sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Työttömyyskatsaus 5/2022

Toukokuussa ei ole juuri muusta puhuttakaan kuin uudesta pohjoismaisesta työnhaun mallista. Aivan kuun alussa Ilta-Sanomat tosin julkaisi jutun palkattomasta työstä. Alun perin Me Naiset -lehteen tehtyä juttua varten kokemuksistaan oli kertonut noin 400 henkilöä, joista kahdeksan kokemuksia käytettiin. Tähän valitsin muutaman esimerkin:

”Opiskelin korjaamoalalle. Työnantaja toitotti, että minulle olisi tiedossa työpaikka, kunhan valmistuisin. Kun firman palkkaa saavat työntekijät olivat lomautettuna ja työnantaja itse kulki muualla töissä, pyöritin firmaa yksin. Siitäkin huolimatta, että minulla olisi pitänyt olla valvoja aina paikalla.

Kuten arvata saattaa, sain valmistuessani vastaukseksi vain, ettei töitä ollut tarjolla, vaikka siihen asti niitä oli kyllä riittänyt. Nykyään olen työllistynyt aivan eri alalle.”Janna, 34. Nykyään töissä eri toimialalla.

”Olen tehnyt palkatonta työtä ensin Kelan työkokeilussa ja myöhemmin puoli vuotta ammattia palkattomassa harjoittelussa. Työkokeilu oli pienessä yrityksessä puualalla, missä kävi heti selväksi, ettei palkkatöitä ole tiedossa. Jouduin silti hakemaan paikkaa, sillä muuten olisin menettänyt etuuteni. Kokeilu ei koskaan hyödyttänyt työllistymistäni, eikä kukaan työnantaja ole ollut kokeilusta kiinnostunut." Jasmiina, 31. Nykyään töissä eri toimialalla.

"Olin harjoittelijana turvallisuusalan firmassa palkattomassa harjoittelussa viimeisenä vuotenani ennen valmistumista. Sain työpaikalta vain työvaatteet, ja minun piti itse ostaa 400 euron työvälineeni. Koululta sain vain ruokarahan, 4 euroa per päivä. Unirytmini meni ihan sekaisin, enkä saanut tarpeeksi unta tai lepoa. Olin kuitenkin niin pettynyt, että harjoittelun aikana mielenkiinto alaan lopahti täysin.”Mies, 19. Työtön.

Sitten pohjoismaisen työnhaun malliin:

"Nopeimmin on edennyt Espoo, joka on jo ehtinyt kokeilla pohjoismaista työnhakumallia käytännön asiakastyössä. Keskeisiä havaintoja on kolme. Ensimmäinen on sinänsä vanha havainto, että työnhakijat eivät välttämättä toivo tapaamisia kasvokkain.

”Meille tuli palautetta, että eikö tätä voitaisi hoitaa puhelimitse”, työllisyyspalvelupäällikkö Hilla-Maaria Sipilä kertoo.

Toinen havainto oli neuvottelutilojen riittämättömyys. Kun palvelusuunnitelmia pitäisi päivittää kahden viikon välein, luottamuksellisia asiakas­tapaamisia kertyy toimistoille paljon.

Kolmas havainto liittyy ajanvarausjärjestelmän puutteisiin. Valtion TE-toimistoille uusi ajanvarausjärjestelmä saatiin, mutta se ei tullut kuntakokeilujen käyttöön." (Helsingin Sanomat 1.5.2022)

Kummassa päässä tämä ajanvarausongelma on? Tietääkseni työttömät eivät ole koskaan missään voineet varata aikoja itse, vaan ne ajat annetaan. Ja tuo toive tapaamisten hoitamisesta puhelimitse liittyy usein pitkään ja monelle ehkä hankalaan matkaan TE-toimistoon tai kuntakokeilun palvelupisteelle.

"Helsingin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden johtaja Ilkka Haahtela arvioi, että rekry- ja koulutustapahtumiin saatetaan kutsua myös sellaisia työnhakijoita, joiden elämäntilanteeseen, koulutustasoon tai työkokemukseen tapahtuma ei sovellu.

”Uuden työnhakumallin idea ja tavoitteet ovat hyviä, mutta datajärjestelmien puutteiden vuoksi se työllistää meitä mahdottomasti. Aikaa menee tarkistamiseen ja tarkistamiseen, ja se on pois asiakastyöstä”, Haahtela sanoo."

Rekry- ja koulutustapahtumista en osaa sanoa mitään, eipä ole pitkään aikaan tullut minkäänlaista kutsua, ei ainakaan kiinnostavaa eikä velvoittavaa.

"Pitkäaikaistyöttömien kannalta palvelutilanne ei hurjasti muutu, sillä sama keskimääräinen haastatteluintensiteetti heillä on myös jatkossa. Voi olla, että saavat entistä vähemmän palvelua, jos viranomaisten henkilöresurssit valuvat ensimmäisen kolmen kuukauden työttömyyden selvittämiseen.

Ensisijaisesti huolettaa osatyökykyiset työnhakijat, jotka joutuvat entistä haastavampaan asemaan pallotellessaan työnantajien ja työllisyyspalveluvirkailijoiden odotusten välillä, mikäli heidän todellista tilannettaan ei palveluissa tunnisteta. Osatyökykyisyyden laadun ratkaisee työllisyyspalveluvirkailija, ei välttämättä edes oma lääkäri." (Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken blogi 6.5.2022)

Kuinkahan monella työttömällä on "oma lääkäri", joka tunnistaisi hänen todellisen tilanteensa? Ei minulla ainakaan koskaan sellaista ole julkisessa terveydenhuollossa ollut.

TEAK-kuntoutuksen aloitin. Ja neljän päivän kuluttua lopetin. En jaksanut. Tästä en nyt kerro enempää, koska tilanne on täysin auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti