perjantai 10. joulukuuta 2021

Työttömyyskatsaus 11/2021

Väittely tulevasta pohjoismaisesta työnhaun mallista jatkuu. Onko se aktiivimalli ykkönen, kakkonen vai jotain muuta, yhtä paha tai pahempi kuin Sipilän hallituksen aktiivimalli vai eikö aktiivimalli lainkaan? 

Joku väittää, että tässä näkyvän taulukon mukaan  0-kuukausia ei saisi olla montaa peräkkäin, muuten seuraa ensin huomautus ja sitten karenssit.

En kyllä millään löydä tästä taulukosta kohtaa, jonka mukaan saisi olla vain pari 0-kuukautta peräkkäin. 0 on 0, jos se on kirjattu työnhakusuunnitelmaan, niin silloin ei tarvitse hakea. Jos suunnitelmassa on hakea yhtä paikkaa eikä hae, niin silloin seuraavat nuo huomautukset, karenssit ja työnhakuvelvoite. Samoin jos suunnitelmaan on kirjattu, että on haettava kahta, kolmea tai neljää paikkaa. Kyllä minä ainakin aioin vaatia sen velvoitemäärän ihan kirjallisena, selkeästi yksi luku eikä mitään "2-3".

Lakiesityksestä (TEM/2021/163) kyllä selviää, että 0-hakuvelvoitetta ei aseteta helposti.

"Työnhakuvelvoitetta ei asetettaisi työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on monialaisten palveluiden tarve. Lisäksi edellytettäisiin, että työnhakijan tilanne kokonaisuutena arvioiden on sellainen, ettei työnhaku ja työllistyminen ole tällä hetkellä mahdollista. Arviota tarkistettaisiin kuitenkin aina työllistymissuunnitelmaa tai esimerkiksi monialaista työllistymissuunnitelmaa tarkistettaessa. 

Lisäksi työnhakuvelvoite jätettäisiin asettamatta työnhakijoille, joilla ei ole jäljellä työkykyä esityksessä tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat noudattaneet työllistymissuunnitelmaansa siltä osin, kun siinä on sovittu hakeutumisesta kuntoutukseen ja mahdollisesti työkyvyttömyyden perusteella maksettavan etuuden hakemisesta. Tarkoituksena on, että henkilö olisi oikean etuuden piirissä, jolloin myös esimerkiksi etuuskauden kestoon liittyvät tukitoimet ovat mahdollisia.

Pelkästään se, että työnhakijalla on jokin lääketieteellisesti todettu sairaus tai vamma, ei johtaisi siihen, että työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi. Arvioinnissa tulisikin lisäksi ottaa huomioon, että arviolta noin 40 000 edellä mainituista noin 54 000 työnhakijasta oli ohjattu monialaiseen yhteispalveluun tai heidät oli sijoitettu työ- ja elinkeinotoimistossa tuetun työllistymisen palvelut –palvelulinjalle. Tätä työnhakijoiden joukkoa voitaneen pitää suuntaa antavana arviona niistä työnhakijoista, joille työnhakuvelvollisuutta ei asetettaisi."

Eli työkyvyttömän työttömän on todistettava työkyvyttömyytensä, mahdollisesti taas uudella työkykyselvityskierroksella. Vanhat diagnoosit ja lausunnot eivät ole päteviä.

Täytyy myös muistaa, että edelleenkin on kyse vain lakiehdotuksesta, johon saattaa tulla muutoksia käsittelyaikana.

Ja sitten ottteita Työttömien Keskusjärjestön lausunnosta eduskunnalle koskien esitystä laiksi Työkanava Oy:stä (10.11.2021):

"Työttömien Keskusjärjestö ry kannattaa Työkanava Oy:n perustamista ja toivottaa sen tervetulleeksi.

Työttömien Keskusjärjestö ry on peräänkuuluttanut työtakuuta. Hyvinvointiyhteiskunnassa täytyy olla jokin perälauta, jotta aikuiset voivat elättää työllään kunniallisesti perhettään. Tämä on yksi ratkaisu siihen suuntaan.

Erona nykyiseen käytäntöön on esityksessä perusteltu ratkaisu, että yhtiö ei voisi valita työvoimaansa, mikä on mielenkiintoinen ja haasteellinen ratkaisu yritystoiminnan toiminnan näkökulmasta.

-Mikä on Työkanava Oy:n suhde kuntouttavaan työtoimintaan? Korvaako tämä yritys kuntouttavaa työtoimintaa jollain tavalla?

-Onko esittelytekstissä arvioitu, miten ”viimesijaisuus” -kriteeri voi leimata työttömiä? Olisiko jokin muu kriteeri kohderyhmää vähemmän leimaava?"

Työttömien Keskusjärjestö ei ole tainnut huomata jo lokakuussa julkaistua artikkelia, jonka perusteella Työkanava Oy:ltä ei kannata kovin paljon odottaa:

"Aluksi on tarkoitus työllistää vain 400 ja "vuoden 2025 lopussa voisi olla 700 työsuhteessa ja ainakin 300, jotka olisivat kumulatiivisesti siirtyneet vuosien saatossa eteenpäinkin." (Demokraatti 21.10.2021)

En minäkään tätä huomannut ennen kuin marraskuussa. Minua häiritsee Työkanava-uutisoinnissa myös se, että lähes jokaisessa siitä kertovassa jutussa on kuvituksena selkeästi kehitysvammaisia henkilöitä (ellei sitten joku poliitikko). Miksiköhän minusta tuntuu, että Työkanavaa suunnitellaan ensisijaisesti kehitysvammaisille, jotka saattavat olla fyysisesti hyväkuntoisia ja pystyvät näihin mainittuihin töihin (suurkeittiöt ravintolapalveluissa, rakennusala, puhdistuspalvelut ja hoivatehtävät), mutta ei niille, jotka nyt vielä kuvittelevat sitä kautta löytävänsä mahdollisuuden (fyysisten syiden vuoksi osatyökykyiset).

Työllisyyskokeilun kuukausikirje tuli 1.11. Edelleen työnhaun tehotreeniä, asiakaspalvesparrausta, duuniparkki (sama S-ryhmän mainos kuin lokakuussakin)...mutta tämä herätti huomioni:

"Tarviitko tekemistä? Tuu Mokialle! Tule työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan, 2-5 päivää viikossa. Tarjolla tekemistä ja työkokemusta varasto– ja logistiikka alalla, kiinteistö–, rakennus– ja keittiöalalla sekä tietotekniikan ja mediatyön tehtävissä."

Muistan hämärästi joskus kuulleeni Mokia-nimen, mutta Googlesta täytyi kyllä etsiä lisätietoa.

"Hämeen Mokia ry on vuonna 1998 perustettu kristillinen yhdistys. Toimintamme tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään paikkansa elämässä. Olemme luoneet toimintaympäristön ja toimintaa, jossa syrjäytymisvaarassa olevilla ihmisillä on mahdollisuus muutokseen, sekä pysähtyä mielekkään tekemisen ääressä miettimään elämäänsä, sen arvoja ja asioiden tärkeysjärjestystä."

Yhdistyksen kristillisyydestä ei uutiskirjeessä ollut mitään mainintaa, ehkä se selviää infotilaisuudessa. Mikään ihan perus-ev.lut. yhdistys ei taida kuitenkaan olla kyseessä, kuulostaa ennemminkin joltain herätysliikkeeltä. Tietysti on ihan laillista yhdistyksen järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, mutta jos siihen vielä liitetään jonkilaista sananjulistusta, niin...no, joillekin sopii, ainakaan minulle ei. Eikä kyllä minkään muunkaan järjestämä kuntouttava työtoiminta.

Marraskuussa selvinneitä asioita: väsymystyöryhmän loppupalaveri on 20.1.2022, eli ensi vuoteen menee niin kuin arvelin. Eivät odota psykologisten testien tuloksia, eivät edes edellytä niitä. Kannasta luin, että v. 2018 tehdyt testit riittävät! Raivostuttavaa, kun taas minun väsymykseni on haluttu diagnosoida masennukseksi ties kuinka monennen kerran!

tiistai 7. joulukuuta 2021

Vesa Sisättö: Only in Finland

Tämä kirja kertoo suomalaisesta järjenkäytöstä, tai oikeammin järjettömyyksistä. Lukujen otsikoita ovat mm. Viipurissa pamahtaa 1495, Lepikon torpan savupiippu katoaa 1956 ja Opetushallitus vie seiskasta viivan 2004.

"Omituisinta Viipurin pamauksessa on, että tätä Suomen keskiajan historian tunnetuinta sattumusta ei tapahtunut lainkaan. Kaikki aikalaislähteet puhuvat vain tornin palamisesta, ja sekin tapaus jää hurjan pyhimysilmesyksen varjoon. Räjähdystä ei ole mainittu myöskään Olaus Petrin kronikassa 50 vuotta myöhemmin."

Lepikon torppa on paikka, jossa presidentti Urho Kekkonen syntyi. Mutta oliko se savupirtti vai ei, siitä on kiistelty 1940-luvun lopulta nykyaikaan saakka. Lepikon torppa seisoo edelleen Pielavedellä ja siinä on savupiippu, mutta yksimielisyyteen savupiipun rakennusajasta ei ole päästy.

"Paradoksaaliseksi koko kiistelyn tekee se, että Kekkonen ei varmastikaan syntynyt sisällä Lepikon torpassa, oli se savupirtti tai ei, vaan pihapiiriin kuuluneessa savusaunassa."

Ja sitten minullekin kirppareilla ongelmia aiheuttanut tapaus:

"Vuodesta 2004 eteenpäin lapsille ja nuorille opetettiin tyyppikirjasimet, jotka avasivat tien ykkösen ja seiskan sekaantumiseen. Vuonna 2015 tuli täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka oli opetellut kirjoittamaan vuoden 2004 tyyppikirjaimilla. He pääsivät äänestämään.

Vuoden 2016 alussa eduskunnan oikeusasiamies huolestui näistä ikäluokista. "Näiden oppilassukupolvien oikeudet voivat vaarantua kaikilla elämänalueilla sekä viranomaisissa että yksityisten välisissä suhteissa. Vaarat jatkuvat vielä vuosikymmeniä." Vaaleja varten oikeusministeriö oli joutunut jo aiemmin julkaisemaan omat tyyppinumeronsa, jotka poikkeavat Opetushallituksen numeroista.

Syksyllä 2016 Suomen kouluissa otettiin käyttöön uudet tyyppikirjaimet, joissa pikkuviiva oli palautettu numeroon 7."

Olen varmaan useammankin kerran joutunut kysymään, onko numero hintalapussa 1 vai 7. Itse kirjoitan seiskan aina viivalla, minun numeroissani joskus sekoittuvat 2 ja 8. Opettelin lapsena kirjoittamaan kakkosen niin kuin tässäkin tekstissä, otin mallia seinäkellon numeroista. Koulussa opetettiin "käsialakakkonen" ja sitä käytän nykyään, vaikka kirpparin tiskillä mallinumeroissa onkin taas se seinäkellon kakkonen.

Kaikista muista kirjassa kerrotuista tapahtumista olen kuullut, mutta yksi "uusi" asiakin oli: vuonna 1991 ilmestyneestä (vain 3 numeroa) Toni Poni -lehdestä en ollut koskaan kuullutkaan. Kirjassa arvellaan ensinumeroa jaetun mainosjakeluna kaikkiin koteihin, mutta meille ei ainakaan tullut. Ehkä vain lapsiperheisiin.