Kirja oli yllättävän mielenkiintoinen, John F. Kennedyn elämäkerta hänen syntymästään 1917 (tai oikeastaan jo hänen isänsä syntymästä 1888) vuoteen 1946, jolloin hänen valittiin kongressiedustajaksi. Sain kirjasta käsityksen, että kirjoittaja on aikonut kirjoittaa myös toisen osan, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole olemassa.
Kirjassa on 800 sivua, mutta sen olisi helposti voinut tiivistää viiteen kuuteen sataan. Aivan turhaan ja turhan yksityiskohtaisesti käydään läpi Kennedyn alakouluaikaisia todistuksia ja kirjeenvaihtoa hänen vanhempiensa ja opettajien välillä. Samoin sotakokemuksia selostetaan todella pikkutarkkaan.
Mielenkiintoista oli JFK:n isän, Joseph P. Kennedyn, aika Yhdysvaltain Lontoon suurlähettiläänä 1938 - 41. Hän vastusti sotaan liittymistä, ja ehdotti rahallista korvausta Hitlerille jos tämä jättäisi muut maat rauhaan, eikä ollenkaan ymmärtänyt Hitlerin sodanhimoa. Paljolti tämän vuoksi hän menetti presidentti Rooseveltin silmissä maineensa ja kaikki mahdollisuutensa politiikassa.
John F. sen sijaan ymmärsi ja piti välttämättömänä Yhdysvaltojen liittymistä sotaan.
"We are embarked on a war that will bring either certain defeat or such blood, such sweat, and such tears as no one in America from the White House to the man in the street has ever imagined."
(Olemme liittyneet sotaan, joka tuo joko varman tuhon tai niin paljon verta, hikeä ja kyyneleitä että kukaan Amerikassa Valkoisesta Talosta tavalliseen kadunmieheen ei ole koskaan voinut kuvitella.)
"It is unfortunate that unity for war against a common aggressor is far easier to obtain than unity for peace."
(On valitettavaa, että yhtenäisyys sotaan yhteistä vihollista vastaan on helpompi saavuttaa kuin yhtenäisyys rauhan tavoittelemiseksi.)
Näin eurooppalaisena on vaikea hahmottaa, millaisia julkkiksia Kennedyt olivat, siis jo JFK:n lapsuudenperhe, vanhemmat ja sisarukset: kaikki heidän tekemisensä ja menemisensä kerrottiin paikallisessa lehdistössä hyvinkin tarkasti.
Myöhemmin presidenttinä Kennedyä oli hyvin suosittu, mutta harva taisi tietää, ettei hän oikeasti ollut ollenkaan niin ihanteellinen kuin antoi ymmärtää. Hän ei tuntenut minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan; jos siltä näytti, se oli esitystä.
Näin eurooppalaisena on vaikea hahmottaa, millaisia julkkiksia Kennedyt olivat, siis jo JFK:n lapsuudenperhe, vanhemmat ja sisarukset: kaikki heidän tekemisensä ja menemisensä kerrottiin paikallisessa lehdistössä hyvinkin tarkasti.
Myöhemmin presidenttinä Kennedyä oli hyvin suosittu, mutta harva taisi tietää, ettei hän oikeasti ollut ollenkaan niin ihanteellinen kuin antoi ymmärtää. Hän ei tuntenut minkäänlaista empatiaa muita ihmisiä kohtaan; jos siltä näytti, se oli esitystä.
"He had a detachment which reminded me very much of Winston Churchill in a sense that his life had been protected by money. Money was a great insulator. If you don’t sort of make your bed and get your own breakfast and have a certain amount of conversation with people who are doing all sort of ordinary, simple jobs, it does rob you a great deal of empathy. I mean, whole areas in which empathy should naturally play a great part are closed to you." (Alastair Forbes)
(Hän oli irrallaan tosielämästä tavalla, joka muistutti minua suuresti Winston Churchillista; hänen elämänsä oli rahan suojelemaa. Raha on valtava eriste. Jos et kuvainnollisesti petaa itse vuodettasi etkä valmista aamiaistasi etkä keskustele ihmisten kanssa, jotka tekevät tavallisia, yksinkertaisia töitä, se vie sinulta paljon empaattisuutta. Alueet, joissa empatia luonnollisesti esittäisi isoa osaa, ovat sinulta suljettuja.)
Tulee mieleen Stephen Kingin romaaniin perustuva TV-sarja 11.22.63, jossa opettaja saa mahdollisuuden matkustaa ajassa estääkseen Kennedyn murhan. Sarjassa on kohtaus, jossa hän on onnistunut, ja Kennedy on ollut presidenttinä toisenkin kauden. Eikä siitä ole seurannut mitään hyvää, maailma on kaoottisessa tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti