Nigel Hamilton: JFK - Reckless Youth

Vietin syksyllä kuusi viikkoa hotellielämää, ja tämä kirja tarttui käteen hotellin käytävällä olleelta hyllyltä (siitä sai lainata luettavaa).

Kirja oli yllättävän mielenkiintoinen, John F. Kennedyn elämäkerta hänen syntymästään 1917 (tai oikeastaan jo hänen isänsä syntymästä 1888) vuoteen 1946, jolloin hänen valittiin kongressiedustajaksi. Sain kirjasta käsityksen, että kirjoittaja on aikonut kirjoittaa myös toisen osan, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole olemassa.

Kirjassa on 800 sivua, mutta sen olisi helposti voinut tiivistää viiteen kuuteen sataan. Aivan turhaan ja turhan yksityiskohtaisesti käydään läpi Kennedyn alakouluaikaisia todistuksia ja kirjeenvaihtoa hänen vanhempiensa ja opettajien välillä. Samoin sotakokemuksia selostetaan todella pikkutarkkaan.

Mielenkiintoista oli JFK:n isän, Joseph P. Kennedyn, aika Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläänä 1938 - 41. Hän vastusti sotaan liittymistä, ja ehdotti rahallista korvausta Hitlerille jos tämä jättäisi muut maat rauhaan, eikä ollenkaan ymmärtänyt Hitlerin sodanhimoa. Paljolti tämän vuoksi hän menetti presidentti Rooseveltin silmissä maineensa ja kaikki mahdollisuutensa politiikassa.

John F. sen sijaan ymmärsi ja piti välttämättömänä Yhdysvaltojen liittymistä sotaan.

"We are embarked on a war that will bring either certain defeat or such blood, such sweat, and such tears as no one in America from the White House to the man in the street has ever imagined."

(Olemme liittyneet sotaan, joka tuo joko varman tuhon tai niin paljon verta, hikeä ja kyyneleitä että kukaan Amerikassa Valkoisesta Talosta tavalliseen kadunmieheen ei ole koskaan voinut kuvitella.)

"It is unfortunate that unity for war against a common aggressor is far easier to obtain than unity for peace."

(On valitettavaa, että yhtenäisyys sotaan yhteistä vihollista vastaan on helpompi saavuttaa kuin yhtenäisyys rauhan tavoittelemiseksi.)

Näin eurooppalaisena on vaikea hahmottaa, millaisia julkkiksia Kennedyt olivat, siis jo JFK:n lapsuudenperhe, vanhemmat ja sisarukset: kaikki heidän tekemisensä ja menemisensä kerrottiin  paikallisessa lehdistössä hyvinkin tarkasti.

Myöhemmin presidenttinä Kennedyä oli hyvin suosittu, mutta harva taisi tietää, ettei hän oikeasti ollut ollenkaan niin ihanteellinen kuin antoi ymmärtää. Hän ei tuntenut minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan; jos siltä näytti, se oli esitystä.

"He had a detachment which reminded me very much of Winston Churchill in a sense that his life had been protected by money. Money was a great insulator. If you don’t sort of make your bed and get your own breakfast and have a certain amount of conversation with people who are doing all sort of ordinary, simple jobs, it does rob you a great deal of empathy. I mean, whole areas in which empathy should naturally play a great part are closed to you." (Alastair Forbes)

(Hän oli irrallaan tosielämästä tavalla, joka muistutti minua suuresti Winston Churchillista; hänen elämänsä oli rahan suojelemaa. Raha on valtava eriste. Jos et kuvainnollisesti petaa itse vuodettasi etkä valmista aamiaistasi etkä keskustele ihmisten kanssa, jotka tekevät tavallisia, yksinkertaisia töitä, se vie sinulta paljon empaattisuutta. Alueet, joissa empatia luonnollisesti esittäisi isoa osaa, ovat sinulta suljettuja.)

Tulee mieleen Stephen Kingin romaaniin perustuva TV-sarja 11.22.63, jossa opettaja saa mahdollisuuden matkustaa ajassa estääkseen Kennedyn murhan. Sarjassa on kohtaus, jossa hän on onnistunut, ja Kennedy on ollut presidenttinä toisenkin kauden. Eikä siitä ole seurannut mitään hyvää, maailma on kaoottisessa tilassa.

Teatterissa: Euroviisushow

On tästäkin jo viikko, kun käytiin Hyvinkäällä Harlekiini-ravintolassa katsomassa Euroviisushow. Siis vanhoja tunnettuja euroviisubiisejä vanhojen tuttujen Teatteri Päivölän näyttelijöiden (ja taisi siinä olla muutama muukin) esittäminä.

Useimmat olivat jopa pukeutuneet "esikuviensa" mukaan tai ainakin samaan tyyliin. Tosin esimerkiksi "Cat Cat" -duo oli huomattavasti tyylikkäämmin pukeutunut kuin se alkuperäinen (jotka vielä Suomen karsinnassa esiintyivät ihan tyylikkäissä iltapuvuissa, mutta viisufinaalissa täydellisen mauttomissa alusasuissa); esityksen miestaustatanssijat sen sijaan ehkä vastapainoksi olivat huomattavasti tyylittömämpiä tiukoissa jumppatrikoissaan kuin alkuperäiset.

Ja Anneli Saariston "La Dolce Vita" -kappaleeseen oli melko turhaan lisätty viiksekäs gigolotyyppinen kitaristi laulajan ympärille pyörimään.

Kaikkiaan noin parikymmentä biisiä, kaikki eivät euroviisuvoittajia eivätkä kaikki edes finaalissa: Liehuva liekinvarsi jäi Suomen karsintaan 1977 ja Nightwishin Sleepwalker vuodelta 2000, joka ei missään tapauksessa ollut Nightwishin parhaita kappaleita.

Muuten tosi loistava esitys, varsinkin sen ikäluokan katsojille, joilla on omia muistoja noista kappaleista, paljon tosi tarttuvia biisejä: Diggiloo Diggiley, Dschingis Khan, L'oiseau et l'enfant...

Harmi, että show esitetään vain neljä kertaa. Huomenna viimeinen esitys.

Työttömyyskatsaus 10/2018

Lokakuussa suurimman kohun aiheutti hallituksen esitys uudeksi irtisanomislaiksi: alle 20 hengen yrityksissä pitäisi voida irtisanoa entistä helpommin. Tämähän asettaisi työntekijät eriarvoiseen asemaan yrityksen koon perusteella, mitä ay-liike ei tietenkään voinut hyväksyä ja aloitti työtaistelutoimet, ylityö- ja vuoronvaihtokiellot ja lopulta lakot. Ei auttanut edes se, että hallitus muutti esityksen koskemaan alle 10 hengen yrityksiä.

Näin sivustakatsojalle koko episodi näytti tragikoomiselta: hallitus esittää lakia, jolla ei ole minkäänlaista vaikutusta työllisyyteen; jos yksi työntekijä saadaan helpommin ulos ja otetaan toinen tilalle, niin edelleen on yksi työtön! Ja sitten kun oli parin päivän lakko, niin aloitettiin hirveä kampanjointi ay-liikettä vastaan: Vievät leivän lasten suusta! No, oliko oikeasti kenellekään iso vaiva laittaa lapselle eväät mukaan. Näin myös kommentteja, kuinka se kouluateria on lapsen ainoa lämmin ateria päivässä. Jos noin on (ja valitettavasti joskus on) niin silloin on kyllä ongelma jossain muualla kuin parin päivän lakossa. Hallitus jopa järjesti luottamusäänestyksen eduskunnassa, vaikka oli ihan selvää, että hallitus saa sen luottamuksen, onhan hallituspuolueilla enemmistö!

Työtaistelutoimet jätettiin tauolle, kun hallitus poisti esityksestään sen viimeisenkin luvun, eli nyt (tai jos tulee voimaan) se koskisi kaikenkokoisia yrityksiä. Tosin ei se irtisanominen nykyisenkään lain mukaan ole kovin vaikeaa.

"Kuinka vaikea Suomessa on ollut irtisanoa henkilöperusteisesti?

– Jos 20 000 henkilökohtaisilla perusteilla tapahtuvaa irtisanomista tehdään vuodessa ja niistä noin 300 todellisesti riitautetaan, niin voisi päätellä, että ei se kovin vaikeaa ole ollut." (Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen, Iltalehti 26.10.2018)

Uudessa esityksessä myös luvattiin aloittaa kolmikantainen valmistelu tavoista osoittaa aktiivimallin edellyttämä aktiivisuus sekä jatkaa omaehtoisen työnhaun mallin valmistelua (ns. aktiivimalli 2). Minun ja monen muun mielestä aktiivimalli 1 olisi pitänyt perua kokonaan ja aktiivimalli kakkosen valmistelu lopettaa.

"Hallituksen suunnittelema omatoimisen työnhaun malli eli niin sanottu aktiivimalli 2 on käytännössä jäämässä seuraavan hallituksen pöydälle, jos liitot hyväksyvät hallituksen antaman sovintoehdotuksen.

Eduskunnassa olevat esitykset raukeavat, kun eduskunta vaihtuu. Ei sinne minun mielestäni ole järkeä viedä ihan viime hetkillä sellaista esitystä, jota eduskunta ei ehdi loppuun käsitellä, mutta viime kädessä tämän on hallituksen asia”, Näin arvioi työ- ja elinkeinoministeriön vanhempi hallitussihteeri Timo Meling Talouselämälle." (31.10.)

Mahdollista tosin on, että hallitus järjestää taas kohun jostain tyhjänpäiväisestä, ja hyväksyttää sen takana eduskunnalla aktiivimalli kakkosen. Jos noin ei käy, pitää vain kovasti toivoa, että seuraava hallitus hylkää koko esityksen.

Naurettavinta kuitenkin koko sotkussa oli Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen ilmeisen vakavamielinen ehdotus lakkojen kieltämisestä ja lakkoilun sallimisesta vain vapaa-ajalla. "Yessh, nyt minä lakkoilen enkä mene kuntosalille tänään enkä joogaan huomenna!"

Aktiivimallista puheen ollen, kannattaa lukea Aino Akinyemin blogiteksti Aktiivimalli on suunnannut työllistämisen resurssit harakoille. Linkki on tässä tapauksessa helpompi kuin lainaus.

Kokoomus myös esitteli osan ensi kevään eduskuntavaalien ohjelmaansa: vastikkeellisen sosiaaliturvan (nyt vasta huomasin, että juttu on julkaistu jo 8.6.2018 verkkouutiset.fi:ssä, mutta on se toki edelleen ajankohtainen).

"Jos sekä korkeasta turvasta että työnteon kannustimista halutaan pitää kiinni, ainut mahdollinen ratkaisu on tehdä sosiaaliturvastavastikkeellista ja asettaa tiukkojakin ehtoja työttömyysturvan saamiselle. Suomalaisessa keskustelussa työttömien aktivointi on leimattu työttömien kiusaamiseksi. Muissa Pohjoismaissa sosiaaliturvaan liittyvät aktiivisuusehdot ovat huomattavasti Suomea tiukemmat, luonnos huomauttaa.

Kokoomuksen mukaan vastikkeellisuus ei ole puolueelle itseisarvo, vaan keino, jolla kaikki saadaan pidettyä työmarkkinoilla.

– Aktivoiva vastikkeellinen sosiaaliturva ehkäisee syrjäytymistä myös huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi vastikkeeton ja passivoiva perustulo."

Enpä kuitenkaan usko, että muisssa Pohjoismaissa on mitään Suomen aktiivimallien kaltaista.

"Kokoomuksen mukaan osallistumistulo olisi uudenlainen sosiaaliturvan muoto, joka on suunnattu erityisesti pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille.

Kannanottoluonnoksen mukaan osallistumistulo vastaa korvaustasoltaan ja toimintaperiaatteeltaan yleistukea, mutta tuen saamisen ehtona olevat velvoitteet ovat erilaiset.

– Kun yleistuessa aktiivisen työnhauen velvoitteet on määritelty mahdollisimman yhtenäisesti ja mekaanisesti, määräytyvät osallistumistulossa velvoitteet yksilöllisesti. Tuki olisi siis vastikkeellista, ja tukitaso leikkautuisi yksilöllisten velvoitteiden laiminlyönnistä. Vastaavasti tuki voisi nousta, jos osallistumistulon saaja täyttää aktiivisuuslisän saamisen yksilölliset edellytykset.

Osallistumistulon piiriin siirryttäisiin työttömyyden kestäessä yli vuoden. Vaihtoehtoisesti työvoima- tai sosiaaliviranomainen voisi myös tapauskohtaisesti antaa henkilölle myös aikaisemmin oikeuden päästä tuen piiriin. Siirtyminen olisi kuitenkin aina tarveharkinnan piirissä ja työkyvyn parantuessa työtön voidaan siirtää myös takaisen yleistuen tiukempien velvoitteiden piiriin.

Luonnoksen mukaan osallistumistulo on tarkoitettu pitkään työttömänä olleille, joiden edellytykset päästä avoimille työmarkkinoille tai täyttää yleistuen aktiivisuusehdot ovat laskeneet merkittävästi. Heidän aktiivisuusvaatimuksen rimaa lasketaan niin, että osallistumisvelvoitteen voisi täyttää myös kevyemmillä toimilla, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyöllä."

Esitys on täynnä käsittämättömiä uussanoja, kuten yleistulo, osallistumistulo, aktiivisuuslisä, osallistumisvelvoite...Nytkö sitten vapaaehtoistyö laskettaisiin aktiivisuudeksi? Toisaalta tämä kuulostaa vain kuntouttavalta työtoiminnalta eri nimellä. Sitäpaitsi kuka tulkitsee lauseessa "siirtyminen olisi kuitenkin aina tarveharkinnan piirissä ja työkyvyn parantuessa työtön voidaan siirtää myös takaisen yleistuen tiukempien velvoitteiden piiriin" mainitun työkyvyn parantumisen? Vaikka olisit kuinka sairas tahansa, niin joku lääkäri voi vain päättää että olet tarpeeksi terve "tiukempien velvoitteiden piiriin" ja jättää tarvittavan lausunnon kirjoittamatta?

Oma tilanteeni ei ole juurikaan muuttunut kuukaudessa. Sädehoito sentään loppui, ja sairauslomaa on edelleen vuoden loppuun. Sen jälkeen ei mitään tietoa, sairauspäivärahaoikeuttakin silloin jäljellä enää 26 päivää.