Vesa Sisättö: Only in Finland

Tämä kirja kertoo suomalaisesta järjenkäytöstä, tai oikeammin järjettömyyksistä. Lukujen otsikoita ovat mm. Viipurissa pamahtaa 1495, Lepikon torpan savupiippu katoaa 1956 ja Opetushallitus vie seiskasta viivan 2004.

"Omituisinta Viipurin pamauksessa on, että tätä Suomen keskiajan historian tunnetuinta sattumusta ei tapahtunut lainkaan. Kaikki aikalaislähteet puhuvat vain tornin palamisesta, ja sekin tapaus jää hurjan pyhimysilmesyksen varjoon. Räjähdystä ei ole mainittu myöskään Olaus Petrin kronikassa 50 vuotta myöhemmin."

Lepikon torppa on paikka, jossa presidentti Urho Kekkonen syntyi. Mutta oliko se savupirtti vai ei, siitä on kiistelty 1940-luvun lopulta nykyaikaan saakka. Lepikon torppa seisoo edelleen Pielavedellä ja siinä on savupiippu, mutta yksimielisyyteen savupiipun rakennusajasta ei ole päästy.

"Paradoksaaliseksi koko kiistelyn tekee se, että Kekkonen ei varmastikaan syntynyt sisällä Lepikon torpassa, oli se savupirtti tai ei, vaan pihapiiriin kuuluneessa savusaunassa."

Ja sitten minullekin kirppareilla ongelmia aiheuttanut tapaus:

"Vuodesta 2004 eteenpäin lapsille ja nuorille opetettiin tyyppikirjasimet, jotka avasivat tien ykkösen ja seiskan sekaantumiseen. Vuonna 2015 tuli täysi-ikäiseksi ensimmäinen ikäluokka, joka oli opetellut kirjoittamaan vuoden 2004 tyyppikirjaimilla. He pääsivät äänestämään.

Vuoden 2016 alussa eduskunnan oikeusasiamies huolestui näistä ikäluokista. "Näiden oppilassukupolvien oikeudet voivat vaarantua kaikilla elämänalueilla sekä viranomaisissa että yksityisten välisissä suhteissa. Vaarat jatkuvat vielä vuosikymmeniä." Vaaleja varten oikeusministeriö oli joutunut jo aiemmin julkaisemaan omat tyyppinumeronsa, jotka poikkeavat Opetushallituksen numeroista.

Syksyllä 2016 Suomen kouluissa otettiin käyttöön uudet tyyppikirjaimet, joissa pikkuviiva oli palautettu numeroon 7."

Olen varmaan useammankin kerran joutunut kysymään, onko numero hintalapussa 1 vai 7. Itse kirjoitan seiskan aina viivalla, minun numeroissani joskus sekoittuvat 2 ja 8. Opettelin lapsena kirjoittamaan kakkosen niin kuin tässäkin tekstissä, otin mallia seinäkellon numeroista. Koulussa opetettiin "käsialakakkonen" ja sitä käytän nykyään, vaikka kirpparin tiskillä mallinumeroissa onkin taas se seinäkellon kakkonen.

Kaikista muista kirjassa kerrotuista tapahtumista olen kuullut, mutta yksi "uusi" asiakin oli: vuonna 1991 ilmestyneestä (vain 3 numeroa) Toni Poni -lehdestä en ollut koskaan kuullutkaan. Kirjassa arvellaan ensinumeroa jaetun mainosjakeluna kaikkiin koteihin, mutta meille ei ainakaan tullut. Ehkä vain lapsiperheisiin.