuri luin Kelan sivuilta, että käsittely kestää yli kuukauden.

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Jokin aika sitten TV 1 alkoi esittää uutta sarjaa, joka perustuu Jules Vernen vuonna 1872 julkaistuun kirjaan Maailman ympäri 80 päivässä. Kirjasta vuonna 2004 tehdyn elokuvan olen nähnyt, mutta en pitänyt siitä. Aamulehdessä julkaistu sarja-arvostelu ei saanut minua innostumaan tämän uudenkaan version katsomisesta, mutta siinä mainitiin sarjaan puoliväkisin ympätty naistoimittaja, jonka hahmo perustuu todelliseen henkilöön, New York World -lehden toimittajaan Nellie Blyhyn (oikealta nimeltään Elizabeth Jane Cochran 1864 - 1922). Luettuaan Vernen kirjan hän ehdotti lehden päätoimittajalle haluavansa koettaa, pystyisikö kiertämään maapallon nopeammin, ja sai luvan aloittaa matkan 14.11.1889. Hän palasi 25.1.1890 eli hän käytti matkaan vain 72 päivää.

Kirjan kansikuvassa Nelliellä on kädessään käsilaukku. En tiedä, onko se sama laukku, josta hän kirjoittaa seuraavasti, mutta todennäköisesti on:

"Se, mitä kaikkea tavalliseen käsilaukkuun saa mahtumaan, selviää vasta kun äärimmäinen hätä pakottaa käyttämään kaiken kekseliäisyytensä, jotta jokaisen tavaran saa mahdollisimman pieneksi. Omaan laukkuuni onnistuin pakkaamaan kaksi matkahattua, kolme huivia, tohvelit, täyden valikoiman toalettitarvikkeita, mustepullon, muste- ja lyijykyniä, paperia, hiusneuloja, neuloja ja lankaa, aamutakin, jakun, pienen taskumatin, juomakupin, alusvaatteita, runsaasti nenäliinoja ja puhtaita irtokauluksia sekä eniten tilaa vievän ja periksiantamattomimman kaikista, ihovoidepurkin.

Käsivarrellani kannoin vedenpitävää silkkiviittaa, joka oli ainoa varautumiseni sateeseen. Jälkeenpäin totesin, että matkatavaraa oli pikemminkin liian paljon kuin liian vähän."

KIrjan esipuheessa Tuija Tuomaala kertoo, kuinka suomennoksessa on haluttu säilyttää alkuperäisen tekstin henki eikä sanastoa ole siloilteltu, joten sanasto ja asenteet eivät nykypäivän näkökulmasta ole kaikilta osin korrekteja. Tämä näkyy mm. kuvauksessa Egyptin Port Saidista:

"Valtaosasta kerjäläisiä huokui niin luotaantyöntävä kurjuus, etteivät he onnistuneet vetoamaan myötätuntooni, kuten yleensä tapahtuu, vaan paaduttivat mieleni. He tuntuivat tyrkyttävän epämuodostumiaan meidän silmillemme pakottaakseen meidät antamaan rahaa ja ostamaan heidät pois näköpiiristämme."

Ja myös seuraavassa, jossa kuvataan japanilaisten ja kiinalaisten eroja:

"Japanilaiset ovat kiinalaisten vastakohta. He ovat puhtain kansa maan päällä, kun taas kiinalaiset ovat likaisin. Japanilaiset ovat iloisia ja hyväntuulisia, kiinalaiset tyytymättömiä ja kärttyisiä. Japanilaiset ovat erittäin sulavaliikkeisiä, kiinalaiset kömpelöitä. Japanilaisilla ei juuri ole puutteita, kiinalaisilla ei muuta olekaan. Lyhyesti sanottuna japanilaiset ovat mitä ihastuttavinta väkeä, kiinalaiset taas hyvin epämiellyttäviä."

Täytyy muistaa myös, että Nellie Bly ei käynyt matkallaan Intiassa, eteläisen Afrikan maissa tai yhdessäkään Etelä-Amerikan maassa. Hänen käsityksestä "maailman likaisimmasta kansasta" olisi saattanut olla erilainen.

Ennen tätä kirjaa Nellie Bly oli kirjoittanut mm. kirjan Kymmenen päivää mielisairaalassa. Hän oli kirjautunut sisään potilaana Blackwell's Islandin(* naisten mielisairaalaan paljastaakseen sairaalan epäinhimilliset olot.

Maailman ympäri 72 päivässä oli ihan luettava kirja. Kuvia olisin kaivannut, ja Nellietäkin harmitti, ettei hän ollut ottanut kameraa mukaan. Tuohon aikaan kamerat tietysti olivat paljon isompia kuin nykyään, ja kuvaaminenkin moninkertaisesti hankalampaa. Kuvin puutteesta huolimatta voin suositella.

*) https://www.nps.gov/places/blackwell-s-island-new-york-city.htm

Työttömyyskatsaus 5/2022

Toukokuussa ei ole juuri muusta puhuttakaan kuin uudesta pohjoismaisesta työnhaun mallista. Aivan kuun alussa Ilta-Sanomat tosin julkaisi jutun palkattomasta työstä. Alun perin Me Naiset -lehteen tehtyä juttua varten kokemuksistaan oli kertonut noin 400 henkilöä, joista kahdeksan kokemuksia käytettiin. Tähän valitsin muutaman esimerkin:

”Opiskelin korjaamoalalle. Työnantaja toitotti, että minulle olisi tiedossa työpaikka, kunhan valmistuisin. Kun firman palkkaa saavat työntekijät olivat lomautettuna ja työnantaja itse kulki muualla töissä, pyöritin firmaa yksin. Siitäkin huolimatta, että minulla olisi pitänyt olla valvoja aina paikalla.

Kuten arvata saattaa, sain valmistuessani vastaukseksi vain, ettei töitä ollut tarjolla, vaikka siihen asti niitä oli kyllä riittänyt. Nykyään olen työllistynyt aivan eri alalle.” –Janna, 34. Nykyään töissä eri toimialalla.

”Olen tehnyt palkatonta työtä ensin Kelan työkokeilussa ja myöhemmin puoli vuotta ammattia palkattomassa harjoittelussa. Työkokeilu oli pienessä yrityksessä puualalla, missä kävi heti selväksi, ettei palkkatöitä ole tiedossa. Jouduin silti hakemaan paikkaa, sillä muuten olisin menettänyt etuuteni. Kokeilu ei koskaan hyödyttänyt työllistymistäni, eikä kukaan työnantaja ole ollut kokeilusta kiinnostunut." Jasmiina, 31. Nykyään töissä eri toimialalla.

"Olin harjoittelijana turvallisuusalan firmassa palkattomassa harjoittelussa viimeisenä vuotenani ennen valmistumista. Sain työpaikalta vain työvaatteet, ja minun piti itse ostaa 400 euron työvälineeni. Koululta sain vain ruokarahan, 4 euroa per päivä. Unirytmini meni ihan sekaisin, enkä saanut tarpeeksi unta tai lepoa. Olin kuitenkin niin pettynyt, että harjoittelun aikana mielenkiinto alaan lopahti täysin.” –Mies, 19. Työtön.

Sitten pohjoismaisen työnhaun malliin:

"Nopeimmin on edennyt Espoo, joka on jo ehtinyt kokeilla pohjoismaista työnhakumallia käytännön asiakastyössä. Keskeisiä havaintoja on kolme. Ensimmäinen on sinänsä vanha havainto, että työnhakijat eivät välttämättä toivo tapaamisia kasvokkain.

”Meille tuli palautetta, että eikö tätä voitaisi hoitaa puhelimitse”, työllisyyspalvelupäällikkö Hilla-Maaria Sipilä kertoo.

Toinen havainto oli neuvottelutilojen riittämättömyys. Kun palvelusuunnitelmia pitäisi päivittää kahden viikon välein, luottamuksellisia asiakas­tapaamisia kertyy toimistoille paljon.

Kolmas havainto liittyy ajanvarausjärjestelmän puutteisiin. Valtion TE-toimistoille uusi ajanvarausjärjestelmä saatiin, mutta se ei tullut kuntakokeilujen käyttöön." (Helsingin Sanomat 1.5.2022)

Kummassa päässä tämä ajanvarausongelma on? Tietääkseni työttömät eivät ole koskaan missään voineet varata aikoja itse, vaan ne ajat annetaan. Ja tuo toive tapaamisten hoitamisesta puhelimitse liittyy usein pitkään ja monelle ehkä hankalaan matkaan TE-toimistoon tai kuntakokeilun palvelupisteelle.

"Helsingin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden johtaja Ilkka Haahtela arvioi, että rekry- ja koulutustapahtumiin saatetaan kutsua myös sellaisia työnhakijoita, joiden elämäntilanteeseen, koulutustasoon tai työkokemukseen tapahtuma ei sovellu.

”Uuden työnhakumallin idea ja tavoitteet ovat hyviä, mutta datajärjestelmien puutteiden vuoksi se työllistää meitä mahdottomasti. Aikaa menee tarkistamiseen ja tarkistamiseen, ja se on pois asiakastyöstä”, Haahtela sanoo."

Rekry- ja koulutustapahtumista en osaa sanoa mitään, eipä ole pitkään aikaan tullut minkäänlaista kutsua, ei ainakaan kiinnostavaa eikä velvoittavaa.

"Pitkäaikaistyöttömien kannalta palvelutilanne ei hurjasti muutu, sillä sama keskimääräinen haastatteluintensiteetti heillä on myös jatkossa. Voi olla, että saavat entistä vähemmän palvelua, jos viranomaisten henkilöresurssit valuvat ensimmäisen kolmen kuukauden työttömyyden selvittämiseen.

Ensisijaisesti huolettaa osatyökykyiset työnhakijat, jotka joutuvat entistä haastavampaan asemaan pallotellessaan työnantajien ja työllisyyspalveluvirkailijoiden odotusten välillä, mikäli heidän todellista tilannettaan ei palveluissa tunnisteta. Osatyökykyisyyden laadun ratkaisee työllisyyspalveluvirkailija, ei välttämättä edes oma lääkäri." (Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken blogi 6.5.2022)

Kuinkahan monella työttömällä on "oma lääkäri", joka tunnistaisi hänen todellisen tilanteensa? Ei minulla ainakaan koskaan sellaista ole julkisessa terveydenhuollossa ollut.

TEAK-kuntoutuksen aloitin. Ja neljän päivän kuluttua lopetin. En jaksanut. Tästä en nyt kerro enempää, koska tilanne on täysin auki.

Kirpparipöytä ja -löytöjä 2/2022

Halusin pitää pari viikkoa kirpparipöytää vielä ennen juhannusta, ja tähän väliin sen sitten sain. Hinnoitteluunkin jäi aikaa viitisen viikkoa. Myytävää tavaraa ei nyt kovin paljon löytynyt, mutta parin viikon pöytävuokran edestä sentään.

Kirpparilöytöjä helmikuu - toukokuu 2022

• Kävelysauvat lumikenkäilyyn
• Joutsen-kynäteline
• Nahkasandaalit
• Volcom-ompakko
• David-sporttitoppi
• Minions-rasia
  

Kaikkea kummallista kirpparilla

En ehtinyt käydä kirpparilla lainkaan maanantaina 23.5. ja sitten kun tiistaina menin, jonkin aikaa ihmettelin voimakasta hajuveden tuoksua pöytäni kohdalla; sitten selvisi syy: joku oli avannut ja osittain kaatanut myynnissä olleen pienen DKNY-tuoksun Arabian Oksa-kannun sisään! Ensin ajattelin viedä kannun kotiin ja pestä sen siellä, mutta koska siinä oli hälytin, kävin kassalla kysymässä, saisinko vessan avaimen lainaan ja kerroin tilanteen. Pesivät sen kannun sitten onneksi siellä kassan takana olleessa altaassa.

Raparperipiirakka

En muista, koska viimeksi leivoin raparperipiirakkaa. Enkä ole kovin usein saanut raparperiakaan, mutta nyt sain, ja löysin uudenlaisen ohjeenkin, nimellä Äidin raparperipiirakka:

• 8 dl vehnäjauhoja
  
• 4 dl sokeria
• 250 g sulaa voita
• 1 tl soodaa
• 1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja siirrä 1/3 taikinasta toiseen kulhoon (piirakan päälle tuleva murukerros) ja jätä sivuun. Lisää suurempaan puolikkaaseen seuraavat aineet:

• 2 dl kermaviiliä
• 1 kananmuna

Sekoita kananmuna ja kermaviili hyvin keskenään ja lisää taikinaan – sekoita.

Levitä taikina pellille, jossa on leivinpaperi ja lisää raparperit pohjan päälle. Levitä taikinamuruseos päällimmäiseksi. Paista 200-asteisessa uunissa 30 min. Syödään vaniljakastikkeen kanssa!

Olin ostanut vaniljakastiketta silloin, kun sain raparperit, mutta en tietenkään kermaviiliä. Käytin sen sijaan pikkupurkin Valion vaniljajogurttia. Enkä lukenut ohjetta niin tarkkaan, että olisin huomannut, että kermaviili (siis se jogurtti) olisi ensin pitänyt sekoittaa kananmunan kanssa ja sitten vasta lisätä taikinaan - heitin vain jogurtin ja munan sekaan ja sekoitin sitten kunnolla. Valmiissa piirakassa ei haitannut.

Työttömyyskatsaus 4/2022

Heti huhtikuun alussa Työ-ja elinkeinoministeriö kertoi palkkatuen uudistuksesta.

"Hallituksen tavoitteena on yksinkertaistaa palkkatukea koskevia säännöksiä ja lisätä siten palkkatuen käyttöä erityisesti yrityksissä. Palkkatuen käytön lisäämisen tavoitteena on edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä ja sitä kautta nostaa työllisyysastetta." (Tiedote 1.4.2022)

Muutoksia olisi tulossa mm. palkkatuen kohderyhmään, myöntämisen edellytyksiin, määrään ja kestoon sekä uutuutena ehdotetaan 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea. Näistä voi lukea täältä: https://tem.fi/-/palkkatukea-uudistetaan-esitysluonnos-lausuntokierrokselle?fbclid=IwAR3d9YUznCMMOuO-HfaM0Sd9JufwJeRuNVAhRTOYBrhuejF6G-W_mKuVZEU

Soste on huolissaan palkkatuen uudistuksesta, erityisesti kohdasta, jossa esitetään 100% palkkatukimahdollisuuden poistamista niiltä järjestöiltä, joilla myytyjen tavaroiden ja palvelujen arvo on yli 100 000 euroa vuodessa.

"Järjestöjen 100 %:n palkkatuella on pystytty tarjoamaan polku työelämään niille heikoimmassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille, jotka tarvitsevat tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuransa aloittamiseen." (28.4.2022)

No, minä olen ollut 100% palkkatuella parissakin yhdistyksessä, kummassakaan ei minulle tarjottu "tavallista enemmän tukea ja valmennusta työssä pärjäämiseen ja työuran aloittamiseen". Ei tarjottu minkäänlaista tukea eikä valmennusta.

"Vaarana on, että uudistuksen seurauksena suuri joukko ihmisiä syrjäytyy työmarkkinoilta pysyvästi.

Jos uudistus toteutuu esityksen mukaisesti, se tulee vaikuttamaan monien järjestöjen toimintaan merkittävästi. Kyseisissä järjestöissä mietitään nyt, mitä toimintoja pystytään jatkossa tarjoamaan ja voidaanko enää ylipäätään tarjota palkkatuettua työtä. Katkeaako polku kuntouttavasta työtoiminnasta eteenpäin?"

Mitäköhän tuo viimeinen lause tarkoittaa? Että ensin joku on kuntouttavassa työtoiminnassa yhdistyksessä ja sitten hänet palkataan 100% palkkatuella, mutta uudistuksen jälkeen ei enää voidakaan palkata, vaan kuntouttava työtoiminta vain jatkuu? Kaameaa, monella tavalla.

Anna-lehdessä (15-16/2022) oli usean sivun artikkeli naisten työttömyydestä. Toinen juttuun haastateltu oli 55-vuotias Anna-Kaarina Autere, joka on ollut työttömänä neljä vuotta. Hänellä on sairaanhoitajan ja yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnot, viimeisen puolen vuoden aikana hän on päässyt kolmesti työhaastatteluun, mutta ei töihin:

"Minulle on tullut vaikutelma, että mieluiten palkataan nelikymppinen kuin päälle viisikymppinen."

Hän on tehnyt myös ehkä ei niin yllättävän havainnon:

"Myös yli viisikymppiset naiset ovat niitä, jotka syrjivät yli viisikymppisiä naisia. He ovat usein päättämässä siitä, kenet otetaan haastatteluun ja kuka valitaan. Eräs sudenkuoppa on siinä, että minut voidaan kokea uhkana. Viisikymppisellä naisella voi olla turhan paljon näkemyksiä, ja myös uskallusta kertoa niistä."

Toinen oli 47-vuotias Johanna Laakso, joka on kuitenkin tällä hetkellä töissä:

"Nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni nimi alla sopimuksessa, joka ei ole määräaikainen, osa-aikainen eikä keikkatyö."

On siis epäonnistunut ja onnistunut esimerkki, sekä Helsingin yliopiston sosiologian dosentin Sari Näreen mietteitä aiheesta, ja otteita hänen yhdessä Lena Näreen kanssa kirjoittamasta kirjasta Työttömyys sattuu, josta olenkin jo kirjoittanut tähän blogiin.

"Yhä useampi nuori on niin huonossa fyysisessä kunnossa, että eivät välttämättä kykene tulevaisuudessa ruumiilliseen työhön kuten rakennusalalle.

– Rakennus- ja palvelualoilla on jouduttu lyhentämään nuorten työpäiviä, koska heidän kuntonsa ei riitä täyteen työaikaan. Fyysisen kunnon heikentyminen näyttäytyy myös henkisen jaksamisen haasteina, jolloin opiskelijalle joudutaan räätälöimään työssäoppimisjakso vain muutamalle päivälle viikossa."(Helsingin Uutiset 21.4.2022)

Aivan käsittämätöntä! Opiskelin noin nelikymppisenä ammatin (joka oli aivan väärä) ja olin kaikkien työssäoppimisjaksojen ajan todella väsynyt, mutta ei olisi tullut mieleenikään edes ehdottaa saati vaatia lyhennettyjä päiviä!

Kolmekymppinen Johannes on opiskellut yliopistossa, mutta ei saadakseen ammattia. Hän nimittäin aikoo pysyä työttömänä niin kauan kuin se vain on mahdollista. Miksi Johannes haluaa elää näin? (Yle 22.4.2022)

Tämä oli todella asenteellinen kirjoitus Yleltä. Otsikko "Johanneksella ei ole ammattia eikä hän aio sellaista hankkia" nostattaa työssäkäyvässä lukijassa isomman tai pienemmän ärsytyksen: "Taas yksi MINUN verorahoillani loisiva työtön! Tuet on aivan liian suuria! Kaikki tuet pois ja töihin!" Moniko jaksaa lukea sinne saakka, että selviää, ettei Johannes ole työtön vaan mielenterveyskuntoutuja? Miksi halutaan korostaa Johanneksen työttömyyttä todellisen tilanteen sijasta?

Artikkeli antaa myös väärän käsityksen töihin menemisestä. "– Jos joskus pitää elättää esimerkiksi lapsia, sitten ehkä menen töihin. Mutta juuri nyt ei tarvitse ja jatkan tätä niin kauan kuin voin."

Johannes on voinut sanoa jotain muuta, mutta toimittaja on muotoillut sen noin: sitten ehkä menen töihin. Että töihin vain mentäisiin noin vain! Kuntouttavaan työtoimintaan ehkä mennään "noin vain", mutta kuinka moni työnantaja palkkaa tuosta vain henkilön, jolla ei ole juurikaan työkokemusta ja pitkiä sairausloma/kuntoutustukijaksoja takana? Ei yksikään.

Ja vielä lopuksi omasta tilanteestani:

Sain jo helmikuussa väsymystyöryhmästä B-lausunnon, mutta vasta nyt huhtikuussa jaksoin lukea sen tarkemmin. Viime kuussa jo mainitsinkin, että pääsin sillä B-lausunnolla TULES-kuntoukseen, mutta nyt sanottiin, että pitäisi hakea myös TEAK- eli työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen.

Hainkin, koska olin lähes varma, etten pääse: arvelin, että Kelan mielestä työllistymiseni edistämiseksi ei ole mitään tehtävissä. Pääsin kuitenkin, alkaa 2.5. työkokeilua tai työkokeilupaikan etsimistä enimmäkseen. Ihmettelen kuitenkin tuota hirveän suurta intoa kuntouttaa minut työkykyiseksi, vaikka B-lausunnossakin lukee, että "9/20 Verven ammatillinen kuntoutusselvitys, jossa todettiin, että voimakkaan väsymysoireen vuoksi ei ole työkykyinen" sekä "arvioidaan, että meningeoomaleikkaukset ja keskushermostoon saatu sädehoito voivat myötävaikuttaa väsymykseen" ja lisäksi on mainittu 11 työkykyyn vaikuttavaa diagnoosia. Ja silti B-lausunnon allekirjoittanut lääkäri on laittanut rastin ruutuun "pidän tutkittavaa työkykyisenä"!

Piimäkakku

Enpäs muista, koska olisin viimeksi leiponut ihan perinteisen piimäkakun. Ainakaan tästä blogista en löytänyt ohjetta, sentään vanha kirjoituskoneella kirjoitettu löytyi:

• 
  1½ dl piimää
  
• 1 tl soodaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl siirappia
• ½ tl neilikkaa
• 1½ dl rusinoita
• 1 dl juoksevaa margariinia
• 3 dl vehnäjauhoja

Kaikki aineet sekoitetaan ja paistetaan hieman alle tunti 175 asteessa.

Sari Näre & Lena Näre: Työttömyys sattuu

Tätä kirjaa en löytänytkään ihan helposti kirjastosta: hakutoiminnon mukaan se oli siellä, mutta ei sitten ollutkaan "virallisella" paikallaan, vaan uutuuskirjojen joukossa, josta en heti huomannut etsiä. No, kysymällä löytyi.

Kirja pohjatuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) vuonna 2018 järjestämään Työttömän tarina -kirjoituskilpailuun osallistuneisiin kirjoituksiin. Kilpailuun osallistui 205 kirjoittajaa, jotka kirjoittivat kaikkiaan 1 103 sivua aineistoa. (Tämä oli se kirjoituskilpailu, johon oli tarkoitus osallistua itsekin, mutta sairastumisen vuoksi unohtui.) Sosiologian dosentti Sari Näre ja sosiologian apulaisprofessori Lena Näre kirjoittivat aineiston pohjalta tämän kirjan. Kirjassa mainitaan myös muutaman kerran edellinen, vuonna 1993, järjestetty kilpailu.

Koska kirjan pohjana oleva kilpailu päättyi lokakuussa 2018, kirjoituksissa mainitaan moneen otteeseen Sipilän hallituksen erittäin epäoikeudenmukaisena pidetty aktiivimalli, joka oli voimassa vuosina 2018 . 2019.

"Emotionaalisen työn ohessa puhutaan myös esteettisestä työstä, jonka tarkoitus on sopeuttaa oma ulkonäkö vaadittavien tehtävien tai yrityksen imagon mukaiseksi. Rekrytoinnissa kiinnitetään huomio työnhakijan antamaan vaikutelmaan ja herättämiin tunteisiin." (S. 64)

Tästä muistui heti mieleeni Yle Ykkösen radiosarja Avokonttorin historia ja sen ensimmäinen jakso Yritä nyt sitten keskittyä - kuka keksi avokonttorin? (Kuunneltavissa Yle Areenassa toistaiseksi)

"Materiaalinen ympäristö voi olla myös sellainen, jonka avulla oikeutetaan se, että meille ei oteta muita kuin tietyn näköisiä ihmisiä, koska eihän meillä voi näkyä täällä muunlaiset ihmiset. Organisaation tilasta tulee tavallaan niin vahvasti osa sen brändiä, niin sittenhän niistä työntekijöistäkin tulee brändättyjä esityksiä osana sitä lavastusta, ja silloin se voi pahimmillaan johtaa siihen, että meille tulee sellaisia rekrytointikäyntäntöjä, esimerkiksi että näiden ihmisten täytyy ulkonäöllisesti sopia tähän meidän brändiin ja lavastukseen... kyllähän monet rekrytointikonsultitkin sen myöntää, että ulkonäöllä on merkitystä, vaikka sitä ei saa sanoa ääneen. Ja nämä tietyn tyyppiset avokonttorit eivät ainakaan vähennä tietyntyyppistä syrjintää." (Kohdasta 41:20)

Näinhän se on. Ja on ulkonäöllä vaikutusta myös muuallakin kuin avokonttoritöissä, esimerkiksi kaikissa palveluammateissa.

"Ne, joilla on ollut jo lapsesta asti enemmän kuormaa kannettavanaan, ovat alttiita haavoittumaan työttömyydestä." (S.65)

Kyllä minunkin pitkäaikaistyöttömyyteeni on erittäin paljon vaikuttanut koulukiusaaminen. Vei itsetunnon niin, etten pystynyt ensimmäisissä työhaastattaluissa esiintymään itsevarmasti ja positiivisesti. Ja sitten en enää päässyt edes työhaastatteluihin, 9 vuotta taitaa olla viimeisimmästä.

"Työttömän identiteetti on syytä muistaa jatkuvasti, sillä onhan työttömän oltava työmarkkinoiden käytettävissä kokopäivätoimisesti. Samalla tulee punnittua elämänsä valintoja: olenko syyllistynyt vääriin valintoihin, vai olenko jo itsenäni häpeällisen väärä?" (S. 100)

Kyllä työttömän identiteetti tulee esiin muuallakin; ainakin vielä joitakin vuosia sitten tuntui oudolta mennä esim. johonkin vaatekauppaan, vaikkapa H&M:ään saatikka Stockmannille, kun ajattelin, että mahtavatko siellä jotekin nähdä, että olen työtön eikä minulla varmasti ole varaa heidän tuotteisiinsa. No, nyt en ole muutamaan vuoteen edes käynyt; ei ole oikeasti enää varaakaan.

"En halua kirjoittaa kokemuksistani omalla nimelläni, koska pelkään menettäväni työttömyysturvan poliittisesti epäkorrektien mielipiteideni vuoksi. En ole se ahkera ja motivoitunut ihannetyötön, koska koen työnhaun omalla kohdallani enimmäkseen ajan haaskauksena. Tämä on ehdottomasti niitä asioita, joita työtön ei saa myöntää julkisesti. Aina puhutaan, että Suomessa muka on sananvapaus. Se ei ole totta. Jos todellisten omien ajatusten ilmaiseminen vaarantaa toimeentulosi, et ole vapaa etkä yhdenvertainen. Miksi minun pitäisi nöyryyttää ja masentaa itseäni yhä uusilla turhilla hakemuksilla? Aukollista CV:tä ei liioin saa paremmaksi millään hienosäädöllä." (S. 152)

Joskus 90-luvulla kirjoitin muutaman kerran työttömyyteen liittyvän mielipidekirjoituksen Aamulehden yleisönosastoon nimimerkillä. Pelkäsin, etten ainakaan saa töitä, jos käytän nimeäni. Sitten ymmärsin, että enhän minä niitä töitä kuitenkaan koskaan saa, ja muutaman kirjoituksen tein sitten ihan omalla nimellä. Ja tätä blogia ja työttömyyskatsauksia kirjoitan myös omalla nimelläni. Jos joku alkaisi uhkailemaan karenssilla sen vuoksi, vetoaisin sananvapauteen.

"Sitran tutkimuksessa vain kymmenesosa rekrytoinneista oli tapahtunut julkisten työnhakupalvelujen kautta, viidennekselle oli tarjottu töitä, toinen viidennes oli ottanut itse suoraan yhteyttä työnantajaan ja alle neljännes oli saanut töitä hakemalla avoimeksi ilmoitettua työpaikkaa." (S. 224)

Ja kuinka moni oli saanut töitä lähettämällä avoimen hakemuksen? Sellaisen, joita kaikilla työnhakukursseilla kehotaan ahkerasti lähettelemään.

"Psykiatri Michael Linden kutsuu epäoikeudenmukaisuuden tunteen ja vihan virittämää pitkittynyttä tunnetilaa posttraumaattiseksi katkeruussyndroomaksi. Silloin kun maailma suodattuu katkeruuden läpi, se syö ihmistä sisältä ja siitä voi olla vaikea päästää irti." (S. 244)

Posttraumaattinen katkeruussyndrooma!? Eipä taida tällä diagnoosilla saada sairauslomaa!

"Meitä sairaita työttömiä kiusataan niin kauan että olemme suljetulla osastolla tai yrittäneet jo monta kertaa itsemurhaa tai onnistuneet siinä jo. MIKSI meitä ei oteta TODESTA ja päästetä ELÄKKEELLE!! Meillä pitäisi olla joku taho, joka ajaisi meidän asiaa ja auttaisi, neuvoisi MITÄ KANNATTAA TEHDÄ ja millä tavalla mennä eteenpäin. ME JÄÄDÄÄN AINA YKSIN JOKA PAIKASSA. MIKSI?"  (S. 266)

Muuten voisin olla samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa, mutta en ole joutunut suljetulle osastolle enkä yrittänyt itsemurhaa. Masennusta minulla on haluttu diagnosoida ties kuinka monta kertaa; masennuslääkkeitä en ole koskaan suostunut syömään ja lopulta väsymyksen ja uupumuksen taustalta on kuitenkin lopulta löytynyt fyysinen sairaus, ensin MCTD ja sitten vino pino aivokasvaimia. mutta kukaan ei ole auttanut minua eikä ottanut todesta eikä neuvonut miten päästä eteenpäin. "Oikealla tuella pitäisi olla" sanotaan, mutta mikä se oikea tuki on? Ei ainakaan työmarkkinatuki eikä missään tapauksessa toimeentulotuki.

Minun oli hieman vaikeaa samaistua kirjoittajien kokemuksiin, koska lähes kaikki olivat jääneet työttömiksi usean vuoden vakituisista työsuhteista. Minä olen ollut vain määräaikaisissa työsuhteissa, joiden päättyminen on aina ollut selvää; ainoan "toistaiseksi voimassa" olleen työsuhteen päättyminenkin oli vuoden jälkeen selvästi nähtävissä. 

Tähän loppuuun lainaan otteen sosiaalityön professori Leena Eräsaaren kolumnista Osallisuusmediassa 4.5.2022:

"Vaikka teos on yli 350-sivuinen, se pitää lukijan otteessaan. Muiden tutkijoiden, sosiologian ja psykologian edustajien näkemykset on kirjoitettu sujuvaksi osaksi teosta. Jos joku vielä luulee, että sosiologit eivät osaa kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä, niin kannattaa tarttua tähän teokseen."